Mikseri.net

#2 kirjoitettu 27.09.2026 15:31 Muok:27.09.2026 15:33

Tossa mun TRIO.


1) Rock kitara: merkki ja malli?

Kyllä se aito Rock kitara on Gibson Les Paul. Vaikka en itse LP mies olekaan, niin kunnioitetaan nyt kuitenkin tuota ikonista kitaraa tässä tapauksessa.


2) Vahvistin?

1968 Marshall Plexi Super Lead Full Stack

Tuollainen pitäisi olla joka rock miehellä omassa olohuoneessa!

Tuota valmistettiin vuosina 1966-81 eli sillä pitkällä 70-luvulla, joka oli kuitenkin perinteisemmän Rock musiikin kulta-aikaa.


3) Merkittävin efekti (pedaali)?

Ibanez Tube Screamer

Tube Screamer näki päivänvalon 1979, ja merkittäviä pedaalin käyttäjiä ovat olleet Stevie Ray Vaughan, Gary Moore sekä Adrian Smith.


Tuossa siis mun mielestä ne Rock musiikin ikonisimmat laitteet ja soittimet, joilla se soundi on saatu syntymään!

#3 kirjoitettu 27.09.2026 21:46

ynkkä ja sen tapa soittaa ja sen kamat millä se soittaa.

Toisaalta myös joku Trey Azagthoth, ja sen asenne ja tapa millä se soittaa.

Kaikki homeiset 60-70 lukujen karvahomopersepaskakitaristit menee jo suodattimesta suoraan ulos. ei. ei sellasta. Hirveet soundit, hirveetä paskaa, hirveitä kolmen nuotin sooloja pöllitty joltain robert joooohanssonilta. yäk

#4 kirjoitettu 27.09.2026 21:56

Ted Nugentti II kirjoitti:


Kaikki homeiset 60-70 lukujen karvahomopersepaskakitaristit menee jo suodattimesta suoraan ulos. ei. ei sellasta. Hirveet soundit, hirveetä paskaa, hirveitä kolmen nuotin sooloja pöllitty joltain robert joooohanssonilta. yäk


Tässä päästään juurikin asian ytimeen, eli siihen soundiin, tai pitäiskö sanoa toneen. Tone on kaikki kaikessa.

Mutta mä itse asiassa tykkään tosta vanhemmasta soundista. Mulla oli tossa muutama vuosi sitten sellainen pidempi useita vuosia kestävä periodi, jolloinka 90% kaikesta kuuntelemastani musasta oli vanhaa UG Rock kamaa 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta. Näin siis kuunteluni YouTubessa.

Ja olihan tuon aikakauden kitaristit enemmänkin pioneereja. Eli ihan kaikkia niitä tekniikoita joita nykykitaristeilla on arsenaalissaan, niin ei ollut tuolloin vielä keksitty.

Mä itse en ole kummoinenkaan kitaristi, mutta kaikesta päätellen sun laita on toisin.


Mutta , tone is everything kuten sanonta kuuluu.

#5 kirjoitettu 28.09.2026 02:03

IT2 kirjoitti:
Ted Nugentti II kirjoitti:


Kaikki homeiset 60-70 lukujen karvahomopersepaskakitaristit menee jo suodattimesta suoraan ulos. ei. ei sellasta. Hirveet soundit, hirveetä paskaa, hirveitä kolmen nuotin sooloja pöllitty joltain robert joooohanssonilta. yäk


Tässä päästään juurikin asian ytimeen, eli siihen soundiin, tai pitäiskö sanoa toneen. Tone on kaikki kaikessa.

Mutta mä itse asiassa tykkään tosta vanhemmasta soundista. Mulla oli tossa muutama vuosi sitten sellainen pidempi useita vuosia kestävä periodi, jolloinka 90% kaikesta kuuntelemastani musasta oli vanhaa UG Rock kamaa 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta. Näin siis kuunteluni YouTubessa.

Ja olihan tuon aikakauden kitaristit enemmänkin pioneereja. Eli ihan kaikkia niitä tekniikoita joita nykykitaristeilla on arsenaalissaan, niin ei ollut tuolloin vielä keksitty.

Mä itse en ole kummoinenkaan kitaristi, mutta kaikesta päätellen sun laita on toisin.


Mutta , tone is everything kuten sanonta kuuluu.


joo cheese, eli siis, tottakai oli niiltä vuosikymmeniltä saatanan kovia soundeja. Joku tietty bändi tai tietyn bändin levy joka toimi sellasenaan juuri siinä tietyssä biisissä.

Pioneerimäisyys on tavallaan jees. Toisaalta se on sitä että niinkun ändy mccoyn levyn nimi että "building on tradition". En usko enkä halua uskoa että ketään pitää nostaa jalustoille. ketään kitaristia tai kitaratehdasta tai vahvistinta. Kaikki me soittajat ollaan otettu vaikutteita edellisiltä

Haluisin tietää minkälainen kitaristi oot, koska saan vibat että siulla on jotain ilmaisukykyä. Kävin kattomassa nuo siun biisit, mutta kuten oon jo kyllästymiseen asti spämmännyt että en aio kuunnella sekuntiakaan biisejä jossa on mitään tekomunaa tai siis ai käytetty. Se pitää olla aitoa. Haluisin tietää ja kuunnella.

