Mikseri.net

#2 kirjoitettu 11.02.2022 07:17

Olen kyllä kaivannut kitaran sointia monen monta kertaa biisiä väsätessä, mutta minkäs teet. Se on niin vaikea instrumentti soittaa, että olen tyytynyt sämpleihin ja syntetisaattoreiden niin sanottuihin "kitara"-saundeihin.

#3 kirjoitettu 11.02.2022 07:44

Eka kiippari oli Korg Poly 800 synat joskus 80-luvulla - omilla säästöillä ne ostin Musiikki Westerlundilta Lahessa. Sitten oli joku Suzullo- sähkökitara - en ole tuosta kirjoitusasusta aivan satavarma. Siitä tullaankin sitten nykyisyyden vermeisiin eli Rolandin synat on SH-201, siihen midi kiippareita mm. ES-88, AKAI MPC226 - mikähän toi nyt sitten olisi lajiaan, joku Padivekotin ja rumpukone Alesis SR18. Myös jotkut Rolandin sähkörummut löytyy sekä Jacksonin joku skitta - ehkä JS11 halppis, joka on aika vähällä käytöllä ollut
Ja oli minulla nokkahuilukin joskus - hieno sininen ja aitoa muovia.

#4 kirjoitettu 11.02.2022 08:00

Joku akustinen kitara (hajonnut)
Landolan akustinen kitara
Höfnerin puoliakustinen sähkis (meni vaihdossa)
Ekon lankku (meni vaihdossa)
Ovation Breadwinner lankku
Ekon basso lankku
Terada akustinen mikitetty kitara (luin merkin ensin Fenadaksi)
Martin elektroakustinen kitara
Yamaha Clavinova piano (lainassa)
Roland PC 200 kiippari
Yamaha PSR-640 kiippari
gongarummut (2 kpl)
timbales (3 rumpua + teline)
lehmänkello, tamburiini, quiro
nokkahuilu (muovinen)

Tuossa kai ne nyt olivat?

#5 kirjoitettu 11.02.2022 08:27

Puhhuijaa, vastaus otsikon kysymykseen tulee olemaan kilometrin mittainen, koska hamstraan soittimia

Pienenä minulla oli joku nallepuh-melodika (joka lensi lopulta vissiin roskiin koska se oli täynnä pienten lasten räkää yli äitini sietokyvyn).

Ensimmäinen oikea(?) soitin oli ala-asteelta ikiomaksi saatu yamahan sopraanonokkahuilu. Se ei ole enää tallessa, koska joku varasti sen. Kyllä. Soitin lukion kevätjuhlassa sillä pianosäestyksellä jonkun biisin ja jätin esityksen jälkeen sen pianon päälle. Juhlan jälkeen nokkis oli hävinnyt, eikä sitä enää löytynyt mistään. Jonkun korviin otti vissiin liikaa jopa oikein soitetut nokkahuilun äänet . Sain sitten uuden lukion puolesta, mutta se ei ole yhtä hyvä kuin tuo yamaha.

Ensimmäinen kitara oli Kay-merkkinen nylonkielinen akustinen, jonka talla on jouduttu liimaamaan kahdesti takaisin paikalleen, koska se on irronnut omia aikojaan.

Eka saksofoni oli yamahan yas-275-mallin oppilassoitin. Se vaihtui sitten myöhemmin yas-62-mallin ammattilaissoittimeen.

Ja tähän sitten lista kaikista tällä hetkellä omistamistani soittimista noin hankkimisjärjestykssä :

Kay akustinen nylonkielinen kitara
Yamahan syntikka 80-luvulta, jonka mallia en muista tähän hätään.
Yamaha YAS-62 alttosaksofoni
Hohner D-huuliharppu
Ibanez AR350 sähkökitara
Yanagisawa S991 sopraanosaksofoni
System 54 Vintage gold tenorisaksofoni
Thomann TRA-21G alttonokkahuilu
Yamaha YRS-20GB sopraanonokkahuilu
Hohner "Fire melodica"
Thoman chalmeu "taskuklarinetti"
Hohner D-huuliharppu
Guinness tinapilli
Ibanez teräskielinen akustinen kitara, jonka mallia en tähän hätään muista.
Arturia KeyLab Essential 49 midikoskettimet
?????????? (Leningrad) sylinteriventtiilitrumpetti
King 650 flyygelitorvi
Migma bassonokkahuilu
Thomann TRT-31B tenorinokkahuilu
Coeusnon venttiilipasuuna
Yamaha YTR-8335RGS trumpetti
Merkiltään tuntematon itäblokin oboe

