Mikseri.net

#2 kirjoitettu 06.09.2024 14:25 Muok:08.09.2024 12:09

#3 kirjoitettu 06.09.2024 20:14 Muok:06.09.2024 23:00

Onhan tää aika mahdoton pala, ja rajojahan voi venyttää melkein loputtomiin. Jopa se raja tuonne punkin ja metallin suuntaan on aika teoreettinen. Ainakin minulle bändejä tulee ja bändejä menee, ja harvat jäävät kestosuosikeiksi, vaikka tekisivätkin pari ylivoimaista lättyä. Useimmat jäävät unholaan…
”Kaikkien aikojen” yhtyeiden valinta… ok, tässä on kukin vähän omalta aikakaudeltaan ja vähän omassa tyylilajissaan. Se, mitä pidän yleisesti merkittävänä yhtyeenä ja se, mistä vain olen sattunut pitämään enemmän kuin monesta muusta, niiden välistä eroakaan en aina pysty hahmottamaan, saati selittämään.

USA:
- Television
- Dinosaur Jr
- Bardo Pond
ja sitten se kunniamaininta: Yo La Tengo

UK:
- Cream
- My Bloody Valentine
- Mogwai

Suomi: ei aavistustakaan!

Muut:
- Mono (Japani)
- Papir (Tanska)
- Bushman’s Revenge (Norja)
Kunniamaininta: The Drones (Aus)

Jokaisen edellä mainitun kohdalla ainakin jokin rock-loppuinen yhdyssana on joskus mainittu!

cedarbear täydensi viestiään 22:59 06.09.2024

#4 kirjoitettu 07.09.2024 20:17

IT kirjoitti:
Joo, kiitokset cedarbearillekin omasta panoksesta tähän lankaan... Täytyy myöntää että en oikeastaan tunne noista sun listatuista bändeistä kuin Cream yhtyeen, muista osa on tullut niminä tutuiksi tällä foorumilla sun kommenteista, mutta pitäisi joskus ihan piruuttain tutustua noihin sun listauksen bändeihin ja katsoa, että onnistuisinko näkemään sen valon?

Valon…? Ehkä se on vähän myöhäistä.

Mutta ihan yleisesti ottaen, välillä tuntuu vähän omituiselta (ja yksinäiseltä), kun ajattelen että vähänkin laajemmin ja syvällisemmin rockmusiikin historiaa ja vähän nykypäivääkin tuntevia luulisi olevan Mikseri pullollaan ja epäilemättä jokunen joskus keskustelufoorumillakin. Nimittäin, kun en todellakaan luule omaavani niin kovin eksentristä makua, ja kuten mainitsin, koen monen pitämäni artistin/bändin olevan ihan oikeasti myös ns. merkittäviä, eikä ollenkaan mitään sivujuonteita aikain saatossa. Olenko väärässä, eli onko käsitykseni todellisuudesta sittenkin vääristynyt?
(Lot of crazy rambling, sorry!)

#5 kirjoitettu 07.09.2024 20:24

cedarbear kirjoitti:
Mutta ihan yleisesti ottaen, välillä tuntuu vähän omituiselta (ja yksinäiseltä), kun ajattelen että vähänkin laajemmin ja syvällisemmin rockmusiikin historiaa ja vähän nykypäivääkin tuntevia luulisi olevan Mikseri pullollaan ja epäilemättä jokunen joskus keskustelufoorumillakin. Nimittäin, kun en todellakaan luule omaavani niin kovin eksentristä makua, ja kuten mainitsin, koen monen pitämäni artistin/bändin olevan ihan oikeasti myös ns. merkittäviä, eikä ollenkaan mitään sivujuonteita aikain saatossa. Olenko väärässä, eli onko käsitykseni todellisuudesta sittenkin vääristynyt?

Minä kyllä tunnen noita bändejä. My Bloody Valentinen kaikki kolme alkuperäisalbumia ostin vinyylillä, kun reissuet julkaistiin, Yo La Tengolta tunnen ainakin sen klassisimman levyn ja tykkään siitä, Televisionin suhteen samat sanat paitsi että tykkään hiukan suppeammin, Dinosaur Jr:ää ja Mogwaitakin olen kuullut (näistä se eka on todella kauan ollut listalla "aion tutustua tarkemmin"). On täällä nyt ihan oikeasti muitakin kuin nuo tyypit, joille musiikin historia päättyy siihen hetkeen kun Nirvana breikkasi.

#6 kirjoitettu 07.09.2024 21:36

No en noin paljoa keksi mitenkään bändejä, mutta semmoisen Suomalaisen bändin toisin esiin, kuin Viikate. Mikä on aika hyvä mielestäni

#7 kirjoitettu 08.09.2024 04:27

IT kirjoitti:

Niin, siis tän ketjun alkuperäinen idea oli tietty se että porukka miettii enemmän sitä mitkä on Rock musiikin historian menestyneimpiä bändejä/artisteja, eikä sitä mistä bändeistä itse sattuu eniten pitämään...



jaa, no siinä tapauksessa tähän kai voi jotain mennä vastaamaan:

UK-osastolta:
-The Beatles
-Queen
-Led Zeppelin

Nuo ovat ainakin levymyyntien osalta ihan omilla luvuillaan, myös amerikkalaisbändeihin nähden.