Miun laita on varmaan sitten toisin. Tai oikeestaan ei. Voitin Jyrsijä nimisen käyttäjän kitarasoolokilpailun ja en edes yrittäny. https://www.mikseri.ne...

Kitarasoundi oli tossa varmaan se tekijä. Ja se että kitarasoolon soittaja eli mie, olin täysi sekopää umpihullu kusipää joka ei oikeesti osaa soittaa nuottiakaan, mutta räpeltää senkin edestä ja lopputulos on jotain musiikiksi havainnointavaa.

En mie tiiä.

Mut tää on mielenkiintonen aihe ja aion miettiä tätä lisää. yön pimeydessä. viskilasi kädessä. missä ei oo edes viskiä. sitten meen alkoon. aamulla. klo 6 eikä se ole edes auki. ootan. sit se aukee ja haen sen viskipullon. vihdoinkin. uuh beibi nam je he hee, woo all right now

#6 kirjoitettu 28.09.2026 02:32

Ted Nugentti II kirjoitti:
IT2 kirjoitti:
Ted Nugentti II kirjoitti:


Kaikki homeiset 60-70 lukujen karvahomopersepaskakitaristit menee jo suodattimesta suoraan ulos. ei. ei sellasta. Hirveet soundit, hirveetä paskaa, hirveitä kolmen nuotin sooloja pöllitty joltain robert joooohanssonilta. yäk


Tässä päästään juurikin asian ytimeen, eli siihen soundiin, tai pitäiskö sanoa toneen. Tone on kaikki kaikessa.

Mutta mä itse asiassa tykkään tosta vanhemmasta soundista. Mulla oli tossa muutama vuosi sitten sellainen pidempi useita vuosia kestävä periodi, jolloinka 90% kaikesta kuuntelemastani musasta oli vanhaa UG Rock kamaa 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta. Näin siis kuunteluni YouTubessa.

Ja olihan tuon aikakauden kitaristit enemmänkin pioneereja. Eli ihan kaikkia niitä tekniikoita joita nykykitaristeilla on arsenaalissaan, niin ei ollut tuolloin vielä keksitty.

Mä itse en ole kummoinenkaan kitaristi, mutta kaikesta päätellen sun laita on toisin.


Mutta , tone is everything kuten sanonta kuuluu.


joo cheese, eli siis, tottakai oli niiltä vuosikymmeniltä saatanan kovia soundeja. Joku tietty bändi tai tietyn bändin levy joka toimi sellasenaan juuri siinä tietyssä biisissä.

Pioneerimäisyys on tavallaan jees. Toisaalta se on sitä että niinkun ändy mccoyn levyn nimi että "building on tradition". En usko enkä halua uskoa että ketään pitää nostaa jalustoille. ketään kitaristia tai kitaratehdasta tai vahvistinta. Kaikki me soittajat ollaan otettu vaikutteita edellisiltä

Haluisin tietää minkälainen kitaristi oot, koska saan vibat että siulla on jotain ilmaisukykyä. Kävin kattomassa nuo siun biisit, mutta kuten oon jo kyllästymiseen asti spämmännyt että en aio kuunnella sekuntiakaan biisejä jossa on mitään tekomunaa tai siis ai käytetty. Se pitää olla aitoa. Haluisin tietää ja kuunnella.

Miun laita on varmaan sitten toisin. Tai oikeestaan ei. Voitin Jyrsijä nimisen käyttäjän kitarasoolokilpailun ja en edes yrittäny. https://www.mikseri.ne...

Kitarasoundi oli tossa varmaan se tekijä. Ja se että kitarasoolon soittaja eli mie, olin täysi sekopää umpihullu kusipää joka ei oikeesti osaa soittaa nuottiakaan, mutta räpeltää senkin edestä ja lopputulos on jotain musiikiksi havainnointavaa.

En mie tiiä.

Mut tää on mielenkiintonen aihe ja aion miettiä tätä lisää. yön pimeydessä. viskilasi kädessä. missä ei oo edes viskiä. sitten meen alkoon. aamulla. klo 6 eikä se ole edes auki. ootan. sit se aukee ja haen sen viskipullon. vihdoinkin. uuh beibi nam je he hee, woo all right now


Joo, ei kait ketään pidä nostaa jalustalle, mutta tää pointti mulla aloituksessa oli sellainen että jokisella meillä on varmaankin jonkin sortin saundi josta tykkää.

Joillekin se voi olla 70-lukua, joillekin ysäriä. Joillekin se on enemmän Classic Rock, joillekin Heavy Metal.

