Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.04.2018 17:43

Hiphoppia soitettiin hetki radiossa. Nykyään ei kuule juurikaan.

#3 kirjoitettu 15.04.2018 18:42

IT kirjoitti:
Elintasokas kirjoitti:

Tosin nyt kun rock on melkolailla täysin poistunut kuvioista, sen tilan täyttänyt nykyinen (radio)musiikki on valitettavasti varmaankin kaikkien aikojen huonointa.


Tästäkin aiheesta tuon aloituksen videon tekijällä Rick Beatolla on lyhyt ja ytimekäs analyysi:

The Four Chords That Killed POP Music!


Lyhyesti ja ytimekkäästi, niin tuolla videon puhujalla on se pointti, että levy-yhtiöiden AR henkilöt levyttävät pääsääntöisesti hittejä, jotka on luotu neljästä eri soinnusta: I, IV, V , Vi (järjestys voi toki vaihdella)...

Vertailun vuoksi The Beatles käytti 27 No. 1 hitissään noita sointuja vain kerran...

Ja sitten ihmetellään, että nykymusiikki kuulostaa kaikki samalta, ja on kertakäyttöistä luonteeltaan...

Kyllä, juu. Tuotahan se tuntuu aika pitkälti olevan. Jokaisella musiikin aikakaudella on tietty ollut omat tyypilliset sointukulkunsa, muttei kyllä tässä määrin.

#4 kirjoitettu 15.04.2018 20:49

IT kirjoitti:
The Four Chords That Killed POP Music!

Tuossa vaikuttaa siltä että merkintätavat on harkitusti valittu tukemaan videon väitettä. Sointukulku jolla video alkaa on tunnelmaltaan ennemminkin mollissa menevä i-bVI-bIII-bVII, vaikka voi sen toki duurissa meneväksi vi-IV-I-V:ksi kirjoittaa koska ilman koko biisin antamaa viitekehystä ei ole varmuutta toonikasta eli biisin "kotisoinnusta". Covereissa esim. IV-I-V-vi olisi lyydisessä asteikossa ajateltuna I-V-II-iii, vaikka onkin ehkä helpompi istuttaa biisiin IV-I-V-vi:nä.

Mitä tullut tutkittua niin i-bVI-bIII-bVII ja I-V-vi-IV ovat kyllä hyvin yleisiä, mutta nykyäänkään ei ihan jokainen hittibiisi noita käytä. Jos kohtelee myös kolmen soinnun kiertoja noiden variaatioina, niin sitten kyllä saa enemmän osumia, mutta se menee jo tilastosäätämisen puolelle.

Eniten olen eri mieltä tuon videon kanssa siitä, että noiden neljän soinnun yleisyyden syy olisi ensisijaisesti A&R-työntekijöissä. Todellinen syy on se, että perustoimivat sointukulut kelpaavat kuuntelijoille päivästä toiseen samalla periaatteella kuin vaikkapa leipä, perunat, maito ja kahvi.

Massatrendit ja mieltymykset toki vaihtelevat viimeistään sukupolvien myötä, ja muitakin perustoimivia yhdistelmiä on, mutta niin kauan kuin tuotteen ominaisuus toimii maksaville asiakkaille niin ei kai kannata korjata sitä mikä ei ole rikki?

On meinaan hemmetin toimivia kaikki tuossakin videossa coveroidut kertsit, joidenkin tapauksessa tuntuvasti parempia kuin loput biisistä. Milloinkahan viimeksi lie Mikserissä ollut C-G-Am-F tai Am-F-C-G -kisa

#5 kirjoitettu 15.04.2018 21:13

IT kirjoitti:
Itse tykkään nykyään kuunnella tuollaista psykedeelisempää ja progressiivisempaa kamaa tuolta 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta, koska se ajan henki oli paljon kokeilevampi luoteeltaan ja biisit musiikillisesti monipuolisempia... Rock musiikki oli uutta niin kuin laitteetkin sekä saundimaailma, ja mukana oli aitoa uudisraivaajahenkeä...

