Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.11.2021 14:28

Kuunteletteko yhä fyysisiä levyjä tai kasetteja?

- Harvemmin kuuntelen. Olen kerännyt n. 500 CD-levyn kokoelman, mutta niitäkin kuuntelen vain harvoin. Hieman enemmän tulee kuunneltua puhelimen 32 gigan vetoiselta muistikortilta CD:ltä ripattuja mp3-tiedostoja. Mulla kyllä on laadukas vinyylilevysoitin. Levyjä on lähinnä sämpläämiseen. Kasetteihin olisi jonkinasteista kiinnostusta. Olen harkinnut hankkivani laadukkaan, vähän isomman, soittimen kaseteille. Tilaa vaan ei juurikaan ole. Kannettava kasettisoitin voisi olla kiinnostava. Sellainen mulla olikin juniorina.

Jos kuuntelette, millä motiiveilla valitsette materian bittien sijaan?

- Noh...vinyyleiltä löytää usein matskua jota en jaksa tai osaa Spotifysta etsiä. Uusia artisteja löytää.

Jos ostatte levyjä, suositteko käytettyjä vai ostatteko myös uusia?

- Ostan enimmäkseen polkuhintaan kirpputoreilta. Joitakin käytetttyjä hiphop-levyjä on kuitenkin löytynyt Levykauppa X:stä. Uusia ostan, jos on todella kiinnnostava artisti. Tällä hetkellä olen havitellut Devin the Dude:n uusinta ja Elastisen Uusia muistoi ostinkin jo jokunen kuukausi sitten. Lähinnä CD-levyissä se periaate, että rippaan ne mp3 ja sitten lataan puhelimeen kuunteluun.

Minkälainen musadiggailu/keräilyharrastus-suhde kuvailee omaa suhdettanne äänitteisiin?

- Pyrin tekemään löytöjä halvalla. CD-levyt n. euron per kappale on erikoisuuteni. Vinyylejä on vähän vähemmän ku CD-levyjä. Jossain määrin kaipaan sitä aikaa, kun CD oli se juttu ja oli se soitin siinä ja sit kuunneltiin levy kerrallaan. Nykyään on useinmiten yöpöydällä iPad tai puhelin ja sieltä kuuntelen. Tai sit istun koneella joko luurit päässä tai kaiuttimista ja Spotify.

#3 kirjoitettu 17.11.2021 15:25

Kuunteletteko yhä fyysisiä levyjä tai kasetteja?
Todella harvoin. Kyllä mun kuuntelut on aika pitkälti Spotifyn varassa nykyään.

Jos kuuntelette, millä motiiveilla valitsette materian bittien sijaan?
Lähinnä se on se, ettei jotakin Spotifysta löydy. Joskus voisi myös hifistellä, mutta perhearjessa ei oikein ole tilaa moiselle ja niinpä kun muutama vuosi sitten möin isot stereot pois ja ostin kompaktimmat laitteet, niin ne ei ole vielä päässeet edes laatikostaan ulos.

Jos ostatte levyjä, suositteko käytettyjä vai ostatteko myös uusia?
Edellä kerrotusta huolimatta ostan vielä jonkun verran levyjä. Uutena lähinnä progea ja punkkia. Joko erikoispainoksia, joissa kiinnostavia bonuksia tai sitten kannatuksen vuoksi pienempien toimijoiden levyjä, varsinkin jos myyvät itse ja käärivät näin rahat ilman välikäsiä.
Käytettyjä levyjäkin tulee välillä ostettua, koska cd-levyissä on nykyään "ostajan markkinat".

Minkälainen musadiggailu/keräilyharrastus-suhde kuvailee omaa suhdettanne äänitteisiin?
Diggailu/keräily -suhde mulla on pitkässä juoksussa mielestäni aika hyvin tasapainossa. Painottuu kyllä enempi siihen diggailupuoleen. En ole mikään himokeräilijä, vaikka pieniä merkkejä moisesta saattoi jossain vaiheessa olla ilmoilla.
CD-levyjä mulla on jonkin matkaa toista tuhatta ja kasetteja joitakin kymmeniä.
Vinyylit myin pois 90-luvulla ja vaikka näin retrospektiivisesti tarkasteltuna se saattaa näyttäytyä tyhmyydeltä, niin niillä rahoilla tuli vedettyä pari ihan hauskaa reissua, eikä niitä levyjä ole juurikaan tullut ikävöityä. Nyt kun on vinyylien uusi aika, niin välillä julkaistaan juttuja vain vinyylinä ja silloin saattaa hieman harmittaa, ettei ole sitä kokoelmaa, kun ei muutaman levyn takia viitsi soitinta pitää.

