Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.04.2013 09:43 Muok:10.04.2013 09:44

Dj Nezraum kirjoitti:
Vieläkö joku ostaa levyjä vai kuunteletteko niitä muualta O.OO.O?


100-200 eurolla kuussa.

läskipääsisäänkäynti muokkasi viestiä 09:44 10.04.2013

Plus Spotifysta töissä ja työmatkoilla.

#3 kirjoitettu 10.04.2013 10:49

Dj Nezraum kirjoitti:
Vieläkö joku ostaa levyjä vai kuunteletteko niitä muualta O.O?


Tottakai! Kuuntelen mielelläni esim. vinyylejä silloin tällöin ja autossa soitan cd-levyjä. Ostaisin myös uusia cd-julkaisuja jos löytyis ylimääräistä rahaa... Tietokoneella kuuntelen mp3-kokoelmaani, spotifyä, mikseri.nettiä ja demoscenemusiikkia..

#4 kirjoitettu 10.04.2013 10:53

Dj Nezraum kirjoitti:
Vieläkö joku ostaa levyjä vai kuunteletteko niitä muualta O.O?

vinyyleitä täälläkin tulee hankittua about kuukausittain muutama.

#5 kirjoitettu 27.04.2013 03:36

Tässä kaveri sano, että laitahan Miro kuunteluun Spotifystä Elastisen uus pläjäys. Eli Elastinen - Joka päivä koko päivä. Ihan aluksi pakko todeta että tämä yllätti mut täysin, se et oon kuunnellu Elaa Fintelligensin ajoista lähtien, ja seurannu miehen meininkejä, niin soolona, kuin yhdessä Hoon kanssa. Näihin nähden tämä uus levy oli kyllä hitti, jossa jokainen pieni palanpelin palanen loksahti täysin kohdilleen. Levyllä Elastinen korostaa uutta tyyliään, etenkin kertosakeissään laulamalla myös itse, ja se on pirun siistin kuulosta. Olen aina kadehtinut Elan ääntä, koska siinä on niin siisti saundi. Levyllä Ela paneutuun syvällisempiinkin teksteihin, ja samalla meininkimusiikkiin, ja mielestäni jokainen biisi on toistaan pukevaa, eli kaikinpuolin hyvä !

Aluksi asetin jostain syystä tyhmiä ennakkoluuloja siitä, että levy tulisi varmasi olemaan jotain liian kaupallista, sekä "väkisin" tehtyä, mutta kyllä tää kuulostaa hyvältä. Suosittelen muillekin

#6 kirjoitettu 01.05.2013 21:47 Muok:01.05.2013 21:56

Kyseessä on Godfleshin omaa nimeään kantava ep. Eli bändin klassikko, jonka pelkkää kansikuvaa voinee sanoa melkein synonyymiksi bändin nimestä... Nappaan autooni silloin tällöin jonkun lätyn hyllystä ja nyt oli sattunut tuo kouraani. Hetken emmittyäni pistin tuon pyörimään. Onhan se kuunneltu läpi niin monet kerrat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja muistan kyllä sekunnilleen joka ikisen kohdan joka biisistä, vaikka pitäisin parinkin vuoden kuuntelutauon välissä.

Mitä voi sanoa? 8 biisiä old school industrialia (tai "hevi-industrialia" niin kuin joillain on tapana sanoa). Koko lätyn kaikissa biiseissä on vanhan ajan rumpukone, kitarat, säröbasso suurimmaksi osaksi ja muutama sample. Simppelit ja infernaaliset huutolaulut. Niistä palikoista on rakennettu niin tukevan varmaa ja raskasta "puskutraktorijunttausta", joka ei kalpene kyllä koskaan. On tunne ettei kukaan tohtisi yrittääkään haastaa bändiä omalla alallaan. Vaikka levy on tehty aikana jonka tyyppinen industrialin tyyli on nykyisin jo vanhanaikaista, ei levy itsessään kärsi siitä. Voi kuvitella että levyn pohjat on vedetty aikoinaan jossain olohuoneessa kasiraiturille. Miten voisikaan asioita tehdä sen yksinkertaisemmin ja silti niin toimivasti. Ainoa kritiikki mitä väkisinväännettynä voi sanoa, on että levyn lähestyessä viimeistä biisiä, on olo jo niin purkautunut että viimeinen, kompiton kappale puhaltaa tulta ja rikkiä sinne viimeiseen sielun sopukkaan niin että alkaisi jo anelemaan armoa. Eli tietyssä mielen tilassa levy voi olla raskas kuuntelukokemus. Se on kuin matka kylmien teollisuushallien kautta teräksen valmistukseen ja lopulta ahjoon.

#7 kirjoitettu 02.05.2013 07:03

Sinew: The Beauty of Contrast

Saksalainen pumppu, joka sekoittelee altsurokkiaan kivasti Musen ja Dredg'n jalanjäljissä, toki omalla pikkutwistillä. Toisinaan biisit sortuvat turhaan emoiluun ja metalcoren puolellekin. Enimmäkseen kuitenkin päällimäisenä tulee mieleen Dredg - laulajalla hyvinkin samanlainen klangi. Karvalakkipainoksen päättävä raita Lost/Found on hemmetin hienolla basslinella eteenpäin groovaileva tunnelmapala, jonka vuoksi pistinkin koko levyn tilaten Amazonista. Omalta spessupainokselta löytyy vielä bonusraita, joka sekin kuuluu kyllä levyn ehdottomaan parhaimmistoon. Ehkä kokonaisuutena turhan poukkoileva rykäisy. Olisin toivonut bändin pysyttelevän tuon Lost/Found-helmen luomissa tunnelmissa enemmänkin - vaikkakin on sanottava, että levyn pari ensimmäistä raitaa toimivat myös mainiosti nostaen odotuksia. Ne muutamat turhat metalcore-emoilut hieman laskevat yleispisteitä. Tuo Lost/Found on vaan sen verran hieno biisi, että pelkästään jo sen vuoksi puolustaa paikkaansa meikäläisen levyhyllyssä.