Minulla on samat tuntemukset 1970-2000 -kauden elektronista kohtaan. Progressiivinen rock ja kokeileva elektroninen menivät myös kivasti sekaisin keskenään 60-70-lukujen puolella. Sitten kummankin osalta uudisraivaus tuntuu pikkuhiljaa päättyneen, osittain kai siksi että mentiin kuuntelijoiden käsityskyvyn rajoille ja huomattiin myös se mikä ei toimi.

Ei sillä etteikö tutkimusmatkailua ja uusia ideoita olisi nytkin, mutta tuon kauden aikana yritettiin paljon sellaista mikä tuntuu edelleen tulevaisuudelta (joskin samaa voi sanoa 1900-luvun alun modernistisäveltäjistä).

#6 kirjoitettu 15.04.2018 22:00 Muok:15.04.2018 22:15

Teknisestä näkökulmasta mä ainakin henk koht koen ongelmallisena homogenisoimisena sen että kaiken tarvii kuulostaa hyvältä kaikkialla, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella.
Tää ilmiö ei ole uusi mutta vielä esim metallican black albumin aikana siitä vielä oltiin nyreissään että menipä tasapaksuks koko pökäle mut nykyään se on lähinnä alan standardi.
Mä melkein jopa väitän että tää ilmiö on alkanu laskemaan audio elektroniikan tasoa alan huippuvuosista koska ei peruspulliainen enää erota laadukasta kun ne biisitkin mistä ne tykkää kuulostaa aina samalta laitteista ja panostuksesta riippumatta.
Se on ihan se ja sama kuunteleeko tohtori dren biiteillä vai sennheisereilla jos kaikki biisit on tasapaksua ja ilman nyansseja. Ja mä melkein uskallan väittää että tää nyanssien katoaminen musiikista kun semmonen ei enää mahdu kun raitoja voi olla rajallinen määrä jos niiden kaikkien on tarkotus soida yhtä kovaa on se mistä moni ihminen puhuu kun ne sanoo että on sielu kadonnu.
Rock on vaan yks näistä jotka kärsii siitä kaikista eniten kun persoona ei mahdu enää tuotteelle asetettuihin raameihin mut ei ainoa ja mä uskon että tää ei ole mikään pysyvä juttu, ala on vaan jumahtanu, vaatis pari semmosta bändiä jota vois kutsua ns uusiks beatleseiks jotka piutpaut nakkais alan standardeista ja tekis vaan sitä mikä kuulostaa hyvältä ja jotka vielä myisivät et saatais pukumiehet apinoiman vuorostaan niitä.
Tällä hetkellä kopioidaan kopioita yheltä britiltä tuottajalta ja kahdelta ruotsalaiselta ja se on pitkän aikaa ajanu tasoa alaspäin, tarvis kirjavamman joukon mitä matkia pukumiehille jotka kuitenkin sen teollisuusmuovin maksaa, ennen sitä rock, punk, sinfonia, dub, stadion jutut ja kaikki mikä vaatii muhkeamman soundin kun mihin tasapaksu kaava kykenee tulee jäämään vähän jalkoihin.
Mut ei se silti mihinkään kuollu ole, on liiottelua väittää että rock ois kuollut vaikka se ei enää yhtä suosittua olekkaan, nää jutut menee sykleissä, toivotaan nyt vaan että seuraava rock sykli ei ole trendikkään tasapaksu pökäle.


Jinxed muokkasi viestiä 22:03 15.04.2018
Edit: typoja ja painoin entteriä pari kertaa et on helpompi lukea.