Rollarit toki on kiertäneet stadikoita säännöllisesti vuodesta 750 A.D. lähtien
ja varmaan sen kautta on taloudellisesti kaikkein menestynein(?)

The Eagles on ainoa minkä voi heittää jenkkilistalle enempiä miettimättä.
Jimi Hendrix Experience:llä ainakaan ei ole sinne mitään asiaa. Monien yli 100 miltsiä levyä myyneiden jenkkibändien vertailussa pitäisi varmaan arvella kiertueiden tuottoja. Sen perusteella voisi tulla kyseeseen esim. Bruce Springsteen & The E-Street Band, Bon Jovi, Guns 'n Roses, Dave Matthews Band...ainakin.

Muun maailman menestyneimpien listaa ei oikein voi uskottavasti tehdä ilman U2:sta.
Varmaan se ainakin on menestyneempi kuin Guess Who? AC/DC sinne taitaa myös kuulua.

#8 kirjoitettu 08.09.2024 05:29

cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
Joo, kiitokset cedarbearillekin omasta panoksesta tähän lankaan... Täytyy myöntää että en oikeastaan tunne noista sun listatuista bändeistä kuin Cream yhtyeen, muista osa on tullut niminä tutuiksi tällä foorumilla sun kommenteista, mutta pitäisi joskus ihan piruuttain tutustua noihin sun listauksen bändeihin ja katsoa, että onnistuisinko näkemään sen valon?

Valon…? Ehkä se on vähän myöhäistä.

Mutta ihan yleisesti ottaen, välillä tuntuu vähän omituiselta (ja yksinäiseltä), kun ajattelen että vähänkin laajemmin ja syvällisemmin rockmusiikin historiaa ja vähän nykypäivääkin tuntevia luulisi olevan Mikseri pullollaan ja epäilemättä jokunen joskus keskustelufoorumillakin. Nimittäin, kun en todellakaan luule omaavani niin kovin eksentristä makua, ja kuten mainitsin, koen monen pitämäni artistin/bändin olevan ihan oikeasti myös ns. merkittäviä, eikä ollenkaan mitään sivujuonteita aikain saatossa. Olenko väärässä, eli onko käsitykseni todellisuudesta sittenkin vääristynyt?
(Lot of crazy rambling, sorry!)


No joo, Mono, Papir ja Mogwai olivat tietääkseni noista vieraita nimiä. Kaikkia muita olen joskus kuunnellut, tai ainakin yrittänyt. Creamia, Dinosaur Jr:tä ja Televisionia varsin onnistuneesti. Muista en osaa sanoa, mutta ainakin nuo kolme ja MBV ovat ymmärtääkseni erittäin merkittäviä bändejä myös isossa ja tylsässä (valtavirta)
kuvassa. Creamin merkityksestä en tosin ole yhtään varma oliko se enemmän hyödyllinen vai haitallinen.

Mutta, ehkäpä (syvällinen) rock-musiikin historian tuntemus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään niihin, lopulta varsin suppeaan määrään eri artisteja, mitä sinä olet päättänyt kokea hyväksyttäväksi alkaa arvostamaan.
Valtavirran altakin kuitenkin löytyy niin loputtomasti erilaista enemmän tai vähemmän arvostettua kamaa, etten yhtään ihmettele jos joku ei sattumalta tunne samoja norjalaisia, japanilaisia tai tanskalaisia harrastelijabändejä kuin sinä.

Ja ehkäpä hyväksyttävä nykypäivän musiikin tuntemuskaan ei rajoitu vain siihen mitä minimalistista melatoniinirokkia sinä olet Bandcampista viime aikoina sattunut löytämään?

#9 kirjoitettu 08.09.2024 07:34

Jatkanpa vähän aiheen pohdiskelua eli mitä menestyminen ehkä on.

Levymyynti on tietysti yksi hyvä mittari vanhempien bändien osalta ja biisien kuuntelumäärät ehkä uusien mutta eiväthän ne verrannollisia ole kun kukaan ei tiedä kuinka paljon niitä myytyjä älppäreitä on kuunneltu. Radiosoittojenkaan lukumääristä ei kenelläkään taida olla mitään tietoa.

Onko menestymistä se, että on vaikuttanut merkittävästi rockiin tai ehkä luonut uuden tyylisuunnan tai koulukunnan? Entäs pärjääminen alan isompien lehtien tms. äänestyksissä; kai jonkinlaista menestymistä on ollut jos on voittanut jonkun ao. kisoista tai ollut jatkuvasti kärkipäässä eri äänestyksissä. Edellyttääkö menestyminen ehkä jäsenyyttä Rockin Hall of Famessa? Entä mahdollisesti voitetut Grammyt tms. palkinnot? Bändin pitkä ikä ja vuosikymmenien ajan loppuunmyydyt suurkonsertit kuvaavat varmasti menestymistä mutta miten sitä pitäisi painottaa suhteutettuna muuhun menestykseen?

