Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.05.2010 06:34

Suomalaiset nyt vaan ovat niin superalistuneita. (Superyleistys, ehkäpä eivät kaikki kuitenkaan) "Kaikki on perseestä, mutta sitä elämä on!" Pyrkimys parempaan nähdää turhana ja jopa outona ja paheksuttavana. Ei täällä saa muuttua, ei ennenkään ole mikään muuttunut.
Paskaa on: Työ. Raskasta ja vituttaa, eikä palkkakaan ole hyvä. Vaihtaa ei voi, koska jonkun tämäkin on tehtävä. Palkkaa ei voi pyytää lisää, koska niin vaan ei tehdä meillä täällä Suomessa. Suomalainen saattaa myös tuntea olevansa itsekäs riistäjäpaska, jos pyytää jotain itselleen ilman, että sitä hänelle on etukäteen tarjottu. Ps. Asioista, joista saa hyötyä itselleen, pitää pyytää anteeksi, ainakin tuntea syyllisyyttä päänsä sisällä. Kaikki työkaverit puhuu taukoamatta selän takana pahaa, koska en ole vieläkään tuonut kahvipakettia työpaikan kahvihuoneeseen - siitä huolimatta, että laatikossa niitä on vielä kaksi avaamattomana. Ja todennäköisesti kyllä puhuvatkin, pitäähän jostain paskaa puhua.
Paskaa on myös: Politiikka. Poliitikot on epäisänmaallisia pettureita, joista ei yksinkertaisesti pääse eroon millään tavalla. Siksi on samantekevää, vaikka äänestäisin heitä uudestaan. Parannuksia ei voi saada aikaan, sillä poliitikot ajavat vain omia etujaan. Verotus on helvetillistä mutta sitä ei voi muuttaa, sillä veroista päättää em. irtipääsemättömät poliitikot.
Paskaa on lisäksi: Mikä tahansa muu asia, jota vihaamalla saa lisää bensaa tankkiinsa ja taas jaksaa ensi viikonloppuun. Liikenteen vihaaminen on arkipäiväinen vihaamisen kohde ja helpompi vihata, kuin sää.
Jos joku nyt hemmetti soikoon menee, ja saa jonkunlaisen muutoksen aikaan, niin ei käy kyllä laatuun se. Sehän tarkoittaisi sitä, että olen ollut kyyninen ja alistettu orja ihan turhaan koko elämäni.
Se tarkoittaisi, että olen täysi idiootti. Ja jos joku saa tietää, että olen idiootti, niin vittu vedän itteni niin äkkiä jojoon.
Voi täällä kuitenkin juoda alkoholia ja samanaikaisesti rinkirunkata kavereiden kanssa, että kyllä on perseestä kaikki asiat. Ei siinä, epäkohtien etsiminen ja osoittaminen on kyllä tärkeää. Mutta valittaminen - johon usein lopetetaan - ei vielä riitä parannuksen aikaansaamiseksi. Luulen, että taustalla on superpaska itsetunto. On jonkinlainen ylipääsemätön pelko siitä, että epäonnistuu pyrkimyksessä voittaa oma tuulimyllynsä. Koska epäonnistuminen muiden (tai usein myös itsensä) nähden on hirveämpää kuin kivulias kuolema. Eikä kukaan ole välttämättä edes näkemässä, jos onnistun, joten miksi edes koittaisin, sillä hyvältä näyttäminen muiden edessä on kuitenkin se maailman tärkein juttu. Se on se asia, mitä varten maksan auto- ja talolainaa seuraavat 30 vuotta.
d reuohg oighreg hrtopgh rtopgh pogh r5bhre hoirugh puh blgb kfho55gh9thbuoir noinbitoijgnbjingtn rt0i

#3 kirjoitettu 18.05.2010 07:43

quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Siksi kun aikuiset saa päättää.

#4 kirjoitettu 18.05.2010 10:26

quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Siksi, koska ensimmäisen viinapullon ostaminen alkosta samaistetaan myös realismin kehittymiseen ja aikuistumiseen ja se, kuten kyynisyyskin liittyvät samaan ikäryhmään. Varsinkin sellaisten kohdalla, jotka hehkuttavat sitä, että eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan lällällää. Saati liittyvät mihinkään naurettavaan f00king klikkiin, mutta kuitenkin siitä huolimatta kuuluvat siihen kaikkien mittareiden mukaan.