#7 kirjoitettu 16.04.2018 00:17

Jinxed kirjoitti:
Teknisestä näkökulmasta mä ainakin henk koht koen ongelmallisena homogenisoimisena sen että kaiken tarvii kuulostaa hyvältä kaikkialla, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella.
Tää ilmiö ei ole uusi mutta vielä esim metallican black albumin aikana siitä vielä oltiin nyreissään että menipä tasapaksuks koko pökäle mut nykyään se on lähinnä alan standardi.
Mä melkein jopa väitän että tää ilmiö on alkanu laskemaan audio elektroniikan tasoa alan huippuvuosista koska ei peruspulliainen enää erota laadukasta kun ne biisitkin mistä ne tykkää kuulostaa aina samalta laitteista ja panostuksesta riippumatta.
Se on ihan se ja sama kuunteleeko tohtori dren biiteillä vai sennheisereilla jos kaikki biisit on tasapaksua ja ilman nyansseja. Ja mä melkein uskallan väittää että tää nyanssien katoaminen musiikista kun semmonen ei enää mahdu kun raitoja voi olla rajallinen määrä jos niiden kaikkien on tarkotus soida yhtä kovaa on se mistä moni ihminen puhuu kun ne sanoo että on sielu kadonnu.


Näen viime vuosien teknisen kehityksen enemmän positiivisena, koska sekä levitysformaattien että laitteiden taso ei ole laskenut, vaan vakiintunut varsin hyvälle tasolle.

Tasapaksu miksaus ja masterointi taas on esteettinen vaihtoehto joka - parjattu kuin onkin - vastaa nykykuuntelijoiden tarpeeseen ainakin riittävän hyvin. Jos näin ei olisi, striimit eivät virtaisi ja kauppa ei kävisi. Noin tekijänä ajatellen, biisit voi edelleenkin masteroida alle -10dB RMS ja dynamiikan nyansseja saa mahtumaan jos haluaa, mutta vaikuttaa siltä että valtaosalle kuuntelijoista dynamiikan tasapaksuus ja soinnin tasalaatuisuus on jopa toivottua.

Epäilen että ylipäätään massamusiikin (ja myös monen piengenren) osalta ollaan nykyään niin sävellyksen kuin tekniikan osalta löydetty vain paremmin se, mitä musiikin perusasiakas haluaa - tai ainakin se mikä hänelle kelpaa.

Vertailukohtana olkoon tasaista laatua tarjoavien supermarkettien, pikaruokaravintoloiden ym. suosio sekä elintarviketeollisuus ylipäätään. On mielenkiintoista seurata kuinka useimmissa vapaan talouden maissa muutama iso ketju on päätynyt huolehtimaan koko väestön perustarpeista, ja näiden ohella on pienempiä toimijoita jotka tarjoavat sitä mihin massaketjujen tuotanto ei ole optimoitu.

Siinä on jonkinlainen "best of both worlds"-tilanne, kun massojen perustarpeisiin erikoistuneet oligopolit vastaavat tehokkaasti vakiotuotteiden kysyntään ja näiden ohella voi vapaasta tahdostaan (siinä määrin kuin sitä onkaan) valita myös muita vaihtoehtoja. Veikkaan samaa tulevaisuutta musiikille, sikäli kuin se mitään muuta on ollutkaan viime 70 vuoden aikana.

Elektroniikan ja äänentoiston osalta ehkä paras kehitys jonka olen viime vuosina huomannut on se, että kierrätysmyymälöistä löytyy runsaasti isoja kotikaiuttimia eikä kukaan osta niitä. Sen sijaan hyvin monilla on kuulokkeet tai kannettavat pienkaiuttimet jotka toimivat ilmeisesti myös kotona. Oli korvilla Beatsit taikka Senkut, niin matsku kuuluu enimmäkseen vain sinne minne se on tervetullut, mikä ainakin kerrostaloasumisessa on huima parannus verrattuna subbariaikakauteen.

#8 kirjoitettu 16.04.2018 01:29 Muok:16.04.2018 02:13

Tämä nyt menee vähän offtopicin puolelle alkuperäisestä aiheesta, mutta jos puhutaan populaarimusiikin "tyhmenemisestä", niin mielestäni tämä ulottuu kyllä myös sointukulkujen ulkopuolelle: myös sovituksellinen mielenkiinto ja kirjavuus on vähentynyt, sekä vastamelodioiden käyttö yms.

