Mikseri.net

#2 kirjoitettu 23.06.2019 13:40

Tää aiheutti mulla vähän ajatuksia. Tuli aika pitkä teksti...

Näitä olen miettinyt jonkin verran. Tuo on totta, että jos ei ole tarpeeksi lahjoja, niin ei auta, vaikka miten paljon treenaisi/opiskelisi/harjoittelisi. Mun mielestä on aika väärin, että nuorille painotetaan lukioissa, että tulee tehdä kovasti töitä arvosanojen eteen, kun lopulta ei kaikista voi tulla kuitenkaan lopulta sellaisia osaajia, joita yhteiskunta tarvitsisi. Moni palaa tämän vuoksi loppuun ja sairastuu masennukseen tai johonkin muuhun. Toisaalta sekin saattaisi olla rankkaa, että jollekkin sanottaisiin, tämä ei tule koskaan onnistumaan, koska et ole tarpeeksi lahjakas.

Jonkinlainen realismi olisi syytä säilyttää, jottei kaikki pyrkisi korkeakouluihin ja myös se, että tulisi tarjota myös sellaisia töitä, joissa ei tarvitse osata niin paljon teoriaa. Kannattaa muistaa, että nykyään esim. ammattikorkeakouluun pääsee amiksen papereilla hakemaan ja tutkinnon suoritettuaan pääsee myös opiskelemaan lisää aina tohtoriksi asti, jos vaan opinnot sujuvat ja motivaatiota riittää.

Se, että valitsee amiksen mieluummin kuin lukion, ei tarkoita sitä, että ei olisi mahdollista opiskella lisää myöhemmin, jos se tuntuukin sujuvan. Sen sijaan lukioon pusketaan paljon kursseja ja sisältöä, joilla ei välttämättä tee tulevaisuudessa mitään ja jotka vaan vievät voimia. Itselle tällainen lukioaikana oli toinen A-kieli, johon käytin paljon aikaa ja voimia ja jonka olisin voinut tiputtaa pois ja valita jotain mielekkäämpää...Matikka/fysiikka tuntui olevan suosittu, suositeltu ja varma valinta minulle. Joskin jouduin näkemään opiskelun eteen enemmän vaivaa. Missä olisin, jos olisinkin valinnut vaikka kuvista enemmän ja psykologiaa/filosofiaa? Tätä ei saa mitenkään selville. Olen kuitenkin tyytyväinen valintaani...

Yksi tärkeimmistä taidoista nuorelle opiskelijalle on se, että tunnistaa itse itsestään, miten jaksaa ja osaa arvioida omaa jaksamistaan. Lepää tarpeeksi, osaa rentoutua vapaa-ajalla, irrottautua opiskelusta, samalla kuitenkin tehden mahdollisimman paljon niitä vaadittuja tehtäviä samalla väsyttämättä itseään liikaa. Tuntuu hyvältä löytää juttuja, jotka kiinnostaa, joissa pärjää ja joiden päälle rakentaa omaa ammattitaitoa.

Sisäänotot mun omalle alalle, tietotekniikka (AMK), oli silloin, kun pyrin opiskelemaan, aika suuret. Nyt katsoin viime kevään sisäänottoja ja niitähän oli pienennetty isolla kädellä. Puhutaan suurinpiirtein sisäänotettavien määrän puolittumisesta. Tällä alalla on paljon hakijoita, paljon osaajatarvetta ja vähän todellista osaamista omaavia työnhakijoita. Jokin ei täsmää...

On jännittävää seurata, miten tekoäly ja koneoppiminen vaikuttavat työllisyyteen, varsinkin tällä alalla. Olen miettinyt sitäkin, olisiko jonkinlainen kansalaispalkka, tarpeeksi suuri sellainen, siten että sillä pärjäisi taloudellisesti, järkevä mahdollisuus. Jos tuo olisi vaikkapa 800 tai 1000 € kuussa, niin toimisiko tämä? Nykyään on todella vähän matalapalkkaisia työpaikkoja ja paljon työttömiä...

Ahkeruus on perinteisesti ollut hyvä asia. Siitä on kuitenkin nykyaikana muokkautunut ominaisuus, josta pitää päästä eroon. Terveellinen laiskuus kannattaa. Konekkin tekee homman aina paremmin ja nopeammin, kunhan se vaan ensin ohjelmoidaan tai nyt jo opetetaan tehtäviinsä. Kaikista paras yhdistelmä nuorelle opiskelijalle olisi ahkera ja lahjakas, mutta nyt se tuntuu monella olevan ahkerta ja jossain määrin lahjakas...ei välttämättä riitä, sanoisin.

#3 kirjoitettu 23.06.2019 21:34

Komppaan IT:ä kansalaispalkka-asiassa. Jos kaikki saavat kansalaispalkkaa, niin kuka sen maksaa? On totta, että Suomessa rahaa tulee seinästä, kuten eräs jenkkikoripalloilija ihmetteli tänne muutettuaan muutama vuosikymmen sitten ... mutta siltikin.