#5 kirjoitettu 18.05.2010 12:28

Emmie ihan kyynisiksi kutsuisi näitä tapaamiani 'realistisia ja aikusmaisia' immeisiä. Yleensä ne on tollasia enenmpi pateettisia ja itseriittoisia. Ja yleensä aivan saatanan rasittavia.

#6 kirjoitettu 18.05.2010 13:35

Hyppymiina kirjoitti:
Emmie ihan kyynisiksi kutsuisi näitä tapaamiani 'realistisia ja aikusmaisia' immeisiä. Yleensä ne on tollasia enenmpi pateettisia ja itseriittoisia. Ja yleensä aivan saatanan rasittavia.


Riippuu iästä.

Mun faija on ihan hiton hyvä esimerkki yltiökyynisestä ihmisestä, joka kuitenki jollain tavalla pysyy realismin rajoissa.
Yleensä..
Ja kai tuota yli viiskymppisenä kehtaa väittää olevansa aikuinenkin.

#7 kirjoitettu 18.05.2010 15:33

Hyppymiina kirjoitti:
Emmie ihan kyynisiksi kutsuisi näitä tapaamiani 'realistisia ja aikusmaisia' immeisiä. Yleensä ne on tollasia enenmpi pateettisia ja itseriittoisia. Ja yleensä aivan saatanan rasittavia.


Tunnistan itseni. Vaikka en kyllä koekaan itseäni varsinaisesti aikuismaiseksi, saatika aikuiseksi. Ehkä mä sitten olen kuitenkin, muutenkin kuin juridisesti.

#8 kirjoitettu 18.05.2010 17:35

Reaalielämä on kyynistä. Kyynisyys on realistista.

#9 kirjoitettu 18.05.2010 19:15

Rääväsuu kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
Reaalielämä on kyynistä. Kyynisyys on realistista.

No eikä oo. Vaan sillo ku on paska tai semipaska elämä.


Mikä on kaikesta päätellen sitten aika yleistä.

#10 kirjoitettu 18.05.2010 21:45 Muok:18.05.2010 21:46

quafka kirjoitti:
Mun mielestä tässä ei ole kyse vain siitä, että "aikuisena huomaa, että elämä on julmaa". Myös jotkut reilun parikymppisetkin on jo lakanneet unelmoimasta, ja päättäneet ryhtyä kyyniseksi eli aikuiseksi.


Parikymppiset ei ole aikuisia? Voihan vivanderi, sehän vasta kyyniseksi vetääkin nuorukaisen kun maailman antava kuva nuoruudesta mahdollisuuksien aikana muuttuu homeisen yksiön vuokranmaksuksi, jatkuvaksi opiskeluksi, epäkiinnostavaksi ja epävarmaksi duuniksi ja autokoulun jatkokursseiksi. Kauas jäävet haaveet muotibileistä Lontoossa ja Pariisissa ja biletys Brasiliassa. Kauneimmiksi muistoiksi jäävät ne pari törkykännistä YH-äidin sutasua ja ne kaks kertaa ku jakso säätää peltsiä. Edessä odottaa määrittämättömät vuodet samaa looppia ja sitten mahdollinen keskiluokkaistuminen (jos joku kännipoka rengastaa) tai narkomanisoituminen.

Eihän toi tietty aina noin mene mutta varmaan aika monella on vähintäänkin pelko perseen alla että nyt toi tapahtuu.

quafka kirjoitti:
Perustele.


Ylisuoritusyhteiskunta ja ihmisten älyttömät vaatimukset toisiaan kohtaa tuntuvat tekemän ihmisistä kyynisempiä. Kun muista tulee kyynisiä niin se rupeaa nopeasti leviämään. Ja toisaalta ihmisillä on niin absurdin isoja haaveita muutenkin -> sattuu kovempaa ku ne ei toteudu -> tulee kyynisemmäksi.

Minullehan opetettiin jo skidinä että elämä on paskaa ja raadantaa ja että ei saa ottaa koskaan velkaa tai panna ilman kortsua joten kaikki on ollut just as planned.