Itse en voi myöskään ymmärtää tätä ilmiötä, että kaikki masteroidaan tasapaksuksi. Siinä on äänenlaatuun nähden tasan nolla positiivista puolta. En usko, että kukaan oikeasti pitää äärikompressoitua parempana kuin jotain, missä on edes kohtalainen määrä dynamiikkaa. Jos on tietoisesti valmis raiskaamaan äänenlaadun ja nyanssien erottovuuden vain siksi, että volumenuppia ei tarvitse kääntää 20% ylös, ovat asiat musiikin suhteen kyllä huonosti. Luulen, että keskivertokuuntelija ei vain tiedä paremmasta tai välitä ollenkaan.

Sitäkään ongelmaa ei muuten nykyään ole, koska streamauspalvelut sisältävät normalisaation, joka on vakiona päällä. Eli superlujalle masteroinnista ei ole mitään käytännön hyötyä.

Mutta jos miettii ylipäätään koko ilmapiiriä musiikin ympärillä, niin se on aivan toisenlainen nykypäivänä. Muusikot eivät ole enää mystisiä sankareita, joista ainut tieto löytyy jostakin musiikkilehden artikkelista ja albumilehtisistä. Ei, nykyään heidät nähdään vain tavallisina tallaajina, joita voi seurata somekanavista. Musiikki ei myöskään ole enää taloudellisesti kannattava ura verrattuna entisaikaan, joten sen varaan ei kannata laskea liikaa, joka taas johtaa siihen, ettei sille ei voi omistaa lähellekään yhtä paljon aikaa ja vaivaa. Siihen päälle vielä se, että musiikin arvo/arvostus on laskenut sekä rahallisesti että muussa mielessä johtuen sen helposta saatavuudesta. Kaikki tämä on luultavasti vaikuttanut ihmisten motivaatioon tehdä ja harjoitella musiikkia "tosissaan" ja kunnianhimolla, joka taas johtaa yleiseen tason laskuun. Yksi pointti on myös se, että levy-yhtiöt toimivat eräänlaisena laadunvalvojana; nykyään kuka tahansa voi tehdä musiikkia keskinkertaisella tietokoneella ja parilla softalla.

Mutta joo, jos kuuntelee Ultra Bra:n Kroketti -albumia—joka oli top 40-listalla 90 viikkoa—ja sitten kuuntelee muutaman biisin tämänhetkisiltä listoilta, niin ei voi muuta kuin miettiä, että missä mentiin vikaan. Sävellys/sovitustyö on ihan toiselta planeetalta ja vaihtelu biisien välillä huimaa.

#9 kirjoitettu 16.04.2018 15:37

IT kirjoitti:
Mitä tulee musiikin perusasiakkaaseen, niin onko sellaista edes olemassa? Ovatko he nuoria kouluikäisiä fanittajia? Nuoria aikuisia? Vanhempia musiikin kuluttajia?

Kaikkia näistä.

Perusasiakas on sellainen, että hänelle kelpaa se mikä soi radiossa ja tapahtumissa joissa tämä käy hauskanpidon enemmän kuin itse musiikin takia. Hänelle riittää että matsku tarjotaan jossain suuripiirteisessä genrekehyksessä (pop, rock, heavy, jazz, hiphop, dance, klassinen tms.) josta hän sattuu pitämään hieman enemmän kuin muista. Uutta kuunneltavaa hän löytää enimmäkseen massamedioista.

Perusasiakkaalla on toki suosikkeja vuosien varrelta, ja teininä saattaa olla seinällä muutama julistekin, mutta sen kummempaa kiintymystä starahahmoihin ja alagenreihin hänellä ei ole. Vuosien edetessä perusasiakkaalle kelpaa se että naamat ja tyylit vaihtuu, kunhan radiossa ja rafloissa soi edelleen hyvää taustamusaa ja välillä pääsee jollekin keikalle jossa on kivoja uusia ja/tai hyviä vanhoja biisejä.