Ja nää eri vuosikymmenet ja genret nyt vaan tuppaa mun käsitykseni mukaan olemaan sellaisia, että on pieniä eroja käytetyissä soittimissa taikka laitteissa.

En tarkoittanut tätä ketjua niin vakavasti otettavaksi, vaan vaan ihan niin että voidaan puoli vakavasti miettiä sitä mistä kunkin kohdalla se mieluisin saundi syntyy?

Jos ajattelee, niin esim. Marshal, Vox ja Fender on mun käsittääkseni käyttäneet kaikki kolme eri tyyppisiä putkia vahvareissaan, joista syntyy pieniä saundillisia eroja.

Suurin osa porukasta ei näitä eroja erota, enkä mäkään tietty osaa joltakin levyltä sanoa mitä siinä on välttämättä käytetty, mutta tää olis se periaate.

Eli tässä ketjussa ei niinkään ollut idea se, että nostetaan jokin tietty setti jalustalle, vaan pohditaan hyvän Rock soundin edellytyksiä.


Kysyit millainen kitaristi olen? En juurikaan kummoinen, eli täysin itseoppinut harrastelija. Liityin Mikseriin oliko nyt 2013, ja tulin foorumille 2014. Mulla oli siitä lähtien iso määrä demoja täällä Mikserissä. Parhaimmillaan niitä taisi olla yli 300 kappaletta, kun noin 10 vuodessa tuli tehtyä noin 400 demoa, joista originaaleja biisejä varmaankin 150+.

Mun musiikki lähti siitä, että rämpyttelin jonkinlaisen kompin, ja siihen siiten rumpurytmi, ja päälle laulu ja melodia, Yksinkertainen kitarasoolo siihen päälle, eli en ole varsinaisesti tiluttelija mikä oli suuri puute mun demoissa.

Alkupään demot oli aika yksinkertaisia, mutta MIksseristä sain paljon ohjeita, ja pikkuhiljaa mukaan tuli rumpiusoftaa, lainasin siskon mieheltä basson demojani varten, hankin paremman usb audiointerfacen, jne. Sain hankittua miksaus ja masterointi työkaluja.

Nää kaikki demot poistin Mikseristä varmaankin öpaut pari vuotta sitten. Studiosofta on edelleen vanhalla läppärillä, mutta uusia biisejä en ole työstänyt yli vuoteen. Mulla on nyt aika mennyt muissa projekteissa.

Mutta pointti mulla tossa tekoälyn (AI) käytössä se, että kun olen ollut yhden miehen bändi, jossa soitin, lauloin, miksasin jne. itse kaiken, mutta tällaisella harrastaja tasolla, niin nyt saa jonkinlaisen käsityksen siitä millaisia omat biisit voisi parhaimmillaan olla oikein sovitettuna ja ammattibändin soittamana.

Tuo mua kiehtoo, ja se on se syy miksi nyt innostuin tekemään AI covereita omista vanhoista demoista, eli että kuulisin millaisia noi mun biisit ja demot voisi olla. Ei mua kiinnosta puskea ulos täyttä AI biisiä, jossa ei ole omaa ihmisen panosta mukana, vaan juuri nähdä millaiseksi nuo omat biisit muodostuu AI:n käsitelyssä.

Mutta joo, aikansa kutakin. Mullla on tosiaan tää musaprojekti nyt tauolla ainakin omien biisien tekemisen kannalta. 400 demoa reilussa kymmenessä vuodessa on aika läjä, ja mulla on hienoisia motivaatio-ongelmia tuon kitaran soiton kanssa. Kun olis muitakin projekteja elämässä.

Mutta kuten sanonta kuuluu: Never say Never

Tulevaisuus on avoin! Tulinhan tänne foorumillekin Mikseriin takaisin noin vuoden tauon jälkeen.

#7 kirjoitettu 28.09.2026 20:39

alkaisin purkamaan tätä aihetta itseasiassa alhaalta ylöspäin, eli. mikä on soundi mitä ei voi sietää. ja sen avulla jää jäljelle hyvät ikoniset soundit. Yksi mikä on niin tuubaa on kaikki geneerinen paska nykymetalli. Varmaan viimoset 20 vuotta kiihtyvällä tahdilla on metallikitaristit valuneet yhä alemmas ja alemmas sellaseen paskuuteen että korvia sattuu. Hevi metalli sattuu korviin hyvällä tavalla, mutta nykymetalli väärällä tavalla. mikä vittu näitä jonneja on riivannut jo vuosia?

Varmaan joku monkey see, monkey do.

Joku spede on sanonut niille youtubevideossaan että jos et soita näillä laitteilla ja soundeilla, olet epäuskottava ja et kuulu sisäpiiriin.