#6 kirjoitettu 11.02.2022 08:41

laakkonen kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Joku akustinen kitara (hajonnut)
Landolan akustinen kitara
Höfnerin puoliakustinen sähkis (meni vaihdossa)
Ekon lankku (meni vaihdossa)
Ovation Breadwinner lankku
Ekon basso lankku
Terada akustinen mikitetty kitara (luin merkin ensin Fenadaksi)
Martin elektroakustinen kitara
Yamaha Clavinova piano (lainassa)
Roland PC 200 kiippari
Yamaha PSR-640 kiippari
gongarummut (2 kpl)
timbales (3 rumpua + teline)
lehmänkello, tamburiini, quiro
nokkahuilu (muovinen)

Tuossa kai ne nyt olivat?


On sitä ollut kaikenlaista instrumenttiä sinullakin. Musan opelta oli lainassa Rolandin JV-80. Tarkoitus oli ostaa se syntikka vaan autokouluun meni ne rahat. Melko halvalla oisin kyl sen syntikan saanut, mut eipä voinu mitään. Takuulla jäi jotain soittimia mainitsemattakin. Yamahan PSR-sähköurkuja oli ainakin neljää eri mallia. En muista enää numeroita = )


Onhan noita ja näköjään hyvin perinteinen (ei blues) huuliharppu tuosta ainakin unohtui (vaan missähän sekin on nyt? ... eikä sen väliä koska en koskaan jaksanut opetella soittamaan sitä).

#7 kirjoitettu 11.02.2022 08:42

Vastaan minäkin tähän:

Akustinen kitara en muista merkkiä
Piano semmoinen iso.
Huuliharppu
Nykyisin on Korg M1 syntikkana en tosin ole paljoa käyttänyt kun softalla mennään.

#8 kirjoitettu 11.02.2022 09:30 Muok:11.02.2022 09:34

access virus ti desktop
roland jp8080
clavia nord rack 3
waldorf blofeld
alesis ion
korg m1
yamaha tx81z
tamburiini

noi on nykyisellään, eka syna joskus 15 vuotta sit oli roland sh-201 mut myin sen parin vuoden jälkeen koska se ei ollu jp8000, novation nova oli vielä pari vuotta sit kunnes myin senkin. rytmimuna on hävinny johonkin reissuun. joskus lapsena sain rummut lahjaksi, ne meni rikki aika nopeesti.

#9 kirjoitettu 11.02.2022 10:59

Voi ei! Minun listasta unohtui nämä:

Nenähuilu D: D: DD:
Munniharppu D:
Puolalainen ratsuväentorvi, jonka ylä-g soi epävireessä

#10 kirjoitettu 11.02.2022 11:18

En taida listata kaikkia omistamiani vitkuttimia, mutta ekaksi tulee mieleen nailonkieli Landolan kohtalo. Olimme perheen kanssa lähdössä mökille ja siinä tuli sitten kinaa veljeni kanssa. Hän meinasi tempasta kuonoon, mutta sain kitaran väliin. No se kannatti omalta kohdaltani, mutta mökille lähti akustisesti rajusti huonontunut Landola. Veljen nyrkki oli tehnyt siihen uuden reiän kaikukopan hamarapuolelle eikä sillä soittaessa päässyt enää oikein fiilikseen.

#11 kirjoitettu 11.02.2022 11:33 Muok:11.02.2022 11:41

laakkonen kirjoitti:
Hahaa. Eipä mitään. Ikinä en ole kuullutkaan kyseisistä soittimista. Aina sitä vaan oppii uutta : D


Tuo nenähuilu on siis ihan karmiva kapistus. Ostin thomannilta kun kerran sai eurolla. Siihen puhalletaan nenällä ja suuontelon kokoa muuttamalla saa eri ääniä. Eli käytännössä siis pelkkää slaidipillin hassutteluääntä "fiuuuuh fuuuuiiih"

Jamsteri muokkasi viestiä 11:41 11.02.2022

#12 kirjoitettu 11.02.2022 13:07

Suurin osa näistä menee tosiaankin kategoriaan ”olen omistanut”:

nailonkielinen Landola
puoliakustinen Eko
Harley Benton lapsteel
Epihone Strat-malli, vasuri

Casio…
Yamaha monofoninen minisyna
Yamaha keyboard
Pianica

nokkahuilu, huuliharppuja, puuhuiluja, tamburiini…

mandoliini - keittiötyökalu, jota käytän nykyään paljon useammin kuin mitään yllämainituista.

