#2 kirjoitettu 17.12.2010 12:48

Jeskola Buzzissa on yksi särö nimeltä Pampurfe. Tuolla Firesledgen näppärällä pluginilla on tehty monet astetta vähemmän hienovaraiset tuhnusoundit ja tunkkaistettu montaa turhan kirkkaalta tuntunutta soundia. Sama kikka onnistunee millä tahansa hienovaraisuuteen pystyvällä säröplugarilla, josta löytyy Tone-säädin, joka jättää särölle itselleen hieman liikkumavaraa.

Buzz ei tosin taida olla hirveän yleisesti käytetty ohjelma, joten heitetäänpä mukaan jotain vieläkin herkullisempaa. Variety of Soundin lähes käsittämättömästi ilmaisina julkaistut pluginit ovat rokanneet useampaa studiohomotaloa viimeisen reilun vuoden ajan. Erityismaininnan ansaitsevat viime vuoden KVR:n ilmaispluginikisan voittanut FerricTDS-nauhadynamiikkasimulaattori, TesslaPRO-saturaattori sekä uusi NastyDLA-chorus-delay-yhdistelmä. Soundia rikkovien pluginien ulkopuolelta suosittelen myös lämpimästi kokeilemaan Variety of Soundin epicVerbiä, joka on melkoisen monipuolinen peruskaiku, vaikkein impulssivasteita huolikaan.

Noista saattaa saada jotain irti — moni on jo saanut.

#3 kirjoitettu 17.12.2010 17:08 Muok:17.12.2010 17:20

Hyvä Nyhde! Noi saturaattorit on ihan uusia tuttavuuksia. Pitää ehdottomasti ottaa kokeiluun.

Puhuin tässäkohtaa paskaa jostain syntikoista, se viesti on tuolla.

#4 kirjoitettu 22.12.2010 12:24 Muok:22.12.2010 19:08

monien analogilaitteiden perisynti eli kohina on mukavan helppo toteuttaa melkein mihin tahansa. tekee varsinaisen soundin lisäksi synan, joka tuuttaa ulos kohinaa (valkoista tai maun/käyttökohteen mukaan värikästä) joka triggeröityy varsinaisen soundin midiraidan mukaan, tai audioraidan tapauksessa joko jollain gatella tai vaihtoehtoisesti laittaa sen koko ajan taustalle soimaan. kohina laitetaan luonnollisesti ennen efektejä, koska se on oikeastaan osa soundia, joten mm. kompressorit ja säröt vaikuttavat myös kohinaan ja sitä kautta myös varsinaiseen soundiin. elävöittää huomattavasti bassolinjoja.

analogisynien tapauksessa oskillaattorien driftaus on myös kiva juttu, ja kunhan synan omissa lfo:issa on sopiva waveform ja amountin voi säätää tarpeeksi pieneksi, onnistuu tämän kiusanhengenkin emulointi. joskus kannattaa kokeilla kahden lfo:n yhteismodulaatiota niin, että audio-oscia moduloidaan siniaallolla ja vähän voimakkaammalla satunnaisella waveformilla. kannattaa myös kokeilla siniaalto-lfo:n nopeuden moduloimista toisella lfo:lla. ylipäätään kaikki satunnaisuus ja metamodulointi on hyvästä analogisuuden emuloinnissa. jos samplerin pitchiin voi liittää lfo:n, se onnistuu samalla tavalla myös sampleille.

erityisesti useammasta oskillaattorista koostuva synasoundi kuulostaa yleisestikin huomattavasti paremmalta, jos kaikkiin osceihin lisää eri tavalla satunnaiset lfo:t. aikoinaan supersahasoundeja itse tehdessäni se oli se puuttuva piste iin päälle, koska ilman lfo:ita seitsemän eri saha-aaltoa pääsivät detunesta huolimattakin ajoittain samaan vaiheeseen, joka aiheutti sellaisen kuvottavan OOIINGGZZZZIUUUU-äänen. supersahan pitää olla tasaista kohinaa! \,,/ sama pätee myös eri choruksiin tai flangereihin. tai oikeastaan kaikkeen. digitaalisuus on tarkkaa, analogisuus ei. lisätkää lfo:ita ja moduloikaa lfo:n nopeuksia lfo:illa!

joskus mua on inhottanut käyttämieni rumpusamplejen kliinisyys ja pieni viiltävyys jossain piikkitaajuudessa, niin oon jyrkän eq:n sijaan laittanut pitchiin nopean siniaalto-lfo:n (20+ Hz) niin pienellä amountilla, että soundissa ei kuule varsinaista wobblausta, vaan pelkästään sellanen hienovarainen chorus-mainen epäselvyys. hitaammalla lfo:lla se voi myös auttaa aikaansaamaan vastaavanlaista eloa ilman chorus-soundia. koska lfo elää, niin wobble ei oo "koskaan" sama, joka on tietysti ensisijaisen tärkeää.

mehukkaampaa filtterisoundia hakiessaan kannattaa kokeilla hienovaraisen särön lisäämistä filsun jälkeen. jos tuntuu, että särö muuttaa soundia liikaa, filtteriä voi kokeilla send-efektinä ja säröön menevän signaalin pre-filtteröimistä joko kiinteillä tai varsinaisen filsun cutoffin mukaan liikkuvilla lp/bp/hp-filsuilla. vastaavasti myös särötettyä versiota voi yrittää filtteröidä. kannattaa tietysti tarkistaa, että tällöin latenssikompensaatio toimii, eikä särö tai mikään filttereistä muuta vaiheita ikävästi sotkuun.

modulaatio on poikaa myös tässä tapauksessa: lisää sopivasti satunnainen lfo varsinaisen filtterin cutoffiin, niin etenkin kovasti resonoivat soundit heräävät henkiin, vaikkei cutoffia liikuttelisi itse ollenkaan.

kannattaa tarkistaa, että käyttämänsä va-synan oskillaattorit tuottaa koko äänialueella kerrannaisia, ettei esim. saha-aallossa lopu matsku johonkin 13khz, joka kuulostaa joltain ankealta 96kbps mp3-paskalta. syna kuulostaa myös huomattavasti elävämmältä, mikäli oskillaattorit ja lfo:t ovat ns. freerun-modessa, eli eivät ala samasta vaiheesta. se on helppo testata resonoivalla filtterillä jossa on reilu decay ja soittamalla matalia nuotteja ja kuuntelemalla, pulputtaako soundi aina samoista kerrannaisista. vastaavasti filtteristä on enemmän hyötyä, mikäli sen säätövara on ainakin 40 Hz - 20 kHz.

