Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.12.2012 11:37

Joo, write a song about it.

Tossa kommenttiringissä näemmä kyllä lukee soivan kappaleen genre (joskin melko pienellä), että kyllä se taitaa olla kommentoijien omaa tyhmyyttä syyttää sitä siitä mitä ei ole.

Toisaalta sun kantsii myös miettiä, että uupuisko sun instrumentaalimusasta jotain olennaista, kun kaikki kaipaavat laulua siihen Laulu on aika olennainen punanen lanka monille musiikissa, ja tuo siihen jonkinlaista merkitystä. Instrumentaalimusiikki on siitä hankala genre, että siinä sun pitää "palkita" se kuuntelija sillä pelkällä sävellyksellä, pitää mielenkiintoa yllä.

Yks hyvä keino on kans se, ettei anna vittuakaan.

#3 kirjoitettu 18.12.2012 11:38 Muok:18.12.2012 11:38

H.Rantanen kirjoitti:
Teen pääsääntöisesti instrumentaalimusiikkia ja biisejä laitan myös kommenttirinkiin. Suurin piirtein joka toisessa arvostelussa todetaan, että olisi ihan hyvä jos olisi laulu mukana. Biisiä kehutaan, mutta koska laulu puuttuu niin annetaan kuutonen tai seiska. Älytöntä. Eikö instrumentaalimusiikilla ole oma arvonsa ja sitä pitää verrata samaan genreen.

onhan toi hölmöä, laulu kun on kuitenkin vain yksi mahdollinen elementti musiikissa. kenties suuri osa kommenttirinkiläisistä on perinteisemmän laulumusiikin kuluttajia, tai kenties (oon töissä niin en oo käynyt vielä kuuntelemassa) sun biiseissä tuntuu olevan sellainen sisällöllinen rako jonka esimerkiksi laulu täyttäisi?

^5 Fitz.

#4 kirjoitettu 18.12.2012 12:49

Joillekin ihmisille instrumentaalimusiikki tuntuu olevan täysin tuntematon laji. Sitten on niitä ihmisiä, joille musiikissa tärkeintä ovat sanoitukset. (Sellaista en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Kysymyshän on musiikista eikä runonlausunnasta.) Täytyy silti todeta, että olen kuullut sellaistakin instrumentaalimusiikkia, joka kuulostaa pelkältä säestykseltä ja joka todella kaipaisi laulua tai jotain muuta soolo-osuutta.

#5 kirjoitettu 18.12.2012 12:54 Muok:18.12.2012 12:57

Tärähtänyt kirjoitti:
Joillekin ihmisille instrumentaalimusiikki tuntuu olevan täysin tuntematon laji. Sitten on niitä ihmisiä, joille musiikissa tärkeintä ovat sanoitukset. (Sellaista en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Kysymyshän on musiikista eikä runonlausunnasta.)

Täh? Eiköhän lyyrinen ilmaisu oo aina kulkenu tiukasti käsi kädessä musiikillisen kanssa. Ei mun mielestä mitenkään noin helposti toisistaan erotettavia tekijöitä.

Fitz muokkasi viestiä 12:56 18.12.2012

Nyt kun kuuntelin noita keskustelun aloittajan instrumentaalibiisejä, niin joudun kyllä taipumaan samalle kannalle joka toisen kommentoijan kanssa, sortsa

#6 kirjoitettu 18.12.2012 14:31

Itse olen tehnyt paljon ns. instrumentaalimusiikkia. Ehkäpä laulu ja sanoitus tuo biiseihin jonkinlaista syvyyttä. Hyvistä instrumentaalisäveltäjistä haluaisin mainita esim. Chick Corea, Miles Davis ja Jan Hammer, musiikkiin uppoutuu kun sitä kuuntelee ja sanoituksia ei enää tarvita. Laulu itsessään voi olla instrumentti ja sen hallitseminen hankalaa. Joiltakin tämä voi käydä ihan luonnostaan, laulaminen ja sanoittaminen. Ei laulun harrastamisesta haittaakaan ole.

#7 kirjoitettu 18.12.2012 15:00

Minun korvaani ns. läpisävelletyn ja -sovitetun kuuloinen musiikki kaipaa usein vokaaleja tuekseen - jos siis löyhästi käsitettynä rockista puhutaan. Eivätkä vokaalitkaan aina sitä tylsyydeltä pelasta. Paitsi jos biisi edustaa sellaista melodisuutta joka vetoaa minuun. Improvisoitu, osin improvisoitu tai siltä kuulostava (instrumentaali)musiikki sen sijaan jaksaa joskus pitää mielenkiinnon yllä pitkäänkin.

Oikeastaan tuon ylläolevan voi kiteyttää tähän: minen sano mittää.

