|
traumacoma
|
#1 kirjoitettu 08.06.2004 21:17
Tossa yksi päivä nautin pari huurteista ja alkoi sitten näppis takoutumaan käsissä, eli syntyi uutta suomalaista lyhytproosaa.
Laittakaa tänne joitain teidän kirjoituspöytälaatikko tarinoita, koko kansan ilox?
Näin se menee:
"Asuipa kerran Konalan seutuvilla yx tytöntyllerö yksien sikatyhmien sisarpuoliensa kanssa. Kuvioon kuului myös niiden räjäytysmutsi ja lukuisat mieskokelaat.(Joista ei tällä kertaa mittää sen kummmempaa).
Kävipä sitten niin että reilu ja rehti kun oli, tää meidän tyllerö nakitettiin tekee kaikki duunit himassa ja hyvä ettei muuallakin. Sen siskot vaan nauraa räkyttivät sille ja heittelivät sitä sitten sanomalehdillä , hiuspinneillä ja valjuuntuneilla kahveillaan ja tää vaan teki ja teki.
Väliin se sitten suruunsa tiskasi tai imuroi. Vittu hei, KELATKAA tätä. Tiskas ja imuroi!
Laatuhetkiä koitti harvakseltaan: Silloin tää tytskä jubaili yhen hampparimuijan kanssa parvekkeelta (1.kerros). Tää spugemummo oli siitä mukava että sen kanssa pysty aika hyvin kommunikoimaan vaikka olihan se kova pummaammaan.
Lähinnä se pummas tupakkaa, tyhjii pulloi, kahvii, neuloi ja lankoi, syötävää ja tommosta. Eikä sen takia et se ois ollu paha ihminen vaan se pummaaminen oli sen jobi. Niinko elämän tehtävä.
Sitten eräänä iltapäivänä kun friidumme räjäytysäiti oli menny kapakkaan ja sen siskot ostarille hengailee yli-ikäisten ”boyfrendiensä” kaa niin tupsahtaa taas paikalle meitin pummi nro yx, juuri kun tää toinen on tiskaamassa ja sopertelemassa fairatuille lautasille murhettaan. Ja vieläpä partsilla, (ei tollakaan ihan kaikki kuitenkaan himassa, mutta…)
- No hei tyttö piän. mikäs sulla nyt on (Sul varmaan on tupakkia)?
Hammasmätä vaan loiskahteli suusta valloittamaan uusia pintoja .
Tiskiharja lopetti väpinän
- Kun mun kirnupillusyrrät ne menee P:n bileisiin tänä iltana, siel on teemana 60-luku ja mua ois haluttanu mennä sinne.
Väpinä alkoi uudestaan.
Mummo fundeeras hetken.
- No perkeleen hutsut nyt semmosia. Mutta ei hätää, mää keksinkin.
Alkoi penkomaan kassiaan mikä tursui ja huojui fillarin pakkarilla.
-Mä kävin just onkii UFF:n laatikosta supisuomalaista vaatemateriaalia, näähän sopis just sopivasti tommoseen paskabileeseen. Mummo esitteli haisevia vaateriepui jotka kyllä kohahduttivat tietyllä metsäpsykedelialla.
-Sitten löyty Pub Mänttärin edustalta tälläset klopot jotka yks muija jätti ku kiidätettiin piipaalla pois.
-Sä saat nää ja mun menopelin mutta yhellä ehdolla. Sun pitää palauttaa pyörä ennen iltakasia tai mä tuun hakee sitä pois! Mun kun pitää lähtee kierrokselle sit….
Tiskaritytskämme siis ilahtui ja otti ilomielin vastaan lahjat mitkä pummimummi antoi. Ei muuta ku naamaa puunaa ja tollasta muijien juttuu ja ilta olikin jo koittanut. Kaikki jotka oli olevinaan jotakin olivat kokoontuneet P:n kämpille vetämään limuviinaa ja nappei erivärisiä.Siellä sitten olivat niin kovin hippimeinigeissä ja siel oli myös nää ikävät sisarukset jotka oli niin pöllyis ettei ne tajunnu et niiden jämäsyrrä oli päässy mukaan piireihin.