nauhakompressioon on olemassa rutkasti plugareita, mutta vinyylisäröön en ole löytänyt mitään jota olisin ite kelpuuttanut, joten oon tosi futuristimaisesti duunannut sellaisen itse auditionissa:
1) teen kopion signaalista, jonka filtteröin käänteisellä RIAA-korjauksella (bassoja ja keskiääniä hiljennetään, käyrän lunttasin wikipediasta ja kopioin vähän soveltaen auditionin fft filteriin).
2) vastamiksaan käänteis-RIAA-korjatun signaalin alkuperäisen kanssa, joka käytännössä poistaa alkuperäisestä signaalista diskantit.
3) lisään käänteis-RIAA-korjattuun signaaliin waveshaperin, jota oon pitkään hienosäätänyt sellaiseksi, että se kuulostaa melko lailla sellaiselta säröltä, joka vinyyleissä usein on voimakkaiden S-äänteiden kohdalla erityisesti huonoilla neuloilla.
4) phase shiftaan vasenta kanavaa taajuuskohtaisesti niin, että matalat shiftaantuvat n. -45 astetta ja ylimmät diskantit -90 astetta. oikealla kanavalla sama juttu, mutta astemäärät ovat 45 ja 90 (plussalla siis). tää koittaa jotenkin emuloida stereoäänirasian konfiguraatiota, jossa äänipäät on toisiinsa nähden 90 asteen kulmassa ja urassa oleva erisuuntaisuus liikuttaa eri äänipäitä sen mukaan, onko ääni vasemmalla vai oikealla. ideana tietenkin se, että kun vasemmalla kanavalla kuuluu jotain, niin uran ja äänirasian epätäydellisyydestä johtuen myös oikea äänipää liikkuu, mutta väärässä vaiheessa sen eri asennosta johtuen. tähän pitäs vielä implementoida fiksusti se kanavavuoto, jossa vasemmalla oleva voimakas ääni aiheuttaa säröä myös oikealle.
5) miksaan signaalit keskenään, eli särötetyt diskantit takaisin alkuperäiseen, josta diskantit on kakkosvaiheessa poistettu.

vaatii vielä rutkasti tosin säätöä ja tutkimista, että tosta saa toimivan kaikentyyppisellä inputilla, mut monen oman biisin masteriin oon sen työntänyt ja tyytyväinen ollut. luulen, että pitäs mennä jo varta vasten tätä säröä fysiikkamallintavan plugarin puolelle jos identtisempää jälkeä haluais saada.

tietenkin oon äänittänyt yksipuolisen vinyylin prässämättömältä puolelta minuutin kohinaa ja napsumista, jota käytän tosi usein looppaavana taustasamplena biiseissä aina vähän eri nopeuksilla ton viimeistelevän säröefektiprosessin kanssa.

edit1: lisää juttuja:

oon tehny rumpuja ja varauksin myös vokaaleja varten sellaisen huojuexciterin, jossa signaaliin lisätään ~80ms reverse reverb ja sit on sellanen efektiketju, jossa signaalikopio vedetään 12dB/oct hp-filsun läpi (cutoff jossain 16kHz), mössösärö (ei mitään putkihifistelyä vaan rehdisti signaali paskaksi), ja sit vasemmalle ja oikeelle kanavalle eri nopeuksiset (luokkaa ~5-10 Hz, hertsin tai muutaman erolla) flangerit joista tulee pelkästään märkä signaali (eli käytännössä pitch huojuu snadisti vähän niin kuin siinä ois lfo), ja sit vasen kanava 8ms delayn läpi ja oikea kanava 11ms delayn läpi. se ympätään alkuperäseen signaaliin. tuloksena elävää kirkkautta, jota voi tarvittaessa ekuttaa, jos yläpää korostuu liikaa.

toinen rumpujekku jonka tein yhteen biisiin on reilusti lopassattu (75-150 Hz) temposynkkaamaton about 357/350ms (vasen/oikea, melkein 3/16-osanuotin pituinen) delay, jonka läpi pistin pääasiassa diskanttisia soundeja, eli haitsuja ja muita vastaavia perkussioita. kuulosti vähän samalta kuin kaseteissa se efekti, jossa voimakkaiden äänien jälkeen sama soundi kuuluu uudestaan vaimentuneesti epämääräisenä kun nauhan magnetointi vuotaa kelalla ollessaan lähimpiin päällekkäisiin kieppeihin. en käyttänyt delayssa ollenkaan feedbackia, mutta se saattais lisätä epämääräisyyden ja tuhnun tuntua vielä lisää.

vallitseva alapäänleikkaustrendi on myös analogisoundiin pyrkiessä joskus huono idea. jos soundissa on selvästi jotain älytöntä dc-offsettiä tai muuten vaan inhottavan kuuluvia pumahduksia siellä missä niitä ei halua, niin toki leikkausta voi harrastaa, mutta koska analogitekniikkaan kuuluu vahvasti kaikenlaiset mekaaniset jylinät ja huminat, niitä kannattaa jopa lisätä ellei missään soundissa sellaista ole. perinteinen tummanruskea noise sopivan vaimeasti taustalle (ehkä jopa lisäfiltteröitynä, että jäljelle jää ainoastaan sellainen alle 100 Hz jyminä) ja päälle yhtä hiuksenhienosti white noisea, niin jo kuulostaa vähän enemmän siltä, että se tuttu ipod onkin oikeasti joku mekaaninen kelanauhuri. myös normaalisti ärsyttävää maahuminaa (se 50 Hz kantti-/siniaalto riippuen tietenkin sähkön laadusta!) oon lisännyt monasti biiseihin, edelleen niin vaimeasti että sen erottaa vaan hiljaisissa kohdissa reilulla äänenvoimakkuudella. lisää samoin fiilistä, että nyt on käytetty oikeasti jotain tosi vintagea laitteistoa ja maahumina on siinä samalla tullut, vaikka kyseessä oiskin puhtaasti digitaalinen biisi.

myös 90-luvun alun digitaaliset laitteet voi kuulostaa makeilta, ja tosi usein se johtuu "vain" 16-bittisistä konverttereista tai 44.1 kHz:ä matalammasta sample ratesta. bit degrader on tietysti sitä itseään tällaisen soundin matkimisessa, ja erityisesti sample raten pienentäminen on mainstreamissakin jo oikeastaan vanhentunut trendi, jolla tykkään edelleen höystää esim. bassolinjoja tai, noh, oikeastaan mitä vaan.

