Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Käsitys bändien tason laskemisesta vanhemmiten

Tärähtänyt
Tärähtänyt
215 viestiä

#1 kirjoitettu 17.09.2011 15:17

Rock-kulttuuriin tuntuu kuuluvan sellainen ajatus, että kaikkien artistien tason kuuluisi alkaa laskea muutaman varhaisen mestariteoksen jälkeen. Sitten yli 30-vuotiaana kenenkään rock-muusikon ei kuulu tehdä enää mitään mainitsemisen arvoista. Muissa taiteenlajeissa tämä menee usein päinvastoin. Ajatellaan, että koko ajan kehitytään parempaan päin. Suurimpina mestariteoksina pidetään usein niitä viimeisiä teoksia.

Miksi siis rock-kultturissa on eri tavalla? Johtuuko se siitä, että rock-musiikki oli alun perin niin vahvasti nuorisomusiikkia? Sitähän se ei tietenkään ole enää ollut pitkään aikaan. Ottavatko rock-muusikot itsekin tällaiset asiat itsestäänselvyytenä ja ajattelevat, että heidän ei enää niiden varhaisten levyjen jälkeen kuulu tehdä mitään mainitsemisen arvoista?

Mitä ajattelette tästä? Entä tuleeko teille mieleen sellaisia artisteja/bändejä, joilla taso on koko ajan noussut (ehkä joitakin hetkellisiä notkahduksia lukuunottamatta)? Onko esimerkiksi sellaisia, joiden 2000-luvun levyjä arvostetaan enemmän kuin niitä, joita he ovat tehneet vaikka 1970-luvulla?

(Huom! Kun puhun tässä rockista, käytän tätä ilmausta laajasti. Tarkoitan sillä oikeastaan kaikkia populaarimusiikin lajeja 1950-luvulta alkaen. Mukaan siis mahtuu niin metalli kuin teknokin.)

^ Vastaa Lainaa

ronne
ronne
22 viestiä

#2 kirjoitettu 17.09.2011 16:19

Mä vaan mietin Lynyrn Skynyrdiä, Dawid Bowieta, Tom Waitsia, Rolling Stonesia, Eric Claptonia, J. Winteriä, edesmennyttä Gary Moorea, Simple Minds, Ismo Alankoa, Dave Lindholmia, Heikki Silvennoista, Maarit ja J. Hurmerinta, U2, Neil Youngia, Michael Monroeta, Tuomari Nurmiota, Motorheadia, Lou Reed,jne.
Onko edellisten artistien viimeisin levy pelkkää huttua, niiden parin ekan rinnalla? Musta aika moni on sylkäissyt parhaat piisinsä neljän kympin molemmin puolin mm. Lou Reed;Transformer, Heikki silvennoinen, Mihael Monroe, Tom Waits.
Ja jos tarkkoja ollaan niin löytyy niitää rock staroja jotka pystyy sylkeen neljä, tai jopa viisivuosikymmentä hittejä, silti uskollisena omalle tyylilleen.
Nobel kirjailija Jose Saramago aloitti kirjoittamis hommat 45-vuotiaana, ja sai Nobelin 70-vuotiaana...miksi edellinen ei olisi mahdollista rock-pop kulttuurissa?
Keef Richards veivaa hatustaan aika mielenkiintoisia juttuja 65-vuotiaana, kuten hänen ystävänsä Tom Waits..

^ Vastaa Lainaa

Coivisto
Coivisto
8780 viestiä

#3 kirjoitettu 20.09.2011 14:24

Ei se ole mikään käsitys. Tyypit usein tekevät vanhemmiten paskaa musaa enemmän kuin nuorena koska junnaavat samalla kaavalla levyjä läpi eivätkä keksi enää mitään uutta kierrättäen vanhojen biisien kaavoja uusiin.

^ Vastaa Lainaa

Tondis
Tondis
9 viestiä

#4 kirjoitettu 20.09.2011 14:46

Coivisto kirjoitti:
Ei se ole mikään käsitys. Tyypit usein tekevät vanhemmiten paskaa musaa enemmän kuin nuorena koska junnaavat samalla kaavalla levyjä läpi eivätkä keksi enää mitään uutta kierrättäen vanhojen biisien kaavoja uusiin.


siinä se oikea ja ainoa vastaus tuli. Bon "Teen samalla hittiriffillä kaikki biisini" Jovi.

