Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.11.2023 13:46

Tunnistan tuon REC-fobian hyvinkin. Se on hölmöä sinänsä, koska rec-nappulaa voi painaa loputtomasti, kunnes otto on riittävän hyvä. Mieli ei kuitenkaan toimi niin, ainakaan itsellä, vaan siitä tulee tietynlainen suorituskynnys, joskus vähän kammottavakin.

Toinen, minkä tunnistan, on, että kun saa punnerrettua biisin valmiiksi, tulee jotenkin tyhjä olo. Se ei varsinaisesti ole fobia, ehkä jonkinlainen henkinen krapula. Tämä on tuttu asia kirjailijoilla, joilla tietysti on takana paljon suurempi ponnistus kirjansa kanssa. Se menee onneksi ohi aika pian.

Yksi mahdollinen fobia on, kun alkaa tuntua siltä, että biisi muistuttaa jotakin jo olemassa olevaa sävellystä. Niin kävi tässä syksybiisin kanssa, joten jätin sen pois skaboista, mutta se jäi myös ajan puutteen vuoksi. No, teen sen tässä valmiiksi omaan tahtiini, onhan siinä aina se puhdas tekemisen ilo. Mutta epäilys tuttuudesta saa kyllä skitsoilemaan.

Toinen kynnys on, kun huomaa, että biisistä on tulossa aika huono. Miksaus ei toimi, ei toimi rytmisesti, köpöt sanat, muuten vaan kökkö biisi. Pitäisi soittaa koko homma uudestaan, mutta ei huvita palata taakse päin, varsinkaan huonon biisin kohdalla. Tekele jää sitten kaihertamaan mieltä joksikin aikaa, pitkäksikin.

#3 kirjoitettu 15.11.2023 15:41 Muok:15.11.2023 15:43

SampoM kirjoitti:
Tunnistan tuon REC-fobian hyvinkin. Se on hölmöä sinänsä, koska rec-nappulaa voi painaa loputtomasti, kunnes otto on riittävän hyvä. Mieli ei kuitenkaan toimi niin, ainakaan itsellä, vaan siitä tulee tietynlainen suorituskynnys, joskus vähän kammottavakin.

mutuiluna tää voi osaks johtua siitä, että niihin virheisiin ei välttämättä keskity niin tiukasti silloin kun tietää ettei ne mee talteen. niitä ei myöskään voi kuunnella jälkikäteen jotta huomaisi, että olihan siellä sittenkin virheitä, mitkä vaan unohti saman tien kun huolettomasti soitteli. uuden biisin tapailussa varsinkin herkästi innostuu eikä niinkään keskity virheisiin jos joku instrumenttiosa ei varsinaisesti oo edes kokonaan sävelletty.

toisena puolena jos ei oo malttanut treenata biisiä riittävästi ennen äänittämistä, niin sit se äänittäminen muuttuu treenaamiseksi, joka turhauttaa jos jokanen otto menee kerta toisensa jälkeen jotenkin mönkään ja sit tuntuu että biisin teko seisoo sen takia, ja sitä saattaa helposti kyllästyä siihen (aluksi tosi siistin kuuloiseen sävellykseen) kun ei nyt meekään yhtään niinku halus. vähän ristiriitaista että miksei sit treenaamiseen kyllästyis samalla tavalla, mutta siihen asennoituu alitajuisesti kuitenkin ihan eri tavalla kuin äänityssuorittamiseen.

Toinen, minkä tunnistan, on, että kun saa punnerrettua biisin valmiiksi, tulee jotenkin tyhjä olo. Se ei varsinaisesti ole fobia, ehkä jonkinlainen henkinen krapula. Tämä on tuttu asia kirjailijoilla, joilla tietysti on takana paljon suurempi ponnistus kirjansa kanssa. Se menee onneksi ohi aika pian.

synnytyksen jälkeinen masennus.

#4 kirjoitettu 15.11.2023 16:41

Kyllä, etukäteen treenaaminen on viisas ja toimiva ratkaisu.

#5 kirjoitettu 16.11.2023 18:08 Muok:16.11.2023 19:59

Omalla kohdalla se rec-fobia ilmenee niin, että kompastelen juuri helppoihin kohtiin. Vai onko se syy juuri siinä, että treenaa eniten niitä vaikeita osuuksia. Toki se itsetarkkailu on ihan eri levelillä, kun soitto menee narulle. Mutta onneksi aina ohimenevä ilmiö. Muistan kun joskus neliraiturilla meni koko biisi uusiksi, kun alkoi kuulua vanhoja otoksia alta. C kasetit kului aika nopeastikkin kelvottomiksi. Varmaan sieltä ajoista on itselle jäänyt se tapa, että treenaan hyvin biisin, ennen purkitusta. Siltikin rec-fobia hiipii aika ajoin kyläilemään.

Hitto, että nauratti tuo "synnytyksen jälkeinen masennus". Se on vaan niin totta. Olo on haikea. Sitten kun uusi projekti tulilla, niin ei meinaa saada unta yöllä, kun odottaa, kuin pikku poika jouluaattoa, että pääsee työstämään.

ricbay muokkasi viestiä 19:56 16.11.2023

#6 kirjoitettu 17.11.2023 08:07

ricbay kirjoitti:
Sitten kun uusi projekti tulilla, niin ei meinaa saada unta yöllä, kun odottaa, kuin pikku poika jouluaattoa, että pääsee työstämään.