Omistatteko "harvinaisuuksia"/arvolevyjä?
Varsinaisia arvolevyjä on kai cd-formaatissa yleensäkin aika vähän. Harvinaisuuksia toki löytyy ja joitakin normi cd:tä paremmissa hinnoissa liikkuvia. Ainoa, mitä tässä yhteydessä voisi erikseen mainita, on Kingston Wall -kokoelma, eli kaikki ne alkuperäiset Trinity -merkillä julkaistut CD:t sinkkuineen päivineen. Ei nekään kauheissa hinnoissa ole, mutta se on itselle tärkeä kokonaisuus.

Mäkin aloin jossain vaiheessa kirjaamaan kokoelmaa Discogsiin. Kesken jäi. Pitäis varmaan jatkaa taas joskus.

#4 kirjoitettu 18.11.2021 00:38

Melkoinen kokoelma on vinyylejä hyllyssä, cd-levyjä myös tosi paljon. Tykkään fyysisistä äänilevyistä. Kun kasetit mainittiin, sanon että minua harmittaa, kun niitäkin olisi iso laatikko (tosin jotkin niistä eivät varmaan enää toimisi?) mutta en omista soitinta. Ostin joskus kirpparilta kasettidekin, mutta se toimi asiallisesti varmaan kaksi päivää ja alkoi sen jälkeen sekoilla pyörimisnopeuksissa, ja kun tein seuraavan muuton, roudasin kyseisen laitteen toimimattomien sähkölaitteiden palautuspaikkaan Giganttiin. Spotify ja Youtube ovat tosi vähäisessä käytössä, aina silloin tällöin kuuntelen jonkin albumin Spotifysta tai jonkin yksittäisen biisin Youtubesta, mutta kun fyysisiä albumeja saattaa pyöriä läpi kuusi-seitsemänkin päivässä, niin aika vähäistä on.

#5 kirjoitettu 18.11.2021 00:41

Huomasin, että tuossa oli kysymys myös: uusia vai käytettyjä? Vastaus kuuluu: molempia. Nykyään julkaistaan melko vähän uutuusalbumeja, jotka haluan omakseni (no ABBAn tilasin ja Coldplayn), mutta teen jatkuvasti löytöjä esim. sieltä 1990-luvulta ja niitäkin löytyy sekä uusina että käytettyinä cd-muodossa. Toki välillä ysärihelmistä julkaistaan vinyyliversioita, monesti ensimmäistä kertaa ikinä. Kivaahan se on ollut päästä kuuntelemaan vinyyliltä esim. Stereolabia, The Cardigansia ja Ultra Brata. Käytettyjä ostelen monesti ihan kirpputorilta.

#6 kirjoitettu 18.11.2021 15:23

Kuunteletteko yhä fyysisiä levyjä tai kasetteja?

Hyvin harvoin. Vinyylikokoelmastani on jäljellä pari harvinaisuutta, joita en kuuntele, koska ei ole soitinta. Vanhojen vinyylieni parhaat palat tallensin aikoinaan CDR:ille, niitäkään en kuuntele, vaikka jonkinlainen soitin onkin. Kasetteja on ehkä sata, en kuuntele, ei soitinta.

Jos ostatte levyjä, suositteko käytettyjä vai ostatteko myös uusia?

CD-kokoelmassani on vain parisataa levyä, kaikki aikoinaan uutena ostettu, nykyisellään ostan ehkä keskimäärin yhden fyysisen levyn vuodessa.

Minkälainen musadiggailu/keräilyharrastus-suhde kuvailee omaa suhdettanne äänitteisiin?

Aikoinaan diggailin ja keräilin, nykyään vain diggailen. Hankin kaiken musiikin siis digitaalisena.

Omistatteko "harvinaisuuksia"/arvolevyjä?