edit2: lisää:

ekojen midi-syntikoiden ja -samplereiden tapauksessa latenssikompensaatio ois varmasti ollu tosi makea juttu sen ajan tuottajille, ellei erillisiä tarpeeks tarkkoja delayefektejä ollut käytettävissä. kaikki laitteet jouduttiin joskus kytkemään sarjaan niin, että sekvensseristä (joka sekään ei ollut mikään millintarkka eikä pyörinyt millään supermacilla) lähtevä mididata kulki jokaisen laitteen läpi kunnes se päätyi oikeaan paikkaan. tästä syystä viimeisenä ketjussa ollut laite oli aina muita hitusen myöhässä. joissakin tapauksissa se aiheutti ihan hauskan grooven biisiin, kun kaikki samalla iskulla triggautuva ei pamahtanutkaan ihan täysin yhtaikaa soimaan. kannattaa muistaa ens kerralla, jos tuntuu, ettei groove elä.

rytmifriikkinä mä tietenkin säädän rumpukompeissani sen alustavan biitin tehtyäni jokaisen oneshotin käsin tarkalleen sellaiseen kohtaan, että rytmi nykii vähän, kun aika usein sellainen sopii siihen, mitä teen. 4/4 basareita on eritoten hauska muljutella ihan hassusti vähän epätahtiin. sit jokainen biisin elementti, kuten haitsut, bassolinja, jotkut stabisoundit ja muut rytmielementit samaan tahtiin. ei oo liian iso urakka, kun aika usein käytän sellaista yhden tahdin luuppaavaa nytkyä, eikä moni riffikään oo usein neljää tahtia pidempi, johon se pitäis nysvätä. tuhlaan tosin joskus tunninkin siihen, kun hienosäädän millisekunnin sisällä hyvää kohtaa snarelle ja muille voimakkaille perkussioille, kun en osaa päättää missä kohassa se kuulostaa parhaimmalta basarin transientin kanssa. :p

#5 kirjoitettu 22.12.2010 15:14 Muok:22.12.2010 15:14

veezay kirjoitti:
vitusti kaikkee kliffaa


opin paljon, miks et ikin kertonu mulle aikasemmin näist? HÄ

#6 kirjoitettu 22.12.2010 16:46 Muok:22.12.2010 16:47

Jaycob kirjoitti:
opin paljon, miks et ikin kertonu mulle aikasemmin näist? HÄ

ei oo ollu mitää sellast ketjuu mihi ois voinu tyrkätä kaikki tollaset pikkujipot, oisin kuitenki vaikuttanu asburgerilta.

ai sulle vai? no oonha mä ny ton vinyylisäröjutun selittäny! ja saletisti sanonu jotai noist lfo:istaki. et kuitenkaa muista.

#7 kirjoitettu 24.12.2010 05:54

veezay kirjoitti:
ei oo ollu mitää sellast ketjuu mihi ois voinu tyrkätä kaikki tollaset pikkujipot, oisin kuitenki vaikuttanu asburgerilta.


Onneks saatiin tämä ketju, niin et vaikuttanut lainkaan!

Olin tänään liikenteessä mukanani vain kannettava tietokoneeni ja kasa sen sisuksiin sullottua musisointiin soveltuvaa kamaa. Ei ulkoisia efektejä, ei hardissynia. Tulin tehneeksi omaan digisoundin työstämisen tasooni nähden yllättävänkin lämpöistä soundia Togu Audio Linen Noisemakerin, CamelAudion CamelCrusherin sekä Variety of Soundin FerricTDS:n sekä TesslaPron yhdistelmillä. Jonkinlaista melko pientä tech-trancea tällä kertaa.

Noisemakerista purskuttelin alkajaisiksi ulos melko napakan bassosoundin. Hieman vekottimen omaa Chorusta (II-moodi) päälle, reipas puoli tuntia LP-filtterin cutoffin asennon runkkaamista ja pohja oli jotakuinkin siinä. CamelCrusherista säädin bassoni päälle sopivan häijyn Tube-särön sekä LP-filtterin resonanssia, minkä jälkeen pudotin koko CamelCrusherin Mix-arvon jonnekin 10:90 tienoille. Juuri sopivasti, että aiheuttamani häiriö kuuluu, jos siihen keskittyy, mutta normaalitilanteessa siihen ei kiinnitä huomiota. Lopuksi lyttäsin koko komeuden FerricTDS:n häijyimmillä asetuksilla, jotka ovat nekin melkoisen hienovaraiset, jos vertaa vaikkapa tavallisiin limittereihin.

Tarvitsin myös tunkkaista ja ikään kuin jossain kaukana kaikuvaa tranceliidiä, joka sekin irtosi vaivatta Noisemakerista. Yritin aluksi työstää jotain presetiä eteenpäin, mutta siitä ei tullut mitään, koska en saanut soundia soimaan nätisti yhteen kappaleeni hiomattoman rangan kanssa. Ruuvasin siis omani alusta alkaen yhdistelemällä Noisemakerin chorus-ominaisuutta, sopivasti toisiinsa nähden detunattuja sahaoskillaattoreita sekä vain aavistuksen verran LP-filtterin cutoffiin huojuntaa lisäävää LFO:ta. Päälle heitin hieman (alle 10% märkää soundia — jälleen juuri niin paljon, että sen juuri ja juuri kuulee) MeldaProductionin Ring Modulatoria sekä melko ronskisti Variety of Soundin TesslaProta, joka ei sekään ole maailman aggressiivisin tehoste.

Noin neljän tunnin säätämisen päätteeksi mietin, oliko kaikki tuo lisävaiva oikeasti näkemisen arvoista ja tulin siihen lopputulokseen, että olihan se — ehdottomasti! Kappale kuulosti paremmalta kuin ilman säätämistä ja kaikkein olennaisimpana se kuulosti juuri sellaiselta kuin sen halusinkin kuulostavan. Paukkui, huojui ja pää nyökähteli rytmin mukana. Toimi!