Itse kyllä nukahdan helposti mutta projektit herättävät yöllä. Kun tein cover-biiseihin sanoituksia, niin yöpöydällä oli koko ajan kynä ja paperia sitä varten että päivällä jumiin jääneet sanoitusideat ratkesivat alitajunnassa usein jo muutaman tunnin yöunen jälkeen.

-----------------

Itseltäni rec-fobia meni ohi vuosien nauhoittelun myötä. Sound-on-sound-systeemissä ei virheille juuri ollut varaa joten biisit piti opetella kunnolla ennen nauhoitusta. Sen jälkeen kasiraituri tuntui lasten leikiltä koska virheet eivät enää kaataneet lopullisesti mitään. Nyt kun teen raitoja pelkillä mideillä ei tuollaista ongelmaa tietysti enää ole.

Soitimme 70-luvun alkupuolella kuukauden ravintola Karhunkulmassa Karhulassa (olisikohan ollut 4 pv/vk?). Ohjelmistoon kuului Bond-tunnari "You Only Live Twice" jossa on yksi helpoimmista introista ikinä. Sehän piti soittaa kitaralla komeasti oikein aku-ankka-pedaalilla kun sellainen kerran oli hankittu. Jostain helvetin syystä soitin intron yhtenä iltana hassunhauskasti väärin, mikä tietysti huvitti koko bändiä ... ja seuraavana iltana uudestaan ... sen jälkeen jätkät alkoivat nauraa ennen kuin ehdin edes aloittaa ja väärinhän se meni silloinkin. En vieläkään ymmärrä mitä ihmettä tapahtui.

#7 kirjoitettu 17.11.2023 09:47 Muok:17.11.2023 09:57

AnttiJ kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
Sitten kun uusi projekti tulilla, niin ei meinaa saada unta yöllä, kun odottaa, kuin pikku poika jouluaattoa, että pääsee työstämään.


Itse kyllä nukahdan helposti mutta projektit herättävät yöllä. Kun tein cover-biiseihin sanoituksia, niin yöpöydällä oli koko ajan kynä ja paperia sitä varten että päivällä jumiin jääneet sanoitusideat ratkesivat alitajunnassa usein jo muutaman tunnin yöunen jälkeen.

-----------------

Itseltäni rec-fobia meni ohi vuosien nauhoittelun myötä. Sound-on-sound-systeemissä ei virheille juuri ollut varaa joten biisit piti opetella kunnolla ennen nauhoitusta. Sen jälkeen kasiraituri tuntui lasten leikiltä koska virheet eivät enää kaataneet lopullisesti mitään. Nyt kun teen raitoja pelkillä mideillä ei tuollaista ongelmaa tietysti enää ole.

Soitimme 70-luvun alkupuolella kuukauden ravintola Karhunkulmassa Karhulassa (olisikohan ollut 4 pv/vk?). Ohjelmistoon kuului Bond-tunnari "You Only Live Twice" jossa on yksi helpoimmista introista ikinä. Sehän piti soittaa kitaralla komeasti oikein aku-ankka-pedaalilla kun sellainen kerran oli hankittu. Jostain helvetin syystä soitin intron yhtenä iltana hassunhauskasti väärin, mikä tietysti huvitti koko bändiä ... ja seuraavana iltana uudestaan ... sen jälkeen jätkät alkoivat nauraa ennen kuin ehdin edes aloittaa ja väärinhän se meni silloinkin. En vieläkään ymmärrä mitä ihmettä tapahtui.


Mulla on käynyt keikalla ihan samalla tavalla Chick Corean Spainin kanssa. Siinähän on alussa se tietty intro ja kun komppi lähtee, se ei lähdekään ykkösellä tai sitten se rytmi-intro ei ole tasajakoinen. Siitä tuli varsinainen painajainen. Koitin ratkaista sen niin, että odotin neljäsosan tai puolikkaan, että bändi lähtee ja siitä koppi ja pokkana mukaan. Nuotinlukijoilla oli tietty helpompaa, kun se oli papereissa. Mulla se kääntyi tietynlaiseksi mielikuvaksi päässäni ja meni helposti vituralleen.

Joskus kirjoiteltiin, että kun tuli jossain vaiheessa sellainen tunne, että tämä soittajan homma ei ole meikäläisen juttu. Tästä tuli.

#8 kirjoitettu 17.11.2023 10:17

Yksi fobian aihe on, milloin biisi on riittävän virheetön, jotta sen voi laskea käsistä. Se on kuin limesarvo matematiikasta, lähenee täydellistä virheettömyyttä, mutta ei saavuta sitä koskaan, koska oma virheseula vain tiukentuu loppua kohden. Lopulta kolkutellaan hulluuden porteilla.

#9 kirjoitettu 17.11.2023 10:24 Muok:17.11.2023 10:37

SampoM kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
Sitten kun uusi projekti tulilla, niin ei meinaa saada unta yöllä, kun odottaa, kuin pikku poika jouluaattoa, että pääsee työstämään.


Itse kyllä nukahdan helposti mutta projektit herättävät yöllä. Kun tein cover-biiseihin sanoituksia, niin yöpöydällä oli koko ajan kynä ja paperia sitä varten että päivällä jumiin jääneet sanoitusideat ratkesivat alitajunnassa usein jo muutaman tunnin yöunen jälkeen.

