Mikseri.net

#2 kirjoitettu 12.05.2013 19:00

Onhan tästä foorumilla ollu aika paljon puhetta, etenki viime vuonna kun toi The Seer tuli. Ihan huikea levy tosiaan, vaikka varmaan Swans-puristien mielestä vähän tökeröä sanoa niin mun mielestä koko bändin hienous kulminoituu tuossa levyssä. Muut levytkin on paikoin loistavia, mutta niin erilaisia ja etenki saundillisesti hyvin aikansa kuvia, että toi Seerin jyräävä, timantin kovaks hiottu ulosanti vaan vetää nassuun ihan kaikkia niiden muita tekeleitä.

Siisti bändi kyl, en osaa vaan kovin usein kuunnella tota kun on niin raskasta. Uskon, että P-K ainaki diggais noista vanhemmistaki levyistä, paikoin vielä julmempaa kamaa ku toi Seer. Ei vaan yhtä kaunista.

Kuuntele kans Giran Drainland , on ihan SAATANAN kovaa kamaa. Sen lisäks Jarboe, Giran (ex?)vaimo ja ainaki ennen oli käsittääkseni osa Swansia, on tehny kovia albumeja joista itellä eniten ollu kuuntelussa Sacrificial Cake.

#3 kirjoitettu 12.05.2013 19:18

The Seer on kyl kova, siin kuulee kyl sen miten loppuun asti mietitty se on. Vanhemmasta tuotannosta oon tykänny enemmän noista Giran kevyemmistä jutuista, niin siks tuo ajoittain haukuttu The Burning World on uponnu miulle. Jos ei muuta nii onhan toi God Damn The Sun nyt aika liikuttava tekele. Ja sit satunnaisia biisejä sieltä täältä ja tietyst tuo Giran Drainland. Giralla on kans sivuprojekti Angels of Light, joka on enemmän folk rock-henkisempää matskua.


Tiukka.

#4 kirjoitettu 12.05.2013 23:57

Esikoislevy Filthin tunnelma on kuin söisi raakaa lihaa! Mainiota nyrkillä naamaan -asennetta.

Niinjoo, ja albumien kansitaide on omalaatuista vaikka suhtkoht minimalistista usein onkin.

#5 kirjoitettu 13.05.2013 01:10 Muok:13.05.2013 01:11

buranaC kirjoitti:

[...]oon tykänny enemmän noista Giran kevyemmistä jutuista, niin siks tuo ajoittain haukuttu The Burning World on uponnu miulle. Jos ei muuta nii onhan toi God Damn The Sun nyt aika liikuttava tekele. Ja sit satunnaisia biisejä sieltä täältä ja tietyst tuo Giran Drainland.

Swansin Burning World on valtavan hieno ja kaunis levy! Soundi on jännällä tapaa sellainen pohjoisempi, "talvinen" ja hieman kolkko mutta silti niin kaunista. Myös laittamassasi levyn linkissä mainittu Bill Laswell joka toimi tuottajana ja veti bassot levyllä, on meikäläisen ikuinen suosikki.

Swansin alkuaikahan oli tosi rujoa kasari-industrialia. Muistan kun yhdessä Napalm Deathin haastattelussa 90-alussa ND tyypit kommentoivat pitämistään bändeistä ja mainitsivat pitävänsä vanhasta Swansista ja uudesta Swansin tyylistä... Luulen että se "uusi Swans" koski Burning World levyn tyyliä.

Kyllä, pidän bändistä kovasti.

#6 kirjoitettu 13.05.2013 15:39 Muok:13.05.2013 16:27

Children of god on tainnut osoittautua meikän suosikiksi tolta rupisemmalta kaudelta. New Mind -biisistäkin ovat tehneet ihan kauniin akustisen version, ohhoh.

Pohjois-Korea muokkasi viestiä 15:49 13.05.2013

Kaveri kuvaili tota levyä muistaakseni "Joy Divisionin ja Godfleshin yhdistelmäksi". Ei se nyt ihan hakoteillä ollut.

Pohjois-Korea muokkasi viestiä 16:26 13.05.2013

Just parasta noi mahtipontiset syntikkajutut Giran raivoamisen taustalla On se hieno mies!

#7 kirjoitettu 14.05.2013 02:35 Muok:14.05.2013 02:38

Swanssilla ei taida huonoa levyä ollakkaan. Ainoa mistä en tykkää on Michael Giran 'Angels of Light' sivuprojekti. Jotenkin liian henkevää. Giran soololevy 'Drainland' on huippu mutta pahasti aliarvostettu.