Menestymisen määrittely taitaa olla itse asiassa aika paha rasti. Tuostahan joku saa loppuikäisen harrastuksen kun ryhtyy Excelissä rakentelemaan taulukkoa jossa noita eri tekijöitä on jollain avaimella (kuka senkin määrittää?) painotettu.

#10 kirjoitettu 08.09.2024 10:15

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
Joo, kiitokset cedarbearillekin omasta panoksesta tähän lankaan... Täytyy myöntää että en oikeastaan tunne noista sun listatuista bändeistä kuin Cream yhtyeen, muista osa on tullut niminä tutuiksi tällä foorumilla sun kommenteista, mutta pitäisi joskus ihan piruuttain tutustua noihin sun listauksen bändeihin ja katsoa, että onnistuisinko näkemään sen valon?


Valon…? Ehkä se on vähän myöhäistä.

Mutta ihan yleisesti ottaen, välillä tuntuu vähän omituiselta (ja yksinäiseltä), kun ajattelen että vähänkin laajemmin ja syvällisemmin rockmusiikin historiaa ja vähän nykypäivääkin tuntevia luulisi olevan Mikseri pullollaan ja epäilemättä jokunen joskus keskustelufoorumillakin. Nimittäin, kun en todellakaan luule omaavani niin kovin eksentristä makua, ja kuten mainitsin, koen monen pitämäni artistin/bändin olevan ihan oikeasti myös ns. merkittäviä, eikä ollenkaan mitään sivujuonteita aikain saatossa. Olenko väärässä, eli onko käsitykseni todellisuudesta sittenkin vääristynyt?
(Lot of crazy rambling, sorry!)


Niin, siis tän ketjun alkuperäinen idea oli tietty se että porukka miettii enemmän sitä mitkä on Rock musiikin historian menestyneimpiä bändejä/artisteja, eikä sitä mistä bändeistä itse sattuu eniten pitämään...


Ookei, jos oli tarkoitus miettiä mitkä on niitä menestyneimpiä bändejä, niin eipä se paljon miettimistä vaadi, ainoastaan tutustumista myyntitilastoihin. Luulin oikeasti, että olisi tarkoitus löytää merkittäviä bändejä, mutta jos ainoa merkittävyyden aspekti on se kaupallinen menestys, niin eipä sitten mitään. Omassa listauksessani etenkin nuo US ja UK -osastojen bändit - loput oli vähän läpällä heitettyjä - ovat sen lisäksi että olen niistä joskus ainakin jonkin verran pitänyt ja etenkin arvostanut, ovat myös bändejä joita kriitikot ja ns. asiantuntijat ovat arvostaneet. Tietenkin tuo ”kriitikko” on myös monelle pelkkä kirosana, joten eipä siinäkään sitten mitään.

Ja sitten itse kukin voi arvailla mitä se merkittävyys voisikaan tarkoittaa, olipa kyse mistä taiteenlajista tahansa.

#11 kirjoitettu 08.09.2024 10:34

IT kirjoitti:

Pointti siis se, että kun langassa jossa keskustellaan kaikkien aikojen menestyneimmistä Rock bändeistä mainitsee ne valtavirrassa olleet menestyneimmät bändit, niin täällä eräät nimimerkit heti olettavat että tämä nimimerkki on kuunnellut koko elämänsä vain tätä valtaviran musiikkia tietyltä aikakaudelta...

Tuollaisissa kommenteissa jo annetaan sellainen vaikutelma, että se oma musiikkimaku ja kokemus on paljon parempi kuin muiden, koska on kuunneltu myös valtavirrasta poikkeavaa musaa... Tuo on ihan täyttä potaskaa... Jos joku henkilö haluaa keskittyä tietyn tyyliseen musiikkiin tietyltä aikakaudelta, niin siihen pitää olla mahdollisuus tällaisessakin langassa, koska näiden esteettisten arvojen kohdalla ei ole yksiselitteistä oikeaa ja väärää...


(Don’t get me wrong again, if it’s me you're talking about.)
Ymmärrän oikein hyvin että laajasti musiikkia kuunnellut henkilö voi päätyä tykästymään valtavirran musiikkiin, ja toivon myös sen olevan ymmärrettävää että joku voi päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Ylläolevan lainauksen boldaus on ihan paikallaan.

#12 kirjoitettu 08.09.2024 10:37 Muok:08.09.2024 12:10

#13 kirjoitettu 08.09.2024 11:07

Oliko Nickelback jo mainittu? Kriteerien puolesta kuuluu ehdottomasti näihin listauksiin.

#14 kirjoitettu 08.09.2024 11:24

IT kirjoitti:
Jos joku henkilö haluaa keskittyä tietyn tyyliseen musiikkiin tietyltä aikakaudelta, niin siihen pitää olla mahdollisuus tällaisessakin langassa…

Vielä kommenttina tähän:
Koska tiedän olevani henkilö, joka keskittyy… no ok, ainakin kuuntelee monen tyylistä musiikkia varsin monilta aikakausilta, on minulla mahdollisuus sitä kuunnella ihan oikeassa elämässäkin, kaikkien lankojen ulkopuolella. ??

