Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.08.2022 12:53

Niin, no itselläni on ollut se ongelma, että biisejä on sävellettynä ja muutenkin ideoituna nuoremmilta ikävuosilta niin paljon, ettei uusille pitkään ollut tilausta ja jos sellainen kuitenkin sattui syntymään, vertasin sitä vanhempiin ideoihin ja totesin ettei pärjää niille. Vasta, kun lopultakin otin käyttöön uuden artistinimen ja aloitin sen kanssa ikään kuin alusta, sitä varten rupesikin syntymään uusia kappaleita, joiden ei edes tarvinnut pärjätä ensimmäiselle artistiprojektille sen omassa lajissa. Toki siirsin uuden nimen alle myös muutamia vanhempaa projektia ajatellen sävellettyjä kappaleita.

#3 kirjoitettu 30.08.2022 20:38

Mukava lukea teidän kommentteja. Pistää asian oikeaan perspektiiviin.

#4 kirjoitettu 31.08.2022 10:13 Muok:31.08.2022 10:27

Olen ollut vastaavassa tilanteessa välillä, joskus musan suhteen, sitten taas kuvataiteen puolella. Usein on kyse siitä, että jotkut muut asiat painavat mieltä ja sysäävät oman intuition ja keskittymisen syrjään. Duunit, taloushuolet, terveysasiat, lasten asiat jne. Koitat sitten ahdistuneena väkipakolla runtata musajuttua, vaikka ei lähde. Se luova flowtila on itseasiassa harvinaista herkkua nykyään.

Tuossa kyseisessä tilanteessa koittaisin tehdä jotain aivan muuta jonkin aikaa. Jotakin vähän rajat ylittävää, joka taas ruokkii omaa luovuutta. Mulle liikunta on paras buusteri, koska se on tavallaan epäluovaa, mutta vastaavasti antaa tilaa ideoiden pulpahdella mieleen.

Perseiden vetoa en suosittelisi ainakaan pitkänä hoitomuotona, vaikka monet taiteilijat muuta väittäisivät, vaan koittaisin liikkua, lähteä landelle, nähdä vanhoja kavereita tai pitää vaan taukoa.

Lisään tähän vielä, että 35 vuoden luovan duunin kokemuksella voin sanoa, että näitä tulee ja menee. Joskus kyse on hetkellisestä jutusta, joskus pidemmästä periodista, mutta aina ne ovat menneet ohi.

#5 kirjoitettu 31.08.2022 12:00

Kun oma luovuus meinaa olla jäissä, kannattaa katsoa nämä:

https://youtu.be/YIQR_...

https://youtu.be/b93vk...

... jonka jälkeen oman tekemisen ympärillä oleva nipotus on tipo tiessään ...

(Jos joku kokeilee vastaavaa mikrofonitekniikkaa lauluun, kannattaa olla varovainen, että ei nielaise mikkiä, tulee vatsanväänteitä)

#6 kirjoitettu 31.08.2022 12:07

Uppe kirjoitti:
Kun oma luovuus meinaa olla jäissä, kannattaa katsoa nämä:

https://youtu.be/YIQR_...

https://youtu.be/b93vk...

... jonka jälkeen oman tekemisen ympärillä oleva nipotus on tipo tiessään ...

(Jos joku kokeilee vastaavaa mikrofonitekniikkaa lauluun, kannattaa olla varovainen, että ei nielaise mikkiä, tulee vatsanväänteitä)


Vaihtaisin ehkä rintaliivit henkseleihin, mutta voi olla, että luovuus häipyisi siinä samalla

#7 kirjoitettu 31.08.2022 19:14

SampoM kirjoitti:
Mulle liikunta on paras buusteri, koska se on tavallaan epäluovaa, mutta vastaavasti antaa tilaa ideoiden pulpahdella mieleen.

Näinpä. Omat melodiset ideani eivät yleensä ikinä synny soittaessa, vaan kävelylenkillä, pyörälenkillä, joskus myös autoajelulla.

#8 kirjoitettu 02.09.2022 09:53

Jooh. Jos sais inspiraatiota ja iloa lisää taas tekemiseen, niin eiköhän tässä vielä uusia biisejä nettiin mun tekeminä ilmaannu.

Ja sanotaan vielä kerran, että hyviä näkökulmia ja vinkkejä tuli tähän keskusteluun. Mikseri on hieno yhteisö, edelleen...