Hyllyssä on muutama japanilainen CD, joista joku tarjoaisi Discogsissa 50 - 100 €.

#7 kirjoitettu 18.11.2021 15:33

Tähän jäi epähuomiossa, tai jostain muusta tuntemattomasta syystä, vastaamatta:

Omistatteko "harvinaisuuksia"/arvolevyjä?

Enpä oikeastaan. Arvokkain vinyyli kokoelmassa voisi olla Dr. Dre - 2001. Eikä sekään varmaan ole kuin 20-30 €. Jos sitäkään.

Mut onhan se siistiä, kun on vaikkakaan ei arvokkaita, niin sellaisia levyjä tallessa vinyylillä, joilla on itselle jotain tunnearvoa.

#8 kirjoitettu 20.11.2021 11:06

Laittaako kukaan jollain tavalla vinyylilevyjä tai niiden kansia seinälle koristeeksi?

#9 kirjoitettu 20.11.2021 11:24

geeli kirjoitti:
Laittaako kukaan jollain tavalla vinyylilevyjä tai niiden kansia seinälle koristeeksi?


Ei ole tullut laitetuksi vaikka kyllähän ne fiksusti sijoiteltuina sopivaan tilaan ovat näyttävän näköisiä. Oma "manholeni" on jo nyt niin kirjavan ja täysinäisen tuntuinen ettei seinille mahtuisi juuri mitään jos ei ensin poista mm. reissuilta kertyneitä muistoesineitä vintille. Taitaa siis jäädä tekemättä.

#10 kirjoitettu 20.11.2021 11:40

"Minkälainen musadiggailu/keräilyharrastus-suhde kuvailee omaa suhdettanne äänitteisiin?"

Olen keskittynyt hankkimaan muutamien harvojen bändien levyjä ja pyrkinyt saamaan koko tuotannon jos mahdollista. Vaan hankalaahan se on kun mm. kauan aikaa sitten kuolleiden artistien vanhoista sekalaisista nauhoista ja videoista tehdään koko ajan uusia levyjä. Keräilykohteinani ovat olleet mm. Steely Dan, Tower of Power, Beatles, Jimi Hendrix, Cream, Procol Harum, Blood Sweat & Tears ja Michael Nesmith (tämä on kuin onkin se Monkees-mies!).

LP-ostoksia olen tehnyt sekä uutena että vanhoina (mm. levymessuilta sekä divareista että niiden postimyynneistä). Itselleni ei ole tärkeää onko kyse alkuperäisestä tai uusintapainoksesta vaan sisältö ratkaisee.

Älppäreitä on yli 300, CD-levyjä noin satakunta ja sitten on joitakin MP3:a.

#11 kirjoitettu 20.11.2021 12:01

AnttiJ kirjoitti:
Michael Nesmith (tämä on kuin onkin se Monkees-mies!).

Monkees oli muuten vitun hyvä bändi!

#12 kirjoitettu 20.11.2021 14:03

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Michael Nesmith (tämä on kuin onkin se Monkees-mies!).

Monkees oli muuten vitun hyvä bändi!


Etenkin sen jälkeen kun kaikki opettelivat soittamaan. Alussahan ainoastaan Nesmith ja Tork olivat jonkintasoisia soittajia ja tämän TV-sarjabändin uran alkupään suuret hitit soitettiinkin studiomuusikoiden toimesta.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että lopputuloksena syntyi bändin nimissä joka tapauksessa aikamoinen läjä vetäviä poppibiisejä joista olen itsekin kelaillut muutamaa ihan bändissäkin; mm. "I'm a Believer" alkoi taittua aika mukavastikin kantriin ja 60-lukuun keskittyneessä bändissä.

#13 kirjoitettu 20.11.2021 15:05

Kuunteletteko yhä fyysisiä levyjä tai kasetteja? Joskus autossa joo. Välissä oli pitkään että en kuunnellut.

Jos kuuntelette, millä motiiveilla valitsette materian bittien sijaan? Mitä nyt sattuu löytymään.

Jos ostatte levyjä, suositteko käytettyjä vai ostatteko myös uusia? Enpä mä osta. Mutta jos esim. kirppareilta tulisi vastaan klassisia 90-luvun Seattle grunge levyjä niin varmasti ostaisin.