#15 kirjoitettu 08.09.2024 12:33 Muok:08.09.2024 13:17

Tämänkertaisessa ”Kaikkien Aikojen” Rockbändien pohdinnassa ovat toistaiseksi näemmä merkittävimmiksi - heh - määreiksi nousseet suosio, menestys ja merkitys.
Ensin varmaan tulee suosio, ja sitten se (kaupallinen) menestys. Mutta entäpä se merkitys? Se ei suoraan tuosta seuraa, ja vaatii varmaan pidemmän ajan, ennen kuin voidaan todeta että tuosta massasta valikoituvat ne lopulta merkittävät bändit. Yksimielisyyden ja yksiselitteisyyden löytäminen tuosta viimeisestä(?) vaiheesta on vaikeaa.

cedarbear muokkasi viestiä 13:15 08.09.2024
Niin, väittäisin myös että moni bändi osoittautuu merkittäväksi, vaikka ei suurta suosiota tai menestystä saisikaan. Tästä löytyy esimerkkejä joka taiteen alalta.

#16 kirjoitettu 08.09.2024 13:52 Muok:08.09.2024 13:54

Onko artisti merkittävä jos ei saavuta minkäänlaista menestystä? Voi olla että on, mutta erittäin kapeaan marginaaliin jäävien hyvienkin (mutta menestymättömien) esiintyjien todellinen merkitys jää helposti pieneksi koska heidän saavutuksiaan ei tunneta. Ja sillä mitä ei yleisemmin tunneta, ei välttämättä ole hirveän suurta merkitystäkään isossa kuvassa.

Rockille merkittäviä, mutta kaupallisesti todellisten megatähtien varjoon jääneitä artisteja lienevät alan pioneereista mm. Bill Haley & Comets, Chuck Berry ja Little Richard . Enpä usko, että nuo nousevat ihan heti monelle mieleen jos haetaan alan menestyneimpiä artisteja.

En tiedä olisiko asian pohtiminen tuosta vinkkelistä hyödyllistä vai ei? Musabusiness ja musiikin tavoittavuus on muuttunut niin paljon vuosien varrella, että vertailusta tulee todella hankalaa joka tapauksessa.

#17 kirjoitettu 08.09.2024 17:27

AnttiJ kirjoitti:
Onko artisti merkittävä jos ei saavuta minkäänlaista menestystä?


Vincent van Gogh?

#18 kirjoitettu 08.09.2024 18:02

IT kirjoitti:


Tämäpä se juuri... Kun mä nostin omassa luokittelussani Jimi Hendrixin yhdeksi vaihtoehdoksi, niin Arto lyttäsi sen täysin...



Niin, kun tarkensit että tässä oli tarkoitus puhua menestyneimmistä bändeistä.
Jos nyt sitten pitikin hakea merkittävimpiä, niin unohda se mitä listasin.

Merkittäväksi päätyminen on tietysti yhdenlaista menestymistä sekin, tosin se merkittävyys on yhtä lailla mahdotonta määritellä objektiivisesti. Ja jos joku ei ole menestynein, niin se ei tarkoita ettei se ole menestynyt.

#19 kirjoitettu 08.09.2024 19:07 Muok:08.09.2024 19:09

cedarbear kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Onko artisti merkittävä jos ei saavuta minkäänlaista menestystä?


Vincent van Gogh?


Minusta on henkilökohtaisesti hyvin vaikea sanoa ettei van Gogh olisi menestynyt koska hänet tietää suurin piirtein jokainen joka on maalaustaiteesta yhtään perillä. Sillä, menestyykö joku omana aikanaan vai vasta kuolemansa jälkeen ei pitkässä juoksussa liene hirveän suurta merkitystä. Samaan kastiin taitaa kuulua muutamakin taiteilija joka nousi arvoasteikossa ja yleisön tietoisuuteen vasta kun sattui kuolemaan. Van Gogh on sekä menestynyt (eli laajalti tunnettu) että merkittävä.

#20 kirjoitettu 08.09.2024 19:14

Artolle vielä ystävällisenä vinkkinä: Tulepa lokakuun viimeisenä Kulttuuritalolle, niin saat kuulla kun japanilainen harrastelijabändi Mono soittaa. (Tosin saat kyllä itse kustantaa lippusi!)

#21 kirjoitettu 08.09.2024 19:35

cedarbear kirjoitti:
Artolle vielä ystävällisenä vinkkinä: Tulepa lokakuun viimeisenä Kulttuuritalolle, niin saat kuulla kun japanilainen harrastelijabändi Mono soittaa. (Tosin saat kyllä itse kustantaa lippusi!)


Ei mahdoton ajatus ollenkaan. Olis kerrankin halvat liput kultsalle ja sais varmaan hyvät paikatkin kun kolmannes lipuista myyty viidessä kuukaudessa.