Perusasiakkaat voi tietysti jakaa tarkemmin genren mukaan, mutta laajassa skaalassa tarkoitan siis sitä joukkoa jota palvelemalla musiikkiteollisuus ylipäätään pysyy plussalla. Se joukko joka ennen osti tavarataloissa myytäviä levyjä ja nykyisin saa aikaan hittien striimiluvut, eikä erota bassoa diskantista kunhan "biisi kuuluu hyvin" (niin hassulta kuin tämä musiikin harrastajan mielestä ehkä kuulostaakin).

Se joukko joka kuuntelee tämänkin biisin muistamatta nimiä Stock, Aitken ja Waterman

#10 kirjoitettu 16.04.2018 18:31 Muok:16.04.2018 18:31

IT kirjoitti:
Miten voit väittää että musiikin nykytila tyydyttää sen "perusasiakkaan" tarpeen paremmin kuin vaikkapa 70-luvun musiikki silloin aikanaan, jos samalla väität että perusasiakas on sellainen jolle loppupeleissä käy vuosien varrella lähes kaikki radiossa ja baareissa soitettu populaarimusiikki?

Kokonaisvaltaisesti ajatellen. Silloin joutui esimerkiksi säätämään joskus äänenvoimakkuutta, kelaamaan kasetteja, siirtämään neulaa ja kuuntelemaan useammin biisejä joiden kertsi ei ollut varmaa hittimatskua. Puhumattakaan siitä kuinka paljon musiikin saatavuus on helpottunut.


IT kirjoitti:
On aika vaikea tehdä kvalitatiivisia taikka kvantitatiivisia johtopäätöksiä siitä, miten musiikki on tyydyttänyt eri vuosikymmenillä sen perusasiakkaan musiikillisen tarpeen, varsinkin jos asiakas on tyyppiä "kaikki listahitit käy vuodesta toiseen"...

Kvantitatiivisen luulisin olevan helppoa ainakin niissä lafkoissa jotka ovat olleet vuosikymmenien ajan pystyssä, olettaen että myös kirjanpito on tallessa. Olisin yllättynyt jos isoissa yhtiöissä ei olisi tehty musikologisia analyysejä siitä millaiset sävellykset ovat myyneet eniten minäkin aikoina.


Lisäksi määrittelet perusasiakkaan niin laveasti, että varmastikin suuri osa musiikin kuuntelijoista saadaan jollain lailla mahtumaan näihin raameihin...

Joo, määritelmäni perusasiakkaasta on tosiaan samankaltainen kuin aikoinaan Anttilan Top Ten -osastolla.


IT kirjoitti: [...] jos tuon sun määritelmän perusasiakkaasta hyväksyy, niin onko sillä heidän kannaltaan mitään merkitystä? Koska he kuuntelevat sitä mitä tarjotaan joka tapauksessa...

Näen että perusasiakkailla on rajansa. Toisessa ääripäässä on ukkonooa ja toisessa genret joissa biisit ovat pitkiä ja sävellys ei ole kovinkaan selkeää ja tarttuvaa. Jonkinlainen monimutkaisuuden keskitaso pitää saavuttaa jotta matsku kelpaa perusasiakkaalle, joskin minulle on edelleen yllättävää kuinka musiikillisesti köyhällä sisällöllä voikaan saada aikaan lyhytaikaisen hitin. Toisaalta taas on vaikeaa olla eri mieltä sen periaatteen kanssa että biisissä pitää tarkoitukseensa nähden olla vain olennainen.


Mitä vanhemman musiikin ikivihreyteen tulee, niin sitä helposti ajattelee että entisaikoina biisit olivat vähemmän kertakäyttöisiä, mutta jos pitäisi muistella 60-70-lukujen viikkolistoja niin ei sieltäkään nouse ikivihreiksi kuin menestyneimmät hitit. Ei-hiteiksi jääneet viikottaiset julkaisut soivat ehkä muutaman kerran ja sitten hukkuivat aikalaistensa massaan samaan tapaan kuin nytkin.

Siinä on kyllä eroa, että kun nykyään musiikkitekniikka on halvempaa, musiikkioppi helpommin saatavilla ja viikottaisia julkaisuja eri genreissä on mm. helpon digilevityksen ansiosta enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten, niin musiikki on ainakin siltä osin lyhytaikaisempaa ja kertakäyttöisempää.

