|
Kirjoittaja
|
Kaipaatko joskus menneitä aikoja?
|
|
geeli
3962 viestiä
|
#1 kirjoitettu 06.09.2024 15:00
Otsikon mukainen kysymys...Kaipaatko joskus mennyttä?
Itse joskus kaipaan nuoruutta ja 90-luvun musiikkia, pelejä joita silloin oli, jne.
Hiphop oli parasta, mielestäni ysärillä. Peleissä oli sellainen tietty fiilis, jota usein nykyäänkin nostalgian myötä tunnelmoin kun pelaan retropelejä.
Toisaalta niitä negatiivisia juttuja en kaipaa, kuten epävarmuutta ja jännittämistä ja mitä kaikkea tähän ikään liittyikin.
Ehkä kannattaa vaan pysyä tässä nykyhetkessä ja elää tätä nykyisyyttä...vai miten on?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Noison
92 viestiä
|
#2 kirjoitettu 06.09.2024 15:23
En niinkään kaipaa takaisin menneeseen aikaan, kun sitä tunsi itsensä melko tomppeliksi silloin ja oli muutenkin kovin epävarma kaikesta ja ennen kaikkea itsestään.
Mutta noin musiikillisesti elän hyvin vahvasti menneessä ajassa ja kuuntelen lähinnä 90-luvun ja 2000-luvun alun tuotoksia. Jokin oli silloin vain hyvin erilailla ja ihmiset kokeili hyvin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta. Se kuuluu tuotanto jäljessä ja biisien sisältämässä tunnelatauksessa oikein kirkkaasti.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#3 kirjoitettu 06.09.2024 15:36
Paljon oli hyviä asioita mutta oli niitä huonojakin, jotka muisti aktiivisesti unohtaa. Jotain tiettyjä yksityiskohtia (kuten 60 - 70-lukujen musiikki) saattaa kaivatakin, mutta se on sivujuonne isossa kuvassa ja sitähän on tarjolla vinyyli- ja CD-levyinä sekä kovalevyillä vaikka kuinka paljon.
Ei kai hirveästi kannata kaivata sellaista mitä ei tule ikinä saamaan takaisin?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#4 kirjoitettu 06.09.2024 16:40
Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#5 kirjoitettu 06.09.2024 18:53
IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.
Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon...
Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella...
Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa...
Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on...
Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...
Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman.
Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#6 kirjoitettu 06.09.2024 20:27
IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.
Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon...
Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella...
Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa...
Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on...
Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...
Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman.
Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin.
Ja tossakin positiivisten lopputulosten tavoittelussa on oikeastaan kaksi asiaa... Riskien minimoiminen ja voittojen maksimoiminen... Tuo sun kommentti kertoo nähdäkseni sen, että et pelannut upporikasta ja rutiköyhää sillä firmalla, vaan että riskien minimoiminen niin ettei firma kaadu taisi kuitenkin olla se lähtökohta, jonka jälkeen vasta pohdittiin mahdollista voittojen maksimointia?
Juurikin noin; pienempi riski kohtuullisella tuotto-odotuksella oli punaisena lankana aina kun joku epävarmempi asia tuli vastaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