#9 kirjoitettu 03.09.2022 18:42

Samaistun kyllä. Kokopäiväduuni vie sen verran aikaa ja jaksamista plus kaikki muu elämä joten aikaa soittamiselle saati kappaleiden tekemiselle on aika rajatusti. Vuosien aikana olen kuitenkin opetellut olemaan stressaamatta liikaa jos ei tavaraa synny. Jos kappaleita tekee vain sen tavan vuoksi niin kyllä se alkaa kuulostaakin siltä. Se vituttaa ja sykli on valmis.

Omakohtaisesti olen oppinut iloitsemaan siitä että saan laitettua yksittäisiä ideoita ylös, oli ne kuinka pieniä tahansa. Välillä tsekkailen voisko niitä yhdistää kenties joksikin kokonaisuudeksi. Useinmiten ei, mutta se ei haittaa. Jotkut jutut vaan loksahtaa myöhemmin jos on loksahtaakseen.

Yks juttu mitä teen myös on se että jos itsekritiikki alkaa ottaa valtaa niin teen sitten biisiä tarkoituksella sen mukaan, joskus ylikarrikoidusti ns. vitsillä tai ihan vain vittuillakseni itselleni. Eli jos kappale jota teen alkaa kuulostaa biisiltä x bändiltä y niin saatan jatkaa ihan vaan sen takia että vähintään saa fiilistä jonkin kappaleen valmiiksi saattamista. Kappale jää kesken -> en opi tekemään kuin keskeneräisiä kappaleita. Jos kirjoittaisin lyriikoita niin voisin soveltaa sitäkin niin että ottaa ihan överin kannan johonkin juttuun tai jos omasta mielestä teksti on tyhmä niin suoltaa vähän kieli poskessa tavaraa.

Mun mielestä joskus täytyy vähän tehdä hullunkurisia juttuja, hassuja biittejä, ihan vaan senkin takia että hoksaa itse kuinka pitkälle on oman juttunsa kanssa tullut.

#10 kirjoitettu 03.09.2022 22:39

"... ja myös että en kai tuo liikaa ahdistusta sanoihin tai lyö yli jossain kohtaa...On liikaa itsekritiikkiä."

Lainasin tuosta aloituksesta tuon edellisen pätkän. Jos haluaa tehdä luovaa toimintaa kunnolla tai jopa taidetta, ei voi juuttua tuollaiseen. Ei luova toiminta ole laskelmointia, tai oman häpeän luomaa jarruttelua ja jotain normaaliuden karsinassa elämistä varmuuden vuoksi, ettei kukaan sanoisi, että olet omituinen. Ei se ole myöskään matemaattinen yhtälö, johon löytyy ratkaisu kaavoilla, joita kaikki käyttävät. Näin ajattelen. Omalla kohdalla: joskus on kiva kokeilla, mihin oma kantti kestää. Ei se kestä pitkällekään suuriin taiteilijoihin verrattuna. Mutta kiva kokeilla, ja nauraa päälle!

#11 kirjoitettu 04.09.2022 10:09 Muok:04.09.2022 10:14

MItähän muut tästä ajattelee...

Pelko omasta outoudesta on kyllä yksi suurimmista luovuuden jarruista. Pohjimmillaan kyse on häpeän tunteesta. On havaittu tieteellisesti, että häpeän tunne saattaa olla osittain geneettisesti periytyvää, mutta osittain opittuakin. Eli jos vanhemmat ovat hävenneet tätä tai tuota, niin todennäköisesti lapsetkin häpeävät. Se häpeä siirtyy sitten sukupolvelta toiselle, suvuissa hävetään, vihataan, pelätään jne.

Käytännössä häpeän huomaa sanoituksissa. Kuinka omakohtaisia ja arkoja asioita uskallan biiseihini laittaa. Huvittavaa on se, että lähes kaikki pohtivat samoja asioita kuitenkin ja juuri niistä syvistä tunnoista muut saavat sen kokemuksen, että on kyseessä aito asia.

On sitten toinen asia, saako niitä tuntoja puettua sanoiksi. Itse olen kiinnostunut kirjoittamaan pienistä asioista ja havainnoista, joille tulee merkitys, kun ne saa laitettua lauluun. Ne ovat usein kuitenkin yleispäteviä, eli kaikkien kokemia juttuja.

#12 kirjoitettu 04.09.2022 21:36

Samaistun tuohon tunteeseen että "uskallanko tällaista kirjoittaa" tai meneekö jokin liian kipeäksi tai henkilökohtaiseksi. Oon huomannut että paras lääke siihen on pitää mielessä, ettei sun oo koskaan mikään pakko näyttää tuotosta kellekään. Musiikkia kannattaa tehdä vain ja ainoastaan itselleen ja se on ihmiselle hyväksi että pystyy sanoa noita vaikeita asioita edes itselleen. Sulla on kaikki aika maailmassa miettiä, että haluatko joskus sen julkaistakin, mutta sen ei tarvi eikä kannata olla ensimmäinen ajatus musiikkia tehdessä.