-----------------

Itseltäni rec-fobia meni ohi vuosien nauhoittelun myötä. Sound-on-sound-systeemissä ei virheille juuri ollut varaa joten biisit piti opetella kunnolla ennen nauhoitusta. Sen jälkeen kasiraituri tuntui lasten leikiltä koska virheet eivät enää kaataneet lopullisesti mitään. Nyt kun teen raitoja pelkillä mideillä ei tuollaista ongelmaa tietysti enää ole.

Soitimme 70-luvun alkupuolella kuukauden ravintola Karhunkulmassa Karhulassa (olisikohan ollut 4 pv/vk?). Ohjelmistoon kuului Bond-tunnari "You Only Live Twice" jossa on yksi helpoimmista introista ikinä. Sehän piti soittaa kitaralla komeasti oikein aku-ankka-pedaalilla kun sellainen kerran oli hankittu. Jostain helvetin syystä soitin intron yhtenä iltana hassunhauskasti väärin, mikä tietysti huvitti koko bändiä ... ja seuraavana iltana uudestaan ... sen jälkeen jätkät alkoivat nauraa ennen kuin ehdin edes aloittaa ja väärinhän se meni silloinkin. En vieläkään ymmärrä mitä ihmettä tapahtui.


Mulla on käynyt keikalla ihan samalla tavalla Chick Corean Spainin kanssa. Siinähän on alussa se tietty intro ja kun komppi lähtee, se ei lähdekään ykkösellä tai sitten se rytmi-intro ei ole tasajakoinen. Siitä tuli varsinainen painajainen. Koitin ratkaista sen niin, että odotin neljäsosan tai puolikkaan, että bändi lähtee ja siitä koppi ja pokkana mukaan. Nuotinlukijoilla oli tietty helpompaa, kun se oli papereissa. Mulla se kääntyi tietynlaiseksi mielikuvaksi päässäni ja meni helposti vituralleen.

Joskus kirjoiteltiin, että kun tuli jossain vaiheessa sellainen tunne, että tämä soittajan homma ei ole meikäläisen juttu. Tästä tuli.


Joo, "Spain". Hemmetin hieno mutta samalla soittajille paha biisi kokonaisuudessaankin kun se toteutetaan riittävän nopealla tempolla. Kuuluu niihin biiseihin joka kuulostaa minusta hetkittäin sille kuin kisailtaisiin siitä kuka bändistä putoaa ensin.

AnttiJ muokkasi viestiä 10:36 17.11.2023

Ei originaali mutta siltikin: https://youtu.be/3KJfl...

#10 kirjoitettu 17.11.2023 11:04

SampoM kirjoitti:
Yksi fobian aihe on, milloin biisi on riittävän virheetön, jotta sen voi laskea käsistä. Se on kuin limesarvo matematiikasta, lähenee täydellistä virheettömyyttä, mutta ei saavuta sitä koskaan, koska oma virheseula vain tiukentuu loppua kohden. Lopulta kolkutellaan hulluuden porteilla.


Tämän asian kanssa olen myös painiskellut useat kerrat. Pienet virheet ovat inhimillisyyttä. Mutta siitäpä se paini alkaa. Pitää määritellä pieni virhe. Olen nykyään jo armollisempi itselleni. Se vaan ärsyttää, jos valmiiseen biisiin on jäänyt virhe. Omia tuotoksia kun kuuntelee, niin oikeen odottaa sitä"mokaa", vaikka muut eivät sitä edes huomaa.

#11 kirjoitettu 17.11.2023 12:13

IT kirjoitti:
SampoM kirjoitti:


Yksi fobian aihe on, milloin biisi on riittävän virheetön, jotta sen voi laskea käsistä. Se on kuin limesarvo matematiikasta, lähenee täydellistä virheettömyyttä, mutta ei saavuta sitä koskaan, koska oma virheseula vain tiukentuu loppua kohden. Lopulta kolkutellaan hulluuden porteilla.


Heh... Tuo raja-arvon käsite on hyödyllinen yleiskäsite, ja sitä olen käyttänyt monessa muussakin yhteydessä, jossa tavoitellaan täydellisyyttä sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta...

Itse olen kuitenkin piisinteon suhteen armollinen itselleni, koska tää on mulle vain harrastus, jossa mun piisien yksi funktio on vain toimia demoina ja audiomuodossa olevina "nuotteina"...

¤¤¤

Mutta tähän liittyen kysyisinkin teiltä, että onko teillä koskaan sellaista fobiaa, että tekemänne piisi ei kelpaakaan muille, vaikka se teille itsellenne kelpaisi?

Itse täytyy todeta, etten juurikaan ajattele piisiä tehdessä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelee... Pääasia on se, että itse tykkään lopputuloksesta...


Minulla ei taida olla moista fobiaa koska kaikenlaista tavaraa funkista tangoihin on tullut julkistettua biiseinä tai sanoituksina täysin pidäkkeettä.

Ne, jotka osaavat tehdä hittejä, saavat ihan rauhassa miettiä biisien tekemistä kelpaamisaspektin kautta. Onneksi ei ole moista stressin lähdettä ristinä.

#12 kirjoitettu 17.11.2023 12:26

SampoM kirjoitti:
Yksi fobian aihe on, milloin biisi on riittävän virheetön, jotta sen voi laskea käsistä. Se on kuin limesarvo matematiikasta, lähenee täydellistä virheettömyyttä, mutta ei saavuta sitä koskaan, koska oma virheseula vain tiukentuu loppua kohden. Lopulta kolkutellaan hulluuden porteilla.