Tarinan opetus piilee tälläkin kertaa siinä, kuinka arvokasta hienovaraisuus näissä asioissa onkaan — etenkin näissä asioissa! Jos olisin esimerkiksi jättänyt bassooni lisäämän Tube-särön 100-prosenttisen märäksi, olisin paitsi menettänyt soundini bassopuolesta kaiken iskevyyden, mutta samalla myöskin kadottanut alkuperäisen soundin luonteesta jotain olennaista, joka teki tästä bassosoundistani juuri tämän bassosoundin. Olisin saanut kasan geneeristä särömuhjua, joka ehkä toimii joissain jutuissa, mutta astetta analogisemman soundin mukailussa onkin kyse melko pienistä eroista.

Jos vertaa digisynalla soitettua saha-aaltoa analogisynalla soitettuun vastaavaan, saattaa täysin maallikon olla vaikea hahmottaa eroa. Tässä nimenomaisessa erossa on kyse niin pienistä asioista, että jopa asiaan perehtyneen harrastelijankin saattaa ajoittain olla vaikea erotaa näitä kahta toisistaan. Älkää puuttuko tähän sen enempää, sillä yritän vain alustaa pointtiani. Ero näiden kahden maailman välillä on lopulta varsin pieni, hienovarainen. Jotta tämän eron saisi kurottua umpeen digitaalisin konstein, tarvitaan myös pientä ja hienovaraista lähestymistapaa, johon 100-prosenttisen märillä rupisäröillä ei ole mitään asiaa.

Elävöittäkää digitaalisia ääniänne monin hienovaraisin keinoin ja äkisti ne soivatkin jo paljon värikkäämmin!

#8 kirjoitettu 24.12.2010 20:28 Muok:24.12.2010 20:30

yksi hyvin yksinkertainen keino tähän on käyttää vaan ihan törkeän kuraisia sampleja (itse samplaan jatkuvasti kaikkea ihan ihmeellistä youtubesta ja muista videopalveluista), tai raiskata omat samplauksensa esim todella kehnolla ja väärin tehdyllä mp3-pakkauksella jonka jälkeen tietenkin resamplaa takaisin "hyvälaatuiseksi".

kaikki eivät tietenkään pidä digitaalisista artifakteista ja onhan tämä kaikin puolin väärin, mutta se on Hauskaa Ja Helppoa.

jos jaksaa nähdä vaivaa niin kelanauhuri tai kasettidekki kuluneilla nauhoilla myös hyvä keino tähän, pähkinänkuoressa siis hyvälaatuisen digitaalisen materiaalin resamplaus todella kehnoksi. välillä tulee ihan uudenlaisia soundeja jopa näissä prosesseissa kun paljon taajuuskaistaa vaativat äänimatot pakkaantuvat käsittämättömäksi muusiksi.

#9 kirjoitettu 24.12.2010 20:49 Muok:24.12.2010 20:58

bze kirjoitti:
yksi hyvin yksinkertainen keino tähän on [...] raiskata omat samplauksensa esim todella kehnolla ja väärin tehdyllä mp3-pakkauksella jonka jälkeen tietenkin resamplaa takaisin "hyvälaatuiseksi".

oon joskus ajatellu itsekseni, että onks tohon olemassa jotain plugaria, joka käytännössä pakkais inputin mp3-pakkauksella määriteltyjen asetusten mukaisesti ja outputtais tuloksen?

onhan tämä kaikin puolin väärin

kielletty hedelmä on aina kaikkein makein ;) ;) ;) ;) ;) ;)

#10 kirjoitettu 24.12.2010 20:57

Nyhde on kyllä tosiolevaisuuden perusasioiden äärellä. Vähemmän on melko usein enemmän. Plugareiden kanssa pätee todellakin (jos ei nyt ihan aina, niin ainakin useimmiten) luonnonlaki: jos sen kuulee vasta sitten kun sen ottaa pois, se on hyvä.

#11 kirjoitettu 25.12.2010 23:44 Muok:25.12.2010 23:46

karman hardon kirjoitti:
Nyhde on kyllä tosiolevaisuuden perusasioiden äärellä. Vähemmän on melko usein enemmän.

tollasen huomaamattoman särön kohdalla kyseessähän on oikeastaan vain yhdestä analogien perussoundin emuloimisesta eikä niinkään soundin perusluonteen luomisessa osana olevasta efektistä (tässä asiayhteydessä). toki johonkin soundiin voi lisätä ihan järjettömän kohinasärön, jos haluaa sellaisen selvästi säröllä olevan soundin, mut silloin siitä puuttuu se hellävarainen särö, joka tekee säröttömästäkin soundista huomaamattomasti mukavamman.

vastaavia helläsäröjä (hellasäröjä?) kannattaa siis kokeilla lisätä jokaiseen soundiin erikseen ikään kuin jokainen soundi tulisi analogista ja eläisi omana entiteettinään kohdaten signaalitiellään monta monituista lämmittävää aparaattia ennen päätymistään nauhalle. jokaiselle pitää tietysti myös lisätä omat virtuaaliset kohinansa ja oskillaattoridriftit ja... huonoja uutisia Nyhteen melkein ajan tasalla olevalle koneelle.

#12 kirjoitettu 28.12.2010 08:02

Paljon hyviä tullut. Nyt ei ehi tarkemmin sählääämään, mutta yksi analogisyna saundin emulaatio menetelmä on laittaa ensimmäisen asteen filtteriä suhteellisen matalle esim. johonkin synasaundiin ja SEN JÄLKEEN säätää suht diskanttinen synasaundi siitä. Eli kuten kuraisimmissa analogisynissäkin usein se laskee se taajuuskäppyrä sinne ylöspäin, mutta se synan nuppien väänjä sitten kompensoi sitä tekemällä jo alunperinkin sen saundin eritavalla. Ei ole kovinkaan tieteellinen tuo ensimmäsen asteen filsu, mutta lopputuloksena len saanut siten autenttisimman tuloksen digisynillä.

#13 kirjoitettu 28.12.2010 08:58

itse ainakin löydän tuon tyylin saundeihin bp- hp- filttereistä, oikeasta reverbistä ja oikeasta säröstä sekä kompressioinnista. Näiden järjestys ketjussa - sillä kannattaa myös leikkiä.

#14 kirjoitettu 28.12.2010 12:35

Vanhasta analogikamasta puuttuu usein sihisevin yläpää. Varmaan joku on matkinut tätä equttamalla yläpäätä veke loppumiksissä? Mutta kokeilkaapa seuraavaa (jos mahdollista); Otat ens kerralla (mitä otatkin) kahdella mikillä - kahdelle raidalle- talteen. Toisen otat normaalisti ja equtat miksatessa. Toisesta niistät yläpäätä veke jo ennen tallennusta. Ois kiva kuulla minkälaisia kokemuksia muut saa tästä testistä irti. Mulla jäi kerran pöydästä äänittäessä yläpäät veke ja lopputulos kuullosti "aidosti vanhalta", jollaiseen en olisi loppumixiä tehdessä olisi normisti enää päässyt...???

