Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.12.2009 01:16

Näinpä unta kerran.
Siinä unessa oli suuri rautatie
ja minä lähdin ryyppäämästä
käydäkseni sitä pitkin.

Etsin Kalervoa
pohjosesta tullutta.
Mutta tapasin vain ortodoksimunkkeja
jotka asuivat pienissä kammioissa
aseman yläkerrassa.

Hyppäsin kalliolta
putosin kuusikon läpi
ja huomasin
olevani kyläkaupassa.

Sinne ne oli kaikki jätkät tulleet
isä siinä jotain katteli.
Hymyilin
ja joku osti muistaakseni kurpitsan.

En löytänyt Kalervoa en.
Neuloja pistelin valveilla käteeni
ja piirsin runkkaavan miehen
joka huusi ”Ou jihad”

Sellanen se oli se uneni
parempi kuin valve
joka unelta tuntui.

#3 kirjoitettu 16.12.2009 00:34

kahdeksan kätinen hoitajatäti

jokaisella kädellä
oma tehtävänsä
jota ne tekevät
kunnes herään

vaimo vaihtakoon lakanat

#4 kirjoitettu 16.12.2009 01:40

vaakatasossa
katkeilevat ajatukset
valoa vain vähän
kuusta heijastuvaa

seinällä

missä minä olen
ai taas täällä
mutta sokkelot
ne ovat erilaisia

joka kerta

vaikka toisaalta
voisin kysyä neuvoa
siltä naiselta
aina se sama nainen

violettipukuinen

löydän taas uuden
huoneen talostani
väärästä talosta
siitä korkeammasta

aamu

#5 kirjoitettu 16.12.2009 19:00

Sä kuun maidossa
uit hopeakylvyssä
unessa keijun

Sieniretkestä
universumin harhat
tuhat väriä
galaksista galaksiin
tähtiviitta harteilla

Tuhannet kolmikulmaiset hevoset
halki naamariniityn ratsastaa
sinisin miettein, sinkkiliivein

Sitruunavalheet usvassa, uneniko turvassa?

#6 kirjoitettu 16.12.2009 22:01 Muok:16.12.2009 22:02

Uni


Väre


Mikä se oli?


Huomaan seisovani usvassa
Siihen uppoan mutta en siltikään
Näen sinun juoksevan kaukana
Ken olet en tiedä
Tärkeä?

Huomaan seisovani usvassa

#7 kirjoitettu 17.12.2009 13:50 Muok:04.01.2010 16:36

5:05

Tunteetta ja luurangot kaapeissaan matkaan,
hymyillen tässä yössä kuin ennenkin.
Maailmassa vailla julmuutta, herätyskelloja.
Unesta toiseen ei ehdi luovuttaa.

#8 kirjoitettu 02.01.2010 14:00 Muok:10.01.2010 16:08

Hyviä tekstejä on tullut joo ja lisää mahtuu.

Hyppymiina muokkasi viestiä 16:08 10.01.2010

#9 kirjoitettu 04.01.2010 16:27

Toistuva kokemus

Käyn taas läpi
kaatuneita hahmoja
monta päivää kiskottuja
väärin päin mietittyjä
väärinpäin aseteltuja

Olen taas siinä
mistä halusin jo
herätä
mutta olinko koskaan
sisällä

Katso katso katso
katsokatsokatsokatso!
Katso!
Kaksi kättäni ei riitä
taaskaan

Epäsymmetriset
otteeni eivät minua
tunnu sinua
työnnän pääni
takaisin

#10 kirjoitettu 14.01.2010 22:17

Vielä kerkeää nopeat runoniekat mukaan.

#11 kirjoitettu 15.01.2010 21:58 Muok:15.01.2010 22:22

Kosketan sinua unessa, sinäkin olet siellä, kultaisessa unelmassa.
Silmäsi valaisevat kohtaamisemme, unessa herään sielusi iloon.

Vartalosi salaisuus avautuu minulle, kätesi on minun käteni.
Älä vielä lopeta, tämä on meidän ainutlaatuinen hetkemme.
Silmäni avautuvat suuriksi, suutelen sinua.

Miksi tämä on sitä, mitä se on? Ehkä tätä ei pitäisi olla ja kuitenkin on.
Kanssasi vielä hetki, sillä tätä en voi koskaan unohtaa.
Tämä on kaunista kui unessa...unessa.

kelaaja muokkasi viestiä 22:21 15.01.2010

#12 kirjoitettu 15.01.2010 22:19

Kuin kaukainen katse, haikea huokaus
Jätän sen taakse, toisaalla on paremmin
En edes yritä herätä, kaikki vain olisi karummin
Nojaan pääni tyynyyn, en luitani tahdo ylös kerätä

Hengityksen ääni rauhoittaa, ajattelen olevani luolassa
Vieraassa maassa, kaukana kaikista massoista
Yksin kanssa keihään, jonka mammuttiin sinkoan
Saalistani nälkäisenä paistaen herään,
sen maun maistaen virkoan,
tiedän jääkaappini tyhjänä hurisevan

#13 kirjoitettu 15.01.2010 22:19

Ne tulivat ratsastaen metsän sisältä tummilla hevosilla.
Niillä oli valkoiset vaatteet ja ne tulivat lähemmäksi.
Ne olivat kaikennäköisiä ja kaikenikäisiä, kuin ihmisiä,
ja vaikka ne olivat erilaisia, olivat ne kuitenkin samanlaisia,
vaikka ne eivät olleet yksilöitä.