#11 kirjoitettu 18.05.2010 21:47 Muok:18.05.2010 21:48

Sunt1o kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
Edessä odottaa määrittämättömät vuodet samaa looppia ja sitten mahdollinen keskiluokkaistuminen

Tämä jotenkin hirvittävä tulevaisuudennäkymä? Verrattuna mihin?


koksun vetämiseen Lontoossa muotibileissä

tai vaikka maailman pelastamiseen hippeilyllä

esim

PUHTAAN subjektiivisesta näkemyksestä tietty, siis oletusarvo on se et henkilö ei pidä sitä elämäntapaa miellyttävänä tai haluaisi jotain enemmä

#12 kirjoitettu 18.05.2010 21:49

Sunt1o kirjoitti:
Se kyllä tekee ihmisistä sillein ehkä kyynisen sekin jossain määrin jos se normaali elämä mitä nyt ihmiset yleensä elää leimataan jotenkin toivottomaksi ja epäonnistumiseksi. Nousee ne hyvän elämän tavoitteet semmoselle tasolle mitä melkosen harvat voi enää saavuttaa. Tavallaan sitten on ihan aiheestakin kyyninen.


Tota yritin oikeastaan sanoa tolla mun yhen viestin editillä mutta sanoit sen napakammin. Hittolainen. :(

#13 kirjoitettu 18.05.2010 21:51

quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Se yksi syy miksi tämä rinnastetaan aikuistumiseen on se että vanhetessa huomaa ettei kaikki haaveet ja mietteet voi toteutua mitkä lapsena tuntuivat itsestäänselvyyksiltä ihan nuorena ja sellaisina mahdollisuuksilta vähän vanhetessa. Minusta kyynisyys on aivan paska tapa elää elämäänsä. Hieman kyyninen saa olla mutta jos kyynisyys valtaa koko elämänsä voi pienistä asioista nauttiminenkin olla hankalaa.

Sitten hipsteri loppu quote eräältä Roomalaiselta filosofilta - Se minkä älyllään päättelee pitää vaistoillaan todeta.
Ylikyyniset ihmiset eivät edes pysty mielestäni toimimaan tällä tavoin.

#14 kirjoitettu 18.05.2010 21:57

Jos se tekee minusta kyynisen että en unelmoi asioista joiden tiedän jäävän toteutumatta, niin sitten olen kai kyyninen. Realistina silti itse lähinnä pitäisin.

#15 kirjoitettu 18.05.2010 21:59

Pointti on lähinnä että ne unelmat ovat niin kohtuuttomia että monilla ei ole ihan oikeita rahkeita siihen. Monet kai vaan sitten ainakin alitajuisesti tajuaa tämän ja Antavat Vain Vittu Olla. Kohtuullisimmilla tavoitteilla pettyisi vähemmän, tai sitten pitäisi opetella kestämään ne feilaukset. Mutta tämä ei ole yhteiskunnalle sallittavaa koska tyytyväisille ihmisille ei voi antaa lisää tavoitteita jahdattavaksi ja avuliaita laitteita myytäväksi näitten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tai en minä tiedä, ehkä kaikki pääsevät Lontooseen vaatesuunnitelijoiksi jos vain todella haluavat. Jotenkin tuntuu että ei. Mut oonkin ehkä kyynikko lol

#16 kirjoitettu 18.05.2010 23:14 Muok:20.05.2010 10:17

MKDELTA kirjoitti:
Pointti on lähinnä että ne unelmat ovat niin kohtuuttomia että monilla ei ole ihan oikeita rahkeita siihen. Monet kai vaan sitten ainakin alitajuisesti tajuaa tämän ja Antavat Vain Vittu Olla.


Ei ne yleensä ole. Tai siis ei nyt voida kuvitella pääsevämme sinne lontooseen muotisuunnittelijaksi, mut yrittämällä voi ainakin päästä siihen itteä miellyttävään lopputulokseen.

Hyppymiina muokkasi viestiä 10:17 20.05.2010
ja jossain vaiheessa sit huomataanki ehkä, et eihän se ollutkaan mun juttu ja aletaan tehdä jotain muuta.

#17 kirjoitettu 19.05.2010 07:35 Muok:19.05.2010 07:37

Ne, jotka retostelee ylikyynisellä asenteellaan, on harvoin edes kokenut mitään oikeita pettymyksiä.

Varsinkin jos on elänyt samaan tapaan kuin puhunut, sillä mihin sitä voi pettyä jos ei koskaan uskalla yrittää tai haluta mitään.

Tusina Immonen muokkasi viestiä 07:36 19.05.2010

Kyynisyys voi usein olla pelkoa. Ainakin silloin kun mennään realismin yli heittämällä.