#11 kirjoitettu 16.04.2018 19:40

IT kirjoitti:
Videolla keskustellaan useastakin asiasta, jotka ovat vaikuttaneet rock musiikin taantumiseen, mutta selvästi tärkeimpänä keskustelijat pitävät sitä, että aito rock musiikki on luonteeltaan blues pohjaista...


No, se on heidän näkemyksensä ja heidän määritelmänsä "aidosta" rock-musiikista. Ensin meidän pitäis varmaan pystyä jotenkin objektiivisesti määrittelemään mikä on aitoa rock-musiikkia ja lienee sanomattakin selvää, että sitä me ei pystytä tekemään.

Noin ylipäätään mua aina vähän häiritsee aina toi rock-musiikin bluespohjaisuuden korostaminen. Selvää se tietysti on, että se on vaikuttanut ja varsinkin siinä perus I-IV-V -diipadaapassa yhteys on aivan ilmeinen mutta kun näissä fuusioissa on aina kyse niin paljon muustakin, että ei voida kovinkaan yksiselitteisesti sanoa että "tämä tyyli X on kehittynyt juuri tästä tyylistä Y". Kaikki vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi kelttiläinen kansanmusiikki ja varsinkin irlantilainen sellainen on vaikuttanut rock-musiikkiin aivan helvetisti.

Kaikkinensa tää kysymys on kuitenkin sen verran laaja vastattavaksi (tai pohdittavaksi, ei kai tähän edes voi vastata) kattavasti esseemittaa pienimuotoisemmin, että tyydyn vain toteamaan, että kehitys kehittyy, aikakaudet menee aina limittäin ja tästä asiasta voi joskus 200 vuoden päästä ehkä olla joku yleisesti hyväksytty näkemys. Mutta aina on kuitenkin ollut joku, jonka mielestä kaikki on nykyään paskaa: Platon kritisoi jo 400-luvulla eaa. silloista nykymusiikkia sosiaalisten, moraalisten ja esteettisten arvojen puutteesta ja turhasta koristeellisuudesta sekä epä-älyllisestä monimutkaisuudesta.

#12 kirjoitettu 25.04.2018 12:30

Ketjun aihe jäi hautumaan jostain syystä, ja mieleen tuli seuraava kysymys:


Mitä uutta rock-musiikissa on vielä tekemättä, niin että se olisi edelleen rockia?

#13 kirjoitettu 25.04.2018 22:15 Muok:25.04.2018 22:17

katai kirjoitti:
Mitä uutta rock-musiikissa on vielä tekemättä, niin että se olisi edelleen rockia?

IT kirjoitti:
Niinpä... Hyvä kysymys... Mutta pätee moneen muuhunkin genreen...

Kyllä.

Vetäydyin erään genren tekemisestä osittain siksi etten osannut vastata tuohon kysymykseen. Lyhyesti sanottuna, valtaosa kaikesta mahdollisesta ko. genren rajojen puitteissa oli jo tehty ja vaihtoehtoina oli joko vanhan toistaminen tai eri genren tekeminen.

Markkinat haarautuivat kumpaankin suuntaan. Konservatiivisempi puoli jatkoi tekemällä kopionkopioita vanhoista kaavoista, ajautuen eräänlaiseen murmelinpäiväpainajaiseen. Genren uudistushenkisistä suuntauksista taas hävisi se tunnelma joka alkuperäisessä kiinnosti.

Eli vaihtoehdoiksi jäi:
1) klassikot
2) uudet julkaisut jotka toistavat klassikoita ja toisiaan, ilman klassikoiden nostalgia-arvoa
3) uudet genret joista puuttuu sekä edeltäjän tunnelma että sen objektiivisesti analysoitavissa olevat musiikilliset piirteet

Toisinsanoen, genressä oli jo tehty valtaosa kaikesta mikä oli tehtävissä niiden rajojen sisällä joilla ko. genre oli [tietyn sukupolven] kuuntelijoiden ja tekijöiden toimesta määritelty.
Uudemmat sukupolvet taas tottuivat kokemaan ko. genren uusina muotoinaan, jatkaen joiltain osin saman genrenimen käyttämistä.