Niinpä; pianorollista täytyy tarkastaa useampaankin kertaan ettei millekään instrumentille ole tullut syöttäneeksi "väärää" tai muuten sovitukseen sopimatonta nuottia.

Sitten kun ei ole yhtään virhettä, niin pilleihin pitää rakentaa modulaattorilla huojuntaa tai tehdä humanisaattorin avulla taimausvirheitä rumpujen ride-peltiin jos sattuu muistamaan. Tuollaisia voisi käyttää enemmänkin jos jaksaisi hieroa mutta kun ei jaksa.

Tässä onkin hauska ristiriita: live-soitossa joudutaan pyrkimään kohti virheettömyyttä ja MIDI-operoinnissa kohti pientä virheellisyyttä.

Sen verran tunnen itseäni, että lopulliseen versioon jääneet sovitusvirheet keljuttavat hitosti jälkikäteen vaikka biisiä tehdessä joskus tuntuu etteivät ne mitään haittaa. Kyllä ne kuitenkin haittaavat.

#13 kirjoitettu 17.11.2023 12:39 Muok:17.11.2023 12:41

Mutta tähän liittyen kysyisinkin teiltä, että onko teillä koskaan sellaista fobiaa, että tekemänne piisi ei kelpaakaan muille, vaikka se teille itsellenne kelpaisi?

Nojuu, kyllähän se näiden kisojenkin yhteydessä tulee mieleen. Joskus olen tehnyt tarkoituksella kokeeksi vähän indiesävyisiä juttuja ja kas kummaa ne ovat pärjänneet kisoissakin. Joskus taas teen enemmän kaupallisen kuuloista, niin sen mukainen on menestyskin. Se laittaa pohtimaan, millaista porukkaa täällä pyörii. Mutta, ainahan sitä asettuu alttiiksi, kun laittaa omia tuotoksia kuultavaksi. Se on se Jaakobin paini, jonka jokainen joutuu käymään.

#14 kirjoitettu 17.11.2023 14:45

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
SampoM kirjoitti:


Yksi fobian aihe on, milloin biisi on riittävän virheetön, jotta sen voi laskea käsistä. Se on kuin limesarvo matematiikasta, lähenee täydellistä virheettömyyttä, mutta ei saavuta sitä koskaan, koska oma virheseula vain tiukentuu loppua kohden. Lopulta kolkutellaan hulluuden porteilla.


Heh... Tuo raja-arvon käsite on hyödyllinen yleiskäsite, ja sitä olen käyttänyt monessa muussakin yhteydessä, jossa tavoitellaan täydellisyyttä sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta...

Itse olen kuitenkin piisinteon suhteen armollinen itselleni, koska tää on mulle vain harrastus, jossa mun piisien yksi funktio on vain toimia demoina ja audiomuodossa olevina "nuotteina"...

¤¤¤

Mutta tähän liittyen kysyisinkin teiltä, että onko teillä koskaan sellaista fobiaa, että tekemänne piisi ei kelpaakaan muille, vaikka se teille itsellenne kelpaisi?

Itse täytyy todeta, etten juurikaan ajattele piisiä tehdessä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelee... Pääasia on se, että itse tykkään lopputuloksesta...



Ne, jotka osaavat tehdä hittejä, saavat ihan rauhassa miettiä biisien tekemistä kelpaamisaspektin kautta. Onneksi ei ole moista stressin lähdettä ristinä.


Juu, näinhän se on tuon kaupallisen musiikin puurtajilla... Aina on pelko perseessä, että piisistä muodostuu hitin sijaan floppi...

Toisaalta ne parhaat hittinikkarit tietävät täsmälleen mitä tekevät, ja saavat sellaista jälkeä aikaan kerta toisensa jälkeen, ettei piisien mahdollista kelpaamista tarvitse miettiä...


Ja pieni osa on jo siirtynyt sille tasolle, että seuraavat levyt keräävät hirveät määrät latauksia tai ostoja automaattisesti oli tuotos lähes millainen tahansa jos tekijätiimi jaksaa pysyä samassa genressä.

#15 kirjoitettu 17.11.2023 15:51 Muok:17.11.2023 15:57

IT kirjoitti:

¤¤¤

Mutta tähän liittyen kysyisinkin teiltä, että onko teillä koskaan sellaista fobiaa, että tekemänne piisi ei kelpaakaan muille, vaikka se teille itsellenne kelpaisi?

Itse täytyy todeta, etten juurikaan ajattele piisiä tehdessä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelee... Pääasia on se, että itse tykkään lopputuloksesta...


Olen aina tehnyt musaa vain itselleni. Tai oikeastaan en mieti kenelle sitä teen. Teen myös biisejä genreistä, joista en itse edes varsinaisesti pidä. Vain siksi, kun se tekeminen on hauskaa. Toki on kiva, jos joku vaivautuu biisejä kuuntelemaan. Erityisesti kun toinen biisinikkari kuuntelee, niin se on aina mukava kuulla kommentit. Uskon, että kaikki säveltäjät kuuntelevat musiikkia erilailla, kun pelkät musiikin kuluttajat. Itsellä ainakin on moniraitanauhuri pääkopassa koko ajan.
Mun luovuus varmaan tyrehtyisi, jos tekisin musaa leipätyökseni

ricbay muokkasi viestiä 15:55 17.11.2023

#16 kirjoitettu 17.11.2023 16:49

IT kirjoitti:
Heikompikin toteutus, jos siinä on vaan se idea ja ydin kohdallaan, niin voi saada multa hyvät pisteet...