Nuori mies P kiinnitti huomiota sankariimme. Sen kledjut kun oli niin 60-lukusasti nuhruset.
No nää sit tanssi koko illan kun sitten juhlakansa kohahti.
Jotkut oli nähny semmosen resupekka akkelin ikkunassa kyyläämässä sisälle juhlakansaa. Tytskällämme alko kello kilittää ja kiireellä painui pois pippaloista jättäen jälkeensä toisen poponsa.
Seuraavana päivänä se sitten korjattiin pois rogeen ja eihän P ees muistanut kenen kaa oli tanssinu. Ja vaik se ois jostain daijusta syystä keksiny koettaa popoo muijien jalkaan niin tiskarimme pieni ei olis saanu krediittei itelleen sillä sen popo oli about 10 numeroo liian iso sille. Sitä paitti P jo seurusteli, sil oli semmonen on/off suhde.
Et semmonen tuhkimotarina."
|
|
traumacoma
|
#8 kirjoitettu 11.06.2004 22:13
Hassua miten sitä on taas alkanut kirjoitella. Yhessä vaiheessa mulla oli tapana laittaa tekstii paljonkin, mut koneen brakattua lopullisesti -97 kaikki jäi.
Sen jälkeen vain pään sisuksissa on juttua muhinut kunnes tänä herran vuonna -04 kaikki on paremmin. Vielä kun saisi erään unijohdannaisen kirjoitettua ylös.
Tämä tarina on osittain tosi: oli eräs yläkerta, oli eräs hullu nainen. Tai sitten minä olin hullu.
Elkää välittäkö oikeakielisyydestä, lukekaa vaan läpi ja unohtakaa.
BILEET
Kuppiin sullottu haljuuntunut kahvi lensi kaaressa tiskipöydälle, roiskiintuen tiskien sekaan.
Käsi hakeutui ohimolle kuin pakottaen päätä pysymään kasassa.
Siitä oli vasta pari päivää kun mies oli joutunut valittamaan yläkerran naapurille jatkuvasta metelöinnistä ja taas siellä oli bileet.
Mies oli asunut nykyisessä kämpässään pari vuotta, hän oli tyytyväinen asuntoonsa, suurin osa naapureista oli mukavia mutta kun yläkerran poika oli muuttanut taloon 3 kuukautta takaperin, koko idylli oli hajonnut. Bileitä arkisin, bileitä viikonloppuisin. Kaikenlaisia tuntemattomia porraskäytävillä, jotkut olivat jopa soitelleet hänen ovikelloaan ja se jos mikä järkytti miehen mieltä.
Edellisessä asunnossaan hän ei saanut olla rauhassa, naapurit kun tarkkailivat hänen menojaan ja tulojaan; mitä hän on ostanut kaupasta, kenen kanssa liikkuu. Ihan kuin olisi ollut joku olemassa miehelle.Näin mies oli sitten päättänyt olla menemättä, olla tulematta. Jätesäkit olivat saaneet tuoda asuntoon sitä hiljaista harmautta, sen lajin pimeää jota mies salaa kaipasi. Kauppareissutkin iltasella, kun suurin osa tarkkailijoista olivat omissa oloissaan. Jos olivat.
Nyt joku pisti uuden levyn soimaan. Tämä oli sen laatuista nykynuorten musiikkia mikä vain paukkui ja kolisi.
Mies ei kestäisi kauaakaan.
Viime kerralla kun hän oli mennyt ovelle kolkuttamaan, joukko nuoria olivat avanneet oven, naureskellen. Nauraen HÄNELLE!
Tietenkään mitään ei ollut tapahtunut, juhlat vain jatkuivat , jatkuivat ja jatkuivat.