#13 kirjoitettu 04.09.2022 22:03

Uppe kirjoitti:
Jos haluaa tehdä luovaa toimintaa kunnolla tai jopa taidetta, ei voi juuttua tuollaiseen. Ei luova toiminta ole laskelmointia, tai oman häpeän luomaa jarruttelua ja jotain normaaliuden karsinassa elämistä varmuuden vuoksi, ettei kukaan sanoisi, että olet omituinen. Ei se ole myöskään matemaattinen yhtälö, johon löytyy ratkaisu kaavoilla, joita kaikki käyttävät.

Amen.

#14 kirjoitettu 05.09.2022 08:46

Mietin sitä eroa kun tekee viihdettä tai sitten kun tekee taidetta. Niin ne lähtökohdat on erilaiset. Viihde on kuuntelijalle helpompaa ja yksinkertaisempaa. Taiteessa on jotain syvällisempää. Musiikissa se voi olla sanomaa tai jotain sanottavaa.

Ymmärrän tuon pointin hyvin. Taide on taidetta ja varmasti ollaankin oikeassa, kun sanotaan, ettei pitäisi jarrutella sen lopullisen sisällön osalta. Mistä tietäisin? En ehkä ole oikea taiteilija. Tai en ainakaan ole sellainen tyylipuhtaasti.

Jokainen tekee musaa sillä tavalla kuin haluaa. Ehkä koen olevani artistina jotain viihteen ja taiteen välimaastoa. Tai ehkä poliittinen...

Valtavirtaan ja kauppaliseen musiikkiin harvoin otetaan muusikoita, joilla on vaikeampaa sanottavaa. Esim. 2Pacin biisi "Brenda's Got A Baby" meinattiin levy-yhtiön puolelta tiputtaa levyltä pois. Sen sijaan siitä kuitenkin tehtiin levyn sinkku-lohkaisu.

En tiedä, onko mun jutut loogisia tai ristiriidassa aikaisempien kommenttieni kanssa, mutta...tähän tiivistin ajatuksiani...

#15 kirjoitettu 05.09.2022 15:16 Muok:05.09.2022 15:22

En nyt sen kummemmin jaksa pähkäillä tätä ikuista mikä on taidetta / viihdettä -probleemaa. Suomessa hieman karrikoiden sanoen monille suru, kaiho, ahdistus, vakavamielisyys on taidetta ja kaikki hauska on viihdettä. Vaikka aihe olisi sama. Käsittelytapa ratkaisee. Kummallista sinänsä. Tuosta voisi vetää (älyttömän) johtopäätöksen, että hauskuus ja ilo tappaa taiteen. Hauska on silloin aina hömppäviihdettä ja itkeskely ja murheessa rämpiminen, perkeleellinen paatos ja ahdistus on sitä oikeaa taidetta, syvää tunnetta!

#16 kirjoitettu 05.09.2022 16:12 Muok:05.09.2022 16:27

SampoM kirjoitti:
MItähän muut tästä ajattelee...

Pelko omasta outoudesta on kyllä yksi suurimmista luovuuden jarruista. Pohjimmillaan kyse on häpeän tunteesta. On havaittu tieteellisesti, että häpeän tunne saattaa olla osittain geneettisesti periytyvää, mutta osittain opittuakin. Eli jos vanhemmat ovat hävenneet tätä tai tuota, niin todennäköisesti lapsetkin häpeävät. Se häpeä siirtyy sitten sukupolvelta toiselle, suvuissa hävetään, vihataan, pelätään jne.

Käytännössä häpeän huomaa sanoituksissa. Kuinka omakohtaisia ja arkoja asioita uskallan biiseihini laittaa. Huvittavaa on se, että lähes kaikki pohtivat samoja asioita kuitenkin ja juuri niistä syvistä tunnoista muut saavat sen kokemuksen, että on kyseessä aito asia.

On sitten toinen asia, saako niitä tuntoja puettua sanoiksi. Itse olen kiinnostunut kirjoittamaan pienistä asioista ja havainnoista, joille tulee merkitys, kun ne saa laitettua lauluun. Ne ovat usein kuitenkin yleispäteviä, eli kaikkien kokemia juttuja.