Hyi saatana. En koskaan haluis kuulua mihinkään sisäpiiriin. Taide syntyy ulkoapäin eikä missään echo chamber runkkuringissä. Taiteen tehtävä on läväyttää siuta naamalle kämmenellä ja repiä rajoja

#8 kirjoitettu 29.09.2026 00:11

Chuck Berry

-kitara mukaan, sharp kuteet päälle
-keikkapaikka hommaa vahvarin ja yhtyeen joka osaa soittaa Chuck Berryn kappaleet
-ajat paikalle
-tanssahtelet siellä ja soittelet vähän rokkia, bändi yrittää pärjätä ihme torvisävellajien kanssa
-hyvä boogiemeno, kotirouvat laulaa I want to play with your ding a ling
-lopeta johnny b goodeen
-kitara keissiin ja ajat kotiin, huomenna taas

Eli yhdistelmä raakaa ammattitaitoa, mut satunnaisuuden tuomaa vaaraa; Kyl hyvä rock on lähettäjällä raajoissa ja lauluäänessä, vastaaottajalla sydämessä ja perseessä.

Jos jollekin Berrylle tai Claptonille annetaan joku karmea paskakitara, niin ne kuulostaa silti itseltään, hyvältä. Vaikka minä tai muu kuolevainen saatais 335 ja kaikki olis ihan viimisen päälle, ja vaikka tungettais vielä folioon kääritty kurkku lahkeeseen, ni ei silti kuulostais yhtä hyvältä.

Mut en mäkään maailman paskin ole, pidän vanhasta rokista ja soitinkin sitä vuosia.

#9 kirjoitettu 29.09.2026 02:06

Snacke kirjoitti:

pidän vanhasta rokista ja soitinkin sitä vuosia.


miltä tuntui soittaa vanhaa rokkia ennenvanhaan tsak bellyn kanssa? Oliko se leadbellyn veli? vai olitko sie sen veli? Ihonväristä päätellen et. mutta mistä sitä tietää, nykyaika kun on niin kummallista, niinkuin david bowie lauloi Hallo Spaceboy biisissä.

#10 kirjoitettu 29.09.2026 07:32 Muok:29.09.2026 07:34

Ted Nugentti II kirjoitti:

alkaisin purkamaan tätä aihetta itseasiassa alhaalta ylöspäin, eli. mikä on soundi mitä ei voi sietää. ja sen avulla jää jäljelle hyvät ikoniset soundit. Yksi mikä on niin tuubaa on kaikki geneerinen paska nykymetalli. Varmaan viimoset 20 vuotta kiihtyvällä tahdilla on metallikitaristit valuneet yhä alemmas ja alemmas sellaseen paskuuteen että korvia sattuu. Hevi metalli sattuu korviin hyvällä tavalla, mutta nykymetalli väärällä tavalla. mikä vittu näitä jonneja on riivannut jo vuosia?


Joo, voi tätä noinkin lähestyä. Mutta mä annan tossa muutaman esimerkin erittäin hyvästä kitara saundista ja tonesta:

The Guess Who - No Time

Toi intron lead kitara, joka toistuu muuallakin biisissä on vaan mahtava toneltaan. Hienoa Classic Rock osastoa. Go Canada!


Tin House - Silver Star

Vienosti säröytyvä kitara tossa riffissä on hieno. Upea kappale UG bändiltä, joka muistaakseni tulee Floridasta.


Sammy Hagar - Run For Your Life


Sammy Hagarin mainio Runner coveri 80-luvun alusta jossa hienot kitarat. Tää oli Hagarin soolo aikaa ennen kuin hän siirtyi Van Halenin laulajaksi. Näin muuten Van Halenin kesäkuussa 1988 Pittsburghissa Monsters of Rock tapahtumassa vanhalla Three Rivers Stadiumilla, jossa oli useita esiintyjiä, mutta Van Halen siis pääesiintyjä. Oli kuuma kesäpäivä, ja palomiehet ruiskuttivat vettä letkuistaan areenalle settien välissä. Van Halenin setin aikana monet nuoret naiset olivat poikaystäviensä hartioilla keikkumassa, ja muutamat rintsikatkin lensivät lavalle. Muistan kun Sammy Hagar tarttui yksiin lavalle lentäneisiin rintaliiveihin, ja kommentoi tyyliin, että: "Smells like pussy!" Oi noita aikoja!


Ja tossa sitten boonus biisi tähän tone juttuun liittyen:

Spooky Tooth - I Am The Walrus

Mainio The Beatles coveri tämä! Ja saundi on kohdallaan!


Eli tässä esimerkkejä onnistuneesta saundista!

#11 kirjoitettu 29.09.2026 11:12

Snacke kirjoitti:

Chuck Berry

-kitara mukaan, sharp kuteet päälle
-keikkapaikka hommaa vahvarin ja yhtyeen joka osaa soittaa Chuck Berryn kappaleet
-ajat paikalle
-tanssahtelet siellä ja soittelet vähän rokkia, bändi yrittää pärjätä ihme torvisävellajien kanssa
-hyvä boogiemeno, kotirouvat laulaa I want to play with your ding a ling
-lopeta johnny b goodeen
-kitara keissiin ja ajat kotiin, huomenna taas

Eli yhdistelmä raakaa ammattitaitoa, mut satunnaisuuden tuomaa vaaraa; Kyl hyvä rock on lähettäjällä raajoissa ja lauluäänessä, vastaaottajalla sydämessä ja perseessä.

