Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
En tiiä oonko kunnon blues porukkaa... mutta diggaan paljon mm. Albert Kingii, Muddya, Dixonin tuotantoo ja tietysti Robert Johnsonia En oo tosin hirvee HC-fani niinku kitaristi...
Blues siinä ihan puhtaimmassa muodossaan ei oikein putoa
(no onhan nää vanhat legendat toki rautaa).
Mutta blues-pohjainen raskaampi rock ja heavy onkin
sitten todella lähellä sydäntä; Black Sabbath, vanha Danzig etc.
Ja vanhana Stray Cats-diggarina on tietenkin tullut
tutustuttua "blues-kaavaan"..tosin tuskin ne Setzerin jututkaan
mahtuvat blues-puritaanin levylautaselle.
Blues on hienoa. Se rytmi millä John Lee Hooker polkee jalkaansa ja soittaa sitä kitaraa.. Se on elävä rytmi ja siksi niin tehokas. Kyllä tietää mistä tuon bluesin poljento on saanut alkunsa. Anyways, pidän helvetisti noista vanhoista bluesäijistä ja -muijista, mutta myös johdannaisista esim. Hendrix, Rock 'n Roll ja sitä rataa..
Ennen kuuntelin bluesia todella paljon. Gary Mooren "Story Of The Blues" oli alkuperäinen syy, miksi tartuin kitaraan. Todella kovaa iski myös Hendrix. Vanhemman polven jätkät (Albert Collins, Albert King, B.B.King ym.) eivät niinkiään suurta vaikutusta tehneet, mutta oli selvää, mistä uudempien kitarasankareiden inspiraatiot tulivat.
Mielestäni monien ns. kitarasankareiden soitto on vahvasta blues-pohjaista: Steve Lukather, Gary Moore,Scott Henderson, Brian Setzer, Joe Satriani, Eric Johnson ja jopa Ynkkä. Poikkeuksena todettakoon, että Steve Vai ei kyllä haltsaa bluesia ollenkaan..
Oma soittotyylini perustuu myös paljolti bluesiin, mihin imetty vaikutteita rockista ja jazzista. Kitara on siitä hieno soitin, että siinä ollaan elinikäisiä oppilaita, ja oppisuuntausta voi vaihdella aina kiinnostusten mukaan!