#15 kirjoitettu 28.12.2010 17:52

jarpat kirjoitti:
Vanhasta analogikamasta puuttuu usein sihisevin yläpää. Varmaan joku on matkinut tätä equttamalla yläpäätä veke loppumiksissä?

voi tosin käydä niin, että sit se masteri kuulostaa vaan just siltä; yläpää puuttuu. sopiva kompromissi saattaa löytyä jos filtteröi diskantit erilleen ja heittää ne jonkun särön läpi takaisin niin, että diskanttien äänenvoimakkuus on suunnilleen sama tai hintsusti hiljasempi kuin puhtaana.

#16 kirjoitettu 28.12.2010 18:08

veezay kirjoitti:

voi tosin käydä niin, että sit se masteri kuulostaa vaan just siltä; yläpää puuttuu. sopiva kompromissi saattaa löytyä jos filtteröi diskantit erilleen ja heittää ne jonkun särön läpi takaisin niin, että diskanttien äänenvoimakkuus on suunnilleen sama tai hintsusti hiljasempi kuin puhtaana.

Toimii. Ite olen kuitenkin sen verran laiska, et vedän useimmiten band-kompressorilla tai desserillä. Sekin toimii passelisti. Eri juttu tietty jos haluaa vielä erityistuhnua särön muodossa. Hyvällä vintagemallintavalla plugarilla lisäsäröä ei tarvita.

Tohon yläpään terävyyden vähentämiseen oon käyttänyt myös kevyttä chorusta. Myöskin stereolevitin vähentää yläpäitä automaagisesti, toimii jossain tilanteissa. Ei välttämättä kannattais vetää kaikkea materiaalia pois sieltä yläsävelsarjoista vaan ennemminkin pehmentää vaikka hyllykorjaimella.

#17 kirjoitettu 06.02.2011 17:04

Yksi äänen ominaisuus, johon olen viime aikoina kiinnittänyt erityishuomiota, on analogisyntikoiden äänten omanlaisensa tilantuntu. En ole varma, mistä se oikeastaan johtuu, mutta jotenkin näiden fyysisten laitteiden soinnissa on jotain väljempää kuin VST-virtuaalianalogeissa.

Olen viimeisimmissä tuotoksissani pyrkinyt kompensoimaan tätä eroa käyttämällä näiden VST-synasoundien perässä hienovaraisesti tilantuntua lisääviä impulssivasteita. Parhaat tulokset ovat syntyneet lisäämällä ääneen kevyesti jonkin pienikokoisen rumpuäänityshuoneen impulssia — hienovaraisesti tietenkin. Luonnollisesti, jokaisen äänen kaiku tulee hioa sopivanlaiseksi tapauskohtaisesti, mutta samat suuntaviivat tuntuvat auttavan lähes äänen kuin äänen kanssa.

#18 kirjoitettu 07.02.2011 06:22

Nyhde kirjoitti:
Yksi äänen ominaisuus, johon olen viime aikoina kiinnittänyt erityishuomiota, on analogisyntikoiden äänten omanlaisensa tilantuntu. En ole varma, mistä se oikeastaan johtuu, mutta jotenkin näiden fyysisten laitteiden soinnissa on jotain väljempää kuin VST-virtuaalianalogeissa.

Olen viimeisimmissä tuotoksissani pyrkinyt kompensoimaan tätä eroa käyttämällä näiden VST-synasoundien perässä hienovaraisesti tilantuntua lisääviä impulssivasteita. Parhaat tulokset ovat syntyneet lisäämällä ääneen kevyesti jonkin pienikokoisen rumpuäänityshuoneen impulssia — hienovaraisesti tietenkin. Luonnollisesti, jokaisen äänen kaiku tulee hioa sopivanlaiseksi tapauskohtaisesti, mutta samat suuntaviivat tuntuvat auttavan lähes äänen kuin äänen kanssa.


eihän noita ennenvanhaan soitettu linjaan kuten nykyään tehdään...vai meinaatko ihan sitä "kuivaa" analogisoundia jostain vintagemuljuttimesta itsestään ilman mitään moulinexeja välissä?

#19 kirjoitettu 07.02.2011 07:43

Nyhde kirjoitti:
Yksi äänen ominaisuus, johon olen viime aikoina kiinnittänyt erityishuomiota, on analogisyntikoiden äänten omanlaisensa tilantuntu. En ole varma, mistä se oikeastaan johtuu, mutta jotenkin näiden fyysisten laitteiden soinnissa on jotain väljempää kuin VST-virtuaalianalogeissa.


Jos puhutaan ihan linjasignaalista, niin kaikki on viimekädessä vain ja ainoastaan epälineaarisuuta. Tunnistan kyllä tuo mistä puhut. Siis ihan pustaassa ja kuivassa analogisynasaundissa.

Olen viimeisimmissä tuotoksissani pyrkinyt kompensoimaan tätä eroa käyttämällä näiden VST-synasoundien perässä hienovaraisesti tilantuntua lisääviä impulssivasteita. Parhaat tulokset ovat syntyneet lisäämällä ääneen kevyesti jonkin pienikokoisen rumpuäänityshuoneen impulssia — hienovaraisesti tietenkin. Luonnollisesti, jokaisen äänen kaiku tulee hioa sopivanlaiseksi tapauskohtaisesti, mutta samat suuntaviivat tuntuvat auttavan lähes äänen kuin äänen kanssa.


Tuo auttaa. Se mikä on hyvä, että jos se impulssi on taajuusvasteeltaan epälineaarinen, niin se on nähdäkseni se juttu tuossa. Ei edes se kaiku. Että jos sen impulssin aikafuntion leikkaa pois (matemaattinen toimenpide) niin se itseasiassa on aika hyvä tapa tehdä digi syna signaalista jotain joka muitutttaa enemmän analogisyna saundia. Tai siis se on se yksi ominaisuus joka tekee siitä vähän lähemmän.

