Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Ihan alkuun kun äänitettyä musiikkia alettiin koota julkaisuihin, nauhoitettiin vain jotakin joihinkin sanoihin. Tehtiin julkaisuja enemmän tai vähemmän ajatuksella.
Sitten ilmeni konseptialbumit.. Beatlesin "Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band" - levy oli tavallaan tälläinen, vaikkakin tämä, kuten useimmat nykyajan konsepteista, pitäytyy aiheessa vain parin kappaleen ajan.
Itseäni juurikin tympii se, että kun ostaa levyn niin se on sellaista sekahöttöä.. että esims Fintelligenssin jokasel levyl pitää olla jokin hemppisbiisi vaikkei se sovi kuvaan, jokases poliittises albumis pitää olla jokin kaavan rikkova huumoribiisi (Solosen "Läski" - kappale levyllä "Harmaanaaman kirous" hyvänä esimerkkinä)
Jos kerran tehdään jonkun otsikon alla julkaisu niin onko teidän mielestä hyvä laittaa sen alle vähän kaikkea vai olisiko teidän mielestänne parempi omistautua aiheelle ja pitäytyä siinä?
Onko teillä hyviä esimerkkejä onnistuneista konseptialbumeista?
Entäpä hyviä esimerkkejä toimivista sekabuffettialbumeista?
Julkaisu - sekalainen buffet vai selkeä kokonaisuus
Selkeä kokonaisuus, vaikka se koostuisikin läjästä yksittäisiä biisejä.
Lisäksi tahtoisin sanoa, että en pidä sanasta konseptialbumi. Sanotaan nyt vaikka, että Ayeronin "Into the Electric Castle"-levy on sellainen ja usemmat muut eivät ole.
Haava kirjoitti:
Lisäksi tahtoisin sanoa, että en pidä sanasta konseptialbumi. Sanotaan nyt vaikka, että Ayeronin "Into the Electric Castle"-levy on sellainen ja usemmat muut eivät ole.
Sen sanan ongelma on ehkä siinä, että sitä käytetään niin monenlaisista levyistä. On vaikkapa sellaisia levyjä kuin Dark Side of The Moon tai Rushin Grace Under Pressure, jonka biisit eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta mutta pyörivät kuitenkin samojen aiheiden ympärillä. Sit vastaavasti on noita rock-oopperoita, jotka ovat tiivisti yhtenäisiä kokonaisuuksia.
Mulle on sinänsä ihan se ja sama. Progefanina toki nautin laajoista ja välillä yliampuvistakin teemalevyistä, mutta ei mulla oo mitään niitä buffettejakaan vastaan. Joku Absoluuttisen Nollapisteen Muovi antaa periksi on hyvä levy just sen takia, että se on kaikessa rönsyilyssään ja monipuolisuudessaan parhaimmillaan todella hengästyttävää kuunneltavaa.
Pitkän aikaa levy-yhtiöillä oli tuotantopolitiikkana, että levyllä oli yksi hitti ja sen ympärille kerättynä läjä aivan joutavia biisejä.
Onneksi kaiketi tun haukutun mp3 formaatin myötä ovat siitä joutuneet luopumaan. Enää kukaan ei osta koko levyä, ellei kaikki biisit ole kuunneltavia.
Muuten minulle on samantekevää, onko kyseessä teemalevy, vai vain sekalaisia biisejä. Pääasia on, että kaikki biisit ovat kunnollisia ja harkittuja, eikä valtaosa ole tahallisesti tehtyjä täytebiisejä, kuten joskus.
Eivät kaikki bändit edes olisi teemalevyn teossa hyviäkään. Pink Floydin, tai Prockol Harumin levyjen kaltaisia taideteoksia ei tee mikä bändi hyvänsä, eikä ole tarpeenkaan.