Ne pysähtyivät hetkeksi ja alkoivat huutamaan: "olemme osa
ihmisten rakkautta ja seksuaalisuutta".
Ne ottivat vaatteet pois yltänsä ja laskeutuivat alas ratsailta
mutta ne eivät olleet alastomia.

Taivaasta leimahti valo ja ne polvistuivat valon hohteen eteen
ja sanoivat: "miksi teitte meistä tällaisia ja miksi meitä ei luotu mistään
emmekä ole syntyneet koskaan eikä meitä ole olemassakaaan".

Ja ne huusivat: "kuka voisi meitä auttaa, sillä olemme tuhoutuneita.
Emme voi elää emmekä kuolla. Näemme elämästä vain unia ja tunnemme tuskaa".
Taas ne huusivat: "meitä ei rakasta kukaan emmekä me voi rakastaa ketään
sillä meitä ei ole mielikuvituksessakaan. Meitä ei ole sillä kukaan ei ole meitä koskaan nähnyt
paitsi unissa".

#14 kirjoitettu 15.01.2010 22:24

Viimeinen bussi kotiin,
olen ollut matkoilla

Kaupunki kylpee keltaisissa valoissa
Minä kuuntelen sitä
Ikkunassa on vesipisaroita

Tuntuu, että kaikki nuo ihmiset
ovat kuin nuo pisarat lasissa

En tiedä miksi

Kaupungilla on sielu
olen varma siitä
Kuulen kuinka se hengittää raskaasti

Hengittää kuin ei koskaan enään

Vaivun uneen
Kaupungin tuudittamana
Ei sillä, että sen tarinat minua tylsistyttäisivät
Kaikki se paniikinomainen eläminen on vain niin hengästyttävää

#15 kirjoitettu 15.01.2010 23:01

Käytävä kaareutuu kuin vino kikkeli,
sen päästä loistaa valo.
Olen kuin Ville ihmemaassa,
hieman horjahdan, tuken haen seinästä,
en tahdo olla pelkkä kyrpä, tahdon löytää oven ulos.
Maadun arkussa, onko nyt hyvä olla?

Linnut lentävät, mutteivät pysähdy kohdallani,
näkevätkö ne minut, vai olenko vain möykky niille?
Kartan kaikkea purppuraista, muistan lukeneeni sen liittyvän kuolemaan.
Elefantteja ja sieniä, enkai ennen kun nukahdin?
Sumuisen näkökenttäni raoilla näen, kyllä minä sen tein,
ruisku on tyhjä, ellei se ollut norsu, mutta eihän norsuja ole olemassa..

Kiihtyvään tahtiin maisema liikkuu, horjun puolelta toiselle.
Pahoinvointi lisääntyy, otan oksennuspussin sänkyni alta - hetkonen,
olenko vankina lentokoneen?
Sininen matto, siniset penkit - joko tai, ehkä joku outo lahko.
Puren hampaani huuleeni, jos nyt heräisin - heräisinkö?
Veren maku, ei punainen - ehkä sininen,
olenko trumpetti, vai miksi se tuli mieleeni.
Outo väri ympäröi, se ejakuloi.

Kouristuksia, tämä ei ole hyvä - on kuin maksassani olisi kynä.
Taputan rintataskuani, hyvä - minulla ei ole pyjamaa päällä,
eihän koskaan ole, en käytä mietin hermostuen.
Miksi en pysty keskittymään, muuhun kuin särkyyn jatkuvaan,
pääni on kuin takomo, ohimossani suonet pullistuvat..
Sydämeni kuin kolibri, onko nyt hyvä?

Tiedän jotain josta olisi hyötyä, mutta en tiedä sitä nyt,
kammoksuen katson itseäni, hikoileva raato kuolemaisillaan.
Mielessäni lyön lyötyä, itseäsi paska säikyt,
teit sen itse, katso itseäsi aavemaisillaan.
Kun herään, jos,
tee päätös,
anna olla - kaikki saa olla,
tutkimusmatkat kehosi tappavat, kemikaalit maksasi syövyttävät,
aivosi sekoavat, inspiraatiosi joita arvostat muuttuvat tuhkaksi.
Jonain päivänä arkkuun päädyt, jättäen taaksesi surevat omaiset.

#16 kirjoitettu 16.01.2010 00:49

Oli kaunis ilta
kun mä nukahdin rattiin

Oli puinen silta
kun mä nukahdin rattiin

Oli hopeinen kuu
kun mä nukahdin rattiin

Oli omenapuu
Kukkuluuruu

#17 kirjoitettu 16.01.2010 00:53 Muok:16.01.2010 00:54

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Oli kaunis ilta
kun mä nukahdin rattiin

Oli puinen silta
kun mä nukahdin rattiin

Oli hopeinen kuu
kun mä nukahdin rattiin

Oli omenapuu
Kukkuluuruu


oot myöhässä

Fitz muokkasi viestiä 00:54 16.01.2010

Mut tosta vois tulla Sieg Heil, Samurai!:n eka sinkku?