#20 kirjoitettu 08.02.2011 15:00 Muok:08.02.2011 15:02

karman hardon kirjoitti:
vai meinaatko ihan sitä "kuivaa" analogisoundia jostain vintagemuljuttimesta itsestään ilman mitään moulinexeja välissä?


Meinaan juurikin kuivaa linjasignaalia, mutten puhu mistään vintagemuljuttimista (loistava sana, muuten!). Viittasin lähinnä Moog Musicin ja Dave Smith Instrumentsin valmistamiin laitteisiin, joissa olen tätä äänen tilavuutta havainnut.

Haava kirjoitti:
Että jos sen impulssin aikafuntion leikkaa pois (matemaattinen toimenpide) niin se itseasiassa on aika hyvä tapa tehdä digi syna signaalista jotain joka muitutttaa enemmän analogisyna saundia.


Riittääkö tuossa se, että leikkaa soundista SIRin puolella decayt, sustainit ja releaset pois? Vai miten tuo käytännössä onnistuu parhaiten?

#21 kirjoitettu 08.02.2011 15:50

Nyhde kirjoitti:

Riittääkö tuossa se, että leikkaa soundista SIRin puolella decayt, sustainit ja releaset pois? Vai miten tuo käytännössä onnistuu parhaiten?


No siis käytännössä riittää "close enough", mutta periaatteessa siihen jää siten vielä periaatteessa aikafuntiota mukaan. En tiedä. Ei taida olla yhtään softaa joka tota tekee. Periaatteessa suht simpeli toimenpide vaikka MatLabillä koodattvaksi.

#22 kirjoitettu 10.08.2011 08:08

80-luvulla studiokaikuna taisi olla aika yleisesti käytössä mm. Lexiconin PCM-sarjan kalleimmat moulinexit. Jos en ihan väärin muista niin näistä logaritmi-reverbeistä on nykyään tarjolla myös plugariversio, ehkä hieman tyyris, mut luulisin että ajais asian. Luulisin, että aika lähelle pääsee kyl jollain halvemmallakin logaritmikaiulla; Lexiconilla on aika edullisiakin versioita, jotka on ihan hyviä. TOSIN, verrattuna esim. impulssivasteisiin nuo logaritmilla bygatut kaiut on just nimenomaan kirkkaampia ja jotenkin kylmemmän oloisia - mikä nyt ensimmäisenä tulee mieleen kasarista.

Olisko jotain referenssibiisiä laittaa? Itselle ei ainakaan tuu ensimmäistäkään kasaribiisiä mieleen, jossa olis jotenkin erityisen "lämmin" reverbi kitaroissa saati missään muussakaan.

#23 kirjoitettu 10.08.2011 10:46

karman hardon kirjoitti:

TOSIN, verrattuna esim. impulssivasteisiin nuo logaritmilla bygatut kaiut on just nimenomaan kirkkaampia ja jotenkin kylmemmän oloisia - mikä nyt ensimmäisenä tulee mieleen kasarista.


Jos noista lexiconin kaiuista ottaa impulssivasteen, niin kyllä se siltä lexiconin kaiulta kuullostaa. Useimmissa kasarikaiussa jopa ihan 100% samalta.

#24 kirjoitettu 11.08.2011 00:14

Haava kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:

TOSIN, verrattuna esim. impulssivasteisiin nuo logaritmilla bygatut kaiut on just nimenomaan kirkkaampia ja jotenkin kylmemmän oloisia - mikä nyt ensimmäisenä tulee mieleen kasarista.


Jos noista lexiconin kaiuista ottaa impulssivasteen, niin kyllä se siltä lexiconin kaiulta kuullostaa. Useimmissa kasarikaiussa jopa ihan 100% samalta.


mut miks nähdä se vaiva, jos sen saman saa omana plugarinaan? - tai jos tykkää hardiksesta, niin noita lehikoisia saa käytettynä halvalla, parin baarireissun hinnalla. Nykyään saa jo lähes ilmaiseksi myös Alesiksen Quadraverbejä - vaik se taitaakin olla ysärivehje niin kaiut siinä on kyl aika kasaria
Tuossa Cutting Crew'n vanhassa hitissä ilmeisesti tuo lead-skitta oli se soundi mitä oltiin hakemassa? kuulosti hieman siltä kuin soolo olis soitettu betonikuutiossa, eli aika lähelle varmaan pääsis kun mikittää kitaraskoben vähän kauempaa jossain semmoisessa perustreeniksen kokoisessa pienessä perslävessä.

#25 kirjoitettu 11.08.2011 00:46

karman hardon kirjoitti:

mut miks nähdä se vaiva, jos sen saman saa omana plugarinaan?


Ei väittämättä miksikään. Plugari voi olla paljon kätevämpi. Kuhan kerroin, että se mitä sanoit ei ole totta.

Impulssivaste kaiun ominauudet riippuvat 100% siitä käytetystä impulssista. Jos impulssi on kirkas, niin kaiku on kirkas. Jos impulssi on tumma, niin kaiku on tumma. Impulssin voi vetää mistä kaikulaitteesta tykkää. Tai samplata aidon tilan impulssin jos sellaisen kaiun tahtoo.

#26 kirjoitettu 11.08.2011 20:27

Haava kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:

mut miks nähdä se vaiva, jos sen saman saa omana plugarinaan?


Ei väittämättä miksikään. Plugari voi olla paljon kätevämpi. Kuhan kerroin, että se mitä sanoit ei ole totta.

Impulssivaste kaiun ominauudet riippuvat 100% siitä käytetystä impulssista. Jos impulssi on kirkas, niin kaiku on kirkas. Jos impulssi on tumma, niin kaiku on tumma. Impulssin voi vetää mistä kaikulaitteesta tykkää. Tai samplata aidon tilan impulssin jos sellaisen kaiun tahtoo.