#13 kirjoitettu 11.02.2022 15:33 Muok:11.02.2022 15:51

tällä hetkellä kotoa löytyy seuraavanlainen kattaus soittimia...:

Martin road series D10E mikitetty akustinen
Martin DX1RAE mikitetty akustinen
Landola AEW-10 mikitetty akustinen
Fender stratocaster fat strat sähkökitara
Epiphone Les paul custom pro sähkökitara
Midit Roland A-49 midikoskettimet
Yamaha GT-10 sähköpiano
Green J bass basso
Yamaha DTXpress 2 sähkörummut
Jupiter JTR-700 trumpetti
Mercedes Bach II trumpetti
Yamaha CR2330III kornetti
Startone tenorisaksofoni
huuliharppuja
rytmimunat
cajon
viulu
Yamaha GL-1 guitalele

hankintalistalla ainakin maniska ja alttofoni

.jos kotio murtaudutaan ni löytyypäs soitinlistaus nyt sit täältä

Pekkas OMB muokkasi viestiä 15:51 11.02.2022

#14 kirjoitettu 11.02.2022 16:01 Muok:11.02.2022 16:02

Hauskaa näitä oli lukea.

Lapsuudesta nykypäivään...

Hellaksen piano (oli kyllä lähinnä siskon käytössä kotitalossa)
Joku geneerinen akustinen nailonkielinen kitara
Rumpusetti. En muista merkkiä...maksoi 2500 mk eli tuskin kovin laadukas?
Ibanez Custom Blazer sähkökitara
Casion kiippari
Fender Jazz basso
Akustinen Samickin kitara
Vintagen Les Paul sähkis
Meksikon Fender Strato sähkis
Squierin Strato
Fenderin CD60 akustinen kitara
Ibanez Artcore puoliakustinen (Bigsbyn tyyppisellä tallalla )
Diamond Ukulele (tenor)
Diamond Ukulele (soprano)
Harley Bentonin (lyhytkaulainen) basso
Huuliharppuja noin 10 kpl...eri sävellajeissa.
Rytmimuna
M-Audion midikoskettimet

....jotain varmasti unohtui...

pieniä kerrostalovahvareita ja pedaaleita kitaroille ja bassoille ollut kaikenlaisia. Vahvareista pisimpään käytössä olleet aikoinaan Marshall JCM800 ja sittemmin aivan mahtava Orange Crush 60, jonka pois myyminen rahapulassa aikoinaan harmittaa. No ei kaduta kyllä koska niillä rahoilla saatiin kissalle elinvuosia lisää. Prioriteetit.
Satawattinen Fenderin Mustang löytyy edelleen kun ei siitä kukaan mitään maksa niin olkoon koristeena luolan nurkassa.

#15 kirjoitettu 11.02.2022 17:25 Muok:11.02.2022 17:31

en oo proluokkaa mikseriviestien lainaamisessa, no jos ens kerralla onnistuu
...enkä soittajanakaan , mut kun on erilaisia soittimia ni ainaski opeteltvaa piisaa

soittimet on myös todella kauniita esineinä ja joka päivä jotain tulee kyllä soitettuakin

#16 kirjoitettu 11.02.2022 17:43

Ja toden totta ... seinällähän roikkuvat ihan nenän edessä lahjaksi venäläisiltä saadut balalaikka (laadukkaalta vaikuttava soitin) ja kolmekielinen kirgiisialainen kitara (selvästi jonkun sikäläisen puusepän ihan itse tekemä).

Mutta kumpaakaan en ole opetellut (enkä enää opettele!) soittamaan.

#17 kirjoitettu 11.02.2022 18:55 Muok:11.02.2022 20:09

Olen omistanut, en omista enää:

-Yamaha nokkahuilu, kerman valkoinen. Ala-aste osastoa. Jonnekin kadonnut. 5 vuotta sitten ostin samanlaisen kirppikseltä.

-Casio ct-? minikiippari. Oli mulla 2002-2004. Jonnekin hävisi kämpiltä hurjina opiskeluvuosina.

-Neuvostoliittolainen nailonkielinen kitara. Alunperin isäni soitin. Todennäköisesti oli merkiltään Lunacharsky. Hävisi jonnekin hurjina bändinuoruusvuosinani 2000-2002.