#22 kirjoitettu 09.09.2024 10:54

geeli kirjoitti:
Offtopikkia:

yksi hyvä suomalainen, vähän aliarvostettukin, rockyhtye:

Suburban Tribe

Erityisesti pidän kappaleesta: First Spring Day, joka on myös elokuvan "Sairaan kaunis maailma" soundträkkillä".

geeli muokkasi viestiä 14:01 06.09.2024

Nimimerkillä: "Ysäri-Dinosaurus"


En nää et tää ois niin legendaarinen että sitä ite listalle ottaisin mutta ihan törkeän hyvä bändi kyllä. Ja varmaan cooleimpia suomalaisia bändejä mitä tiiän, sekä musiikilta että imagolta.

#23 kirjoitettu 09.09.2024 13:04

Sunt1o kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Offtopikkia:

yksi hyvä suomalainen, vähän aliarvostettukin, rockyhtye:

Suburban Tribe

Erityisesti pidän kappaleesta: First Spring Day, joka on myös elokuvan "Sairaan kaunis maailma" soundträkkillä".

geeli muokkasi viestiä 14:01 06.09.2024

Nimimerkillä: "Ysäri-Dinosaurus"


En nää et tää ois niin legendaarinen että sitä ite listalle ottaisin mutta ihan törkeän hyvä bändi kyllä. Ja varmaan cooleimpia suomalaisia bändejä mitä tiiän, sekä musiikilta että imagolta.


Tässäpä on yksi aiheeseen liittyvä dilemma: Leevi & Leavings tai Ultra Bra ovat kiistatta menestyneitä ja jopa merkityksellisiä bändejä Suomessa mutta menestys ja merkitys lahoaa käsiin heti kun mennään maan rajojen ulkopuolelle etsimään "Menestyneimpiä bändejä".

Jos pitäisi nimetä menestynein suomalainen musiikin tekijä maailmalla omassa genressään niin se saattaisi vieläkin olla Sibelius vaikka rockissakin on tehty hyviä päänavauksia; niistä ei kuitenkaan voida puhua kovin isosti silloin kun haetaan kansainvälisillä kentillä "menestyneintä artistia".

*****************

Jos tässä ja nyt pitäisi nimetä menestynein ja merkityksellisin rock-artisti, niin minun kirjoissani se on The Beatles (+ George Martin).

Perusteluinani ovat valtava levymyynti, suuret yleisömäärät kaudella jolloin rock-bändien stadionluokan keikat ja fanihysteria eivät olleet ihan jokapäiväistä kauraa, kova taoudellinen tulos ja se, että bändi pystyi tekemään rockista "salonkikelpoista" ja haali siinä sivussa valtavasti kaikenikäisiä faneja ympäri maapalloa. Ehkä jotain kuvaa sekin, että Beatles-katalogin kustannusoikeuksien arvoksi on arvioitu vieläkin yli 1 MrdUSD.

Myös sävellystyön monipuolisuus on pakko mainita tässä yhteydessä. Bändin kappaleet ja levyt käyvät edelleen kaupaksi 60 vuoden jälkeenkin ja ne menestyvät jatkuvasti erilaisissa "kaikkien aikojen biisi"-kisoissa. Beatles hallitsi aktiiviaikanaan levylistoja suvereeniin tapaan mm. USA:ssa ja Britanniassa ja sai monia kappaleitaan listojen ykköseksi. Kaikki tuo tapahtui kuitenkin kohtuullisen lyhyessä ajassa ja vaikka bändi lopetti keikkailun suosionsa huipulla. Pari elokuvaakin tuli tehdyksi musiikin ohessa.

Se, että toiset artistit ovat covereineet Beatles-kappaleita varsin runsaasti (yli 8.000 versiota), kuvaa osaltaan bändin isoa merkitystä. Tässä on statistiikkaa muiden tekemistä versioista: https://beatlescovers....

#24 kirjoitettu 09.09.2024 17:18

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Offtopikkia:

yksi hyvä suomalainen, vähän aliarvostettukin, rockyhtye:

Suburban Tribe

Erityisesti pidän kappaleesta: First Spring Day, joka on myös elokuvan "Sairaan kaunis maailma" soundträkkillä".

geeli muokkasi viestiä 14:01 06.09.2024

Nimimerkillä: "Ysäri-Dinosaurus"


En nää et tää ois niin legendaarinen että sitä ite listalle ottaisin mutta ihan törkeän hyvä bändi kyllä. Ja varmaan cooleimpia suomalaisia bändejä mitä tiiän, sekä musiikilta että imagolta.


Tässäpä on yksi aiheeseen liittyvä dilemma: Leevi & Leavings tai Ultra Bra ovat kiistatta menestyneitä ja jopa merkityksellisiä bändejä Suomessa mutta menestys ja merkitys lahoaa käsiin heti kun mennään maan rajojen ulkopuolelle etsimään "Menestyneimpiä bändejä".


Eipä tuossa nyt suurta dilemmaa ole, kun aloituksessa ei suinkaan kysytty maailman menestyneimpiä bändejä, vaan USA:n, Brittien, Suomen ja Muun maailman menestyneimpiä bändejä...



Nyt kun vielä keksittäisiin se miten tuota menestystä mitataan niin alettaisiin olla kuivilla.

#25 kirjoitettu 09.09.2024 18:49

Niin Suomi tosiaan.