#18 kirjoitettu 19.05.2010 10:25 Muok:19.05.2010 10:36

quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Kyynisyys on naurettavan helppo ajatusmalli, jota kaikkeen soveltamalla ei tarvitse välittää mistään, ajatella mitään itse tai edes tuntea yhtään mitään. Kaikki kyynikot ovat pelkureita, jotka eivät uskalla laittaa itseään likoon — oli perimmäinen syy mikä tahansa. Siinä ei ole mitään aikuisuuteen tai edes realismiin liittyvää.

Varsinainen kysymyksesi on toki melko monisyinen, mutta lopulta se kiteytynee siihen, etteivät elämästä kieltäytyvät runkkarit halua ajatella olevansa elämästä kieltäytyviä runkkareita, joten he peittävät todellisen luontonsa älyllisesti perustellulla verukkeella, joka vieläpä saa heidän olemuksensa vaikuttamaan joltain tavoiteltavalta tai ihailtavalta — tässä yhteydessä "aikuisuudelta ja realismilta". Lopulta kyse on kuitenkin vain siitä, että kyyninen henkilö haluaa piilotella itseään elämältä.

Tusina Immonen kirjoitti:
Kyynisyys voi usein olla pelkoa. Ainakin silloin kun mennään realismin yli heittämällä.


Kyynisyys on aina pelkoa jotain kohtaan.

Rääväsuu kirjoitti:
Mutta jos menee ihan perushyvin ja silti aina vaan ja ikuisesti masentaa, niin kannattaa silloin miettiä onkohan ihan täysin aikuistunut. Siis mikäli kaikki oikeat depressiot lasketaan tuon ulkopuolelle.


Tuo on tavallaan täysin totta. Tämä ei ehkä aivan suoraan liity siihen, mitä viestissäsi kirjoitit, mutta tarpeeksi läheltä mennään: masennus ei nimittäin välttämättä johda kyynisyyteen. Pitkäkestoisesta ja vakavastakin masennuksesta voi selvitä menettämättä toivoaan ja halua yrittää edelleen.

#19 kirjoitettu 19.05.2010 10:32

Nyhde kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Kyynisyys on naurettavan helppo ajatusmalli, jota kaikkeen soveltamalla ei tarvitse välittää mistään, ajatella mitään itse tai edes tuntea yhtään mitään. Kaikki kyynikot ovat pelkureita, jotka eivät uskalla laittaa itseään likoon — oli perimmäinen syy mikä tahansa. Siinä ei ole mitään aikuisuuteen tai edes realismiin liittyvää.

Varsinainen kysymyksesi on toki melko monisyinen, mutta lopulta se kiteytynee siihen, etteivät elämästä kieltäytyvät runkkarit halua ajatella olevansa elämästä kieltäytyviä runkkareita, joten he peittävät todellisen luontonsa älyllisesti perustellulla verukkeella, joka vieläpä saa heidän olemuksensa vaikuttamaan joltain tavoiteltavalta tai ihailtavalta — tässä yhteydessä "aikuisuudelta ja realismilta". Lopulta kyse on kuitenkin vain siitä, että kyyninen henkilö haluaa piilotella itseään elämältä.

Tusina Immonen kirjoitti:
Kyynisyys voi usein olla pelkoa. Ainakin silloin kun mennään realismin yli heittämällä.


Kyynisyys on aina pelkoa jotain kohtaan.


Amen.

#20 kirjoitettu 19.05.2010 14:02

Tähän asti olen elänyt ja yhä edelleen innostun erilaisista asioista: uusista ihmisistä, luonnosta, eläimistä, lapsista, musiikista, kuvataiteesta, kirjallisuudesta, uutisista, radio-ohjelmista, urheilusta...

Mutta toki aika pahoja kolhuja on matkalla tullut ja kyyninen suhtautuminen asioihin on tietyllä tavalla coolia ja helppoakin.
Jotenkin Maukka Perusjätkänä sitä haluaa kuitenkin sotaa apatiaa vastaan!

#21 kirjoitettu 19.05.2010 17:06

Kyynisyys on jotain, joka tulee ja menee. Ei se kysy aikuisuutta. Se vain kysyy sitä ensimmäistä pettymystä. SItten kun se on koettu ja alkaa taas mennä niin kyllä suurin osa kyynisyydestäkin haihtuu. Sanoisin että eka kyynisyys tulee joskus 16-vuotiaana, sitten mennään iloiten 20-ikävuoteen, ja sitten päästäänkin elämästä riippuen iloiten ehkä 30-ikävuoteen saakka.

Mutta totuushan on se, että koskaan ei voi olla niin iloinen, kun silloin kun ei ole ne ekat Suuret Pettymykset tulleet. Eli kait se on se kyynisyys sitten aikuisuutta. Mut niin on epäkyynisyyskin.