-Ibanez stratocasterkopio Eka sähkökitarani, jonka omistin vuorokauden ajan v. 1998. Isäni oli ostanut mulle oikeakätisen kitaran vaikka olen vasuri. Meni vaihtoon.

-Epiphone stratocasterkopio Käytössä 1998-2010. Sillä opettelin soittamaan kitaraa, soitin parissa bändissä ja sävelsin 50 ensimmäistä sooloprojectini biisiä.

-Epiphone Les Paul 100 red sunburst Käytössä 2010-2014. Vaihtui nykyiseen "oikeaan" liimakaulaiseen Les Pauliin.

-Munkers (myöh. Landola) teräskielinen akustinen 50-luvulta Oli mulla 2003-2010. Olisi vaatinut sen verran huoltoa, että myin eteenpäin.

-Hohner jumbo-koon teräskielinen akustinen Oli mulla 2005-2010. Kooltaan liian iso lyhyille käsilleni ja sormille. Myin pois.

-Maria, neuvostoliittolainen muovirunkoinen puoliakustinen basso. Oli mulla 2000-2010. Bändihommiin ei niin hyvä. Jäi varalle ja myin lopulta pois.

-Fender Squier Bronco sähköbasso Oli mulla 2001-2010. Helvetin hyvä soitin. Myin pois koska halusin vasenkätisen basson.

-Ortega R122 lh nailonkielinen akustinen Oli mulla 2014-2020. Liian leveäkaulainen lyhyille sormilleni. Myin pois nykyisen pienempikokoisen ja kapeampikaulaisen kitaran tieltä.

-Vermona Ramona näppäinhaitari Tämä oli mulla joskus 2014-2015. Myin pois ja ostin tilalle helpommin lähestyttävän pianohaitarin.

-Thomann okariina Ei ollut mun juttu, myin pois.

#18 kirjoitettu 11.02.2022 20:39

Heh ... okariina; onhan minulla sellainenkin. Meni viime viikolla vinttiin muiden matkamuistojeni mukana. Pikku käkkärässä itse ostettu omituinen kiiltävä möntti jossa on reikiä satunnaiselta tuntuvissa paikoissa (kai niissä sentään joku systeemi on?). Soi ihan yhtä hienosti ( ...huonosti) kuin kukkopilli. Käyttöohjetta ei ollut mukana joten se(kin) sitten jäi opettelematta ..

#19 kirjoitettu 11.02.2022 22:16

Juurikin tällä hetkellä omistan pari kitaraa, basson, haitareita, huuliharppuja, kosketinsoittimen, jonkun afrikkalaisen rummun. Juuri sopivasti alkuunkin onnahtelevan musiikkiuran lopun alkuun. Ja tää oli taas tätä harrastelijahuumoria. En myy, vaikka pitäisi. Jätän tyttärilleni musakamat. Ovat muuten minua lahjakkaampia.

#20 kirjoitettu 12.02.2022 11:05

J. Hifish kirjoitti:
En myy, vaikka pitäisi. Jätän tyttärilleni musakamat. Ovat muuten minua lahjakkaampia.


Hyvä periaate. Minunkin pianoni on mamman pojan tyttärellä lainassa ja laulukamat (vanhat Shuret) ova vieläkin käytössä pojan bändillä. Oli niillä lainassa Marshallin yläkaappikin, mutta tuollahan se vintillä pönöttää edelleenkin.

Minullakin on selkeä linjaus: perikunta hoitaa!

#21 kirjoitettu 12.02.2022 12:17

Yamaha keyboard. mallia en muista
Yamaha fg412s. Akustinen kitara
Ibanez artcore puoli akustinen kitara
Ibanez artist ar-50 vm.1980 sähkökitara
Fender stratocaster sähkökitara
Takamine akustinen kitara
Tokai les Paul. Sähkökitara
Epiphone j 200. Akustinen kitara
Korg x5d. Keyboard
Hohner st 59. Sähkökitara
Marshall jcm 800 lead series. Putkivahvistin
Fender champion putkivahvistin

Kaikki paitsi yamaha keyboard on vielä tallessa.

#22 kirjoitettu 12.02.2022 13:22

Täällä taitaa kohta olla pienen musiikkipuodin parin vuoden instrumenttimyynti jo kasassa.