#8 kirjoitettu 18.12.2012 15:18

cedarbear kirjoitti:
Minun korvaani ns. läpisävelletyn ja -sovitetun kuuloinen musiikki kaipaa usein vokaaleja tuekseen - jos siis löyhästi käsitettynä rockista puhutaan. Eivätkä vokaalitkaan aina sitä tylsyydeltä pelasta. Paitsi jos biisi edustaa sellaista melodisuutta joka vetoaa minuun. Improvisoitu, osin improvisoitu tai siltä kuulostava (instrumentaali)musiikki sen sijaan jaksaa joskus pitää mielenkiinnon yllä pitkäänkin.

Oikeastaan tuon ylläolevan voi kiteyttää tähän: minen sano mittää.


Älä nyt viitti, mun mielestä sulla on pointtia tuossa. Onnistuneessa instrumentaalimusiikissa (puhutaan nyt vaikka vaan rock-henkisestä sellaisesta, elektroninen on ihan oma sorttinsa) pitäisi musta olla sellasta pientä vaaran tunnetta. Nimenomaan se tunne, että se soljuu tajunnanvirtana on usein sellasessa musiikissa eduksi. Jotain samanlaista sielukasta tulkintaa, mitä monesti (hyvä) laulu tekee musiikissa. Muuten jäljelle jää, niin kuin OP:n musiikinkin tapauksessa, vain suht hengettömiä karaoketaustoja.

#9 kirjoitettu 18.12.2012 16:55

Faktahan on se, että lauletussa musiikissa oleviin virheisiin ja omituisuuksiin ei usein kiinnitetä paljoa huomiota, ja ollaan valmiita antamaan paljon virheitä anteeksi, koska se laulu on tavallaan pääasia. Instrumentaaleissa ei vastaavasti pysty kuulijaa hämäämään, ja itse musiikin on oltava paljon mielenkiintoisempaa, jotta se koettaisi yhtä hyväksi. Säälihän se on, mutta onpahan ainakin joku syy kehittyä säveltäjänä paremmaksi

#10 kirjoitettu 18.12.2012 23:00 Muok:18.12.2012 23:02

"siis millon tää biisi alkaa?"

Ehkä tätä dilemmaa pitää lähestyä toisesta näkökulmasta: Minkälaisesta instrumentaalimusasta jengi tykkää? Kuten kaikki varmaan tietää niin mm. house ja dubstep ovat aika kovassa huudossa nykyään. Monet näiden genrejen biiseistä ovat instrumentaaleja. Housessa olennaista on että saundit ovat kohdallaan ja melodiat juustoisia. Dubstepissä taas pitää tapahtua paljon ja mieluiten koko ajan. Sitten on vielä näiden hybridi, kuten porter robinsonin tuotanto, jossa tapahtuu paljon koko ajan ja melodia on juustoinen.

Jos sä haluat että kommenttiringin peruspetrat ja petet diggaile sun musaa sen pitää siis olla joko:
a) juustoista. melodian pitää olla tarttuva ja turvallinen, mieluiten jollain juustoisella soundilla. koita supersahaa.
b) tapahtumarikasta. Tekno kuoli kauan sitten. nykyihmisen keskittymisintervalli on jotain 7 ja 9 sekunnin väliltä, es pärinöissä vielä vähemmän. ota tämä huomioon.

Paras olisi kuitenkin c) eli juustoinen paniikkikohtaus. vitusti kaikkea ja vähän lisää. Jos teet rokkia niin älä. instrumentaalirokkia ei kuuntele kukaan. eikä ambienttia. eikä sitä teknoa.
Ammenna drum n basesta, complextro housesta ja brostepistä, niin johan alkaa jengi tykkäämään. Jos ei muuten niin ihan vaan siks koska pitää. Jos välttämättä kitaramusiikkia haluat tehdä niin tutustu esim. shunga jungiin ja andy mckeehen. Samat periaatteet pätevät heidän musiikissaankin.


lycka till.

#11 kirjoitettu 20.12.2012 21:28

Minkälaisesta instrumentaalimusasta jengi tykkää?
- kaikenlaisesta: jazzista, teknosta yms. elektronisesta kamasta, kaikenlaisesta soitinpornosta jota proge-lipun alla julkaistaan

"Kuten kaikki varmaan tietää niin mm. house ja dubstep ovat aika kovassa huudossa nykyään. Monet näiden genrejen biiseistä ovat instrumentaaleja. Housessa olennaista on että saundit ovat kohdallaan ja melodiat juustoisia. Dubstepissä taas pitää tapahtua paljon ja mieluiten koko ajan. Sitten on vielä näiden hybridi, kuten porter robinsonin tuotanto, jossa tapahtuu paljon koko ajan ja melodia on juustoinen. "
- house perustuu enemmänkin tasaiselle tanssittavalle rytmille, eri alagenreissä painotetaan sitten joko tietynlaisia soundimieltymyksiä ja studiokikkailuja...ja kun melodioiden juustokertoimia nostetaan liikaa, aletaan lipsua jo "oikeaoppisesta" housesta enemmän eurodancen puolelle. Dubstep on sitten jonkunlainen drum&bassin ja modernien design huumeiden äpärälapsi.