^ Vastaa Lainaa

Vessajono
Vessajono
7993 viestiä

#5 kirjoitettu 20.09.2011 17:49

No, ainakin Dream Theater teki juuri parhaan levynsä 17 vuoteen vaikka äijät onkin jo yli neljänkymmenen. Smashing Pumpkinsin alkutuotanto on myös aikamoista sontaa verrattuna esim. Mellon Colliehen tai Zeitgeistiin.

^ Vastaa Lainaa

karman hardon
karman hardon
1998 viestiä

#6 kirjoitettu 20.09.2011 20:21

myös Grace Jones on tehnyt tykimmän levynsä vasta vanhoilla päivillään.

^ Vastaa Lainaa

karman hardon
karman hardon
1998 viestiä

#7 kirjoitettu 21.09.2011 08:05

onhan tässä sellainenkin aspekti, että kun ihminen vanhenee, ei ehkä enää musiikilliset ambitiot ole samanlaisia kuin 15-vuotiaana. Jos aloittaa uransa vaikkapa möykkäämällä bläkkistä, sama estetiikka ei ehkä puhuttele yhtä intensiivisesti enää +30 vuotiaana. vrt. Ulver.

^ Vastaa Lainaa

Froze
Froze
4 viestiä

#8 kirjoitettu 21.09.2011 12:12 Muok:21.09.2011 12:13

Kieltämättä aika moni rankkaa debyyttilevyt yleensä parhaimmiksi ja kaikki sen jälkeen tuleva on progressiivisesti paskempaa. Onhan se sitäpaitsi helvetisti enemmän katu-uskottavaa lopettaa oman suosikkibändin kuunteleminen mikäli bändin levyt alkaa myymään enemmän ja homma menee liian isolleen ja "kaupalliseksi".

^ Vastaa Lainaa

Blondiapina
Blondiapina
19 viestiä

#9 kirjoitettu 21.09.2011 18:59

Maailma on niin paljon täynnä ihmisiä, jotka ei vain suostu myöntämään uutta paremmaksi. Joitain levyjä ei vain pysty päihittämään, koska niillä on jo osa musiikkikulttuurissa. Odotettaan 30 vuotta, niin siinä on taas tämänhetkiset uudet paskat levyt laitettu kultaiselle jalustalle ja ihmiset muistelevat itku silmässä sitä nostalgiaa.

On täysi mahdottomuus, että bändin 20 vuoden takainen mestariteos jäisi kakkoseksi uunituoreelle kiekolle. Vaikka kuinka teknisempi, tunnelmallisempi ja eheämpi paketti uutuus olisikaan. Uusi kuitattaisiin luultavimmin vain hyvänä perus-huttuna. Tasaiset 3-4 tähteä.

Tietenkin joiltain bändeiltä loppuu yksinkertaisesti uudet ideat, mutta en näe sitä minään epidemiana. AC/DC on rokannut jo iät ja ajat samalla musiikilla, mutta se hoitaa siitä huolimatta hommansa hyvin ja tyylikkäästi.

^ Vastaa Lainaa

JM
JM
18460 viestiä

#10 kirjoitettu 21.09.2011 20:28 Muok:21.09.2011 20:42

Mulla on sellanen teoria, että bändeillä on aina joku juttu, joku saundi, sanoitustyyli tms. joka on "SE JUTTU" ja sitten kun "SE JUTTU" alkaa käydä vähän puisevaksi, niin pitäisi keksiä uusi "SE JUTTU", mutta se ei olekaan yhtä hyvä kuin entinen. TAi sitä ei ole ollenkaan. Tai sitten se entinen juttu kantaisi vielä, mutta bändi ei enää vain saa siitä kiinni, ei lähde niin ei lähde. Kukko ei käskemällä kuse.