#23 kirjoitettu 15.02.2022 09:30

Nykyiset:
Rytmimuna
Tamburiini
Haitari
Novation Supernova 2
Korg Wavestation SR
Korg N5
Access Virus TI2 Keyboard
Ensoniq ASR-10

Myydyt/Vaihdetut:
Roland TR-8
Behringer TD-3
Waldorf Blofeld Desktop
Arturia Minibrute
Novation Nova Desktop
Roland V-Synth XT
Roland D-50
Access Virus C
Yamaha TQ5

#24 kirjoitettu 23.02.2022 14:00

Hohner huuliharppu
Roland SH-32
Korg Volca Keys
Korg Monotron Duo
Korg Monotron Delay
Behringer TD-3

#25 kirjoitettu 02.09.2022 13:07

Ollut tavallisia rumpuja, lähinnä käytettynä ostettuja. Sen jälkeen Casion midipianoa, joka muuten on vieläkin olemassa (todella hauska peli). Näiden lisäksi kaiken maailman vahvareita, perus kitaroita ja mikrofoneja. Kun nettitilaaminen yleistyi tilattiin soittimet netistä, lähinnä Saksasta Millenium sähkörummut. Muistaakseni Thomannilta. Siinä säästi jo oikeasti merkittävästi, koska homma oli vielä niin uutta. Hintoja ei vertailtu netissä juurikaan! Nuo on kyllä jo aikaa sitten laitettu eteenpäin, mutta mukava harrastus oli ja edelleen musahommien parissa tulee vietettyä aikaa. Nykyisin enempi kuitenkin vain tietokoneella tehtäviä juttuja (esim. Fruity Loops jne).

#26 kirjoitettu 05.09.2022 04:02 Muok:05.09.2022 04:02

Mä myin pois kaikki minun rautasynat: Eli koko Roland AIRA -sarja, Roland SE-02, Novation Bass Station II, jne.