Jos jollekin Berrylle tai Claptonille annetaan joku karmea paskakitara, niin ne kuulostaa silti itseltään, hyvältä. Vaikka minä tai muu kuolevainen saatais 335 ja kaikki olis ihan viimisen päälle, ja vaikka tungettais vielä folioon kääritty kurkku lahkeeseen, ni ei silti kuulostais yhtä hyvältä.

Mut en mäkään maailman paskin ole, pidän vanhasta rokista ja soitinkin sitä vuosia.


Mitä yhteistä muuten on Angus Youngin sekä Chuck Berryn lavaesiintymisessä?

Ja joo, uskon että soitit wanhaa rokkia vuosia. En tunne sua lähemmin taikka sun historiaa, mutta mulla on se käsitys että olet täysiverinen muusikko kuitenkin. Me muut ollaan halpaa kotiviiniä, sinä aitoa ranskalaista!

Mutta loppupeleissä kaikki viinit kelpaa janoisille juomareille! Toki toiset viinit maistuu paremmilta kuin toiset. Siitä ei pääse mihinkään!

#12 kirjoitettu 02.10.2026 09:18

IT2 kirjoitti:
sinä aitoa ranskalaista!


Olen kotikaljaa

#13 kirjoitettu 02.10.2026 10:51

Snacke kirjoitti:
IT2 kirjoitti:
sinä aitoa ranskalaista!


Olen kotikaljaa


Olet ranskalaista kotikaljaa.

#14 kirjoitettu 02.10.2026 12:39

Snacke kirjoitti:
Eli yhdistelmä raakaa ammattitaitoa, mut satunnaisuuden tuomaa vaaraa; Kyl hyvä rock on lähettäjällä raajoissa ja lauluäänessä, vastaaottajalla sydämessä ja perseessä.

Jos jollekin Berrylle tai Claptonille annetaan joku karmea paskakitara, niin ne kuulostaa silti itseltään, hyvältä. Vaikka minä tai muu kuolevainen saatais 335 ja kaikki olis ihan viimisen päälle, ja vaikka tungettais vielä folioon kääritty kurkku lahkeeseen, ni ei silti kuulostais yhtä hyvältä.


Viisauden sanoja, mistä syystä vastaan alkuperäiseen kysymykseen seuraavasti:

1) ei mikään
2) ei mikään
3) ei mikään

Kamat ei oo ikinä tehneet mitään eivätkä ne tee kenestäkään mitään. Itellä kesti vuosikausia tajuta, että vaikka ois samat bassot ja sama signaalitie, niin mä en siitä huolimatta tuu koskaan kuulostamaan Geddy Leeltä, vaan pelkästään itseltäni. Sen jälkeen oon ollut aika pitkälti sitä mieltä, että parhaat bassokamat on ne, jotka joku muu on tuonut keikkapaikalle valmiiksi ja toiseksi parhaat ne, jotka saa roudattua vähimmällä vaivalla.

Toki nyt jos haluaa hyvää vaikka modernia hevikitarasoundia, niin Telecaster ja Twin Reverb ei välttämättä ole se yhdistelmä, jolla sitä kannattaa lähteä hakemaan mutta se on sit taas toinen juttu se.

#15 kirjoitettu 02.10.2026 13:07

Vessajono kirjoitti:
Snacke kirjoitti:
Eli yhdistelmä raakaa ammattitaitoa, mut satunnaisuuden tuomaa vaaraa; Kyl hyvä rock on lähettäjällä raajoissa ja lauluäänessä, vastaaottajalla sydämessä ja perseessä.

Jos jollekin Berrylle tai Claptonille annetaan joku karmea paskakitara, niin ne kuulostaa silti itseltään, hyvältä. Vaikka minä tai muu kuolevainen saatais 335 ja kaikki olis ihan viimisen päälle, ja vaikka tungettais vielä folioon kääritty kurkku lahkeeseen, ni ei silti kuulostais yhtä hyvältä.


Viisauden sanoja, mistä syystä vastaan alkuperäiseen kysymykseen seuraavasti:

1) ei mikään
2) ei mikään
3) ei mikään

Kamat ei oo ikinä tehneet mitään eivätkä ne tee kenestäkään mitään. Itellä kesti vuosikausia tajuta, että vaikka ois samat bassot ja sama signaalitie, niin mä en siitä huolimatta tuu koskaan kuulostamaan Geddy Leeltä, vaan pelkästään itseltäni. Sen jälkeen oon ollut aika pitkälti sitä mieltä, että parhaat bassokamat on ne, jotka joku muu on tuonut keikkapaikalle valmiiksi ja toiseksi parhaat ne, jotka saa roudattua vähimmällä vaivalla.