Menestyneimmät suomalaiset bändit taitavat lipsahtaa juuri ja juuri metallin puolelle. Nightwish ja HIM ovat myyneet molemmat tietääkseni kahdeksannumeroisen määrän albumeita "striimausvuosina". Nightwishin ja Holopaisen suosio ja arvostus tuntuu yhä olevan noususuuntainen. HIM ehkä oli enemmän oman aikansa muoti-ilmiö, joten en tiedä voiko siitä puhua yhtenä 'kaikkien aikojen' bändeistä.

Hanoi Rocks ei tainnut kummoisesti myydä levyjä, mutta vaikutuksensa puolesta (musiikki + imago) se varmaankin on "kaikkien aikojen merkittävin" suomalainen rock-yhtye ihan objektiivisesti arvioituna. En noiden muidenkaan listojen (USA/UK/Muut) kohdalla miettinyt bändejä jotka olivat merkittäviä vain kotimaassaan, joten en sitä tekisi Suomenkaan kohdalla.

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.

#26 kirjoitettu 09.09.2024 20:13

art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)

#27 kirjoitettu 09.09.2024 20:38

cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.



Ganesin kuuntelussa on kieltämättä myötähäpeän tunne aina hyvin voimakkaana läsnä, mutta Järvisen kitaransoitosta ja soundista Roadrunnerilla olen penskasta asti pitänyt.

#28 kirjoitettu 09.09.2024 21:14 Muok:09.09.2024 21:16

#29 kirjoitettu 09.09.2024 21:15

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...

Kiitos vaan, kyllä minäkin aion pysyä rinnallasi (??), mutta Lollipopsin versio on mieluisampi.

#30 kirjoitettu 09.09.2024 21:50

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...


Kiitos vaan, kyllä minäkin aion pysyä rinnallasi (??), mutta Lollipopsin versio on mieluisampi.


Kummassakin versiossa on hohtonsa...

Mutta pointsit siitä Ganesille, että kovat rokkikundit päättivät tehdä coverin tuollaisesta teinipoikabändin hitistä... Eli kyllä Ganesissa oltiin hajulla musiikista ja siitä, että missä sitä potentiaalia on...

Kuinkahan moni suomalainenkin on saanut alkunsa siitä, että pariskunta on silloin joskus tanssineet piisin tahdissa jossakin räkälässä ja löytäneet toisensa...

PS. Tuli kuunneltua tuo Roadrunnerkin kun nyt alkuun päästiin...


ensin hitaat räkälässä ja kotona sitten 'Täällä hässii Lassi'

#31 kirjoitettu 09.09.2024 22:30

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.



Ganesin kuuntelussa on kieltämättä myötähäpeän tunne aina hyvin voimakkaana läsnä, mutta Järvisen kitaransoitosta ja soundista Roadrunnerilla olen penskasta asti pitänyt.


Ääh... nää tällaiset myötähäpeän tunteet ja muut sen sellaiseet on ihan täti-ihmisten juttuja...



Kyky tuntea myötähäpeää juontuu kyvystä tuntea empatiaa, eli se onkin epäilemättä
luokiteltavissa hyvin feminiiniseksi ominaisuudeksi.

#32 kirjoitettu 10.09.2024 08:08

Joo, Ganes. Kuulin niitä ekan kerran livenä Ruotsinpyhtäällä kun bändin ura oli juuri lähtenyt nousuun. Matot lavalla oli jotain ennennäkemätöntä. Järvinen soitti SAATANAN kovaa mutta hyvin. Remu, jonka olin nähnyt aiemmin Haminan Tervaniemessä bändissä jonka nimeä en enää muista, mesosi englantia muistuttavalla kielellä ja hakkasi rumpuja; Cisse soitti bassoa siten kuin me kitaristit pruukkaamme tehdä. Katselimme meininkiä huuli pyöreänä mutta kansa kyllä tykkäsi. Korvat soivat vielä kotonakin.

Toisen kerran kuulin Ganesia 70-luvun alkupuolella kun olin Intissä Haminassa. Soitto kulki kohtuullisemmalla volymella ja muutenkin paremmin (ehkä Alppu oli selvänä?) mutta jonkinmoinen puutumus alkoi vaivata minua jo toisen setin aikana koska aika yksi-ilmeiseksihän se touhu alkoi mennä. Olisinko tykännyt enemmän jos Remu olisi pysynyt paremmin tahdissa ja olisi pystynyt monipuolisempaan vokalisointiin? Veikkaan, että olisin.

Sitten "I will stay" ... ikävä kyllä kuulun niihin jotka joutuvat sen paljon puhutun myötähäpeän valtaan joka kerran kun kuulen biisin Ganesin versiona. Cissen laulustemmat menettelivät keikoilla taustalaulussa mutta eihän mies mikään soololaulaja ollut, minkä "I will stay" karulla tavalla todistaa jumalattomasta kaiusta huolimatta. Biisin B-osa menee hädintuskin ja pahasti rimaa hipoen.

Mutta kyllähän bändi menestyi puutteistaan huolimatta sekä Suomessa että Ruotsissa ja voitti kertaalleen European Pop-Juryn (?) mikä oli siihen aikaan kova suoritus. Bändillä on minusta ollut myös oma kiistaton merkityksensä suomalaisessa rockissa; itsekin kuuntelin ja yritin soitella Road Runnerin biisejä monen muun kitaranomistajan tavalla.