Minkälainen musadiggailu/keräilyharrastus-suhde kuvailee omaa suhdettanne äänitteisiin? Mulla on cd-kokoelma joka pysyy, mutta varsinaista cd-soitinta ei ole kuin autossa. Ostin muutama vuosi sitten stereot joissa on toimiva vinyylisoitin, mutta vinyylilrvyjä en ole vielä saanut ostetuksi. Joskus sitten alan harrastamaan niitä.

Omistatteko "harvinaisuuksia"/arvolevyjä? En tietääkseni.

#14 kirjoitettu 20.11.2021 17:24 Muok:20.11.2021 17:25

tahtila kirjoitti:
Kuunteletteko yhä fyysisiä levyjä tai kasetteja?

aika vähän. ne levyt mitä on, on kuunneltu jo aika selkärankaan asti ja uusiin hankintoihin on huonosti varaa.

Jos kuuntelette, millä motiiveilla valitsette materian bittien sijaan?

joskus on kiva viettää kotona tai kaverilla pieni levyjenpyöritysiltama.

Jos ostatte levyjä, suositteko käytettyjä vai ostatteko myös uusia?

~15 vuotta sitten uusia kun löytyi vielä valikoimaa joka tyydytti, sen jälkeen oikeestaan vaan käytettyjä kun uutena ei löydy.

Minkälainen musadiggailu/keräilyharrastus-suhde kuvailee omaa suhdettanne äänitteisiin?

makuuhuone-dj.

Omistatteko "harvinaisuuksia"/arvolevyjä?

vilkasin omaa discogs-kokoelmaa pitkästä aikaa ja tuli yllätyksenä että kaks 12"-sinkkua (Above & Beyond feat. Zoë Johnston - Good For Me ja Daniel Kandi - Child / Nova) on parhaillaan myynnissä halvimmillaan 150e ja 130e. en kyllä oo myymässä, mut ihan hauska tietää että jos tulee oikein tiukka paikka niin noista sais pari almua.

#15 kirjoitettu 20.11.2021 18:00

Tulipa mieleeni, että vilkaisin kerran minkä hintaisia olisivat joskus 70-luvun alussa paikallisesta musiikkikaupasta Euroiksi muunnettuna n. 16 snt/kpl alelaarista ostamani Beatles-sinkulat. Hintaa muutamalla näyttäisi olevan n. 100 €/kpl mutta omani ovat sen verran naarmuisia, että ei niitä kehtaa kenellekään edes tarjota.

Jos silloin olisi ollut fiksu, niin olisi ostanut kaikki tarjolla olleet levyt ja säilönyt ne piirongin alimpaa laatikkoon. Aika harvasta osakkeestakaan saa 50 vuodessa yli 600-kertaista hintaa.

#16 kirjoitettu 20.11.2021 19:19

laakkonen kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Tulipa mieleeni, että vilkaisin kerran minkä hintaisia olisivat joskus 70-luvun alussa paikallisesta musiikkikaupasta Euroiksi muunnettuna n. 16 snt/kpl alelaarista ostamani Beatles-sinkulat. Hintaa muutamalla näyttäisi olevan n. 100 €/kpl mutta omani ovat sen verran naarmuisia, että ei niitä kehtaa kenellekään edes tarjota.

Jos silloin olisi ollut fiksu, niin olisi ostanut kaikki tarjolla olleet levyt ja säilönyt ne piirongin alimpaa laatikkoon. Aika harvasta osakkeestakaan saa 50 vuodessa yli 600-kertaista hintaa.


Just siksi säästän cd ja dvd-levyjäni. Jos niistä saisi. Joskus. Jotain. Ja NHL-kortit. Sielläkin on harvinaisuuksia mukana. Ja vitut. 5€ kirpparilla koko setti.


Ei liity asiaan, mutta olen saanut lahjaksi Krimin niemimaalla vieläkin toimivan suuren viiniyrityksen pullon omalta syntymävuodeltani (siis 50-luvun alku) oikein sertifikaatin kera. Olen sanonut sekä mammalle että lapsilleni, että he eivät saa myydä tai avata pulloa, mutta ehkä seuraava polvi voi alkaa selvitellä minkä arvoinen se mahtaisi olla joskus vuonna 2100 eli n. 150 vuoden ikäisenä. On paljon mahdollista sekin, että suku omistaa pullollisen korkealaatuista etikkaa.