Täysin samaa mieltä

#17 kirjoitettu 17.11.2023 17:26

Syksyn Sävelen karsiutuneiden joukosta pinnalle ponnahti suureen suosioon mm. Kake Randelin jonka "Unta en saa"-biisi muuttui kehnosta kellarinauhasta kuin uudeksi ammattimiesten toteuttamana. Loppukilpailun ulkopuolelle jäivät aikanaan mm. Matti & Teppo "Kissankultaa"-hitillään jota jouduimme soittamaan viisikin kertaa illassa yleisön toivomuksesta. Tarja Ylitalokin nousi iskelmätaivaalle saman kisan karsiutuneiden kautta. Ihmeitä sattuu ja tapahtuu aina silloin tällöin.

Rohkenisin väittää, että hyvä idea kyllä kantaa kunhan se saadaan oikeisiin korviin. Miten se sinne saadaan, onkin sitten jo toinen kysymys.

#18 kirjoitettu 17.11.2023 18:07

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Rohkenisin väittää, että hyvä idea kyllä kantaa kunhan se saadaan oikeisiin korviin. Miten se sinne saadaan, onkin sitten jo toinen kysymys.


Niinpä... Mutta sekin taitaa hiukan vaihdella, että mitkä ne oikeat korvat kulloinkin ovat?



Juurikin noin. Jos jonkun levy-yhtiön intressit ovat tietyssä genressä voi olla ettei sinne muuta taida kannattaa edes tarjota.

Ja voihan olla, että esim. 10.000 € panostuksella saisi biisilleen sovittajan, soittajat, solistin ja studioajan jos ei Suomesta niin sitten ulkomailta. Mutta eihän sekään tietysti menestystä takaa.

#19 kirjoitettu 18.11.2023 10:25

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Ja voihan olla, että esim. 10.000 € panostuksella saisi biisilleen sovittajan, soittajat, solistin ja studioajan jos ei Suomesta niin sitten ulkomailta. Mutta eihän sekään tietysti menestystä takaa.


En mä menestystä varten tota tekisi, vaan ihan omaksi iloksi!

Kävin tuolla StudioPros sivustolla, ja täysi tuotanto maksaa alkaen noin 2000 USD... Siihen kun lisäisi torvisektion ja pari tummaa naispuolista taustalaulajaa soul hengessä, niin veikkaan että hinta kipuaisi tuonne 3000 USD paikkeille...


Eli jos olis muutama tonttu sitä kuuluisaa hattararahaa, niin voisi yhden piisin ihan vaan piruuttaan antaa työstettäväksi, ja katsoa mitä ne saa aikaan... Mihinkään levy-yhtiöille en sitä alkaisi kuitenkaan tarjoamaan, vaan ihan omaan kuunteluun ja käyttöön tuo raita tulisi...


Vanha soittokaveri hankki oikeassa studiossa tehtävän levynsä yhteen biisiin vokalistin ulkomailta. Komeaa kuunneltavaa oli tuloksena kun sain maistiaisena lähes valmiit versiot muutamista biiseistä jokunen viikko sitten.

Pitää jossain kohtaa kysellä kaverilta "nice to know"-pohjalta mitä puuha Suomessa suunnilleen maksaa. Paljon tietysti riippuu siitäkin tuleeko kerralla valmista vai halutaanko biiseihin isompia muutoksia vielä loppusuorallakin.

#20 kirjoitettu 29.11.2023 12:18 Muok:29.11.2023 12:20

IT kirjoitti:
Veikkaan, että se sun aiempi arvio eli 10k on lähempänä totuutta...


Luulen että tuo 10k hinta vaatis jo ihan huippuluokans studion ja ison porukan soittajia.

Jos kyse on vaan yhdestä biisistä niin studion ja äänittäjän saa kyllä selvästi alle tonnilla ja sitten lopussa on kyse vaan siitä paljon sakkia siihen tarvitsee palkata eri rooleihin. Halvimmillaan varmaan menisi jotain satasia.

Väitän et tuon voi tehä alle 2000e helposti jos nyt käsitin oikein mikä on idea.

Sunt1o muokkasi viestiä 12:19 29.11.2023

Ite oon joskus palkannu fiveristä yksittäisiä instrumentalisteja soittamaan jotain soitinta mitä minulla ei ole tai en osaa soittaa ja hinta on kyllä pysynyt alle satasessa (soitettavaa käytännössä ehkä neljä a4 sivua nuotitettuna).

#21 kirjoitettu 18.08.2024 12:37 Muok:18.08.2024 12:38

Tähän nyt auttaa se että soittelut voi vetää monta kertaa nauhalle ja niin monta kertaa kuin jaksaa/on tyytyväinen. Omiin biiseihin on jätetty "virheitä" tiettyjen nuottien kohdalle (soivat vähän väärään aikaan), mutta se lisää biisiin sellasta inhimillisyyttä. Konebiitit menevät yleensä niin tarkalleen rytmissä, että se voi yllättää kuuntelinjankin kun joku vähän siellä olikin eri tavalla kuin olis odottanut. Ja keino pitää biisi mielenkiintoisena.