JM muokkasi viestiä 20:41 21.09.2011

^ Vastaa Lainaa

JM
JM
18460 viestiä

#11 kirjoitettu 21.09.2011 20:50

Yllä olevan viestim vuoksi minusta hyvän bändin ominaisuuksiin kuuluu myös ajoissa lopettaminen. Ei toki artistien tarvi lopettaa, heidänhän pitää seurata kutsumustaan, mutta jos se ei enää ole se bändi eikä se juttu, niin vaikka siitä saisi rahaa, uskaltaa irroittautua siitä ja lähteä tekemään omaa juttua. Menestyihän/menestyy Megadeth:kin ja Metallica vielä paremmin, kun tiet erosivat. Ja esimerkkejä olisi varmasti vaikka kuinka, nuo ehkä tunnetuimmat noin kaupallisesti että kaikki tietää mitä tarkoitan, siis oman jutun tekemistä. Se kuuluu jos artisti ei tee omaa juttuaan. Ja se kai on sitten se joka myrkyttää koko bändin, kun yksi tahtoisi tehdä jotain muuta, muttei uskalla ottaa sitä irtiottoa ja aloittaa oman homman tekoa.

Tätä ongelmaa ei tietty ole koskaan minulla ollut ja siksi en haluakkaan bändiin vaan teen biisit ja pyydän soittajia. Jos jotain ei enää kiinnosta niin ei ole pakko, on tyyppi varallekin toteuttamaan minun sanelemia systeemejä. Ja itse olen liian ehdoton mihinkään bändiin, luulisin. Paitsi olen huomannut tuon ehdottomuuden karisseen tehtyäni yhteistyötä vanhempien, lahjakkaiden ja kokeneiden muusikoiden kanssa.

^ Vastaa Lainaa

Lautajaska
Lautajaska
4034 viestiä

#12 kirjoitettu 22.09.2011 11:28

Useimmiten bändin kolmas levy on paha paikka. Kun ensimmäisellä on päässyt pinnalle, voi toisen levyn tehdä samalla formaatilla ja se sitten saattaakin olla se, joka räjäyttää pankin. Jos tekee kolmannen samanlaisena, kuin kaksi aiempaa, sanotaan, että he vain hinkkaavat sitä samaa. Jos muuttaa linjaansa liian rankasti, kaikkoavat fanit, jotka rakastivat kahden edellisen levyn tyyliä ja soundia.
Moni bändi onnistuu myös muuttaa systeeminsä vuosien varrella hyvinkin radikaalisti ja menestyä aina vain paremmin. Jos vertaa, vaikkapa Eppujen ensimmäistä ja viimeisintä levyä, ei niitä tunnista samaksi bändiksikään. En tiedä ovatko bändin fanitkin sitten matkan varrella vaihtuneet. Levyjä kuunelemalla voisi olettaa niillä olleen eri yleisökin. Muuttuuhan kuitenkin yleisönkin maku vuosien mukana, joten ostajakunta voi hyvinkin olla täysin sama jengi, vieläpä kasvaneena edelleen, joka osti sen "Poliisi pamputtaa" singlenkin.

^ Vastaa Lainaa

Tärähtänyt
Tärähtänyt
215 viestiä

#13 kirjoitettu 22.09.2011 12:15

Tässä todettiinkin, että monet yksinkertaisesti eivät suostu myöntämään uutta paremmaksi kuin vanhaa. Mutta miksi tosiaan muissa taiteenlajeissa suostutaan myöntämään, rockissa ei?

Joku mainitsi, että José Saramago aloitti kirjoittamisen 45-vuotiaana ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 70-vuotiaana. Miksi tosiaan vastaava ei voisi onnistua rock-musiikissa?

Voidaanko tästä syyttää levy-yhtiöiden markkinointia? Rock-kriitikoiden asenteita?

Tilanne saattaa tietysti olla erilainen bändeillä kuin sooloartisteilla. Bändithän ovat usean tekijän summa.