Realistisuutta ei miun mielestä pidä tähän linkittää.

#22 kirjoitettu 20.05.2010 09:47

Chadonna kirjoitti:
Kyynisyys on jotain, joka tulee ja menee. Ei se kysy aikuisuutta. Se vain kysyy sitä ensimmäistä pettymystä. SItten kun se on koettu ja alkaa taas mennä niin kyllä suurin osa kyynisyydestäkin haihtuu.


Suuristakin pettymyksistä voi päästä yli menettämättä toivoaan. Kukin toki käsittelee pettymyksiä tavallaan, mutta ei pettymys välttämättä kyynisyyteen aja. Ei suruajasta suotta puhuta, jos esimerkiksi läheinen ihminen kuolee.

Chadonna kirjoitti:
Mutta totuushan on se, että koskaan ei voi olla niin iloinen, kun silloin kun ei ole ne ekat Suuret Pettymykset tulleet.

Ei kukaan silloin iloinen ole, tietenkään. Vaan ajavatko suuret pettymykset mielestäsi todella automaattisesti kyyniseen maailmankuvaan? Vaihtoehtoja nimittäin löytyisi vaikka kuinka. Klassisemmasta päästä tarjolla olisi esimerkiksi surua ja vihaa.

Kaikki kokevat pettymyksiä, mutta se kuuluu olennaisesti elämään, eikä siltä pidä yrittää ehdoin tahdoin suojautua kyynistymällä. Kaikkea ei voi saada, mutta asioihin voi vaikuttaa. Kuten Ylen kausivideossa aikanaan todettiin, käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.

Montin kirjoitti:
Kyynisyyttä tarvitaan musiikissa mikäli pitää välittää negativiisia ja agressiivisia tunteita.


Väärin. Silloin tarvitaan negatiivisia ja aggressiivisia tunteita, ei kyynisyyttä.

Montin kirjoitti:
Oikeassa elämässä teeskentelevät paskapäät parjää yleensä tosi hyvin, koska kaikkea voi kyllä perustella positiivisella elämänasenteella, oikeasti....ihan kaikkea.


Yltiöpositiiviset paskapäät ovat myöskin väärässä. Ja positiivista teeskentelevät paskapäät ne vasta väärässä ovatkin! Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, kaikki ei todellakaan ole hyvin, eikä kaikesta selviä positiivisella asenteella. Se ei silti tarkoita, että itseään tarvitsisi alkaa suojata kyynisyyden kaltaisilla naurettavilla kehäpäätelmillä.

Montin kirjoitti:
Kuhan vittu vain hymyilet ja oot leikisti kiva kaikille.


Tuo se vasta kyynistä onkin.

Montin kirjoitti:
Aidosti kyyniset ihmiset usein leimataan taas huonoiksi ihmisiksi, kun teeskentelevät kyynikot.....no, nehän on sellaisia mukavia huumoripläjäyksiä mihinkä ihminen voi esim. törmätä Nummirockissa.


Kyyniset ihmiset ovat laiskoja sekä pelkureita. Jos henkilö ei edes vaivaudu hankkimaan omia mielipiteitään, vaan on valmis vain jokeltamaan samaa "kaikki on paskaa, ei mua kiinnosta" -virttään tilanteessa kuin tilanteessa, en halua käyttää aikaani hänen kaltaiseensa tilanhukkaan. Jos henkilö ei välitä mistään, hän ei laita itseään alttiiksi millekään ja on vähintään äärettömän tylsä. Tunnen niin paljon hyviä tyyppejä, etten näe mitään syytä käyttää aikaani tympeiden korvikehenkilöiden ynnä muiden jämäyksilöiden seurassa.

Montin kirjoitti:
Ei kyynisyys pahasta ole. Se pitää vain osata kanavoida oikein, ja tietyissä tapauksissa se pitää osata piilottaa ja peittää, ja kaivaa sen tilalle se vitun pelle positiivi esille jota pikkulapsetkin rakastavat. Tätä ilmiötä kutsutaan myös selviytymiseksi. Tim Curry Pelle Positiivin puvussa.


Olet sekoittanut selviytymisen pelkuruuteen. Kyynisyys on pahasta eikä "pelle positiivia" pidä kaivaa esille. Ei aina voi olla hyvällä tuulella, eikä kaikilta tunteilta voi suojautua. Täytyy uskaltaa kokea asioita, jotta elämästä saisi yhtään mitään irti, mutta saattaahan se tietenkin olla hieman vaikea hahmottaa, jos keskittyy vain loistamaan kyynisyytensä keskellä omahyväisenä ja itseriittoisena.