Toki nyt jos haluaa hyvää vaikka modernia hevikitarasoundia, niin Telecaster ja Twin Reverb ei välttämättä ole se yhdistelmä, jolla sitä kannattaa lähteä hakemaan mutta se on sit taas toinen juttu se.


Teillä menee nyt hyvät herrat pikkasen tää ketjun idea pieleen, mutta toki, kaikki kommentit on tervetulleita.

Veikkaan kuitenkin, että on kamoista lopulta kiinni millainen se perus soundi on. 50-luvun Rock 'n Roll kuulostaa erilaiselta kuin 80-luvun Heavy Metal ihan siitä syystä, että ne laitteet ja kaikki muu siinä signaaliketjussa antaa eri saundin.

Tähän säkin viittasit tolla sun Telecaster ja Twin Reverb kommenttisi loppuosalla.

En itsekään ole tän puolen asiantuntija, mutta olisi mukava kuulla niiden kommentteja jotka oikeasti näistä asioista jotakin ymmärtää, että mistä näin niin kuin laite ja soitin tasolla se hyvä saundi kenenkin mielestä lähtee.

Lemmy ja Jaco Pastorius varnmaankin kuulostavat basisteina kuin olisivat eri planeetoilta, ja kait niillä soittokamoillakin joku merkitys tässä yhtälössä on?


Tarkoitus ei ollut myöskään hakea sitä "yhtä ja ainoaa oikeata" vastausta, vaan hiemn kysellä kautta rantain porukan mielipiteitä ja mieltymyksiä.

Eli mihinkä kerhoon kukin kuuluu? Ollaanko enemmän Fender taikka Gibson miehiä, taikka Fender tai Marshall miehiä? Jne...

#16 kirjoitettu 02.10.2026 14:07

IT2 kirjoitti:
Veikkaan kuitenkin, että on kamoista lopulta kiinni millainen se perus soundi on. 50-luvun Rock 'n Roll kuulostaa erilaiselta kuin 80-luvun Heavy Metal ihan siitä syystä, että ne laitteet ja kaikki muu siinä signaaliketjussa antaa eri saundin.


Tietyissä asioissa ja tiettyyn pisteeseen asti joo, mutta jossain kohtaa sillä ei sit enää oo väliä. Straton kaulamikistä ei saa samaa soundia kuin Les Paulin tallamikistä, mutta toisaalta sähkökitaran, vahvistimen ja oikeastaan joka ikisen signaalitiellä olevan komponentin perusidea ei oo juurikaan muuttunut sen jälkeen kun rock-musiikkia ylipäätään alettiin tallentaa.

Ja mikä nyt sit ylipäätään on se soundi, mitä haetaan? Rocksoundeja ja ikonisia rocksoundeja on niin helvetisti ja niin helvetin monenlaisilla kamoilla tehtyinä, että niiden redusointi johonkin yksittäisiin soittimiin, vahvistimiin ja pedaaleihin on ihan mahdoton suo, mistä syystä se ei edes oo musta kovinkaan mielekästä.

Lemmy ja Jaco Pastorius varnmaankin kuulostavat basisteina kuin olisivat eri planeetoilta, ja kait niillä soittokamoillakin joku merkitys tässä yhtälössä on?


Lähinnä niillä on liioiteltu merkitys. Lemmyhän itse esim. sanoi, että käytti Rickenbackereita ihan täysin ulkonäön takia. Joten ota mikä tahansa humpparibasso, väännä vahvarista helvetisti säröä ja enemmän trebleä ja middleä kuin bassoa ja soita plekulla ennemminkin sillä tavalla kuin soittaisit kitaraa etkä bassoa ja lo and behold: olet perillä. Tai ainakin niin perillä kuin voit olla, koska et ole Lemmy. Sama Pastoriuksen kanssa. Oleellisinta siinä on soundissa on nauhaton basso, vahvistimen eq, tallamikin käyttäminen ja tallan läheltä soittaminen. Ei se, että pitää olla just -62 Jazz Bass ja Acoustic 360.

Eli ei se millä, vaan se miten. Molempien kohdalla ratkaisevampaa on ennemminkin se tapa soittaa kuin ne kamat. Toki nauhattoman basson soundin saa vain nauhattomalla bassolla, mut ei siinäkään tartte mihinkään molekyylitasolle mennä että pitää olla nimenomaan epoksilla päällystetty ruusupuuotelauta, josta on poistettu nauhat ja täytetty kolot venelakalla tms.

Esim. jo mainitsemani Geddy Lee soitti Rushin edellisellä rundilla vissiin pariakymmentä erilaista bassoa ja jokaisen kanssa se kuulosti itseltään.

Eli mihinkä kerhoon kukin kuuluu? Ollaanko enemmän Fender taikka Gibson miehiä, taikka Fender tai Marshall miehiä? Jne...


En mä kuulu oikein mihinkään kerhoon, koska kuten sanoin, niitä ikonisia soundeja on niin helvetisti, että mun mielestä on täys mahdottomuus sanoa, että joku yksittäinen instrumentti tai laite olis nostettavissa sillä tavalla jalustalle.

