Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Joo,, on tullut kauan sitten neppailtua. Tosin ei ollut mitään standardiautoja vaan kukin kaiveli lelulaatikoistaan soveliaimmat Matchbox- (kevyt luokka) tai Corgi Toys- (raskas luokka) metalliset pienoismalliautot ja niitä kynnet kipeinä tönittiin menemään. Sopivan auton löytäminen oli osa viehätystä, kun noita ei ollut tarkoitettu hiekkaradoille. Paino, maavara, painopiste, rullaavuus, kellimisherkkyys jne. vaihteli paljonkin. Ratojen teko oli yhtä mukavaa kuin kisaaminen. Hauskaa että tuosta on tullut melkein urheilua. Kivaa puuhaa oli.
Siskon poika (10v) ei ollut koskaan kuullutkaan neppauksesta, kun hänelle siitä kerroin. On koko kesän tapittanut televisiota ja pelannut pleikkarilla. Niin kait se nuoriso muuttuu.
Olihan se kivaa - ja olis toki vieläkin. Legorenkaita mekin 70-luvulla käytettiin. Nillä oli mahtava "ajaa". Tässä viime vuosina on muutaman kerran tullut taas harrastettua. Paikallisen olutklubin kesärientoihin on muutaman kerran tää laji kuulunut ja kivaa on ollut. Etenkin, kun joku kulkee ohi hiekkakasan ja kysyy; "Mitä ihmettä te oikein teette..?" Usein on vastattu vaan, että; "Meillä on kaikilla internetti rikki..."
Viimeksi, kun nää kisat oli, ajettiin kaksi eri "luokkaa", nimittäin vakioautot ja "kustomit":
Toki neppis oli aina kivaa. Talvella tietysti kelkkis ja tuo muovi/metalli mäkihyppääjä joka tais olla aina alastullessa kumossa liekkö ollut kaennissae (nykaenen)? Näille ehkä oma topikki? Ja kiitos aloittajalle kun herättelit rakkaita lapsuusajan muistoja aurinkoisilta kesäpäiviltä hiekalla!
Neppis oli kivaa lapsena joo. Sitä tuli harrastettua ala-asteiässä muuta ei oikein sen jälkeen. Voi niitä muistoja minkä laisia ratoja tuli kyhättyä hiekkalaatikolle.
No nyt osuit olennaiseen. Olen nepannut elämässäni niin helvetisti. Lapsena enimmäkseen Matchboxin metalliautoilla ja aikuisena niillä muovisilla formuloilla, eli ns. muniksilla. Olen Naapuritien grand open-skabojen kolminkertainen mestari. Se tarkoittaa n. 20 kisaajan jokavuotista kisaa Vuosaaren Kallahden biitsillä, jossa selvinpäin neppaaminen katsottiin douppaamiseksi. Ikävä kyllä jätkät ovat doupanneet oikeasti sen verran, että kisoja ei ole enää pariin vuoteen järjestetty. Heitä on saateltu haudan lepoon. Mutta henkisesti olen ehkä eniten neppaaja ja asia herättää edelleen voimakkaita fiiliksiä.
Joo, hemmetin hienoja kisoja olivat. Meillä oli sellainen sääntö, että renkaita saa vaihtaa vapaasti, mutta akseliväliä ei saanut muuttaa. No tämähän johti aikamoiseen tuotekehittelyyn. Mulla oli mm. sellainen auto, jolla lähti yli 10 metrin neppejä suoralla ja jossa auton rungon akselikolot oli sorvattu siten, että auto palautui radalle, kun se osui reunaan. Lyijyä oli pohjassa.
Parasta oli kuitenkin se henki ja miten vakavistakin asioista puhuttiin siinä kisan lomassa. Tietysti vittuiltiin urakalla. Vähän on ikävä sitä hommaa.
Lapsuudesta muistuu hauska juttu Alppilan kallioilta, kun oltiin neppisskabaa eräällä hiekkalaatikolla. Yhdellä jäbällä oli kiinareita mukana ja se lattoi koiran sköndään yhden pommin pitkällä sytytyslangalla. No eikös naapuripihan isot jätkät tulleet paikalle juuri, kun sytytyslanka jo paloi. Ei jääty katsomaan, miten kävi, mutta mielessäni näen ne jätkät koiranpaskapilkkuja naama taynnä.