Montin kirjoitti:
Näin helppoa se on. Ootte kaikki tosi ihania


Emme me kaikki ihania ole. Lainaan:

Me emme ole erityisiä.
Mutta emme me myöskään ole paskaa tai roskaa.
Me vain olemme.

#23 kirjoitettu 20.05.2010 13:39

Montin lainasi tekstinpätkän


Halusitko sanoa jotain omaakin aiheeseen?

#24 kirjoitettu 20.05.2010 15:08

Nyhde kirjoitti:
Suuristakin pettymyksistä voi päästä yli menettämättä toivoaan. Kukin toki käsittelee pettymyksiä tavallaan, mutta ei pettymys välttämättä kyynisyyteen aja. Ei suruajasta suotta puhuta, jos esimerkiksi läheinen ihminen kuolee.


Mie en puhunu nyt pakollisuudesta. En missää vaiheessa sanonu et kaikki tulee kyyniseksi. Sanoin vaan, että Suuri Pettymys tulee ja se ei kysy ikää. Ei kait sitä kyyniseksi ilmankaa pettymyksiä tule.

Chadonna kirjoitti:
Ei kukaan silloin iloinen ole, tietenkään. Vaan ajavatko suuret pettymykset mielestäsi todella automaattisesti kyyniseen maailmankuvaan? Vaihtoehtoja nimittäin löytyisi vaikka kuinka. Klassisemmasta päästä tarjolla olisi esimerkiksi surua ja vihaa.

Kaikki kokevat pettymyksiä, mutta se kuuluu olennaisesti elämään, eikä siltä pidä yrittää ehdoin tahdoin suojautua kyynistymällä. Kaikkea ei voi saada, mutta asioihin voi vaikuttaa. Kuten Ylen kausivideossa aikanaan todettiin, käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.


Tarkotin, että naivi mieli on avoimempi todelliselle ilolle, kun sitä ei ole vielä satutettu. En mie pääse siihen samaan lapsuuden riemuun enää kyllä käsiksi sitten millään. Se on tavallaan aina ja tulee olemaan jotenkin.. tietoisempaa iloa. Tietkö. Mutta kuten sanottua, en missää vaiheessa sanonu, että kaikki kyynistyy. Kommentoin vain kysymykseen siitä, että kyynisyys olisi muka aikuisuutta, kun se ei ole. Sie tosin selkeesi vissii aattelet kyynisyyttä sellasena ekstrimiteettinä, että näkee kaikki jotenkin turhana, kun mie taas nään sen sellasena, joka on jatkumo, eli voi olla suoralla mikä tahansa piste. Ja pieni kyynisyys taas on lähes pakollisena jokaisen Pettymyksen jälkimainingeissa.

#25 kirjoitettu 20.05.2010 16:29 Muok:20.05.2010 16:34

Enpä aikuismaisuudesta tiedä, mutta mielestäni kyynisyys on kyllä ihan realistista ja enimmäkseen kokemukseen perustuvaa; kun elää tarpeeksi pitkään ja joutuu kohtaamaan asioita oman lähiympäristönsä ulkopuolelta, alkaa hahmottaa miten suuri osa ihmisistä on totaalisen itsekkäitä, kusipäisiä tai vaikkapa ihan vaan yleisesti sekaisin päästään. Se muuttaa tiettyjä oletuksia (ja tekee esim. haluttomaksi osallistumaan politiikkaan millään tavalla), mutta en minä sitä oman elämän suhteen mitenkään passivoivana asiana näe. Ei se tarkoita että pitäisi luopua haaveistaan tai periaatteistaan tai vastaavaa. Eikä kyynisyys tarkoita että koko ihmiskunta olisi ihan toivotonta sakkia vaikka suuri osa onkin. Tai ehkä en vaan vielä ole tarpeeksi kyyninen.

#26 kirjoitettu 20.05.2010 18:48

Nyhde kirjoitti:
Montin lainasi tekstinpätkän


Halusitko sanoa jotain omaakin aiheeseen?


Se että oma panostus threadissä on jonkin biisin sanoitusten lainaaminen ei ole minusta kovinkaan häpeiltävää...

Kunhan siinä kulminoituu jotenkin oma mielipide.