Muutama esimerkki suosikkiartisteistani/bändeistäni, jotka ovat uransa myöhemmässäkin vaiheessa saaneet aikaan mestariteoksia:
- Queeniltä lempilevyni on kyllä toinen levy. Silti hyviä levyjä tuli koko uran ajan. Pidän siitä kaikkien haukkumasta Hot Spacestakin. Juuri ennen Freddie Mercuryn kuolemaa julkaistiin Innuendo, joka on mielestäni yksi Queenin kolmesta parhaasta levyistä. Käsittääkseni hyvinkin monet ovat samaa mieltä. Queenin elossa olevien jäsenten myöhempi tuotanto on kuitenkin mielestäni ollut korkeintaan kohtalaisen hyvää.
- David Bowie teki klassikkolevyjään 1970-luvulla. Pahin aallonpohja tuli 1980-luvulla. 1990-luvulla ilmestyneet levyt Outside ja Earthling saivat paljon kehuja (tosin myös haukkuja), ja niiden ansiosta Bowie sai paljon uusia kuulijoita. Itse pidän Outsidea Bowien parhaana levynä. Vuonna 2003 ilmestynyt Reality tuntui kuitenkin hyvistä hetkistään huolimatta välityömäiseltä. Onkin ikävää, jos se jää Bowien viimeiseksi levyksi.

^ Vastaa Lainaa

Coivisto
Coivisto
8780 viestiä

#14 kirjoitettu 22.09.2011 12:56 Muok:22.09.2011 12:57

Monet eivät myöskään suostu myöntämään että prosentuaalisesti pitkän linjan muusikot tekevät parhaat albuminsa myöhempään urallaan perkeleen paljon harvemmin. Ei kukaan ole tässä threadissä sanonut että ei ole mahdollista tehdä myöhään sitä yhtä klassikko albumia mutta jotenkin tästä haiskahtaa se turha uuden materiaalin puollustaminen sen perusteella että jotkut ihmiset eivät mukamas suostu myöntämään että uudet albumit voisivat olla parempia kuin aikaisemmat. Minusta Modest Mouse on tehnyt parhaat albuminsa parin ensimmäisen jälkeen kun musiikki muuttui vasemmalla kädellä väännetystä indie rockista hieman popahtavampaan. Atmospheren uusin albumi Family Sign on yksi näitten ehdottomasti parhaista mielestäni mikä on ainoa joka kilpailee God Loves Ugly albumin kanssa. Tottakai tälläisiäkin tapauksia on olemassa mutta se ei poista tästä maailmasta kaikkia U2:sia, Metallicoita, Weezereitä, Placeboita jne jne. Ilman minkäänlaista uutta tuulta siinä musiikissa todella harvoin nousee vanha bändi tuhkista.

Tämä mielipide on muodostunut pelkästään oman musiikin kuunteluni perusteella enkä voi sille mitään jos jonkun mielestä Grace Jones on tehnyt tiukan albumin uran loppuvaiheilla.

Coivisto muokkasi viestiä 12:56 22.09.2011

^ Vastaa Lainaa

Lautajaska
Lautajaska
4034 viestiä

#15 kirjoitettu 22.09.2011 14:18

Voi käydä niinkin, kuin Prockol Harumille. Se teki liian hyvän ensilevyn. Mitä tahansa he tekivät sen jälkeen, kirjoittivat kriitikot ja hokivat toimittajat, että hyvähä tämä on, muttei mikään "A Whiter Shade of Pale" kuitenkaan. Vasta vuosien jälkeen myönsivät hekin, että bändi teki kaikki vuodet hyvää ja kunnianhimoista musiikkia. Aivan yhtä tasokasta, kuin ensisingle antoi odottaa.

^ Vastaa Lainaa

pieslice
pieslice
3287 viestiä

#16 kirjoitettu 22.09.2011 17:31

Tärähtänyt kirjoitti:
Joku mainitsi, että José Saramago aloitti kirjoittamisen 45-vuotiaana ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 70-vuotiaana. Miksi tosiaan vastaava ei voisi onnistua rock-musiikissa?


Eikös tää Buena Vista Social Club ollut vähän tuon suuntaista.

^ Vastaa Lainaa

MKDELTA
MKDELTA
11907 viestiä

#17 kirjoitettu 22.09.2011 18:57 Muok:22.09.2011 19:07

Tärähtänyt kirjoitti:
Itse pidän Outsidea Bowien parhaana levynä.