Päteekö tämä myös rockiin?

#14 kirjoitettu 28.04.2018 09:56 Muok:28.04.2018 09:58

IT kirjoitti:
Toi muuten on veteen piirretty viiva, että missä menee klassikoiden ja sen vanhan toiston raja...

Jos biisit objektiivisesti mitattuna oikeasti toistavat itseään paljon, niin sanoisin että raja on usein piirretty sukupolvien mieliin, riippuen siitä milloin sukupolvi on ollut teini-ikäinen ja mikä silloin on ollut heille uutta ja elinvoimaista.

Laajemmin klassikot taitaa määrittää kulttuuri ja sen säilyttämä tieto edellissukupolvien tuotoksista. Esimerkiksi länsimaisessa "klassisessa" musiikissa vanhojen eurooppalaisten säveltäjästarojen hitit, tai rock-musiikissa täälläkin mainitut klassikot jotka uudemmat sukupolvet oppivat pitämään klassikoina koska edellinen sukupolvi on ne sellaisina historiaan kirjannut.

Pelkästään musiikillisten piirteiden näkökulmasta näkisin klassikoina ne teokset, joissa ensimmäistä kertaa tiivistyi jokin erityisen toimiva yhdistelmä, joka pääsi laajan kuuntelijamäärän suosioon (ja jota muut tekijät ovat yleensä kopioineet).



IT kirjoitti:
Tai onko olemassa jokin kvantitatiivinen määrä biisejä, jotka on mahdollista tuottaa, ennenkuin homma alkaa kuulostamaan samalta?

Periaatteessa on, riippuen kuinka tarkasti genren määrittelee. Jos nähdään että musiikillisen sisällön näkökulmasta genren määrittävät:

- sallitut sävellyksen piirteet (tempo, rytmit, asteikot, harmoniakulut, pituus, rakenne yms.)
- sallittu instrumenttien ja äänenvärien valikoima
- sallitut sanoitusten aiheet ja ilmaisutavat (jos genre ylipäätään sisältää vokaaleja)
- genren kuuntelijoiden ja tekijöiden yleisesti sallimat poikkeamat edellisistä

...niin jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, jossa valtaosa kaikista sallituista yhdistelmistä on toteutettu.

Esimerkiksi, jos otettaisiin kuunneltavaksi kaikki rock-biisit jotka:
- ovat alle 4 minuutin pituisia
- perustuvat blueskaavan mukaiseen, I-IV-V -asteita käyttävään kierteeseen duurissa
- eivät sisällä voimakkaasti särötettyä kitaraa

...niin jossain vaiheessa tulisi todennäköisesti sellainen tunne että on kuuntelemassa samaa biisiä eri sanoituksilla, mikä siis teknisesti pitääkin paikkansa.

Sama ilmiö alkaa jossain määrin toteutua jo niiden "neljän soinnun hittien" I-V-vi-IV:n ja i-bVI-bIII-bVII:n kanssa, vaikka biisien muu musiikillinen sisältö olisi erilaista.



IT kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että niitä kaikkia kauniita melodioita ei olla vieläkään keksitty...

Väittäisin että jos koko ihmiskunnan musiikkihistoriaa tarkastellaan, niin hyvin todennäköisesti kaikki mahdolliset melodiat joita ihmisaivoilla voi kokea kauniiksi on keksitty ja kokeiltu. Valtaosa on todennäköisesti jopa kirjattu ylös tai tallennettu äänitteinä, mutta niiden kaikkien analysointi ja luettelointi ei ole toistaiseksi ollut ihmisvoimin mahdollista tai mielekästä.