Tultiin muuten aika hemmetin jurriin keskellä päivää kun piti maistella laitoksen koko tuotantoskaala läpi heti aamusta.

#17 kirjoitettu 20.11.2021 19:40

AnttiJ kirjoitti:
Etenkin sen jälkeen kun kaikki opettelivat soittamaan. Alussahan ainoastaan Nesmith ja Tork olivat jonkintasoisia soittajia ja tämän TV-sarjabändin uran alkupään suuret hitit soitettiinkin studiomuusikoiden toimesta.

No joo, siis kyllähän siinä jonkinlainen muutos tapahtuu alkuajan jälkeen. The Girl I Knew Somewhere taisi olla eka kokonaan itse soitettu biisi? Headquarters minulla on vinyylinä, ja se on ihan sikahyvää kamaa. Kyllä niissä vanhemmissakin on hetkensä, niin kuin (I'm Not Your) Steppin' Stone. Uudemmissa taas oli hienoja sovituksia. Kyllä minä niistäkin tykkään niin kuin muustakin "pitkälle sovitetusta" 60-luvun poppiksesta, kunhan se vain ei ole mitään Engelbert Humperdinckiä.

#18 kirjoitettu 20.11.2021 19:53

Jotakin vuosia takaperin sattui olemaan vapaapäivä, kun naapurikylän kirjasto laittoi someen mainoksen, että myyvät levynsä pois 1e/vinyyli. Sinne sitten ajelin ja ostin 77 levyä. Enempää ei ollut tilillä rahaa. Kysyin vielä, että ovatko nyt aivan varmoja, koska seassa on arvolevyjä. Olivat oikein iloisia, että levyt meni niitä arvostavalle ostajalle

Ja seassahan oli vaikka mitä, monet Beatlesit, White-levyssä oli jopa juliste sisällä. Love Recordseja vaikka minkä moisia, Tuomari Nurmiota, Piirpauketta, Suomi Jazzia ja progea, blue notea, Pedroo, Tolosta ja vaikka mitä. Oiling Boiling oli ehkä arvokkain yksittäinen levy, discogsissa alkaen 200 euroa. Suurin osa muutaman kympin arvoisia lättyjä. Toki arvoa vähentää kirjastoleimat, mutta kunto on kaikissa hyvä ja enpä noita mihinkään ole myymässä. Osaa samplailen ja osaa sitten kuuntelen joskus kun sille päälle sattuu.

Mutta olipa kyllä once in a lifetime -kokemus.

#19 kirjoitettu 20.11.2021 20:06

Poikamiähenä oli Raptorin Moe! vessan ovessa.

geeli kirjoitti:
Laittaako kukaan jollain tavalla vinyylilevyjä tai niiden kansia seinälle koristeeksi?

#20 kirjoitettu 20.11.2021 20:10

AnttiJ kirjoitti:
Tower of Power


What is hip -bassolaini pääsee omaan top 3 -listaan, jos aletaan bassolaineja ränkkäämään.

#21 kirjoitettu 20.11.2021 20:18 Muok:21.11.2021 08:14

laakkonen kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
Jotakin vuosia takaperin sattui olemaan vapaapäivä, kun naapurikylän kirjasto laittoi someen mainoksen, että myyvät levynsä pois 1e/vinyyli. Sinne sitten ajelin ja ostin 77 levyä. Enempää ei ollut tilillä rahaa. Kysyin vielä, että ovatko nyt aivan varmoja, koska seassa on arvolevyjä. Olivat oikein iloisia, että levyt meni niitä arvostavalle ostajalle

Ja seassahan oli vaikka mitä, monet Beatlesit, White-levyssä oli jopa juliste sisällä. Love Recordseja vaikka minkä moisia, Tuomari Nurmiota, Piirpauketta, Suomi Jazzia ja progea, blue notea, Pedroo, Tolosta ja vaikka mitä. Oiling Boiling oli ehkä arvokkain yksittäinen levy, discogsissa alkaen 200 euroa. Suurin osa muutaman kympin arvoisia lättyjä. Toki arvoa vähentää kirjastoleimat, mutta kunto on kaikissa hyvä ja enpä noita mihinkään ole myymässä. Osaa samplailen ja osaa sitten kuuntelen joskus kun sille päälle sattuu.