Mitä vittua, en oo ainoa tätä mieltä oleva? HIGH FIVE!

Low on se 2nd bestest omaan makuuni.

MKDELTA muokkasi viestiä 19:06 22.09.2011
WANNA BE SCREWIN' WHEN THE NIGHTMARE COMES
WANNA COME QUICK THEN DIE
/,,/ :3 /,,/

^ Vastaa Lainaa

Lautajaska
Lautajaska
4034 viestiä

#18 kirjoitettu 22.09.2011 21:25

pieslice kirjoitti:
Tärähtänyt kirjoitti:
Joku mainitsi, että José Saramago aloitti kirjoittamisen 45-vuotiaana ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 70-vuotiaana. Miksi tosiaan vastaava ei voisi onnistua rock-musiikissa?


Eikös tää Buena Vista Social Club ollut vähän tuon suuntaista.


Muistelen, että André Segovia opetteli soittamaan kitaraa vasta 40 vuotiaana. Silti hänestä tuli eräs maailman arvostetuimmista klassisen kitaran mestareista. Monelle se ehdoton ykkönen.

^ Vastaa Lainaa

karman hardon
karman hardon
1998 viestiä

#19 kirjoitettu 22.09.2011 21:46

Mä luulen, että se mikä jakaa bändit/artistit kahteen kastiin, niihin jotka väsähtää vanhetessaan ja niihin jotka vielä vanhoilla päivilläänkin saavat aikaiseksi jotain kuranttia, on se perimmäinen syy tehdä sitä musaa:

ne jotka tekevät musaa saadakseen rahaa, menettävät sen parhaimman terän kun sitä rahaa tulee niillä vanhoilla meriiteilläkin (esim. Rolling Stones = ei ole julkaissut juuri mitään kelvollista vuosikymmeniin)

ne jotka tekevät musiikkia enemmän tutkimusmatkailijan mentaliteetilla (tai jostain syvästä sielunvammastaan) harvemmin väsähtävät, koska musiikin kenttähän on loputon suo josta riittää löydettävää yhden ihmiselämän edestä (tai jos musiikinteko on vain keino jäsentää sielunvammojaan, se palo tuskin sammuu ihan heti = rahallakaan ei voi paikata reikää sielussa)

tai jtn.

^ Vastaa Lainaa

karman hardon
karman hardon
1998 viestiä

#20 kirjoitettu 22.09.2011 21:47

Mä luulen, että se mikä jakaa bändit/artistit kahteen kastiin, niihin jotka väsähtää vanhetessaan ja niihin jotka vielä vanhoilla päivilläänkin saavat aikaiseksi jotain kuranttia, on se perimmäinen syy tehdä sitä musaa:

ne jotka tekevät musaa saadakseen rahaa, menettävät sen parhaimman terän kun sitä rahaa tulee niillä vanhoilla meriiteilläkin (esim. Rolling Stones = ei ole julkaissut juuri mitään kelvollista vuosikymmeniin)

ne jotka tekevät musiikkia enemmän tutkimusmatkailijan mentaliteetilla (tai jostain syvästä sielunvammastaan) harvemmin väsähtävät, koska musiikin kenttähän on loputon suo josta riittää löydettävää yhden ihmiselämän edestä (tai jos musiikinteko on vain keino jäsentää sielunvammojaan, se palo tuskin sammuu ihan heti = rahallakaan ei voi paikata reikää sielussa)

tai jtn.

^ Vastaa Lainaa

Tärähtänyt
Tärähtänyt
215 viestiä

#21 kirjoitettu 23.09.2011 02:13

MKDELTA kirjoitti:
Tärähtänyt kirjoitti:
Itse pidän Outsidea Bowien parhaana levynä.


Mitä vittua, en oo ainoa tätä mieltä oleva? HIGH FIVE!

Low on se 2nd bestest omaan makuuni.