morfin_mafer muokkasi viestiä 04:02 05.09.2022

#27 kirjoitettu 02.04.2025 17:15

Kaikenlaista moulinexia sitä on nurkissa joskus pyörinyt... soittohommat alkoivat faijapuolen vanhalla akustisella pikkujullina. Sit yläasteikäisenä hommasin ekan sähkökitaran, sellaisen halvan Williams-merkkisen ritsan. Se vaihtui sit Ibanezin siihen perinteiseen "Roadstariin" jossain vaiheessa, kunnes sit eka kunnollinen keppi oli joku Washburnin hevikeihäs floikka-tallalla ja systeemeillä. Sit kitara vaihtui kiippareihin joskus ysärin puolivälissä. Eka kosketinsoitin oli joku Kawain halpa hikilauta, mut aika nopsaan tein sit aikamoisen löydön Keravan Intro-Musicista ja ostin halvalla vanhan Rhodes-sähköpianon, sen suitcase-mallin. Kusistahan sitä oli roudata minnekään yksin, ja sit kun bändihommatkin jäivät aika pitkäksi aikaa tauolle, myin sen veks. Se oli mun ekassa yksiössäni lähinnä ruokapöytänä, kun siitä sai kätevästi sen kannen alas suojaksi. Vitun raskashan se oli soittaa verrattuna vaik Nord Electroihin.
Vähän ennen vuosituhannen vaihdetta alkoi taas soittohommat maistua ja ostin Alesiksen ysärin alkupuolen lippulaivan jostain studiosta Pitskusta. Se oli mulla itse asiassa ihan koko vehkeen elinkaaren päähän - viimeiset savut se päästi ulos joskus 2016 ja sit kiikutin sen raadon kaatopaikalle. Ei se tosin aktiivikäytössä ollut enää vuoden 2006 jälkeen ihan hirveesti ollut.
2005 hommasin Alesis Ion va-synan. Se on ollut hinta-laatusuhteeltaan ehkä paras vehje: halpa ja hiton hyvät soundit. Se halpa hinta tietysti sit jossain vaiheessa kostautui, kun se alkoi laukeemaan vähän joka paikasta. Mut kiersi se keikoilla mukana melkein 10 vuotta.
About 2009 ostin sit Clavian Nord Electro 2:n. Siihen loppui viimeistään se aidon Rhodes-pianon haikailu. Eihän niitä vanhoja jumppakuulia oo vitunkaan järkee roudata keikoille, studioon sellaisen vois tietty ostaa, jos olis studio ja haluais välttämättä tehdä soittamisestakin taas sellaista aerobista liikuntasuoritetta. NE2 oli ehdottomasti paras ostos ikinä. Sit kun soittohommat tuossa 2016 loppuivat erinäisistä syistä, jossain vaiheessa piti tuokin pistää lihoiksi rahapulassa (auto hajosi, ja se oli kuitenkin tarpeellisempi kapistus arjessa kuin vähälle soitolle jäänyt kosketinsoitin). Toi mun NE2 oi tietty se tynkämalli, ja välillä olis ollut tarvetta varsinkin keikoilla niille ylimääräisille oktaaveilla - eli jos tuollaisen viel hommaan uudestaan, en tota lyhyempää mallia ainakaan.
Sit se tais olla joskus 2005/2006, kun ostin käytettynä vanhan legendan, Kurzweilin K2000:n. Helvetin vähälle käytölle se sit kuitenkin jäi, mut pääsinpäs veistelemään Robert MIlesin "Children"-biisin pianokuviota ihan ehdoin soundein! Tämäkin sit alkoi hajoilemaan jossain vaiheessa ja sain sen myytyä viel varaosiksi ennen kuin se sanoi sopimuksen lopullisesti irti.
Jossain vaiheessa 2007 tai 2008 hommasin Rolandin Alfajuno 1:n ja sen mukana tuli se harvinainen MIDI-kontrollerikin. Omissa musaprojekteissa tota ei kyl tullut käytettyä oikeastaan mihinkään - keikoilla sitä välillä piti roudata mukana, kun piti taata nopeammat soundivaihdot: oli kätevämpää roudata sellaista vitun typerää, kerrostalon kokoista kiipparikioskia, ett sai neljä eri soundia käyttöön sillai "instantly" joissain biiseissä. Muuta syytä tohon hölmöilyyn ei ollut. Enää nykyään en tohon leikkiin lähtis, vitunmoinen roudaaminenhan siinä oli kun piti olla 4 kiipparia, 2 ständiä, vitusti piuhoja yms. sälää. Ei kiitti. Syynä tosin oli se, että ao. bändin kiipparijudanssit olivat edellisen kiipparistin käsialaa - ja tyypillä oli hieman eri lähestymistapa biiseihin kuin mulla, ja tietty aivan erilaiset vehkeetkin. Nykyään yrittäisin sovittaa kiipparit niin, että pärjää max kahdella kiipparilla livenäkin - muuten touhusta tulee helposti sellaista vitun säheltämistä, jos joku niistä miljoonasta vehkeestä alkaakin keikalla vittuilemaan. Nimim. "kokenut"
Tosta Alfajunosta mulla oli viel se räkkiversiokin, missä oli Alfajuno 1 + 2 soundit. Se tosin oli pikkuvikainen jo sillon kun sen ostin; se rohisi yms. enkä jaksanut sitä koskaan korjauttaa. Nämäkin päätyivät sit jossain vaiheessa kiertoon. Tossa Rolandissa oli kyl hyvät synabassot, mut ei mitään niin erikoista, etteikö sellaista samaa irtoaisi jo paljon helpommin jostain softastakin. Sen kontrollerin kanssa omien soundien muokkailu oli suht helppoa, mut ilman sitä se olis ollut aivan perseestä.
Räkissä on ollut sit Novationin Bass Station, mut sekin lähinnä keräsi sit pölyä. Silloin kun toi Ion vielä toimi, ei ollut mitään tarvetta synabassoille mistään muusta vehkeestä, koska sen synasoundit olivat niin hyviä, vaikkei se ees ollut aitoa analogiaa.