Albert Järvinen olisi ollut parhaina päivinään mitat täyttävä kitaristi paljon kovempaankin bändiin. Elintärkeässä rock-asenteessakaan Ganesilla ei ollut mitään vikaa, vaan päinvastoin, mutta olisihan se pahuksen komppi voinut kulkea paljon paremminkin ...

#33 kirjoitettu 10.09.2024 11:16

Mietiskelinpä aikani kuluksi kotimaisia bändejä ilman genrerajoitusta. Yksi, josta en ole löytänyt mitään jäpittämistä edes huonona päivänä, on Von Hertzen Brothers joka säveltää hienoja kappaleita ja vetää livenäkin kovat versiot biiseistään. Tässä yksi biisi malliksi: https://youtu.be/lZ19o...

Kansainvälisen tason bändi jota ei tarvitse hävetä missään. Harmi, ettei "Timanttinen keikka" ole enää YLE-Areenassa mutta tässä "Kiss a Wish" näytteeksi ko. ohjelmasta: https://areena.yle.fi/...

#34 kirjoitettu 10.09.2024 11:25

Von Herzen Brothers on kyllä aivan loistava !

#35 kirjoitettu 10.09.2024 11:40

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Joo, Ganes. Kuulin niitä ekan kerran livenä Ruotsinpyhtäällä kun bändin ura oli juuri lähtenyt nousuun. Matot lavalla oli jotain ennennäkemätöntä. Järvinen soitti SAATANAN kovaa mutta hyvin. Remu, jonka olin nähnyt aiemmin Haminan Tervaniemessä bändissä jonka nimeä en enää muista, mesosi englantia muistuttavalla kielellä ja hakkasi rumpuja; Cisse soitti bassoa siten kuin me kitaristit pruukkaamme tehdä. Katselimme meininkiä huuli pyöreänä mutta kansa kyllä tykkäsi. Korvat soivat vielä kotonakin.

Toisen kerran kuulin Ganesia 70-luvun alkupuolella kun olin Intissä Haminassa. Soitto kulki kohtuullisemmalla volymella ja muutenkin paremmin (ehkä Alppu oli selvänä?) mutta jonkinmoinen puutumus alkoi vaivata minua jo toisen setin aikana koska aika yksi-ilmeiseksihän se touhu alkoi mennä. Olisinko tykännyt enemmän jos Remu olisi pysynyt paremmin tahdissa ja olisi pystynyt monipuolisempaan vokalisointiin? Veikkaan, että olisin.

Sitten "I will stay" ... ikävä kyllä kuulun niihin jotka joutuvat sen paljon puhutun myötähäpeän valtaan joka kerran kun kuulen biisin Ganesin versiona. Cissen laulustemmat menettelivät keikoilla taustalaulussa mutta eihän mies mikään soololaulaja ollut, minkä "I will stay" karulla tavalla todistaa jumalattomasta kaiusta huolimatta. Biisin B-osa menee hädintuskin ja pahasti rimaa hipoen.

Mutta kyllähän bändi menestyi puutteistaan huolimatta sekä Suomessa että Ruotsissa ja voitti kertaalleen European Pop-Juryn (?) mikä oli siihen aikaan kova suoritus. Bändillä on minusta ollut myös oma kiistaton merkityksensä suomalaisessa rockissa; itsekin kuuntelin ja yritin soitella Road Runnerin biisejä monen muun kitaranomistajan tavalla.

Albert Järvinen olisi ollut parhaina päivinään mitat täyttävä kitaristi paljon kovempaankin bändiin. Elintärkeässä rock-asenteessakaan Ganesilla ei ollut mitään vikaa, vaan päinvastoin, mutta olisihan se pahuksen komppi voinut kulkea paljon paremminkin ...


Monelle Ganes on yhtä kuin "Roadrunner" albumi, mutta jos ajattelee bändin kokonaiskuvaa noiden 12 albumin valossa, niin olihan se paljon muutakin...



Veikkaan, että suosion hiipuminen johtui ainakin osittain siitä, että Road Runneria (julkaistu -74; Suomen myydyin albumi 171.000 kpl vuoteen 1985 asti) seuranneet levyt eivät pystyneet ylittämään edeltäjäänsä vaikka myivätkin kultaa (myynnit 15 - 50.000). Niistä löytyy hyviä vetoja mutta se ei ehkä kuitenkaan riittänyt pitkässä juoksussa. Olisikohan jonkin sortin tasapaksuuskin ollut vaivana? Tai sitten ostavan yleisön odotukset olivat liian korkeat.

Myös WP:ssä todetaan että "10/80 on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen marraskuussa 1980 julkaistu kahdeksas albumi. Tukholman Polar-studioilla äänitettyä albumia pidetään yleisesti Hurriganesin parhaana Roadrunnerin jälkeen. Musiikillisesti se on aiempia levyjä monipuolisempi, ja sillä on yhtyeelle tavanomaisen rock and rollin lisäksi progressiivisia vaikutteita ja rautalankahenkisyyttä. Albumi myi kultaa, ja singlenä julkaistu kappale ”Bourbon Street” oli Hurriganesin suurin hitti pitkään aikaan." Ko. levyä on myyty sitäkin Road Runneriin verrattuna suhteellisen vähäisesti eli n. 25.000.