"Jos sä haluat että kommenttiringin peruspetrat ja petet diggaile sun musaa sen pitää siis olla joko:
a) juustoista. melodian pitää olla tarttuva ja turvallinen, mieluiten jollain juustoisella soundilla. koita supersahaa.
b) tapahtumarikasta. Tekno kuoli kauan sitten. nykyihmisen keskittymisintervalli on jotain 7 ja 9 sekunnin väliltä, es pärinöissä vielä vähemmän. ota tämä huomioon. "
- tämä on kyllä niin totta: peruspertsan musiikillista yleissivistystä ja -älykkyyttä ei voi koskaan aliarvoida liikaa.

"Paras olisi kuitenkin c) eli juustoinen paniikkikohtaus. vitusti kaikkea ja vähän lisää. Jos teet rokkia niin älä. instrumentaalirokkia ei kuuntele kukaan. eikä ambienttia. eikä sitä teknoa.
Ammenna drum n basesta, complextro housesta ja brostepistä, niin johan alkaa jengi tykkäämään. Jos ei muuten niin ihan vaan siks koska pitää. Jos välttämättä kitaramusiikkia haluat tehdä niin tutustu esim. shunga jungiin ja andy mckeehen. Samat periaatteet pätevät heidän musiikissaankin. "
- tai kokeile jotain uusia jänniä huumeita, joista Kansanterveyslaitoskaan ei ole vielä kuullut.


lycka till.

#12 kirjoitettu 26.12.2012 19:48

Itsekin teen periaatteessa instrumentaalimusiikkia, jos ihmisääni nyt luetaan soittimeksi tässä tapauksessa koska lyriikoita ei ole. Kyse on enemmänkin eri taistelutilanteiden sampleista eikä laulusta.

#13 kirjoitettu 22.08.2013 18:11 Muok:22.08.2013 18:13

Kaks kymppiä olen saanut omista instrumentaaleista joten kyllä hyvän arvosanan voi saada.

Jos on hyvät koukut jne.

#14 kirjoitettu 25.08.2013 00:16 Muok:25.08.2013 00:30

Fitz kirjoitti:
Toisaalta sun kantsii myös miettiä, että uupuisko sun instrumentaalimusasta jotain olennaista, kun kaikki kaipaavat laulua siihen [...]

Yks hyvä keino on kans se, ettei anna vittuakaan.



Kumpikin lause hyvin sanottu.

Tai ekaan lauseeseen liittyen, ehkä musiikissa on "onnistuttu" / tehty siinä jotain siihen suuntaan, että jokin siinä antaisi osviittaa/paikkaa laululle? En kuunnellut ko. häiskän tuotantoa, mutta lauseestasi heräsi mieleen että oikeastaan saman asian voisi sanoa eri tavoin?

Kumpikaan ei omasta mielestäni yhtään sen huonompi: mikäli musiikki luo itsestään mielikuvaa "instrumentaalimusiikkina" jossa ei lauleta tai musiikkina "jossa pitää laulaa" ja siinä lauletaan, ovat ihan tasaväärtit. Jälkimmäisessä tapauksessa myös vaikkei siinä ketään laulaisikaan. Se on vähän niin kuin kutsu jollekin. Ja toisaalta tarviiko musiikin ilmaista kumpaakaan edellä mainituista mielikuvista?

Vaihtoehto ettei välitä paskaakaan toimii mielestäni aina. Se on sinua itseäsi eikä kenenkään miellyttämistä.


Shah muokkasi viestiä 00:30 25.08.2013

daredevil kirjoitti:
Ehkäpä laulu ja sanoitus tuo biiseihin jonkinlaista syvyyttä. Hyvistä instrumentaalisäveltäjistä haluaisin mainita esim. Chick Corea, Miles Davis ja Jan Hammer, [...]

Syntinen. Unohdit...

#15 kirjoitettu 27.08.2013 00:52

H.Rantanen kirjoitti:
Yhtä hyvin voisi todeta vaikka Metallican tai Paula Koivuniemen biisistä, että olisi muuten hyvä, mutta laulu pilaa koko biisin. Yhtä hyvin voisi myös todeta, että tumma olisi parempi jos se olisi vaalea, tai punainen olisi parempi jos se olisi keltainen. Alkeellista, jos ei osaa nähdä eri genrejen omaa arvoa. Miltä kuulostaisi Bond-teema laulettuna tai Punainen pantteri? Varmaan ihan paskalta koska siinä on laulu.


Niin no, vokaalit ovat olennainen osa Metallican ja Koivuniemen tuotantoa, eli jos laulu mielestäsi pilaa biisin, niin ok. Pitäisikö sinun antaa korkeampi arvosana vain siksi, että "kun siinä nyt on nuo vokaalitkin"? Ja Koivuniemenkin ääni voi miellyttää toista, ja toista taas ärsyttää.

Avarakatseisuus on aina hyvä luonteenpiirre: aina kannattaa katsoa merta edemmäs avoimin mielin, eli ei pidä dissata sellaisen genren biisiä, joka nyt ei ole juuri se "minun juttu" sen perusteella, että arvostelun kohteena oleva biisi ei olekaan sitä, mitä siltä odotti.