#17 kirjoitettu 02.10.2026 14:30

Vessajono kirjoitti:
IT2 kirjoitti:
Veikkaan kuitenkin, että on kamoista lopulta kiinni millainen se perus soundi on. 50-luvun Rock 'n Roll kuulostaa erilaiselta kuin 80-luvun Heavy Metal ihan siitä syystä, että ne laitteet ja kaikki muu siinä signaaliketjussa antaa eri saundin.


Tietyissä asioissa ja tiettyyn pisteeseen asti joo, mutta jossain kohtaa sillä ei sit enää oo väliä. Straton kaulamikistä ei saa samaa soundia kuin Les Paulin tallamikistä, mutta toisaalta sähkökitaran, vahvistimen ja oikeastaan joka ikisen signaalitiellä olevan komponentin perusidea ei oo juurikaan muuttunut sen jälkeen kun rock-musiikkia ylipäätään alettiin tallentaa.

Ja mikä nyt sit ylipäätään on se soundi, mitä haetaan? Rocksoundeja ja ikonisia rocksoundeja on niin helvetisti ja niin helvetin monenlaisilla kamoilla tehtyinä, että niiden redusointi johonkin yksittäisiin soittimiin, vahvistimiin ja pedaaleihin on ihan mahdoton suo, mistä syystä se ei edes oo musta kovinkaan mielekästä.

Lemmy ja Jaco Pastorius varnmaankin kuulostavat basisteina kuin olisivat eri planeetoilta, ja kait niillä soittokamoillakin joku merkitys tässä yhtälössä on?


Lähinnä niillä on liioiteltu merkitys. Lemmyhän itse esim. sanoi, että käytti Rickenbackereita ihan täysin ulkonäön takia. Joten ota mikä tahansa humpparibasso, väännä vahvarista helvetisti säröä ja enemmän trebleä ja middleä kuin bassoa ja soita plekulla ennemminkin sillä tavalla kuin soittaisit kitaraa etkä bassoa ja lo and behold: olet perillä. Tai ainakin niin perillä kuin voit olla, koska et ole Lemmy. Sama Pastoriuksen kanssa. Oleellisinta siinä on soundissa on nauhaton basso, vahvistimen eq, tallamikin käyttäminen ja tallan läheltä soittaminen. Ei se, että pitää olla just -62 Jazz Bass ja Acoustic 360.

Eli ei se millä, vaan se miten. Molempien kohdalla ratkaisevampaa on ennemminkin se tapa soittaa kuin ne kamat. Toki nauhattoman basson soundin saa vain nauhattomalla bassolla, mut ei siinäkään tartte mihinkään molekyylitasolle mennä että pitää olla nimenomaan epoksilla päällystetty ruusupuuotelauta, josta on poistettu nauhat ja täytetty kolot venelakalla tms.

Esim. jo mainitsemani Geddy Lee soitti Rushin edellisellä rundilla vissiin pariakymmentä erilaista bassoa ja jokaisen kanssa se kuulosti itseltään.

Eli mihinkä kerhoon kukin kuuluu? Ollaanko enemmän Fender taikka Gibson miehiä, taikka Fender tai Marshall miehiä? Jne...


En mä kuulu oikein mihinkään kerhoon, koska kuten sanoin, niitä ikonisia soundeja on niin helvetisti, että mun mielestä on täys mahdottomuus sanoa, että joku yksittäinen instrumentti tai laite olis nostettavissa sillä tavalla jalustalle.


Joo, nyt aletaan päästä eteenpäin. Sulla muusikkona on tietty parempi käsitys eri soitin- ja laitekokoonpanoista kun mulla. Mutta edelleen, tässä ei ollut tarkoitus hakea sitä yhtä ainoaa oikeaa ikonista saundia, vaan lähinnä sitä mikä miellyttää omaa korvaa.

Jos olet soittanut bändissä vaikkapa Ramopunkia, Stray Cats tyylistä musaa, taikka vaikkapa Metallica covereita, niin uskalla väittää että sulla on myös mieltymykset sen laitteiston ja soittimien suhteen, että millaista saundia haet.

Kyse ei siis ollut sen oikean saundin hakemisesta, koska mä jo totesin aiemmin itsekin että niitä saundeja on miljoonittain.

Kyse oli siis siitä, että millaisesta soundista ITSE pitää, ja millaista kokoonpanoa tässä suhteessa mahdollisesti kaipaa ja arvostaa.


Kitarasoundinkin osalta on varmaankin iso ero sillä että onko siellä joku Marshallin Plexi -68 nuppi taustalla, vaiko sitten esim. joku Mesa/Boogie.

Sä ehkäpä tarkastelet tätä kokonaisuutta basistina hieman eri näkökulmasta?