Outside on suuruudenhullu levy, ja hyvä niin. Brian Eno, industrial- ja teknovaikutteet, Motelin kaltaiset loistavat biisit... Loistava levy. Pidin siitä jo sen ilmestymisen aikaan, mutta nykyään vielä paljon enemmän. Jatko-osa 2.Contamination ei koskaan ilmestynyt, mutta olen kehittänyt siitä päässäni oman version.
Toiseksi paras taitaa minusta olla Heroes. Ylipäätään ne levyt, joilla Brian Eno on mukana, ovat minusta ne parhaat. Myös Lodger! Bowien muista levyistä suosikkejani ovat Station to Station, The Man Who Sold the World ja Scary Monsters.
Ensimmäinen näkemäni Bowien keikka oli juuri Outside-kiertueella. Tosin seuraavan vuoden Ruisrock-keikka oli melkeinpä vielä parempi.

^ Vastaa Lainaa

karman hardon
karman hardon
1998 viestiä

#22 kirjoitettu 23.09.2011 07:47

pakko kompata: Outside on yks parhaista Bowie-rieskoista. En tiedä onko Low parempi, riippuu vähän päivästä.

^ Vastaa Lainaa

ronne
ronne
22 viestiä

#23 kirjoitettu 23.09.2011 20:48 Muok:23.09.2011 20:49

Coivisto; (Tottakai tälläisiäkin tapauksia on olemassa mutta se ei poista tästä maailmasta kaikkia U2:sia, Metallicoita, Weezereitä, Placeboita jne jne. Ilman minkäänlaista uutta tuulta siinä musiikissa todella harvoin nousee vanha bändi tuhkista. )
Onko U2:sen Ahtung baby, ja Zooropa vanhan toistamista, tai Pop-levy?

Kauko Röyhkä kertoi tuoreessa haastattelussa, et yli viiskymppisenä hän on tehnyt levyjä, jotka kiinnostavat suurempia ihmismääriä kuin esim. 25-vuotta takaperin...

Toistaako Ismo Alanko samaa kaavaa levyllään jos niin, mikä se kaava on?

ronne muokkasi viestiä 20:49 23.09.2011

^ Vastaa Lainaa

Tärähtänyt
Tärähtänyt
215 viestiä

#24 kirjoitettu 23.09.2011 22:42

projekt kirjoitti:
Offtopic,offtopic.....Enon ja David Byrnenyhteistyö kuulostaa hyvältä!


Siirretään takaisin ontopiciksi: Mitä mieltä olet Enon ja Byrnen muutaman vuoden takaisesta yhteistyölevystä? Miten se vertautuu heidän vanhempaan yhteistuotantoonsa? Aika erilaista musiikkiahan se toki on.

^ Vastaa Lainaa

Coivisto
Coivisto
8780 viestiä

#25 kirjoitettu 23.09.2011 23:45

ronne kirjoitti:
Onko U2:sen Ahtung baby, ja Zooropa vanhan toistamista, tai Pop-levy?


Noista uusin albumi on 14 vuotta vanha albumi. Keksisitkö paremman näsäämiskohdan?

^ Vastaa Lainaa

Lautajaska
Lautajaska
4034 viestiä

#26 kirjoitettu 24.09.2011 00:40

Jotkut löytävät sen "kovan jutun" vasta vuosien jälkeen. Puolestaan joku jysähtää läpi oitis ja tienaa ensin hiteillä riittävästi, että voi alkaa myöhemmin hyvinkin epäkaupalliseksi ja tekee sitten ihan omien mielenliikkeidensä mukaan, piittaamatta myykö se vai ei. Kolmen soinnun hinkkaamiseenkin kyllästyy toisinaan.

^ Vastaa Lainaa

karman hardon
karman hardon
1998 viestiä

#27 kirjoitettu 24.09.2011 10:44

ja vielä tarkennus:

mä en nyt tarkoittanut kaupallista menestystä "tason" mittarina. se, että suuri yleisö tykkää ei meinaa taiteellisen tason kannalta hevonpaskaakaan. suuri yleisöhän tunnetusti tykkää paskasta

^ Vastaa Lainaa

Tärähtänyt
Tärähtänyt
215 viestiä

#28 kirjoitettu 24.09.2011 11:56

Fetito kirjoitti:
Minua häiritsee se kun Dion Angry Machinesia pidetään muka liian "kaupallisena" ja "mainstreamina" musiikkina. Mitä helvet.