Mutta olipa kyllä once in a lifetime -kokemus.


Heh. Oliko ne vanhuuden höperöitä vai mitä? Hyvä tuuri kävi sulla : )


Sikäli hauskaa, että ennen tuota tapausta olin käynyt Berliinissä asti levyostoksilla ja elämäni parhaan levylöydön tein 8 kilometrin päästä kotoa alle 5000 asukkaan kylästä.

SaastanenHippi muokkasi viestiä 08:13 21.11.2021

#22 kirjoitettu 20.11.2021 20:39

SaastanenHippi kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Tower of Power


What is hip -bassolaini pääsee omaan top 3 -listaan, jos aletaan bassolaineja ränkkäämään.


Prestia veti ihan omalla tyylillään noita juttuja; huono homma että kundin terveys on tosi heikolla tolalla ja bändiin on hiljattain nimetty virallisestikin uusi basisti.

Olen nähnyt TOP:n Imatralla ainakin kolme kertaa livenä; ukot lauteille ja homma heti hoitoon ilman taustanauhoja. Ainakin yksi konsertti alkoi juurikin "What is Hip":llä.

"Once in a lifetime"-elämys ... ja vieläpä useampaan kertaan.

#23 kirjoitettu 21.11.2021 00:25

SaastanenHippi kirjoitti:
Sikäli hauskaa, että ennen tuota tapausta olin käynyt Berliinissä asti levyostoksilla ja elämäni parhaan levylöydön tein 8 kilometrin päästä kotoa alle 5000 asukkaan kylästä

Berliini ei muuten ole kokemukseni mukaan häävi levyostoskaupunki. Siellä on Helsingin hinnat ja vain vähän Helsinkiä laveampi valikoima. Kööpenhamina sen sijaan on ihan huikea paikka ja Tukholmakin yllättävän hyvä.

#24 kirjoitettu 21.11.2021 08:19

Juttelin pari vuotta sitten ennen koronaa yhden paikallisen divarin pitäjän kanssa levyistä ja miehen aika kapeasta valikoimasta. Syy levyjen vähäisyyteen löytyi kuulemma venäläisistä keräilijöistä, jotka pistäytyvät tälläpäin hankintamatkoille joille ei tulla ostamaan yhtä tai kahta levyä. Olen kuullut samaa myös muun, etenkin Venäjältä alkujaan lähtöisin olevan keräilytavaran kohdalla joten asiassa saattaa olla pientä perääkin.

#25 kirjoitettu 21.11.2021 08:21 Muok:21.11.2021 08:39

aurinkoP kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
Sikäli hauskaa, että ennen tuota tapausta olin käynyt Berliinissä asti levyostoksilla ja elämäni parhaan levylöydön tein 8 kilometrin päästä kotoa alle 5000 asukkaan kylästä

Berliini ei muuten ole kokemukseni mukaan häävi levyostoskaupunki. Siellä on Helsingin hinnat ja vain vähän Helsinkiä laveampi valikoima. Kööpenhamina sen sijaan on ihan huikea paikka ja Tukholmakin yllättävän hyvä.


Muistaakseni ostin vain viisi levyä, N.W.A Straight outta compton, Pekka Pohjola Urban Tango, Beatie Boys Licenced to ill, joku Deep Purple ja Bob James One.

Tuosta viimeisestäkin levystä on hauska tarina. Se oli mun sen ajan top wanted nro 1 ja kun Berliinissä menin ensimmäiseen kivijalkalevykauppaan oli tuo samainen levy ensimmäinen, jonka kaupan hyllyltä bongasin. Kun otin siitä valokuvan, tuli myyjä kyselemään että meinaanko vain kuvata vai ostanko jotain. Kerroin sitten että tuon levyn ostan varmasti ja ei sitten ajanut minua ulos liikeestä. Ja oli kuulemma samana aamuna laittanut kyseisen levyn paikalleen. Legendaarinen Nautiluksen breikki

SaastanenHippi muokkasi viestiä 08:39 21.11.2021