#22 kirjoitettu 20.08.2024 07:22

Yleinen vireystila vaikuttaa musiikin tekemiseen, niin kuin tietysti kaikkeen muuhunkin tekemiseen paljon. Musiikin tekeminen tuntuu olevan kuitenkin aika herkkä laji. Huonosti nukuttu yö takana, niin käsien synkka on huono. Toisaalta olen hyvin itsekriittinen ihminen. Monesti pitää herätellä itseä, kun nauhoittelen, että onko joku virhe kuitenkaan virhe, jos se ei musiikista kuulu, mutta itse tietää, ettei ihan täydellisesti mennyt.

#23 kirjoitettu 20.08.2024 09:21

ricbay kirjoitti:
Yleinen vireystila vaikuttaa musiikin tekemiseen, niin kuin tietysti kaikkeen muuhunkin tekemiseen paljon. Musiikin tekeminen tuntuu olevan kuitenkin aika herkkä laji. Huonosti nukuttu yö takana, niin käsien synkka on huono. Toisaalta olen hyvin itsekriittinen ihminen. Monesti pitää herätellä itseä, kun nauhoittelen, että onko joku virhe kuitenkaan virhe, jos se ei musiikista kuulu, mutta itse tietää, ettei ihan täydellisesti mennyt.


Silloin kun olen jotain vähän enemmän tosissani tehnyt, niin olen huomannut että ne "ei tuota kukaan kuitenkaan huomaa"-jutut ovat niitä jotka kuitenkin alkavat ärsyttää itseäni ihan varmasti jossain vaiheessa. Ehkä tästä(kin) syystä biisieni rakenteluun tuntuu menevän aikaa.

#24 kirjoitettu 20.08.2024 10:24

Se ärsyttää kyllä, jos joku lipsaus jäänyt biisiin. Sitä kohtaa oikeen odottaa, kun myöhemmin kuuntelee. Vaikka harraste muusikko olenkin, niin onhan ne kaksi ihan eri asiaa soitella olkkarissa tv:tä katsellessa ja biisin äänitys. Tottakai pistää parastaan, kun se rec on pohjassa. Niitä virhetäyteisiä päiviä tulee ja menee. Olen huomannut, että treenaa vaan niitä vaikeita juttuja ahkerasti ja pitää taukopäiviä sillon tällön, niin menee muistiin paremmin. Mutta onhan siinä punaisessa rec napissa jotain mystistä. Se on merkki, että näytäppä mitä osaat ja älä nyt viddu tyri tätä.

#25 kirjoitettu 20.08.2024 11:57

Kassu Halonen kertoi muistelmissaan, että käski tuottajana ollessaan äänittäjän ottaa talteen studiobändien ja solistien harjoitusvetojakin. Joskus sitten kävi niin, että "harjoitusnauha" osoittautui paremmaksi kuin virallinen otto ja päätyi levylle asti. Joskus taas onnistunutta harjoitusnauhaa käytettiin siksi, että kiire oli liian kova lisäottoja ajatellen.

Koska laulaminen ei ole mielipuuhaani, vedän usein vokaalin kymmenellekin raidalle ja rakentelen lopullisen raidan parhaista paloista. Kyllähän se helpottaa tuskaa kun tietää, ettei kömmähdyksistä tarvitse välittää. MIDIen osalta tällaista ongelmaa ei tietysti edes ole jos sitä ei lasketa, että joskus sovitusidea menee niin pahasti metsään että rakentelussa pitää palata muutaman sukupolven takaiseen versioon ja ottaa kokonaan uusi asento tekemiseen.

#26 kirjoitettu 20.08.2024 12:54

IT kirjoitti:

Monitorointi tila taas on sitä ettei keskity 100% siihen soittamiseen vaan sen soittamisen monitorointiin, että meneekö se nyt oikein... Silloin on vaikea olla rento, ja hieman jännittää sitä soittamista...



Kyllä. Hyvin analysoitu. Siinä flow tilassa pysyminen onkin eri juttu. Monesti kun huomaa vaikkapa soolon loppuvaiheilla, että tää on mennyt paremmin, kuin koskaan, niin sieltä flow tilasta tullaan alas rytinällä. Biisin teossa tietty haetaan sitä parasta suoritusta. Muuten vaan soitellessa virheitä tulee ja mennään eteenpäin.

#27 kirjoitettu 20.08.2024 14:10

IT kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
IT kirjoitti:

Monitorointi tila taas on sitä ettei keskity 100% siihen soittamiseen vaan sen soittamisen monitorointiin, että meneekö se nyt oikein... Silloin on vaikea olla rento, ja hieman jännittää sitä soittamista...



Kyllä. Hyvin analysoitu. Siinä flow tilassa pysyminen onkin eri juttu. Monesti kun huomaa vaikkapa soolon loppuvaiheilla, että tää on mennyt paremmin, kuin koskaan, niin sieltä flow tilasta tullaan alas rytinällä. Biisin teossa tietty haetaan sitä parasta suoritusta. Muuten vaan soitellessa virheitä tulee ja mennään eteenpäin.


Heh... Totta töriset...

Tuon mun erottelun taustalla (flow vs monitorointi) oli oikeastaan japanilainen ajattelu...

Julian Bagginin kirja "Ajatteleva maailma - Filosofian maailmanhistoria" avaa tätä japanilaistakin ajattelua, ja siinä nimenomaan pyritään olemaan ajattelematta sitä tekemistään, ja tavoitteena on vain olla yhtä sen tekemisen kanssa...

Mutta itsekin tunnistan tuon homman, että joskus se flow tila tuottaa tulosta ja se äänitys tuntuu onnistuvan erinomaisesti... Kunnes sitten herää juurikin tuohon, että onpas mennyt hyvin tähän astikka tämä suoritus, ja sitten siinä lopussa tekee jonkin pienen typerän vältettävissä olevan virheen, joka pilaa nauhoituksen...