Waldorfin Micro-Q oli mulla myös joskus, mut sen soundimaailma oli ehkä vähän liian psyketrancea mun makuun, joten sen käyttö jäi lähinnä pelleilyasteelle. Samoin kuin Korgin EA-1:n. Jotain hauskoja Goa-riffejä sillä tuli duunailtua, mut eihän mulla sille mitään järkevää käyttöä koskaan ollut, joten muutaman vuoden leikkimisen jälkeen se lähti kiertoon.
Rolandin MC-303 päätyi omistukseen myös joskus, mut sehän on lähinnä legendaarinen sen vittumaisen käytettävyytensä puolesta - leikkimiseen ihan hauska vehjes, mut vakavampaan työstämiseen: ei vittu koskaan enää!
Jotain halpis-romplereita on ollut muitakin, mut en enää ees muista mitä ne mahtoivat olla, koska ne osoittautuivat heti kättelyssä niin paskoiksi että lähtivät kiertoon. Yks niistä oli sellainen muutaman oktaavin valkoinen muovikiippari mustilla knobeilla. Soundit nyt ei olleet ihan sysipaskoja, mut kiipparin rakenne oli kyl niin heppoinen, ettei sellaista lelua ois koskaan voinut keikalle ottaa mukaan.
Viel viime vuonna oli käytössä 100-vuotta vanha pianokin, tosin ei täällä himassa, kun ei tänne sellaista vois tuoda, vaan vaimon yrityksen tiloissa, mut sit kun vuokrasopimus päättyi joskus viime kesänä, koitin aikani tarjota sitä pianoa hyvään kotiin, mut eihän niitä enää kukaan halua, joten paalaimeen se sit vissiin päätyi - se jäi mestan omistajalle, joka luultavasti - huomattuaan, että se painoi yli 200 kiloa - pisti sen säleiksi ja kaatopaikalle. Pianonvirittäjä kun kävi laittamassa sen soittokuntoon, se arveli pianon iäksi noin 100 vuotta sen koneiston perusteella. Se oli Westerberg-merkkinen (firma lopetti joskus 60-luvun alussa). Hitto, että se soi hyvin, mut sen sisukset olivatkin ehtaa puuta ja valurautaa - siitä se järkyttävä elopaino! Kun haettiin se siihen mestaan, se vaati 4 aikuista miestä kantamaan ja silti se painoi aivan vitusti.
Ellen asuis kerrostalon 3. kerroksessa (ei hissiä!), olisin roudauttanut sen jollain muuttofirmalla himaan, mut ei se olis ees kääntynyt tuolla ahtaassa rappukäytässä, joten sille oli vain sanottava hellät hyvästit. Enemmän mua ketuttaa toi pianon menettäminen kuin se, että joskus tuli rahanhimossa myytyä se 1970-luvun Rhodes (nykyään olisin saanut siitä saman verran hintaa euroissa, mitä nettosin markoissa).
Bassoakin olen soittanut parissa bändissä tässä vuosien varrella, mut omia bassokamoja mulla ei oo koskaan ollut. Kitaravahvistimiakin vain kaksi: ensin joku 15W linnunpönttö ja sit joku sellainen pieni Marshallin combo vai miks niitä sanotaan. Olikohan siin 30W tehoa tai jotain.
Äänityskamojakin on ollut jos jonkinlaista vekotinta. Nykyään ei enää paljoo mitään - en tiiä oliko järkee hamstrata vitusti laitteita, kun ei ollut ees kunnollista mestaa missä äänittää mitään - jossain betonikuutiossa ei tarvii nähdä ees unta sellaisesta. Äänikorttina oli ensin Avidin Digi002 ja softana Pro Tools (joku 6.jotain versio, muistaakseni vuosimallia 2008 tai jotain), mut en koskaan oikein digannut tosta "Protarista", joten siirryin sit Apple- ja Logic-leiriin about 2010. Äänikortiksi vaihtui Motun 8-Pre, mikä oli oikeastaan paskempi kuin toi Digi, mut Logic Pro 8 ei oikein wörkkinyt sen Digin kanssa kauheen hyvin - sitä paitsi käytin äänikorttia vain syntikkahommiin, joten sillä ei ollut niin väliä, ett äänikortin etuasteet oli tossa aika paskat.
Sit kun nauhoitin Carved in Ashes lättyä 2012, se paskuus kävi vähän ikävällä tavalla ilmi, mut onneks sain lainaan sen saman hintaluokan Yamahan kaverilta. MRX-jotain vai mikä vittu se nyt oli. Sen valmistus on kuulema jo lopetettu, joten ei sillä väliä.
Akkarina mulla oli joku Yamahan halpis, mut se hajos jo 10 vuotta sitten. Sille ostin joskus etariksi sellaisen kullanvärisen paskuuttimen T-kaupasta, mut sit kun huomasin, ett siinäkin se putki toimi lähinnä tunnelmavalaistuksena eikä soundin parantimena, pistin sen kiertoon.
Mikrofoneista kallein mitä joskus oli tais olla AKG:n C-414:n se juhlavuoden malli, jossa oli yks ylimääräinen suuntakuvio. Sekin meni lihoiksi sitten sen vuoksi, kun autokorjaamolasku sai nostelemaan kulmakarvoja vähän pahemman kerran. Vittu noita saatanan autonromuja...
Tosin nykyään, kun en ehkä enää ihan prioriteettina arvosta mikeissäkään sitä, ettei ne väritä soundia yhtään, jos budjettia olis, en ehkä ostais tota C-414:a, vaan koittaisin metsästää vaik käytettyjen markkinoilta Neumannin KM-184 stereoparia. Tota edellämainittua CIA:n lättyä kun nauhoittelin, sain sellaiset kaverilta lainaan, ja soundissa oli aivan helvetin iso ero Neumannin eduksi, kun vertasin vaikka tolla stereoparilla ja sit kombolla AKG C-414 + AKB C-451B nauhoitettua akkaria. Noi "Nipat" värittävät soundia enemmän, mut sillai hyvällä tavalla!