totta joka sana. itse oon vain tottunut siihen, että impulssivasteilla haetaan ns. luonnollista soundia eli oikeissa tiloissa nauhoitettuja impulsseja, jotka ovat perusluonteeltaan kallellaan tummaan soundiin - johtunee fysiikan laeista? Luonnollisessa tilassa kaiun häntä ilmeisesti "tummenee" ihan luonnollisista syistä? Tää on vain mun mutu-tuntumaa. Itse oon vasta ihan äskettäin hiffannut, että impulssivasteilla voi myös hakea jotain todella friikkiä soundia kaikuun. Logaritmilla taasen ei tuollaista tummahkoa soundia saa aikaiseksi kirveelläkään, ei ainakaan niillä moulinexeilla mitä itse olen käyttänyt. Ja käsittääkseni just sen kirkaamman soundin vuoksi noita logaritmi-kaikuja edelleenkin käytetään, eikä olla kokonaan siirrytty IR-osastolle (ihmiset lienevät liian laiskoja näkemään itse vaivaa noiden väsäämiseen konvoluutioilla, jos tarjolla on kukkarolle sopiva valmis plugari tai hardis-moulinex. itse ainakin olen, myönnän). Impulssivasteet kyllä kuulostaa sen verran hyville, että en ihmettelis vaikka noi logaritmit olis kohta presetteinä konvoluutioplugareissa, elleivät jo uudemmissa olekin. en tiiä. Eli kohta varmaan logaritmiplugarit ja hardikset ovat kierrätyskamaa...
olis kyllä ihan mielenkiinnosta hauska tietää, voiko luonnollinen reverb olla yhtä kirkas kuin logaritmin laskema....mikä voisi olla sellainen tila, jossa olis tällainen kirkas soundi? marmorilla päällystetty kuutio? lasipallo? teräskuutio?

#27 kirjoitettu 11.08.2011 21:00 Muok:11.08.2011 21:06

karman hardon kirjoitti:
itse oon vain tottunut siihen, että impulssivasteilla haetaan ns. luonnollista soundia eli oikeissa tiloissa nauhoitettuja impulsseja,


Johtunee siitä, että useinkaan sitä kaikulaatikkoa ei ole niin tarpeen toistaa impulsilla ku se kaikuloota on kätevämpi kuten sanoit. Luonnollisten kaikujen toteuttaminen luonnollisena on taas poskettoman työlästä yleensä. Joissan vanhoissa luksus jenkistudiossa oli "kaikhuoneita". Eli huone jossa oli kajarit ja mikit. Siitä sihhen vaan pystyi lisämään kaikua siihen träkkiin reaaliajassa.

[...] jotka ovat perusluonteeltaan kallellaan tummaan soundiin - johtunee fysiikan laeista? Luonnollisessa tilassa kaiun häntä ilmeisesti "tummenee" ihan luonnollisista syistä? Tää on vain mun mutu-tuntumaa.


No siis väitämättäkin luonnollisessa tilassa se toistuman spektri ei ole tasainen. Tilat joissa se tummenee vaan kuullostavat paremmilta kuin tilat joissa se diskanttipää katoaa hitaammin (elementtitalot ilman demppausta jne..) Sen sijaan digikaiuissa tasaiset vaimentuvat ovat ylipäänsä mahdollisia.

TKK:lla on kyllä sellainen tasaisen kaiun huone säädetty. Se on sellainen kirkas. Mutta poskettoman insinööörityön vaativia ne. Seki luultavasti kaikuu "liian vähän" verrattubna noihin hardiskaikuihin.

Impulssivasteet kyllä kuulostaa sen verran hyville, että en ihmettelis vaikka noi logaritmit olis kohta presetteinä konvoluutioplugareissa, elleivät jo uudemmissa olekin. en tiiä. Eli kohta varmaan logaritmiplugarit ja hardikset ovat kierrätyskamaa...


En usko. Impulsseissa aina yksi pressi on yksi impulssi. Plugareissa ja hardiksessa se saundin säätäminen onnituu aina kätevästi.

olis kyllä ihan mielenkiinnosta hauska tietää, voiko luonnollinen reverb olla yhtä kirkas kuin logaritmin laskema....mikä voisi olla sellainen tila, jossa olis tällainen kirkas soundi? marmorilla päällystetty kuutio? lasipallo? teräskuutio?


Lasi ja betoni ovat aika hyviä. Teräskin käy. Sensijaan marmori vähän riippu. Osa marmoreista on todella huokoisia (kuten finlandiaatalom marmori), jonka takia finlandiatalon akustiikka on edelleen aivan susi. Se kun ei kaiu tarpeeksi ja soittajat kuulevat oman soittonsa liian vaimeana.

#28 kirjoitettu 16.08.2011 00:32

karman hardon kirjoitti:
logaritmi-reverbeistä

mikä on logaritmi-reverbi, vai tarkotitko algoritmia?

#29 kirjoitettu 16.08.2011 07:59

veezay kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
logaritmi-reverbeistä

mikä on logaritmi-reverbi, vai tarkotitko algoritmia?


joo. loga, algo, goal, aglo...vois opetella kirjoittamaan.

#30 kirjoitettu 07.09.2011 19:56

Fetito kirjoitti:
Noniin, eli viimeinen kysymys aiheeseen liittyen, kannattaisiko minun hankkia tuo Lexiconin Quadraverb kasarikaikua tavoitellessa, vai joku muua hardis -tai plugari? Tai mahdollisesti joku impulssivaste?


Quadraverb on Alesiksen moulinex ja siinä on kyl melkoisen kasarihenkinen klangi - mulla on se sisäänrakennettuna Alesiksen Quadrasynthissä. Lexiconin paavot on munsta parempia.

(vai onk toi joku uus plugari?)

#31 kirjoitettu 09.01.2012 06:55

karman hardon kirjoitti:
Fetito kirjoitti:
Noniin, eli viimeinen kysymys aiheeseen liittyen, kannattaisiko minun hankkia tuo Lexiconin Quadraverb kasarikaikua tavoitellessa, vai joku muua hardis -tai plugari? Tai mahdollisesti joku impulssivaste?


Quadraverb on Alesiksen moulinex ja siinä on kyl melkoisen kasarihenkinen klangi - mulla on se sisäänrakennettuna Alesiksen Quadrasynthissä. Lexiconin paavot on munsta parempia.

(vai onk toi joku uus plugari?)


sanoisin mielikuvan mukaan Lexiconit on parempia kuin Alesis itsellä on alesiksen reverbiä s4+ synassa ja johonkin käyttäisin mutta en paljon mihinkään koko synaa itseasiassa. pari presettiä on joiden idean osin ymmärrän haluaisin kuitenkin täysin että voisin jäljitellä ne softalla. ja kehittää lisää samankaltaisia. välttäen silti tuon enginen heikkoudet jotka pilaa osan soundista.