Tää toistuu mulla usein soolokitara nauhoituksissa varsinkin...


Kasiraitakelanauhoille live-rainoja yksinään soittaessa joutui aika lailla keskittymään tuohon "monitorointiin" ja etukenossa soittamiseen koska viivettä oli kaikkien pedaalien, styrkkareiden, mikkien yms. takia ja koska soitossa ei saanut tehdä virhettä tai muuten äänite oli pilalla. Ainakin viive lienee nykyisin aiempaa premmin hanskassa.

#28 kirjoitettu 20.08.2024 15:49

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
IT kirjoitti:

Monitorointi tila taas on sitä ettei keskity 100% siihen soittamiseen vaan sen soittamisen monitorointiin, että meneekö se nyt oikein... Silloin on vaikea olla rento, ja hieman jännittää sitä soittamista...



Kyllä. Hyvin analysoitu. Siinä flow tilassa pysyminen onkin eri juttu. Monesti kun huomaa vaikkapa soolon loppuvaiheilla, että tää on mennyt paremmin, kuin koskaan, niin sieltä flow tilasta tullaan alas rytinällä. Biisin teossa tietty haetaan sitä parasta suoritusta. Muuten vaan soitellessa virheitä tulee ja mennään eteenpäin.


Heh... Totta töriset...

Tuon mun erottelun taustalla (flow vs monitorointi) oli oikeastaan japanilainen ajattelu...

Julian Bagginin kirja "Ajatteleva maailma - Filosofian maailmanhistoria" avaa tätä japanilaistakin ajattelua, ja siinä nimenomaan pyritään olemaan ajattelematta sitä tekemistään, ja tavoitteena on vain olla yhtä sen tekemisen kanssa...

Mutta itsekin tunnistan tuon homman, että joskus se flow tila tuottaa tulosta ja se äänitys tuntuu onnistuvan erinomaisesti... Kunnes sitten herää juurikin tuohon, että onpas mennyt hyvin tähän astikka tämä suoritus, ja sitten siinä lopussa tekee jonkin pienen typerän vältettävissä olevan virheen, joka pilaa nauhoituksen...

Tää toistuu mulla usein soolokitara nauhoituksissa varsinkin...


Kasiraitakelanauhoille live-rainoja yksinään soittaessa joutui aika lailla keskittymään tuohon "monitorointiin" ja etukenossa soittamiseen koska viivettä oli kaikkien pedaalien, styrkkareiden, mikkien yms. takia ja koska soitossa ei saanut tehdä virhettä tai muuten äänite oli pilalla. Ainakin viive lienee nykyisin aiempaa premmin hanskassa.


Onhan se nykyään helppoa kun voi kotona työstää yhtä kohtaa piisistä vaikka tunnin, ja aina ottaa uuden oton jos edellinen menee pieleen...


Älä muuta sano! Ihan toivotonta tuo oli ensimmäisellä paremmalla nauhurillani joka toimi "sound-on-sound"-periaatteella. Jo pelkästään yhden instrumentin soittaminen vaikkapa kolmannella otolla liian kovaa tuhosi lopputuloksen (jonka huomasi yleensä viimeistään paria ottoa myöhemmin) ja sitten ei muuta kuin että piti soittaa kaikki alusta uudestaan. Yhtään en kaipaa moista puuhastelua.

Ja näinhän ko. laite toimii: The idea was to record on one track, then play that back, mix it with a new input, and record the mix onto the second track. Tuollahan laite pönöttää hyllyssä vieläkin pölyä keräämässä.

#29 kirjoitettu 20.08.2024 16:02 Muok:20.08.2024 16:03

Kuulostaa painajaisunelta tuo Antin kertoma nauhuri. Mulla ei ole kokemusta, kun 4 raiturista, joka sekin oli melkoinen helvetinkone. Tarpeeksi monta kertaa meni otos uusiksi, niin nauha kului siitä kohti sököksi ja koko biisi uusiksi. Piti aina siirrellä 3 valmista raitaa yhdelle ja soittaa väliin sopivalla volumella.

#30 kirjoitettu 20.08.2024 20:26

ricbay kirjoitti:
Kuulostaa painajaisunelta tuo Antin kertoma nauhuri. Mulla ei ole kokemusta, kun 4 raiturista, joka sekin oli melkoinen helvetinkone. Tarpeeksi monta kertaa meni otos uusiksi, niin nauha kului siitä kohti sököksi ja koko biisi uusiksi. Piti aina siirrellä 3 valmista raitaa yhdelle ja soittaa väliin sopivalla volumella.


Sanos muuta . Muistan vieläkin kuinka hemmetin innoissani olin silloin kun sain sen ostettua puolitutulta kaverilta jonka veli oli tuonut sen Saksasta. Silloin oltiin ihan 70-luvun alussa ja paremmista nauhureista ei ollut mitään tietoa näillä nurkilla. Ei kyllä olisi ollut rahaakaan.

Sen jälkeen parikymmentä vuotta myöhemmin kaverilta ostamani 8-raita Fostex tuntui taivaan lahjalta.