#36 kirjoitettu 10.09.2024 11:59

Sivuhuomautus:
Jaa, taitaa olla populaarimusiikissa vähän niin kuin itse elämässä, että millään muulla kuin menestyksellä ei ole mitään merkitystä.

(Jatkakaa!)

#37 kirjoitettu 10.09.2024 13:04

Suomalaisesta musiikista kun tässä on jaariteltu, niin tulipa mieleen että ainoa kotimainen levy - jos unohdetaan laskuista Tabula Rasan ja myös Sakari Kuosmasen kasetit - jonka olen koskaan omistanut, on Kari Peitsamon Gulliverin retket. Siltähän löytyy miehen magnum opus (”nevöhööd”) Anna vielä aikaa. No, sittemmin mies on paljastunut täydeksi idiootiksi, joten onko sattumaa että hän siirtyi saman tien myös ”rehelliseen rokkiin”.

#38 kirjoitettu 10.09.2024 13:20

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:

Suomalaisesta musiikista kun tässä on jaariteltu, niin tulipa mieleen että ainoa kotimainen levy - jos unohdetaan laskuista Tabula Rasan ja myös Sakari Kuosmasen kasetit - jonka olen koskaan omistanut, on Kari Peitsamon Gulliverin retket. Siltähän löytyy miehen magnum opus (”nevöhööd”) Anna vielä aikaa. No, sittemmin mies on paljastunut täydeksi idiootiksi, joten onko sattumaa että hän siirtyi saman tien myös ”rehelliseen rokkiin”.


Sulla on aika jänniä korrelaatioita: idiootti = rehellinen rokki...

Ajatteletko myös, että jäätelönmyynnin lisääntyminen lisää hukkumiskuolemia?


Lue tarkemmin: kysyin - kylläkin ilman kysymysmerkkiä - että onko sattumaa. Vastaus on varmaan, että on. Siis sattuma! Come on!

#39 kirjoitettu 10.09.2024 14:31

IT kirjoitti:
Tuli tosta Kari Peitsamosta sellainenkin asia mieleen, että vaikka hänen musiikistaan olisi mitä mieltä tahansa, niin se on ainakin fakta, että hän on varmaankin eniten omia kappaleita levyttänyt ja julkaissut suomalainen muusikko...

Tuossa listaa hänen kappaleistaan, jolla mukana 1010 kappaletta tällä hetkellä:

Luettelo Kari Peitsamon kappaleista


Eli kyllähän tuollaisellakin ennätyksellä pääsee jollakin tapaa suomalaisen rock musiikin historian kirjoihin...


"Kauppaopiston naiset" nauratti kyllä hitokseen ensikuulemalla koska olen käynyt myös kauppaopistoa. Sen jälkeen ei hirveästi naurattanut ...

Mutta onhan tuo levytettyjen biisien määrä suorastaan kauhean suuri. Joku Peitsamon cover-biisi osui joskus korvaan mutta eipä ole juuri muuta osunutkaan. Kuuntelisinko koko satsin jos joku lupaisi viissatasen moisesta urakasta? Aikaa menisi kai luokkaa 50 tuntia, mutta kuuntelematta taitaisi jäädä kympin tuntipalkalla.

#40 kirjoitettu 10.09.2024 18:01

Kiinnostuksestani Kari Peitsamoa kohtaan kertonee se, että piti ihan googlettaa mikä miehestä tekee idiootin. No, hyvin nopeastihan tuo kävi selväksi.

En oikein usko että hevimetallin suosion kasvulla oli isommin tekemistä Ganesien suosion hiipumisessa. Hyviä biisejä ja levyjä tekemään pystyneet rokkibändit (ja muutkin) selvisivät siitä ajasta ihan kunnialla. Yhtä lailla Ganeskin selvisi 70-luvun loppupuolen punk-aallosta tekemällä vielä ihan ok levyjä ja sinkkuja. Ja selvisiväthän siitä lopulta myös ne parhaat "teennäiset progebändit", joita vastaan punkin väitettiin kapinoivan.

Uudet tyylisuunnat (punk, new wave, grunge esim.) toki aina suosioon noustessaan karsivat sen pahimman roskan pois kilpailevista tyylisuunnista, jos ei muuta.
80-luvun metalli lähinnä innosti osaa meidän sukupolven penskoista kiinnostumaan musiikista ylipäätään. Oliko se sitten merkittävissä määrin muilta genreiltä pois?

Jälkikäteen voisi spekuloida että esim. Stray Catsin suuren suosion vanavedessä 80-luvun alkupuolella olisi Ganesin tyyppisillä rock 'n roll bändeillä ollut hyvinkin saumaa kasvattaa suosiotaan, jos vaan biisinteko- ja soittopuolella olisi ollut eväitä kilpailla Catsien ja Brian Setzerin kaltaisten kanssa.