Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Tiistaina aamupäivästä oli hyvä ilma ja olin yksin kotona, joten päätin tirpaista pikakännit ja soittaa kitaraa terassilla.
Testauksessa oli ensimmäistä kertaa kunnolla uusi vanha kitarani Landola J-20/4 vuodelta 1990. Vasta vasuriksi muutettuna ja säädettynä. Elixirin uusien kielten kanssa saundi on vitun iso ja kirkas ja ennenkaikkea soitin pitää vireen ällistyttävän hyvin.
Tässä vaiheessa takana oli 3 ginipaukkua, 1 1/2 tölkillistä olutta ja ensimminen vajaan tunnin rämpytyssessio jota en nauhottanut.
Videolla on tuosta ensimmäisestä soittosessiosta 2 sointukiertoa joita makustelen uudestaan. P. M. Kostiainen Projectin tuotannosta soitan ainoastaan "Lauri Tähkä"n 12 min 10sek jälkeen. Lisäksi koitan tapailla AC/DC:n The Jack :iä ja Hurriganesin Roadrunneria, mutta vituiksihan ne menee kun en muista miten ne soitetaan.
Kaikki muu videolla on improvisointia, hetkessä elämistä. Kevyt humalatila vapauttaa, selvinpäin miettisin kokoajan mitä soittaisin seuraavaksi.
Videolla kuullaan laskentatavasta riippuen yli 30 täysin uutta biisiaihiota, joista valtaosa sopisi vaikkapa nyt käynnissä olevaan Kolmensoinnun biisi 2022 kilpailuun.
Ei säveltäminen vaikeata ole, sanoittaminen ja tuottaminen on.
Tuolla samalla sapluunalla pystyisi kehittämmän loputtomasti uutta materiaalia, ainakin kun ottaisi pari vaihtoehtoista viritystä ja kapon völjyyn.
Akustisella tulee tehtyä pääasiassa rämpytysbiisejä. Sähkökitaralla metodi onkin sitten toinen. Silloin metsästetään riffejä ja mielenkiintoisia saundeja.
Hieno avautuminen Kostiainen. Voisi itsekin harkita vastaavaa, mutta pitää hoidella pari asiaa vielä tänään.
Niin se taitaa olla, että jos teet monenlaisia lauluja, olet linjaton, jos teet samanlaisia kappaleita, toistat itseäsi. Kaikki me toistamme jollain tavalla, jopa sillä linjattomuudella. Jos olisi elänyt elämänsä lämpöpatterin levyjen välissä, ei tekisi ainuttakaan laulua. Jos olisi kuunnellut vain Erkki Junkkarista, olisi E. Junkkarisen kuuloinen runkkari.
Näin itse kun asiaa käyn läpi jälkikäteen niin kyllähän tossa 5-6 aihiota on joihin palaan vielä. Paljon on myös juttuja mitä voi yhdistää toisiinsa ja koota toimivia kokonaisuuksia.
Mutta eniten nyt soi päässä tuo loppupuolella "löytynyt" sointu. Mikä vittu tuo on? Koskaan en ole tuota itse tietääkseni aiemmin soittanut tai missään käyttänyt. Enkä tiedä yhtään biisiä missä tuo selkeästi olisi. Ensimmäistä kertaa soi ajassa 27.37, pisimpään on kuultavissa 27.52 eteenpäin. Pieniä suuria juttuja. Harmi että kamera ei ole lähempänä että näkisin miten tuon soitan.