#27 kirjoitettu 20.05.2010 19:00

Coivisto kirjoitti:
Nyhde kirjoitti:
Montin lainasi tekstinpätkän


Halusitko sanoa jotain omaakin aiheeseen?


Se että oma panostus threadissä on jonkin biisin sanoitusten lainaaminen ei ole minusta kovinkaan häpeiltävää...

Kunhan siinä kulminoituu jotenkin oma mielipide.


Tai edes joku jännä näkökulma.

#28 kirjoitettu 21.05.2010 22:03

Mark T. Bird kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Miksi vaipat niin usein samaistetaan kakkaan ja vauvoihin?


Siks koska vauvat kakkaa.

Mut aikuiset ei aina oo realistisia...

#29 kirjoitettu 21.05.2010 22:35

Mark T. Bird kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mark T. Bird kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Miksi vaipat niin usein samaistetaan kakkaan ja vauvoihin?


Siks koska vauvat kakkaa.

Mut aikuiset ei aina oo realistisia...


Iik! Taidat olla varsin ja juurin kyyninen kaveri! Ja sitten vielä: tsot tsot!


En kyllä pidä itteäni oikein ollenkaan kyynisenä. Mun määritteleminen vaatis jonkun muun termin keksimistä, tai sitte useemman yhdistelemistä, mut kyllä mä tajuan usein puskevani ulospäin kyynisen näköstä materiaalia.

Siinä ollaan samaa mieltä että kyynisyys voi olla myös hienoa ja mahtavaa, mut en mä oo...

#30 kirjoitettu 22.05.2010 00:59

Tusina Immonen kirjoitti:
Mark T. Bird kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Miksi vaipat niin usein samaistetaan kakkaan ja vauvoihin?


Siks koska vauvat kakkaa.

Mut aikuiset ei aina oo realistisia...


Näin. Olen saanut useammankin 'virallisesti aikuisen' kolmekymppisen säätämistä seurata ja oli se nyt sellasta et ei vittu...

#31 kirjoitettu 22.05.2010 01:18

Aikuisuus, mikä ihana tekosyy juoda kaljaa..

#32 kirjoitettu 22.05.2010 02:46

Hyppymiina kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mark T. Bird kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Miksi kyynisyys niin usein samaistetaan realismiin ja aikuistumiseen?


Miksi vaipat niin usein samaistetaan kakkaan ja vauvoihin?


Siks koska vauvat kakkaa.

Mut aikuiset ei aina oo realistisia...


Näin. Olen saanut useammankin 'virallisesti aikuisen' kolmekymppisen säätämistä seurata ja oli se nyt sellasta et ei vittu...


Se ei muutu mihinkään neli- tai viiskymppisenä. Jos on mukana maailmassa parikymppisenä, niin on sitä vielä enemmän vanhempana, mutta mitä on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

#33 kirjoitettu 22.05.2010 12:42

ossi kirjoitti:
we are fuckin brainwashed

elinkeinoelämä lobbasi nuoret passiiviseksi

Koulupinnaus pelastaa älysi, moraalisi ja sielusi


Kuinka aivopesty sie oot, ku uskot suoraa kaiken, joka lukee netissä ja on vähänkin valtavirrasta poikkeavaa? Sitä paitsi, vaatisin jotain kertomusta nyt siitä, miten tämä liittyy threadin aiheeseen. Yritän miettiä vaikka itse ensin: Kyynisyys, aivopesu, minä olen kyyniseksi aivopesty valtion suojatti, joka tekee automaattisesti sitä, mitä valtio tahtoo? Vai ootko sie kyyninen.. Meidät siis aivopestään kyynisiksi, jotta valtio voisi johtaa meidät mihin vain? Okei.

#34 kirjoitettu 22.05.2010 13:31

ossi kirjoitti:
määhän oon vaikka kuinka aivopesty saat ite päätellä mitä mieltä haluat tommosesta olla. minusta se kyynisyys on selvästi havaittavissa ihmisissä ja johtu se ny mistä tahansa niin tässä on taas yks vaihtoehtoinen selitys. ja minusta kyyniset ihmiset opettaa toisistakin kyynisiä. ne jankuttaa niin kauan "no mikä maailmanpelastaja se sinä oot... sinä et kuule pysty vaikuttamaan siihen asiaan... se on kuule ihan sama mitä tämmönen yks ihminen haluaa", että toinenki uskoo asian olevan niin ja siinä on sitten kaks kyynistä ihmistä käännyttämässä lisää jengiä omalle puolelle.