Olen aika varma että kun aikanaan tekoälyt päästetään ihmiskunnan nuotti- ja äänitearkistojen kimppuun niin "kauniiden melodioiden luettelo" syntyy suht helpostikin. Käsittääkseni tätä on jo tehty tutkimuslaitoksissa ja ohjelmistoyrityksissä, ja on vain ajan kysymys milloin musiikkiohjelmissa yleistyy "generoi melodia"-toiminto.

#15 kirjoitettu 03.05.2018 10:58

IT kirjoitti:
Suoratoistopalvelut ja levytysbisneksen logiikka tappavat iskelmän ja rock musiikin, mutta hip hop ja pop porskuttaa... Tuleepa olemaan jännä seurata, missä tilanteessa musiikkibisneksessä ollaan joskus 10 vuoden päästä?

Perimmäisenä tappajana lienee aika, maailmojen tuhoaja. Iskelmän alkuperäinen kuuntelijasukupolvi alkaa olla iässä jossa kuunnellaan papin loppusiunauksia ja iskelmä-sana puolestaan on 80-luvulta saakka tarkoittanut "jotain mitä epätyylikkäät vanhempani kuuntelevat".

Genresuosion osalta jatkunee sama kuin aiemminkin, eli sukupolvien massat tykästyvät teinivuosiensa ääniraitaan kunhan se poikkeaa riittävästi vahempiensa vastaavasta ääniraidasta. Sitten kun heistä tulee vanhempia, lapsensa kuuntelevat jotain uudempaa, ja niin edelleen.

#16 kirjoitettu 03.05.2018 14:43 Muok:03.05.2018 14:48

IT kirjoitti:
Nuoretkin kuuntelevat iskelmää, ja keikoilla käy yhä porukkaa... Ongelma on van se, että levy-yhtiöt ovat hylkäämässä iskelmän, koska sitä ei kuunnella samassa määrin suoratoistopalvelujen avulla ja kautta kuin poppia ja hip hoppia...

Jos näin tosiaan on, niin ilmeisesti iskelmän keikkayleisöjä ei kiinnosta kuunnella sitä (tai ainakaan maksaa siitä) muuten kuin keikoilla.

Levy-yhtiöt myyvät missä tahansa formaatissa jos sitä vain halutaan ostaa, ja kysyntä näkyisi äänitteiden myynnissä jos kysyntää olisi. Iskelmä-CD:t hävisivät kaupoista koska niitä ei ostettu ja vaikuttaa siltä että nykyisin maksavia asiakkaita löytyy eniten suoratoistopalveluista.

Toisinsanoen, jos iskelmä on kuihtunut, niin vähemmän suoratoistopalvelujen yleistymisen takia kuin siksi ettei iskelmä-äänitteet (muodossa tai toisessa) enää kiinnosta suurinta osaa maksavista asiakkaista.



Tulee mieleen eräs (iskelmääkin myyvän) kotimaisen levy-yhtiön pomo, joka tapasi postailla yhdessä Facebookin musiikkialan ryhmistä CD:iden myynnin laskemisesta ja esittää syyksi milloin mitäkin, yleensä jotain digitaalisiin palveluihin liittyvää. Valtaosa niistä syistä oli pohjimmiltaan seurauksia sukupolvien ja genresuosion vaihtumisesta sekä musiikin kokemistapojen muuttumisesta.

Vertailuesimerkkinä tulee mieleen eräs ulkomainen marginaaligenrejen levy-yhtiö joka aloitti myymällä vinyylejä, sitten myi CD:itä, sitten tiedostoja ja sitten suoratoistoa, vaihtaen genreä sitä mukaa kun trendit muuttuivat, mainostaen musiikkiaan oman radio-ohjelman kautta ja ollen koko ajan sidoksissa myös keikkojen järjestämiseen artisteilleen (auttaa se että omistajat ovat yksi pääartisteista).
Kun yhdelle firman pomoista valitettiin siitä että firma seurasi trendejä ja hylkäsi vanhat asiakkaat (genreineen, formaatteineen ja kulutustottumuksineen), tämä sanoi jotakuinkin että markkinoiden muuttumista vastaan taisteleminen on kuin yrittäisi käskeä tulevaa vuorovettä pysähtymään.