Vanhassa asunnossa oli jossain vaiheessa äänittely/miksausmonitoreina Genelecin 8030-pöntöt subbarilla. Siis sellaisessa 1970-luvun tiiliverhoillussa painajaisessa. Joo, eihän se mikään kuningasidea sit ollut. Jotain referenssimiksauksia kun tuli tehtyä, huomasin ikäväkseni, että Sonyn kotiteatterikajareilla miksatut jutut kuulostivat ihan yhtä hyvin miksatuilta kuin niillä Gensuilla ruuvatut jutut. Silloin olin viel sellaisessa duunissakin, ettei jäänyt bänditreenien ja keikkojen jälkeen pahemmin aikaakaan mitään omia projekteja miksailla enää himassa, joten se paketti lähti sit jossain vaiheessa kiertoon, sekin. Tulipahan suhteellisen kalliisti todettua, ett ilman akustointitoimenpiteitä on aika turha sijoittaa High End -vehkeisiin, kun ei niistä sit kuitenkaan saa irti sitä poweria paskan huoneakustiikan vuoksi - ja perheelliset varmaan tietävät, kuinka helppoo olis ylipuhua vaimo tai tyttöystävä antamaan suostumus olohuoneen akustoimiseksi äänitys- tai miksauskäyttöön

Opettelin sit miksaamaan luureilla (Beyerdynamic DT-770) sen verran auttavasti, ettei korvat nyt verta ala vuotamaan, jos jotain demotteluja muille pitäis esitellä. Mitään julkaisuun menevää kun ei oo tarkoituskaan himassa tehdä - kyl ne "kaupalliset" hommat mennään sit ihan oikeaan studioon tekemään, monestakin eri syystä, jos tässä vielä vaik erään vanhan bändiprojektin kanssa olis tarkoitus ehkä jossain vaiheessa laittaa hommaa uudestaan tulille.

Sen verran on kaikkea halpaa digipaskaa kiertänyt omien pikkukätösteni kautta, ett jos tässä vielä siunaantuu budjettia ostella hardis-vehkeitä nurkkiin, noita budjettiluokan humpparomplereita tai halpoja va-syntikoita en aio enää riesakseni hankkia. En oikein enää innostu ajatuksesta, että olohuoneessa olis yks seinä sisustettu ziljoonalla kiipparilla, joista en sit käyttäis aktiivisesti kuin ehkä paria, kolmea. Sit kun oon vielä aika karvaasti kokenut sen, mitä käy, kun joku halpis vehje alkaa leviämään - jos ei sitä tarvii roudata sorttiasemalle, niin ei siitä ainakaan enää pahemmin rahaakaan saa, jos sen varaosiksi joutuu myymään. Vaik syntikkapuolella noi analogit maksavat aika vitusti, niitä pystyy kuitenkin korjaamaan viel vaikka 30 vuoden päästä - näitä piirilevyihmeitä ei näköjään pysty korjaamaan enää välttämättä edes 10 vuoden päästä, jos valmistaja on tehnyt mahalaskun.

Fantasiointilistalla on oikeastaan vain kaks soitinta: joku Clavian Nord Electro -malli, noita uudempia, pidemmällä oktaavilla, ja sit joku aito uusioanalogi, Moog tai Prophet. Jos ei niillä pärjää näissä mun omissa jutuissa, niin sit varmaan kannattais alkaa miettimään jotain muuta harrastusta - vaik sudokujen ratkomista tai pitsin nypläystä. Omaa äänitystudiota ei enää tarvitse miettiä, kun nykyisessä kämpässä ei jo naapureiden vuoksi voi mitään isompaa meteliä pitää. Eikä täällä olis tilaakaan.