Jaksoin peräti rummutkin äänitellä tähän.. Laatu nyt vaan on mitä on, mutta onpahan kumminkin.
Pitääköhän jatkossakin turvautua rumpukoneen apuun, kun sillä asiat tuntuu sujuvan niin mutkattomasti...
Taas pitkästä aikaa. Tätä voi kaiketi kutsua jonkinlaiseksi pelimusiikiksi.
Komppilautanen soi. Ja tässä on aivan järkyttävän typerän kuuloset viimeset osat.
Vähän mielikuvitukseton kappale, mut ei se mitään. Onpahan ainakin helposti omaksuttava.
Jos et vielä ole, niin tätä kuuntelemalla varmasti tulet mielisairaaksi.
Tässä haettiin vähän sellaista villilänsi-tunnelmaa, mutta siitä tuli jotain aivan muuta.
Jos kerran Steve Hackett tekee puolen tunnin kitaran soolokappaleita, joissa ei tapahdu yhtään mitään, niin miksen minäkin.
Felis Domesticuksen alkuajoilta peräisin oleva biisi. Päätin äänittää, kun sille ei muuta käyttöä ollut.
Kappale saattaa olla hämärä tai sellainen, ettei siitä oikein saa mitään irti.. Mutta ei hätää, niin sen pitääkin olla.
Tämän kappaleen rummut on äänitetty vanhalla stereo cassette recorderilla kasetille ja siirretty sitten tietokoneelle. Välttämätöntä oikean tunnelman saamiseksi.
Kauan sitten kasetille äänitetty tapaus.. Siksi laatu on sitä mitä se on.
Kannattaa varmaan kahteen kertaan kuunnella, ku jäi vähän lyhyeksi teokseksi.
Mysteerisenlainen kipale. Taas vähän Mike Oldfield -tyyppisiä sydeemejä..
Luomiskausi huipussa.