Alkupään tuotanto on äärettömän tehokasta ja rujoa (ei kuitenkaan rasittavalla tavalla) muttei sitä tuu enää kuunneltua tänä vuosituhantena. 'White Light From The Mouth Of Infinity' ja 'The Great Annihilator' ovat ehdottomia suosikeitani. Vieläkin!

'Soundtracks For The Blind' ‎on ehdoton fiilistelylevy. Pitääkin kuunnella se nyt heti.

En ole päässyt vielä kunnolla sisälle pariin uusimpaan levyyn mutta ne vaikuttaa erittäin potentiaalisilta.

Kumma juttu kuinka Swans kuulostaa vieläkin niin ainutlaatuiselta ja tehokkaalta. Livenä parasta

#8 kirjoitettu 16.05.2013 00:48

Pari vuotta sitten tuli kuunneltua Swansia paljonkin. Suosikeiksi nousivat äärimmäisen raskas Cop, meteliä, melodisuutta ja mahtipontisuutta yhdistelevä Children of God sekä silloinen uusin levy My Father Will Guide Me Up a Rope to the Sky. Pidin Swansin monipuolisuudesta. Sitten näin heidän keikkansa Tavastialla ja olin todella pettynyt. Biisit oli vedetty samanlaisena jatkuvaksi monotoniseksi meluvalliksi. Hetken ajan se oli kiinnostavaa, sitten tylsää. Keikkaa ylistettiin lehdissä ja netissä. Kun yritin sanoa eriävää mielipidettä, niin vastaukset olivat sitä tavallista "mammanpoika ei kestä meteliä" -tyyliä. Kyllä meteliä saa olla, mutta sen voisi tehdä vähän kiinnostavammin. Odotin, että The Seer -levy olisi sitä samaa kuin live-keikka. Levy oli kuitenkin iloinen yllätys. Mukana oli kyllä sitä samaa tyyliä kuin keikalla, mutta nyansseja oli paljon enemmän. Levy on tyyliltään hyvinkin monipuolinen. Näin Swansin myös Flowssa. Keikka oli aika pitkälle samaa kuin Tavastialla, mutta lyhyempi kesto teki siitä jonkin verran kiinnostavamman. Tämänvuotista Tavastian keikkaa en mennyt katsomaan.

#9 kirjoitettu 24.05.2013 21:45 Muok:24.05.2013 21:48

Itse tutustuin Swansiin -96 ku kaveri soitti The Great Annihilator -levyä ja niissä fiilareissa teki lähtemättömän vaikutuksen. Toinen vielä tärisyttävämpi oli kuulla illanvietossa äkkiseltään soittolistalta "Failure", naulitsi koko seurueen niille sijoilleen.
Miltään muulta bändiltä en oo kuullu vastaavaa raskautta, akustisenakin soitettuna ja sellaista totaalista hulluuden pauhua, aidosti vaikuttavaa.

Siitä lähtien Swansin levyt on oikeastaan ainoat, joita "keräilen"...nykyäään löytyy vähän helpommin, vaikka muutama vuosi takaperin White Light from mouth of infinity CD:stä huudettiiin ebayssä 500 euroa, uusintapainosta ei ilmeisesti koskaan ole tehty ja on kuitenkin yksi parhaista.

Alkuaikojen indusrtial meteli on niin totaalista, että sopii loistavasti taiteelliseen työskentelyyn, etenkin kun etsii kipurajoja. Public castration is a good idea -livelevy täysillä soimaan!!!

Seer on ehdottomasti koko uran niputtava mestariteos ja viime vuoden ylivoimaisesti paras levy ja tämän kanssa...Swanssin musiikissa parasta on se, ettei kappaleilla ole mitään merkitystä, ne ovat enemmänkin muotoja, rakenteita, sävelet tukipilareita. Viime Tavastian keikalla odotin vähän kuulevani Seer-matskua, mutta nehän olikin jo seuraavan levyn rakenteita ja tuli itseasissa kuultua vuotta aiemmin Tampereella. Kuten Seer, uusikin levy kasautuu hiljalleen tien päällä yleisön edessä, aina erilaisena, muuttuvana. Se on kuulkaa luovuutta se, sekä dogma, jota muut maailmaa kiertävät bändit eivät enää uskalla tehdä.

Money is Flesh!

Swans on todellinen, elävä, vapaasti hengittävä painajainen!

Fear Delirium muokkasi viestiä 21:46 24.05.2013