The Butterfly Effect: Imago

Australialaista altsu-hardrockin tynkää kevyillä progekoukuilla. Eheämpi kokonaisuus kuin tuo SInew'n pläjäys. Toki tämäkin rieska lähti hankintaan lähinnä yhden biisin perusteella. In A Memory sekin pelaa aika pitkälle groovyn basslinen varassa - toki biisin harhailee kevyesti progen puolelle paikoin ja laulajalla on oikein mukavasti resonoiva ääni. Jos tää olis suomalainen bändi, tästä kohistaisiin - mut Ausseista tulee kyllä vielä astetta kovempiakin progesti poukkoilevia bändejä (esim. Karnivool, joka tästäkin toisinaan tulee vähän mieleen).

#8 kirjoitettu 02.05.2013 12:17 Muok:02.05.2013 18:26

karman hardon kirjoitti:
[...] - mut Ausseista tulee kyllä vielä astetta kovempiakin progesti poukkoilevia bändejä (esim. Karnivool, joka tästäkin toisinaan tulee vähän mieleen).


Eräs vanha aussikaverini kertoi että siellä on sellasia bändejä jotka on ihan yhtä suosittuja ja suuria bändejä maansa sisällä kuin esim. Chilli Peppersit muualla. Kovasti hehkuttivat Regurgitatoria. Ja mainiota matskuahan tuo oli. Toi mieleeni esim. Primuksen ja Mr. Bunglen tyyppiset jutut.

Shah muokkasi viestiä 18:01 02.05.2013

Allekirjoittaneelle uppoaa aussibändeistä kuitenkin parhaiten layer_detailpage&v=CVADOCTW78c" target="_blank" class="bb-url">Seminal Rats , layer_detailpage&v=j115SH_hzKA" target="_blank" class="bb-url">Psychotic Turnbuckles ja layer_detailpage&v=SjXNtsutZzU" target="_blank" class="bb-url">Meanies . Olishan siellä Hard-Ons myös, mutta harmillisen vähälle on jäänyt niihin perehtyminen.

#9 kirjoitettu 02.05.2013 19:49

Shah kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
[...] - mut Ausseista tulee kyllä vielä astetta kovempiakin progesti poukkoilevia bändejä (esim. Karnivool, joka tästäkin toisinaan tulee vähän mieleen).


Eräs vanha aussikaverini kertoi että siellä on sellasia bändejä jotka on ihan yhtä suosittuja ja suuria bändejä maansa sisällä kuin esim. Chilli Peppersit muualla. Kovasti hehkuttivat Regurgitatoria. Ja mainiota matskuahan tuo oli. Toi mieleeni esim. Primuksen ja Mr. Bunglen tyyppiset jutut.

Shah muokkasi viestiä 18:01 02.05.2013

Allekirjoittaneelle uppoaa aussibändeistä kuitenkin parhaiten layer_detailpage&v=CVADOCTW78c" target="_blank" class="bb-url">Seminal Rats , layer_detailpage&v=j115SH_hzKA" target="_blank" class="bb-url">Psychotic Turnbuckles ja layer_detailpage&v=SjXNtsutZzU" target="_blank" class="bb-url">Meanies . Olishan siellä Hard-Ons myös, mutta harmillisen vähälle on jäänyt niihin perehtyminen.


joo, aussien maasta tulee älyttömän hyvää musaa, josta täällä harvat mitään tietää. itse bongasin mm. Gotyen (tai okei, vaimo sen netistä bongas) jo miekkosen ekan levyn ilmestymisen jälkeen ja diggailin jäbän hieman Stingiltä kuulostavasta laulusoundista ja omintakeisesta tyylistä (vaikka onkin aika poppia loppujen lopuksi) - näille leveysasteillehan Gotye päätyi vasta tokan levyn hittinsä Somebody That I Used To Know myötä. Sit myös semmonen, nyt jo edesmennyt bändi ku Mammal on aivan sairaan kovaa shittiä! On perhanan tiukkaa asennetta ja älyttömän karismaattinen laulaja. Smash The Pinata-video ainakin löytyy YouTubesta. Sit kans Jackson Jackson on hauska bändituttavuus, jonka "hitti" All Alone kandee ainakin tsekata - varsinkin biisin live-versiot on maukkaita. Ja taas kerran melkoisen hyvä laulaja. The Drones on sit astetta raaempaa garagea-mitälie. Ja jos tykkää Mr. Bungle-tyyppisestä sekoilusta niin kannattaa tsekata semmoinen aussibändi kuin Darth Vegas. Se on todella tiukkaa kamaa!

#10 kirjoitettu 09.05.2013 14:28

Swans - Seer

Kirjoitin tästä puolen sivun horinan, mutta mikseri onnistui bugittamaan juuri kun olin lähettämässä sitä ja koko paska katosi. Haistakaa paska. Levy oli tosi kova.

#11 kirjoitettu 20.06.2013 15:45

Wormrot - Noise EP

Epäilemättä paras julkaisu mikä grindcore osalta on tullut vastaan pariin vuoteen. Kompakti paketti äkäistä kaahausta Indonesiasta. 5 biisiä, 5 minuuttia. Ei mitään ylimääräistä ja vikan biisin toka riffi on ihan uskomattoman hienon kuuloinen.

Ei tästä tarvitse pidempään kirjoittaa. Puree niin kuin vesikauhuinen koria, toimii kuin polttopullo orpokotiin.