#32 kirjoitettu 11.10.2012 12:28 Muok:11.10.2012 12:33

pidätkö sinäkin ihanan iljettävästä pitch-driftistä padisoundeissasi? niin minäkin, joten tehdäänpä sellainen!


doriftopad.mp3
(softana reason 6.5, thor-syna)


sitten oikein perin kiinnostavan how-to:n pariin: audio-oskillaattoreina kaksi pwm-squarea, jotka on pannattu suurin piirtein +/-75% sivuille. oskillaattoreiden vire on -3 ja +4 senttiä. kummankin oskillaattorin pulssileveyttä moduloi oma polyfoninen kolmio-lfo, jonka nopeus muuttuu hieman soitettavan nuotin mukaan. amplitudeissa envelope hitaalla attackilla ja releasella.

oskillaattoreiden pitchiä sotkee kolme eri modulaattoria:
1) oleellisimpana on globaali yksiääninen pseudosatunnainen sini-lfo (käytännössä kahdeksan todella epävireistä siniaaltoa päällekkäin). tämä moduloi kummankin audio-oskillaattorin kaikkia voiceja yhtä aikaa, joka tuo ääneen nauhamaista huojuntaa. käytän niin ikään satunnaista sini-lfo:ta moduloimaan tämän pitch-modulaation vahvuutta, jolloin huojunta ei ole jatkuvasti kuultavaa, vaan käy vahvempana vain ajoittain.
2) polyfoninen satunnainen sini-lfo, joka moduloi jokaista voicea yksitellen. tämä sotkee soinnussa olevien yksittäisten nuottien suhdetta ja toimii alkeellisena ja huomaamattomana choruksena. tämän lfo:n vahvuus on hieman ensimmäistä pienempi.
3) polyfoninen noise, joka moduloi vastaavasti jokaista voicea hivenen. sen sijaan, että olisin tylsästi lisännyt noisen audiona mukaan, moduloin sillä pitchejä, joka tekee äänestä roskaisemman ja epäkliinisemmän eikä kuulosta pelkästään siltä että äänessä olisi päällekkäin digioskillaattori ja kohinaa.

kun audio-oskillaattoreiden pitchit on saatu sekaisin, kumpikin menee oman lp12-filtterinsä läpi, ne pannataan ja ekutetaan kevyesti (+2dB loshelf jossain 100 hertsin tuntumassa, -5dB leveähkö leikkaus 320 Hz kohdalla ja yhtä leveä +5dB korostus 12.5 kHz:stä).

valmis!

#33 kirjoitettu 12.10.2012 12:23

veezay kirjoitti:

3) polyfoninen noise, joka moduloi vastaavasti jokaista voicea hivenen. sen sijaan, että olisin tylsästi lisännyt noisen audiona mukaan, moduloin sillä pitchejä, joka tekee äänestä roskaisemman ja epäkliinisemmän eikä kuulosta pelkästään siltä että äänessä olisi päällekkäin digioskillaattori ja kohinaa.


Mitä jos tuohon noiseen laittaisi lowpass suotimen?

#34 kirjoitettu 12.10.2012 16:28

Haava kirjoitti:
Mitä jos tuohon noiseen laittaisi lowpass suotimen?

testailin nopeasti erivärisillä kohinoilla, ja whitenoise sotki tota mukavan rapeasti. miten alhaalta meinaat?

#35 kirjoitettu 13.10.2012 00:42

veezay kirjoitti:
miten alhaalta meinaat?


Pohiskelin sellasta 1-polea jonnekkin ylemmillebassotaajuuksille, mutta ihan teoreettinen idea oli.

#36 kirjoitettu 13.10.2012 21:24 Muok:13.10.2012 21:34

Haava kirjoitti:
Pohiskelin sellasta 1-polea jonnekkin ylemmillebassotaajuuksille, mutta ihan teoreettinen idea oli.

ei sinällään huonokaan idea. toi "ropisee" tuollaisen kanssa vähän enemmän, kun white noisen kanssa se on enemmänkin sellanen tasaisempi sotku. riippuu täysin missä sitä käyttää ja mistä tykkää.


tässä esimerkkinä sama sointu ja korkeampi nuotti 1) ilman modulointia (yök miten puhdas) 2) white noise, sama kuin aiemmassa pätkässä 3) ehdottamasi 1-pole-filtterin kanssa.

ps. lisäsin tässä välissä yhen audio-oskillaattorin lisää keskelle pannattuna koska more is more. kaikki modulaatiojekut luonnollisesti vaikuttavat myös siihen.

#37 kirjoitettu 02.02.2013 18:22

quafka kirjoitti:
Hyvän kuuloinen digitaalinen lofi. Toimii ainakin Abletonissa. Rautasamplereilla tuppaa kuulostamaan paremmata.

1. Eksporttaa haluamasi raita ulos wavina. Laita se sampleriin ja soita se esim. oktaavin liian korkealta. Eksporttaa.
2. Tuo tämä pitchattu raita vastavuoroisesti takaisin sampleriin ja pitchaa alas oktaavin verran.


Monissa bitcrushereissa on valmiina tämä downsamplausominaisuus. Mikäli haluaa interpolaation mukaan, niin se voisi onnistua esim. leikkaamalla 11 kHz kohdalta LP-filtterillä bitcrusherin jälkeen.

#38 kirjoitettu 02.02.2013 18:52

quafka kirjoitti:
Hyvän kuuloinen digitaalinen lofi.


Casio SK-1

Vai onko toi laite enää uusi? Vaikka on tehty miun syntymän jälkeen?

#39 kirjoitettu 02.02.2013 18:59

Haava kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Hyvän kuuloinen digitaalinen lofi.


Casio SK-1

Vai onko toi laite enää uusi? Vaikka on tehty miun syntymän jälkeen?


Kasarisaundikin on jo semmonen retrosaundi, jota on vaikea saavuttaa nykylaitteilla. Se oli semmosta alkeellisen digitaalivehkeiden ja (huipputason) analogivehkeiden sekamelskaa.

#40 kirjoitettu 02.02.2013 19:08 Muok:02.02.2013 19:09

Funereal kirjoitti:

Kasarisaundikin on jo semmonen retrosaundi, jota on vaikea saavuttaa nykylaitteilla. Se oli semmosta alkeellisen digitaalivehkeiden ja (huipputason) analogivehkeiden sekamelskaa.


Joo en osaa itse emuloida tuota digitaalisesti edes lähelle. Aivan käsittämätön laitos. Sinen kun heittää samplen sisään, niin ulos tulee sama ääni ihan erikuulosena. En edes tiedä mistä lähtisin tuota emuloimaan, kun se vaan on niin outo. Mutta ihan saatanan hyvä.