Mielenkiintonen perspektiivi, mä en ite henk koht juurikaan koe sosiaalista häpeää, tai välitä siitä mitä muut on mieltä.
Kuuntelen ja harkitsen perustelut ja lähimmäisten tunteilut otan tosissaan mut muuten mä en välitä yhtään, en pysty vaikka yritän.
Ja mä koen et se tekee ihan kaikki luovat duunit helpoks oppia, mua ei jännitä olla huono niin mulla ei kestä kauaa siirtyä siitä eteenpäin, toisaalta mä saan tosi vähän irti siitä jos joku muu tykkää siitä mitä mä oon tehny.

Mulla on aika rautanen itsetunto, se saattaa näytellä isoa roolia siinä kuinka erilailla vaikeana me koetaan sosiaalinen paine.
Ite välttelen henk koht aiheita teksteissä kun tiedän et mun lähimmäiset näkis siitä vaivaa, mut mä en koe oloani pakotetuks siihen, enemmänkin velvollisuudekseni.

#17 kirjoitettu 05.09.2022 19:57

IT kirjoitti:


Joo, musta tuo on ihan turhanpäiväinen probleema... Moni varmaan ajattelee, että viihdettä tehdään rahasta ja taide on jotenkin kaiken kaupallisuuden yläpuolella...



taide ilman viihdearvoa on täysin yhdentekevää, merkityksetöntä itsetyydytystä. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jos vaan itse sen tiedostaa eikä kuvittele olevansa viihteen yläpuolella.

#18 kirjoitettu 05.09.2022 21:32 Muok:05.09.2022 21:34

eikös suomenkielessä muuten ole ihan yleisessä käytössä termi 'viihdetaiteilija'. Onkohan se jonkinlainen paradoksi?

Googleen kun laittaa 'viihdetaiteilija' niin ihan ekana pölähtää silmille Loirin, Nurmion ja Laura Voutilaisen kuvat. Aikalaisen kirjava kolmikko etten sanoisi.

#19 kirjoitettu 07.09.2022 13:02 Muok:07.09.2022 13:05

geeli kirjoitti:
Alan tekemään kappaletta ja jään heti alkuun jumiin. Mietin pääni puhki, mitä haluan sanoa, miltä melodia kuulostaa ja myös että en kai tuo liikaa ahdistusta sanoihin tai lyö yli jossain kohtaa...

Sanoisin että on ihan hyvä pohtia tuollaista jos meinaa päästää matskunsa jossain vaiheessa ihmisten kuultavaksi.

Se mikä kellekin milloinkin kelpaa on alati muotoaan muuttava, liikkuva maali. Kohdeyleisöt ovat olemassa tietyssä aikaikkunassa ja käsitemaailmassa; aiheet, meemit yms. riippuvat sukupolvista, sosioekonomisista luokista, kielten ja valtioiden rajaamista kulttuuriympäristöistä yms., ja levityskanavatkin pitää olla sen yleisön tavoitettavissa jolle matskua tekee.

Lisäksi pohjalla on se seikka, miellyttääkö artisti yleisöään henkilöhahmona, tavalla tai toisella. Usein ihmiset kerääntyvät mielellään jonkinlaisen henkilömielikuvan ympärille, ja musiikki on siinä vain osa kokonaisuutta - eräänlainen pizzapohja tai leipä voin alla. Idolinpalvonnasta ei lajimme ole eroon päässyt eikä tule elinaikanamme pääsemään, ja siinäkin pätee sidonnaisuus hetkeen ja ympäristöön. Jos esittää väärää hahmoa väärään aikaan väärässä ympäristössä, niin todennäköisesti floppaa vaikka biisit olisikin musiikkitaiteena kuinka kehuttavia. Ja vastaavasti keskinkertaisella matskulla voi hyvin mennä eteenpäin jos muu osa yhdistelmää täyttää yleisön toiveet (joita yleisö itse ei välttämättä tiedosta).

Varsin monimutkainen palapeli, flopeista päätellen jopa pitkän ajan ammattilaisille. Voi melkeinpä sanoa että kun hittien kaavoja on aikansa opiskellut, niin kannattaa tutkia floppeja - etenkin niitä jotka ovat musiikillisen taidon ja luovuuden näkökulmista erinomaisia teoksia.

#20 kirjoitettu 07.09.2022 19:45

Kaupallisuuden näkökulmasta se on noin kuten katai edellä pohtii. Biisejä voi todellakin ajatella pizzapohjina, joiden päälle laitetaan "maukas juusto" ja ripotellaan "parhaita herkkuja", ja sitten se "pizza" yritetään syöttää mahdollisimman monelle.