Miule on sönkätty koko elämä et oon luuseri, mut silti luulin itestäni aikamoisia vielä joskus. En luule enää. Mut se ei kyl ollu kenenkään muun aikaansaannosta. Ihan omaani. Mutta kait sitä jotkut saattaa toinen ihminen latistaa kyyniseksi. Uskon silti tosiaan, että ihan itte ihmiset kyynisyytensä aiheuttaa. Ei kukaan muu.

#35 kirjoitettu 22.05.2010 18:10

ossi kirjoitti:
niin no jos uskoisit sitte olevas luuseri, niin todennäköisesti astelet sillon joka tilanteeseen luuserilähtökohdasta. se homma vaan pitää tajuta. ei mikään luuleminen mihinkään suuntaan auta mitään. tämönen "terve" "normaali" ihminen on ihan kykenevä olemaan joka tilanteessa juurikin se/sellainen ku haluaa olla. ja semmonen joka ei sitä tajua, niin on simmonen ku osaa olla siinä puitteissa mikä/millainen kuvittelee olevansa.


Nappaat ihan omituiset kohdat tekstistä. Kai huomasit, että tuo ei ollu miun tekstin pointti vaan se oli se viimeinen lause. En minäkään alkutekstejä kommentoi leffan loputtua.. Mut se siitä. Pointtini olen kertonut ja sinä et siihen kommentoinut, niin keskustelu varmaan sitte oli siinä.

#36 kirjoitettu 22.05.2010 23:29

Mark T. Bird kirjoitti:
Voitko vielä täsmentää tätä ajatusta? Itselleni tuo ei ainakaan ihan kunnolla auennut millään lukukerralla.


Esimerkin kautta sitä, että jos kolme- nelikymppinen tai vanhempi heittelee huvikseen räkälän terassin tuoleja se tuskin on viettänyt nuoruuttaan pikkurilli pystyssä skumppalasi kädessä.

#37 kirjoitettu 24.05.2010 07:30

MKDELTA kirjoitti:

Ylisuoritusyhteiskunta ja ihmisten älyttömät vaatimukset toisiaan kohtaa tuntuvat tekemän ihmisistä kyynisempiä. Kun muista tulee kyynisiä niin se rupeaa nopeasti leviämään. Ja toisaalta ihmisillä on niin absurdin isoja haaveita muutenkin -> sattuu kovempaa ku ne ei toteudu -> tulee kyynisemmäksi.

Minullehan opetettiin jo skidinä että elämä on paskaa ja raadantaa ja että ei saa ottaa koskaan velkaa tai panna ilman kortsua joten kaikki on ollut just as planned.


Eihän tuo ollut perustelu miksi kyynisyys mukamas olisi realismia?

#38 kirjoitettu 24.05.2010 07:30

quafka kirjoitti:
Mun mielestä tässä ei ole kyse vain siitä, että "aikuisena huomaa, että elämä on julmaa". Myös jotkut reilun parikymppisetkin on jo lakanneet unelmoimasta, ja päättäneet ryhtyä kyyniseksi eli aikuiseksi.


Kyynisyys on defenssi.

#39 kirjoitettu 24.05.2010 08:23

Haava kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Mun mielestä tässä ei ole kyse vain siitä, että "aikuisena huomaa, että elämä on julmaa". Myös jotkut reilun parikymppisetkin on jo lakanneet unelmoimasta, ja päättäneet ryhtyä kyyniseksi eli aikuiseksi.


Kyynisyys on defenssi.


NÄin.

Eihän se mikään satu ku ottaa tollaset muurit ympärilleen. Mutta eipä sitten pääse kovin korkeelle leijumaankaan sillä asenteella.

Ite tykkään liidellä korkeella ja tulla rytinällä välillä alas.

#40 kirjoitettu 28.05.2010 18:08

Haava kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Mun mielestä tässä ei ole kyse vain siitä, että "aikuisena huomaa, että elämä on julmaa". Myös jotkut reilun parikymppisetkin on jo lakanneet unelmoimasta, ja päättäneet ryhtyä kyyniseksi eli aikuiseksi.


Kyynisyys on defenssi.



Näin.
Bändissä johon siirryin on kitaristi, joka on ehkä kyynisin ihminen, jonka olen tavannut.
No ehkä se sopii bluesiin. Mutta bändin sosiaaliseen ilmapiiriin ja koheesioon se tekee vaikutuksen.
Yhdessä piereskely ei ole helppoa.