Mies puristi otsalleen kostutettua liinaa. Hikikarpalot täyttivät hänen kuumeiset kasvonsa. Paitsi ettei hänellä suinkaan kuuma ollut vaan kylmä.
Jytinä tulvi suoraan alas betonirakenteita pitkin.
Edellinen asunto oli lopulta mennyt hänen altaan. Naapurit olivat juonineet hänet ulos, varsinkin sen takia mitä hän oli mennyt tekemään yläkerran hullulle mummolle, sille joka sääteli koko talon lämpöpattereita, joka käveli öisin sulkien ja avaten hanoja.
Tietenkään häntä ei uskottu. Paljon tuskaa, häpeää ja uudelleensijoittuminen tähän nykyiseen asuntoon, missä kaikki oli ollut hyvin ennen tätä.
Liina liikkui, rypistyi kourassa. Ja taas, kaaressa.
Kyllä, hänellä oli suunnitelma, hän oli ollut erittäin epätoivoinen kunnes hän oli keksinyt sen. Asia oli niin yksinkertainen!
Tällä kertaa hänelle ei naurettaisi, häntä ei ajettaisi ulos ovensuusta!
Mies laski aikaa, laski soivia, aina vaan soivia levyjä kunnes hän nousi mukavalta nojatuoliltaan ja meni hakemaan pussin, Alkon pussin joka sisälsi alkoholijuomia mitä mies oli mennyt noutamaan tänään. Kyllä, hänellä oli suunnitelma.
Päästyään asunnostaan ulos kankeat askeleet nostattivat hänet toisesta kerroksesta 3.kerrokseen, pussi vaihtoi kättä ja mies koputti.
Oven läpi kuului sietämätön mekkala, paljon juoneiden nuorten kiroilua ja naurua, puhetta ja huutoja.
Äänimassa oli murtaa miehen kun joku avasi hänelle oven. Se oli joku tyttö, ei kukaan niistä pojista mitkä viimeksi olivat avanneet oven.
humalaisen typertynyt katse hakeutui miestä ylhäältä alas ja pysähtyi viinakassiin. Tyttö väistyi, ääni hieman epäröiden..
- Ootko sä Jukan kavereita? no, se on tääl jossain..
Tyttö lähti hortoamaan takaisin ihmisjoukon läpi. Eteiskäytävällä istui, makoi ja heilui lastillinen nuoria, oikea miehen painajainen, sellaista massaa joka on turpeata, kammottavaa. Savu ja musiikki pisti miehen taas haromaan päätään, saalistamaan sieltä tyynen järkeilyn sanoja.
Kaikki hyvin.
Kukaan ei tuntunut huomaavan miestä paitsi silloin kun mies meni olohuoneeseen ja pisti volyymiä hiljaisemmalle.
silloin jostain kurotti käsi kiroilujen säestyksellä ja tunki taas äänipiikkejä miehen aivoihin.
Mies joutui astumaan taakse pari askelta ja silloin hän törmäsi oven avanneeseen tyttöön.
-onks sulla kaikki okei? humalainen, ehkä lievästi huolestunut äänensävy.
kaikki oli äänimassaa, lihaa joka turmeli huoneen, asunnon, hänen oman asuntonsa, koko pitäjän!
Mies tunsi olonsa äärettömän kuumaksi mutta siellä jossain, kyllä! siellä jossain alkoi tuntumaan viileältä. Hyvin hyvin viileältä. Mies tiesi hyvin nyt, missä tuo vilvoittava lähde sijaitsi. Muisti nyt, hyvin tarkasti.
Hakeudu siihen, miehen ääni pään sisällä.
Hän hymyili. Kyllä, viileää. Järjestys.
Tyttö toisti kysymyksensä.
Miehen virne levisi. Kyllä, kaikki on hyvin, erittäin hyvin.
Lantiolla tuo kylmä esine, sisältäen 13 kylmää pikkuesinettä.
Kyllä, kaikki on ERITTÄIN
|
Ladataan