#18 kirjoitettu 02.10.2026 15:24 Muok:02.10.2026 15:25

IT2 kirjoitti:
Joo, nyt aletaan päästä eteenpäin. Sulla muusikkona on tietty parempi käsitys eri soitin- ja laitekokoonpanoista kun mulla. Mutta edelleen, tässä ei ollut tarkoitus hakea sitä yhtä ainoaa oikeaa ikonista saundia, vaan lähinnä sitä mikä miellyttää omaa korvaa.

Jos olet soittanut bändissä vaikkapa Ramopunkia, Stray Cats tyylistä musaa, taikka vaikkapa Metallica covereita, niin uskalla väittää että sulla on myös mieltymykset sen laitteiston ja soittimien suhteen, että millaista saundia haet.


Mä oon soittanut ja soitan niin paljon niin erilaista musaa, että se on täysin kontekstiriippuvainen juttu. Bassoa mä soitan tällä hetkellä yhdessä bändissä, joka on sellasta punkin sukuista action rockia, joten siinä mä esimerkiksi soitan aika törkeänkin säröisellä soundilla, mut en mä saman soundin kanssa johonkin poppibändiin tai humppakeikalle lähtisi.

Sit tässä on toki sekin, että mä oon viimeset kymmenen vuotta soittanut melkein kaikki basso- ja kitarakeikat mallintavilla vehkeillä, joten kyse ei niinkään ees oo siitä, että mitkä kamat on vaan enemmänkin ehkä siitä että millä tavalla sitä soundia tehdään. Soittimienkin osalta kiinnostaa vuosi vuodelta vähemmän se miltä ne kuulostaa ja enemmän se, miltä niillä soittaminen tuntuu. Mistä syystä oonkin miettinyt, että jos olisin rahoissani niin teettäisin jollain soitinrakentajalla ns. täydellisen basson, jossa ei ois muuta kuin yks mikki ja pelkkä volapotikka, jolloin sais kätevästi minimoitua muuttujat siellä lähtöpäässä.

Kitarasoundinkin osalta on varmaankin iso ero sillä että onko siellä joku Marshallin Plexi -68 nuppi taustalla, vaiko sitten esim. joku Mesa/Boogie.

Sä ehkäpä tarkastelet tätä kokonaisuutta basistina hieman eri näkökulmasta?


Mä tarkastelen sitä aina biisin ja musan näkökulmasta. Eli mennään sillä, mitä tarvitaan ja sillä mikä sopii. Ei sillä mistä ite tykkää, koska oon huomannut että useimmiten se on ympyrän muotoisen palikan hakkaamista kolmion muotoiseen reikään.

#19 kirjoitettu 02.10.2026 23:35 Muok:02.10.2026 23:36

Must ikonisen rock-soundin tekee se, että omaa uskomattoman rutiinin, halun ja ennen kaikkea tyylitajun.

Niit rips räps rahalla saa tiluliluihmisiä on tottakai, mut rock-soundi ei sellaista edellytä.

Henryllä on rock-soundi. Kim Wilsonilla on rock-soundi. Dick Dalella on rock-soundi.

Vessajonon kaltaisilla ammattilaisilla on myös, mutta he operoivat vieläpä Wrecking Crew-mäisesti tarvittaessa. Ihailen nöyrästi, onhan suurin basistiesikuvani Carol Kaye.

Itse hyppäsin pois ammattilaisuuden vuoristoradasta ensimmäisessä syöksyssä, ja teenkin nyt mitä huvittaa, viime aikoina olen miettinyt lattioita.

Snacke muokkasi viestiä 23:35 02.10.2026

#20 kirjoitettu 03.10.2026 04:17

Snacke kirjoitti:

Must ikonisen rock-soundin tekee se, että omaa uskomattoman rutiinin, halun ja ennen kaikkea tyylitajun.

Niit rips räps rahalla saa tiluliluihmisiä on tottakai, mut rock-soundi ei sellaista edellytä.

Henryllä on rock-soundi. Kim Wilsonilla on rock-soundi. Dick Dalella on rock-soundi.


Jeps. Tyylitajua tarvitaan.

Mutta, mutta, olen nyt generoinut kaikkiaan 17 Rock coveria omista vanhoista demoista AI-työkaluja käyttäen, ja olen onnistunut niiden kohdalla pitämään saundimaailman suurin piirtein samanlaisena biisistä toiseen.

Ja itse asiassa tykkään kuulemastani. Tuo SUNOn tekoäly tuuppaa ulos tiettyä Rock soundia mulle, ja se vaan kuulostaa hemmetin hyvältä omaan korvaan. Se on jonkinlainen sekoitus Classic Rockia sekä Hard Rockia mutta modernein twistein.


Uskalla siis väittää että se ikoninen Rock soundi voidaan luoda nyt ja tulevaisuudessa myös muin kuin ihmisvoimin.

Mutta kaikki tuo mitä sanot tyylitajusta ja muusta sen sellaisesta kuten vaikkapa lahjakkuudesta ja osaamisesta pitänee kanssa täysin paikkansa ihmisen kohdalla.