Toinen asia on palkkojen jousto. Suomessa on TES:n yleissitovuus, joka mm. takaa työssäkäyville vähimmäispalkat. Mm. urakkatöissä voi kuitenkin päästä kymmeniäkin prosentteja yli taulukkopalkkojen.

Suomessa on paljon aloja ja ammatteja, joilla TES-taso on niin matala, ettei sitä juurikaan palkkauksessa enää noudateta vaan se ylitetään ns. sopimuspalkoissa. Jokainen työhön pyrkivä esittää oman hinnoittelutasonsa ja työnantaja voi sen joko hyväksyä tai hylätä. Tämä koskee yleensä ns. akateemisia tai tietyn alan erikoisosaajia.

Karkeana yhteenvetona voisi ehkä yleistää, että mitä korkeampi koulutustaso tai vaadittavan osaamisen taso on, sen paremmin voi hinnoitella oman työnsä arvon. Ja kääntäen: töissä, joissa ei vaadita minkäänlaista koulutustasoa, työn tarjonta ylittää tarpeen, jolloin palkat pysyvät TES-taulukoissa. Kyseessä onkin ilmiselvästi kysynnän ja tarjonnan lain vaikutus palkkoihin ja mm. tästä johtuu se, että elintasokuilu on olemassa. Huomattakoon kuitenkin, että sen kasvu on ollut viime vuodet todella olematonta kuin myös se, että se on erittäin pieni verrattuna lähes mihin muuhun maahan tahansa.

Mutta miten saada heikommin kouluttautuneet töihin? Sitähän hallitus kai pohtii jollain aivolohkollaan. Veikkaan, että jonkinmoinen palkkojen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen siinä tullaan tarvitsemaan. Pitkään ei kuitenkaan voi jatkua se, että sosiaalietuudet ylittävät jonkun alan TES-palkkojen tason jolloin kotiin jääminen on kannattavampaa kuin töihin meneminen. Veikkaan, että pakosta syntyvä ratkaisu on kepin ja porkkanan yhdistelmä.

Oman mausteensa keitokseen tuovat maahanmuuttajat, joilla monella koulutustaso on matala ja kielitaito olematon (tämä on muuten tutkittua tietoa, ei henkilökohtainen mielipide). He valitettavasti lisäävät painetta siihen, että palkahaitarin alapään töissä työn tarjonta ylittää kysynnän jatkossakin.

PS: mikään ei estä partureita tai kampaajia nostamasta hintojaan. Myös ravintolat saavat hinnoitella annoksensa vapaasti. Luulisin, että kukin yrittäjä löytää palvelunsa hinnoittelun kipukynnyksen aika nopeasti. Sen kuulee siitä laulaako ovipumppu vai ei. Jos ei laula, on hinnoittelu asiakkaiden mielestä liian korkea tarjottuun palveluun nähden. En ihan äkisti muista ensimmäistäkään yksityisen sektorin alaa, jossa hinnat/taksat olisivat enää säädeltyjä.

#4 kirjoitettu 24.06.2019 09:31

Totta pakiset.

Myös kaikki tasaverot (erityisesti ALV) ovat suhteessa raskaampia pienituloisille. Samoin on tietysti mm. vuokrakulujen laita: vuokranantaja perii saman vuokran niin pieni- kuin suurituloiseltakin.

Jostain syystä ammattiliitot päätyvät TES-neuvotteluissa kovin usein prosenttikorotukseen, vaikka niiden olisi hyvin helppoa sopia tasakorotuksista. Joskus muinoin on nähty myös tasakorotuksia ja "järjestelyvaroja" jotka olisi voitu haluttaessa suunnata tarpeen mukaan. Valitettavan usein kuitenkin järjestelyvarakin halutaan jakaa tasan. Prosenttikorotuksiin on lisäksi sisällytetty usein maininta "korotus on x % mutta kuitenkin vähintään Y Euroa", jossa Y astuu kuvaan juuri alimpien palkkojen kohdalla jolloin niiden korotusprosentti on itse asiassa yleistä prosenttia suurempi. Joskus taulukkopalkat nousevat yleistä linjaa enemmän, millä on korottavaa vaikutusta matalampiin, taulukon mukaisina maksettaviin palkkoihin.

Työntekijöilläkin on siis sopimusneuvottelujen kautta oma osuutensa siihen, etteivät alemmat palkat nouse riittävästi yleistä tasoa enemmän. Solidaarisuus onkin suurinta juhlapuheissa ja kaikki puolustavat kynsin hampain omaa palkkapussiaan.

Myös tuloverojen progressiivisuus pyrkii tasaamaan palkkaeroja, mutta eihän sekään kaikkea tietysti pelasta vaikka onkin yksi maailman jyrkimmistä.

Koulutustason nosto on varmasti yksi keino parempaan tulevaisuuteen. Vaan onnistuuko se pakolla? Siihen en jaksa uskoa. Jos lintsaus kiinnostaa koulua enemmän, ei pakollinen lisävuosi oppivelvollisuuteen auta yhtään mitään.

Miten Suomi tästä selviää? En osaa sanoa, mutta muutaman vuoden päästä jalat kastuvat ihan varmasti munia myöten.