#31 kirjoitettu 20.08.2024 21:31

Ei suuria fobioita. Ehkä se välillä mietityttää, että nyt kun löytänyt uusia puolia musiikista tämän kohtuu tuoreen äänittämisharrastuksen kautta, niin a) entä jos tämä alkuinnostus kaikkoaa b) ja entä jos taitojen ja tietojen kehittyminen tyssää ja jämähtää. c) nyt on ollut kiva tehdä, mutta tuleeko vaihe että "miksi vitussa näitä äheltää kymmeniä tunteja vain omaksi iloksi”

Mutta samalla tietää että näissäkin hommissa kehittyy jos vaan käyttää niihin ajatuksella vaivaa ja aikaa.

#32 kirjoitettu 21.08.2024 08:20

Begemot kirjoitti:
Ei suuria fobioita. Ehkä se välillä mietityttää, että nyt kun löytänyt uusia puolia musiikista tämän kohtuu tuoreen äänittämisharrastuksen kautta, niin a) entä jos tämä alkuinnostus kaikkoaa b) ja entä jos taitojen ja tietojen kehittyminen tyssää ja jämähtää. c) nyt on ollut kiva tehdä, mutta tuleeko vaihe että "miksi vitussa näitä äheltää kymmeniä tunteja vain omaksi iloksi”

Mutta samalla tietää että näissäkin hommissa kehittyy jos vaan käyttää niihin ajatuksella vaivaa ja aikaa.


Voin kommentoida noita hyviä kysymyksiä omasta, yli 70-vuotiaan näkövinkkelistä.

a) entä jos tämä alkuinnostus kaikkoaa
Niin voi toki käydä, mutta se kannattaa jättää sen ajan murheeksi. Jos joku muu harrastus korvaa musiikin niin so not. Itselleni kävi niin että musiikki korvasi palloilulajit alle parikymppisenä. Musiikin tekeminenkin oli "jäähyllä" kymmenisen vuotta kunnes innostuin uudestaan kaverin avittamana: sain häneltä ProToolsin ilmaiseksi kun mies päätti ostaa uuden mikserin jonka mukana tuli ylimääräiseksi jäänyt ohjelmapaketti. Hetkellinen kyllääntyminen ei ole välttämättä lopun alkua.

b) ja entä jos taitojen ja tietojen kehittyminen tyssää ja jämähtää.
Jossain kohtaa omat rajat tulevat kaikille vastaan mutta nykytekniikka auttaa pääsemään rajojen yli sellaisiinkin suorituksiin mitkä yksin tehdessä muuten jäisivät saavuttamatta. Ei "kehitys" ole mikään välttämättömyys tai itseisarvo; klassisella puolella soitetaan jatkuvasti samoilla instrumenteilla teoksia joiden iässä on kolme numeroa eikä ensimmäinen niistä ole nolla. Tekeminen tietysti auttaa kehittymään periaatteella "työ tekijäänsä neuvoo". Olen itse hakenut netistä apua lukemattomia kertoja mm. erilaisten rumpukomppien kasaamiseen eli apua on kyllä saatavissa hyvinkin helposti ja paljon silloin kun oma kuuppa jää jumiin.

c) tuleeko vaihe että "miksi vitussa näitä äheltää kymmeniä tunteja vain omaksi iloksi"
Voihan se tullakin mutta itselleni ei ole toistaiseksi tullut mistä osaltaan on ollut varmasti kiittäminen Mikseriä jonka avulla biisit saa muidenkin kuultaviksi jos haluaa ja onhan noita julkaisukanavia muitakin. Tein jossain vaiheessa monen kuukauden ajan parille kaverille "viikon biisiä" eli otin jonkun tunnetun kappaleen josta tein oman hupiversioni omilla sanoillani ja pistin sähköpostia menemään; projekti oli sekä kehittävä että tavoitteellinen. Seuraavaksi otin haasteen tehdä luvallisia itse sanoittamiani käännösversioita covereista; lupia tulikin useita mikä todistanee sen että jotain olen osannut tehdä "oikein". Tuollaiset pienet "julkiset" osatavoitteet pitävät kyllä paloa yllä jos alkaa tuntua sille että tekemisen liekki uhkaa tukehtua omien seinien sisällä.

Pääasiahan tässä kaikessa on että itsellä on kivaa. Hampaat irvessä ei pitkään kannata harrastaa mitään.

#33 kirjoitettu 21.08.2024 09:18

Begemot kirjoitti:
b) ja entä jos taitojen ja tietojen kehittyminen tyssää ja jämähtää. c) nyt on ollut kiva tehdä, mutta tuleeko vaihe että "miksi vitussa näitä äheltää kymmeniä tunteja vain omaksi iloksi”


Itse painiskelin omantunnon tuskissa tämän asian kanssa, kun musa oli miltei vuosikymmenen tauolla. Sitten, kun aloitin taas, niin mietin, että kuinka paljon parempi soittaja olisinkaan nyt, jos olisin soittanut koko ajan sen 10v. Ei voi tietää. Siksi aloitin määrätietoisen harjoittelun ja nyt tekniikka on paljon parempi, kun 10 sitten. Ollakseni armollinen itselleni, ajattelen nykyään niin, että tuskin olisin aloittanut säännöllistä treenaamista ilman pitkää taukoa. Ehkäpä olisin vaan junnannut niitä samoja polkuja. Ideaa pukkaa nyt kivaa tahtia, mutta joskus se tahti hiipuu. Murehditaan sitä sitten.

Ajatus pyörii monesti mielessä, että miksi tätä teen ? Hyvin introverttinä ihmisenä yksinäinen pakertaminen sopii minulle erittäin hyvin