|
Kirjoittaja
|
Julkaisu - sekalainen buffet vai selkeä kokonaisuus
|
|
LAZ_onemanband
438 viestiä
|
#1 kirjoitettu 16.06.2013 08:54
Ihan alkuun kun äänitettyä musiikkia alettiin koota julkaisuihin, nauhoitettiin vain jotakin joihinkin sanoihin. Tehtiin julkaisuja enemmän tai vähemmän ajatuksella.
Sitten ilmeni konseptialbumit.. Beatlesin "Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band" - levy oli tavallaan tälläinen, vaikkakin tämä, kuten useimmat nykyajan konsepteista, pitäytyy aiheessa vain parin kappaleen ajan.
Itseäni juurikin tympii se, että kun ostaa levyn niin se on sellaista sekahöttöä.. että esims Fintelligenssin jokasel levyl pitää olla jokin hemppisbiisi vaikkei se sovi kuvaan, jokases poliittises albumis pitää olla jokin kaavan rikkova huumoribiisi (Solosen "Läski" - kappale levyllä "Harmaanaaman kirous" hyvänä esimerkkinä)
Jos kerran tehdään jonkun otsikon alla julkaisu niin onko teidän mielestä hyvä laittaa sen alle vähän kaikkea vai olisiko teidän mielestänne parempi omistautua aiheelle ja pitäytyä siinä?
Onko teillä hyviä esimerkkejä onnistuneista konseptialbumeista?
Entäpä hyviä esimerkkejä toimivista sekabuffettialbumeista?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
karman hardon
1998 viestiä
|
#2 kirjoitettu 16.06.2013 10:22
kun konsepti on tarpeeksi maailmoja syleilevä, ei tarvitse yrittää tiukkapipoisesti pysyä aiheessa - tällaisista väkisin väännetyistä konseptilevyistä saa helposti semmoisen 13 levyn tusinan kasattua (70-luvun progebändit varsinkin ovat tässä kunnostautuneet oikein urakalla...).
onnistuneita konseptilevyjä nyt tulee äkkiseltään mieleen parikin aika tunnettua:
Pink Floyd: The Dark Side of The Moon
Radiohead: OK Computer
...vaikka noistakin jotkut jaksavat kitistä, ettei nuo aivan tyylipuhtaita teemalevyjä ole. Musta on. Nimenomaan tuollaisia universaalimpia teemoja pyöritteleviä pläjäyksiä. Sellaiset levyt jotka kertovat keltaisesta polkupyörästä 12 kappaleen verran, eivät vain jaksa kiinnostaa. Tuo Floydin järkäle pyörittelee teemoja, jotka liittyvät ihmisyyden pimeän puolen, hulluksi tulemisen ja pelkojen kanssa elämiseen. OK Computer on aika samoilla linjoilla, mutta päivitetty versio nykyiseen digiaikaan. Tietysti tällainen löyhä konsepti herättää kysymyksen, voiko tällaisia levyjä pitää konseptilevyinä ollenkaan...onhan esimerkiksi rakkaudesta tehty paljonkin levyjä, eikä niitä mielletä teema-albumeiksi, vaikka jokainen levyn biisi liittyisikin aiheeseen jollain tavalla. Sitten taas ne progedinosaurusten ritari- ja lohikäärmelevyt ovat astetta tiukemmin konsepteja, mutta sellainen lineaarinen tarinankerronta musiikin avulla ei ainakaan allekirjoittanutta jaksa miellyttää ihan hirveästi.
Opethin mainio Ghost Reveries piti alunperin olla teemalevy, mutta sitten mukaan eksyi biisi, joka ei sopinutkaan teemaan - ja se siitä sitten. Hyvä levy se on silti.
Teemojen puolesta on aika sama vaikka levy olisi sekava buffet. Jos musiikki on yhtä sekavaa, niin siinä on aika suuri riski, ettei se kanna maaliin asti. Toisinaan se toimii (esim. Faith No More, Mr. Bungle) ja toisinaan sitten ei.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä
|
#3 kirjoitettu 16.06.2013 13:06 Muok:16.06.2013 13:08
LAZ_onemanband kirjoitti:
Julkaisu - sekalainen buffet vai selkeä kokonaisuus
Selkeä kokonaisuus, vaikka se koostuisikin läjästä yksittäisiä biisejä.
Lisäksi tahtoisin sanoa, että en pidä sanasta konseptialbumi. Sanotaan nyt vaikka, että Ayeronin "Into the Electric Castle"-levy on sellainen ja usemmat muut eivät ole.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Vessajono
7993 viestiä
|
#4 kirjoitettu 16.06.2013 16:56
Haava kirjoitti:
Lisäksi tahtoisin sanoa, että en pidä sanasta konseptialbumi. Sanotaan nyt vaikka, että Ayeronin "Into the Electric Castle"-levy on sellainen ja usemmat muut eivät ole.
Sen sanan ongelma on ehkä siinä, että sitä käytetään niin monenlaisista levyistä. On vaikkapa sellaisia levyjä kuin Dark Side of The Moon tai Rushin Grace Under Pressure, jonka biisit eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta mutta pyörivät kuitenkin samojen aiheiden ympärillä. Sit vastaavasti on noita rock-oopperoita, jotka ovat tiivisti yhtenäisiä kokonaisuuksia.
Mulle on sinänsä ihan se ja sama. Progefanina toki nautin laajoista ja välillä yliampuvistakin teemalevyistä, mutta ei mulla oo mitään niitä buffettejakaan vastaan. Joku Absoluuttisen Nollapisteen Muovi antaa periksi on hyvä levy just sen takia, että se on kaikessa rönsyilyssään ja monipuolisuudessaan parhaimmillaan todella hengästyttävää kuunneltavaa.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
MKDELTA
11907 viestiä
|
#5 kirjoitettu 18.06.2013 07:51
sekavuuden maksimointi's are our goals.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä
|
#6 kirjoitettu 18.06.2013 09:09 Muok:18.06.2013 09:09
MKDELTA kirjoitti:
sekavuuden maksimointi's are our goals.
Tuohan on joskus selkeä kokonaisuus. Tuo suuri sekavuuden aste läpi linjan. Toki se voi olla myös olematta.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Lautajaska
4034 viestiä
|
#7 kirjoitettu 18.06.2013 09:45
Pitkän aikaa levy-yhtiöillä oli tuotantopolitiikkana, että levyllä oli yksi hitti ja sen ympärille kerättynä läjä aivan joutavia biisejä.
Onneksi kaiketi tun haukutun mp3 formaatin myötä ovat siitä joutuneet luopumaan. Enää kukaan ei osta koko levyä, ellei kaikki biisit ole kuunneltavia.
Muuten minulle on samantekevää, onko kyseessä teemalevy, vai vain sekalaisia biisejä. Pääasia on, että kaikki biisit ovat kunnollisia ja harkittuja, eikä valtaosa ole tahallisesti tehtyjä täytebiisejä, kuten joskus.
Eivät kaikki bändit edes olisi teemalevyn teossa hyviäkään. Pink Floydin, tai Prockol Harumin levyjen kaltaisia taideteoksia ei tee mikä bändi hyvänsä, eikä ole tarpeenkaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