En edes muista, olenko kuullut kyseistä levyä. Mutta haluan kommentoida tuota kaupalliseksi kutsumista. Se on sana, jota usein käytetään siitä, jos artisti tekee aiemmasta tyylistään poikkeavaa musiikkia. Siis sellaisissakin tapauksissa, kun suunta on todellisuudessa epäkaupallisempaan päin. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisesta ovat vaikka se, jos joku metallibändi ottaa levylleen mukaan koneita tai jos konebändi ottaa levylleen kitaroita.

Minusta hyvin häiritsevää on myös se, kun fanit (tai "fanit") kuvittelevat tietävänsä bändiä paremmin, mistä bändin musiikissa pitäisi olla kysymys ja millaista musiikkia bändin kuuluisi tehdä. Saatetaan valittaa, että joku bändi on hylännyt alkuaikojensa periaatteet, vaikka ei edes tiedetä, onko bändillä ollut alkuaikoina jotain tuollaisia periaatteita. Esimerkiksi alkuaikojen musiikki on saattanut kuulostaa raaemmalta, koska ei ole ollut varaa kunnolliseen äänitysteknologiaan. Se ei tarkoita, että huonon äänitysteknologian käyttö kuuluisi bändin periaatteisiin. Tai että bändin periaatteisiin kuuluisi vain pienissä klubeissa esiintyminen ja että stadionkeikat ovat niiden periaatteiden hylkäämistä. Todellisuudessa kuitenkin aika iso osa bändeistä toivoo alusta asti pääsevänsä esiintymään isoille areenoille.

^ Vastaa Lainaa

Lautajaska
Lautajaska
4034 viestiä

#29 kirjoitettu 24.09.2011 23:42

Tärähtänyt kirjoitti:
Fetito kirjoitti:
Minua häiritsee se kun Dion Angry Machinesia pidetään muka liian "kaupallisena" ja "mainstreamina" musiikkina. Mitä helvet.

En edes muista, olenko kuullut kyseistä levyä. Mutta haluan kommentoida tuota kaupalliseksi kutsumista. Se on sana, jota usein käytetään siitä, jos artisti tekee aiemmasta tyylistään poikkeavaa musiikkia. Siis sellaisissakin tapauksissa, kun suunta on todellisuudessa epäkaupallisempaan päin. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisesta ovat vaikka se, jos joku metallibändi ottaa levylleen mukaan koneita tai jos konebändi ottaa levylleen kitaroita.

Minusta hyvin häiritsevää on myös se, kun fanit (tai "fanit") kuvittelevat tietävänsä bändiä paremmin, mistä bändin musiikissa pitäisi olla kysymys ja millaista musiikkia bändin kuuluisi tehdä. Saatetaan valittaa, että joku bändi on hylännyt alkuaikojensa periaatteet, vaikka ei edes tiedetä, onko bändillä ollut alkuaikoina jotain tuollaisia periaatteita. Esimerkiksi alkuaikojen musiikki on saattanut kuulostaa raaemmalta, koska ei ole ollut varaa kunnolliseen äänitysteknologiaan. Se ei tarkoita, että huonon äänitysteknologian käyttö kuuluisi bändin periaatteisiin. Tai että bändin periaatteisiin kuuluisi vain pienissä klubeissa esiintyminen ja että stadionkeikat ovat niiden periaatteiden hylkäämistä. Todellisuudessa kuitenkin aika iso osa bändeistä toivoo alusta asti pääsevänsä esiintymään isoille areenoille.


Joskus on niinkin, että bändin alkuaikoina ovat muut, siis levytuottaja ja manageriporukka sanellut, mitä pitää ja saa tehdä. Vasta nimen ja suosion myötä on bändi itsenäistynyt ja alkanut tehdä omien toiveidensa mukaan. Silloin voi tyyli muuttua radikaalistikin. On olemassa bändejä, jotka on alunperin kerätty kokoonkin levy-yhtiön vision mukaisesti mm. lehti-ilmoituksin.

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu