Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.05.2003 16:01

Eikös nuorin suomalainen tyttö joka on synnyttänyt lapsen ollut jotain 12v.? Siis jos tyttö ja poika asuvat yhdessä ja ovat olleet pitempään yhdessä ja tietävät varmasti että haluavat lapsen ja pystyvät elättämään perheensä, niin kai se sitten on ok.

Mutta en ymmärrä näitä juttuja kun joku 15v. tyttö päättää synnyttää lapsen joka kuuluu jollekin sen yhden illan hoidolle!

#3 kirjoitettu 20.05.2003 16:56

Musta se on aivan oma päätös! Jos tuntee ottavansa vastuun itse, niin miksipä ei.
Jos ikää katsottais, niin vois olla siinä.. 19-vuotiaana. Vaikka sillonkin voi olla vielä opintoja ynnämuita kesken! Mutta mun mielipide on sen, jos tuntee olevansa valmis hankkimaan lapsen ja ottamaan siitä vastuun!

#4 kirjoitettu 20.05.2003 17:39

joillaki vähän aikaisemmin*kröhöm*
joillaki vähän myöhemmin aikaa / halua hankkia lapsi..
nuorena ehtii ja jaksaa...kiva alottaa alta 20-vuotiaana ehtii hankkia koko liudan

jotku on kypsempiä ku toiset, joillekki lapset on selviö joillekki riesa....onhan noita joka lähtöön..
ite tykkään lapsista j a t a h d o n m o n t a (jos yhdestä selviää hengissä ensin)

luv
W

WandaT:hen iski kirjoitus vimma17:42 20.05.2003

Piti tossa ruveta lisäileen, ku tuli mieleen yks keskustelu joka tapahtu mun ja mun entisen kaverin välillä..eli JOS on VALMIS seksuaaliseen kanssakäymiseen, onko oltava VALMIS myös kantamaan vastuu "vahingosta"??jos ei ymmärrä kayttää ehkäisyä tai/ja jälkiehkäisyä ja "huomaa" olevansa kolmannella kuulla raskaana ( tai tyttöystävän olevan), onko tällöin tarpeeksi kypsä kantamaan vastuun LAPSESTA?? ihan vaan aattelin näitä 12v. ja kovasti puuhissa, eikä kondoomia kun ei kehdata...kohta ollaan tyyliin jenkkilä

#5 kirjoitettu 20.05.2003 18:07

Emmä tiä... Mun sisko synnytti 2kk sitten, ja oli 17.

#6 kirjoitettu 20.05.2003 20:39

Tärkeintä on se että lapsella on vanhemmat jotka pitävät huolta ja rakastavat. Musta nykyään suurin osa naisista synnyttää melko myöhäsellä iällä. Ajatellaan kai että lapsi on jotenki taakka, mutta kyllä niitä töitä ja opiskeluita kerkee tehdä koko elämän kuiteski. Ei se lapsesta ole kiinni. Eräät hyvät ystäväni saivat juuri lapsen ja kyllä sen pienen kaverin nähdessä voi vaan todeta minkälainen ihme tuo pieni ihminen on.

Sori carabus alko nyt hempeileen..

#7 kirjoitettu 20.05.2003 22:59

Rupesin vaa ajattelee tätä asiaa, kun mun tyttöystävä kysyi minulta olisinko valmis isäksi jos vahinko tapahtuisi... ja vastaus on en tiedä.
Ehkä osaisin olla hyvä isä jo tässä vaiheessa, mutta se olisi paljon parempi jos olisin opiskellut valmiiksi ja löytänyt kunnon duunin.
Ollaan sellasessa tilanteessa, että olen vain käynyt peruskoulun, pari vuotta kauppista ja opiskellut kohta puol vuotta media-alaa, kun taas tyttöystäväni on käynyt peruskoulun ja lukion. En usko, että nyt olisi paras aika hankkia lapsia, joten sen takia kannattais olla varovainen.

#8 kirjoitettu 21.05.2003 15:07

no aikasintaan oon ajatellu, et lukion jälkeen vois ajatella perheelisäystä, koska nytkin on koeviikko ja olis tosi rasittavaa jos vieres olis viä semmone pikkune joka tarvittis jatkuvaa huolenpitoo...
tosin parhain aika vois olla qu on saanu duuniin jostain, ja pystyy elättää lapsensa...
joka tapauksessa mun mielestä lapset kannattais hommata ennen qu on kolmekymppinen...sillä sitä enne viä jaksaa olla niitten kanssa, ja sitten qu ne on sen ikäsiä et muuttaa pois himasta...ni ei sit oo jo iha ikäloppu, et ne joutuu käymää huolehtimas susta..
mut tällee vakavasti aatellen, nyt oon 17 reilut pari vuotta jäljellä lukioo, ja jos mulla nyt kävis semmonen vahinko jätkäkaverin kaa, ni kyl mä sen lapsen pitäisin..koska mä tiedän pystyväni elättäänsen ja oon ollu tän jätkän kaa sen verran pitkään, että uskon tästä tulevan viä jotain...
huonot puolet siin vahingos ois ne, et nuoruude aika jäis vähemmälle, lukio-aika venyis..tosi ei mun vanhemmat kovin äkkiä sitä ymmärtäis, et haluisin tän ikäsenä lapsen..mut kyl mä silti uskosin, et ne tukis meitä.

viime tammikuun lopus mun kaveri (joka täyttää tänä vuonna 17) sai pojan, ja asuu nyt sen jätkän ja lapsen kanssa, sen mutsin luona. ja ilmeisesti menee ihan hyvin.

#9 kirjoitettu 21.05.2003 17:20

DjCitcaaath kirjoitti:
no aikasintaan oon ajatellu, et lukion jälkeen vois ajatella perheelisäystä, koska nytkin on koeviikko ja olis tosi rasittavaa jos vieres olis viä semmone pikkune joka tarvittis jatkuvaa huolenpitoo...
tosin parhain aika vois olla qu on saanu duuniin jostain, ja pystyy elättää lapsensa...
joka tapauksessa mun mielestä lapset kannattais hommata ennen qu on kolmekymppinen...sillä sitä enne viä jaksaa olla niitten kanssa, ja sitten qu ne on sen ikäsiä et muuttaa pois himasta...ni ei sit oo jo iha ikäloppu, et ne joutuu käymää huolehtimas susta..
mut tällee vakavasti aatellen, nyt oon 17 reilut pari vuotta jäljellä lukioo, ja jos mulla nyt kävis semmonen vahinko jätkäkaverin kaa, ni kyl mä sen lapsen pitäisin..koska mä tiedän pystyväni elättäänsen ja oon ollu tän jätkän kaa sen verran pitkään, että uskon tästä tulevan viä jotain...
huonot puolet siin vahingos ois ne, et nuoruude aika jäis vähemmälle, lukio-aika venyis..tosi ei mun vanhemmat kovin äkkiä sitä ymmärtäis, et haluisin tän ikäsenä lapsen..mut kyl mä silti uskosin, et ne tukis meitä.

viime tammikuun lopus mun kaveri (joka täyttää tänä vuonna 17) sai pojan, ja asuu nyt sen jätkän ja lapsen kanssa, sen mutsin luona. ja ilmeisesti menee ihan hyvin.




mää olin 19 ku sain mun ihanan poijan-pyörylän ja olin juuri kirjoituksia suorittamassa viimeisilläni. en ollut saanut vielä kaikkia 75 kurssia kumminkaan kokooon ja oli tarkoitus keräillä niitä sitten siinä sivussa, mutta pidin sitten 2 vuoden hoitovapaan ja palasin sitten uudestaan penkille. oli muuten aika kulttuurishokin poikanen mennä takas 16v. joukkoonmut kunnialla selvittiin!!!yhteistä aikaa on opiskelujen vuoksi vähemmän, mutta se sitäkin laadukkaanpaa..Paljosta oon joutunu myös luopumaan, mutta täytyy sanoa, että kyllä kannatti. mikään ei oo yhtä ihnaa ku olla oman kultasen kanssa*aijai*

Wanda

#10 kirjoitettu 21.05.2003 20:59

Kuka päättää, että mikä on sopiva ikä olla isä/äiti?? Rupesin taas sitten miettii...

#11 kirjoitettu 22.05.2003 01:11

WandaT kirjoitti:
eli JOS on VALMIS seksuaaliseen kanssakäymiseen, onko oltava VALMIS myös kantamaan vastuu "vahingosta"??jos ei ymmärrä kayttää ehkäisyä tai/ja jälkiehkäisyä ja "huomaa" olevansa kolmannella kuulla raskaana ( tai tyttöystävän olevan), onko tällöin tarpeeksi kypsä kantamaan vastuun LAPSESTA??


Itse miehenä olen hyvinkin valmis (öö.. ja halukas) seksuaaliseen kanssakäymiseen, mutta vaikka olen "jo" 23, en halua edes ajatella joutuvani vielä moneen vuoteen edes mihinkään todella sidottuun parisuhteeseen, saatika sitten hankkivani lapsia. Lapset kuitenkin edustavat ainakin itselleni tietynlaisen vapauden menettämistä ja tylsän keski-ikäisyyden alkamista (prove me wrong). Kyllä lapset kivoja ovat, ja varmasti itsellänikin sellaisia joskus on, mutta huh huh, ei vielä ihan vähään aikaan. En kyllä suosittele muillekaan itseni ikäisille tai nuoremmille, sen verran paljon ehtii kuitenkin päässä tapahtua vielä parin kympin kieppeilläkin.

Ja mitä tuohon mainitsemaasi "vahinkoon" tulee... Eikös sitä pitäisi ainakin naisena parin kuukauden menkkojen puute pikkuhiljaa alkaa mietityttämään? Mutta tokihan ehkäisy on siis ihan välttämättömyys, tavalla tai toisella. Ihmetyttää vain mahdollisuus, että joku ei alle kolmessa kuukaudessa huomaisi olevansa raskaana.

#12 kirjoitettu 22.05.2003 08:24

Gerbiilit tulevat sukukypsiksi 9-12 viikon ikäisinä. Tosin näin nuorina penikoivilla naarailla pentueet ovat yleensä pieniä ja joskus käy, että emo hylkää pennut tai jopa syö ne. Naarasgerbiiliä ei kannata astuttaa ennen kuin 4 kk:n iässä.

Siinä faktaa näin copy-pastella.

#13 kirjoitettu 22.05.2003 13:08

Kona kirjoitti:
Kuka päättää, että mikä on sopiva ikä olla isä/äiti?? Rupesin taas sitten miettii...


No eiks toi ollu vähän niinku ideakin?
Vastaus on että sinä päätät mitä teet sun elämälläs ja millon teet...

#14 kirjoitettu 22.05.2003 18:58

Lapset kuitenkin edustavat ainakin itselleni tietynlaisen vapauden menettämistä ja tylsän keski-ikäisyyden alkamista (prove me wrong). .

olip akivasti sanottu

pitäskö loukkaantua?
ei siis kyllähän lapsen takia joutuu paljosta luopumaan ja toimimaan lapsen "tahdissa", mutta ei se elämä lopu tai nuoruus vaikka saakin lapsenen ainakaan tunnusta!

Ja mitä tuohon mainitsemaasi "vahinkoon" tulee... Eikös sitä pitäisi ainakin naisena parin kuukauden menkkojen puute pikkuhiljaa alkaa mietityttämään? Mutta tokihan ehkäisy on siis ihan välttämättömyys, tavalla tai toisella. Ihmetyttää vain mahdollisuus, että joku ei alle kolmessa kuukaudessa huomaisi olevansa raskaana.


siis just sitä tarkoitin!!!ei väitetä ehkäisystä, eikä kanneta vastuuta siitä, että hommaa jonkumuotoisen jälkiehkäisyn..kuukautisten uupuesa todetaan että ku en kehtaa mennä lääkäriin. Jos on valmis seksiin pitää myös pystyä kantamaan vastuu sen seurauksista

xxx
WT

#15 kirjoitettu 22.05.2003 22:56

Jep. Henkinen ikä ratkasee.
Ite en kyllä kovin nuorena lapsia haluis, mieluummin pidän hauskaa
Jollekki tietysti hauska voi olla se et viettää perjantai illat lapsensa kanssa, eikä siin oo mitää vikaa, ei vaa mun juttu. Toisaalt voi olla vähä turhan aikast rupee sanoo yhtää mitää, kattoo parin vuoden päästä

#16 kirjoitettu 24.05.2003 14:22

Mun mielestä siihen ei voi sanoo tarkkaa ikää, joten sillon kun uskoo että pystyy takaamaan vaavelille ruuan, kodin, vaatteet yms.
Tottakai ihmisiä jotka ei pysty vielä näitä ihan itse takaamaan, saa lapsia.
Ja jotkut on oikein hyviä äitejä ja isiä nuorinakin!

Liian vanhat vanhemmatkin voi olla inhottavaa kun ne ei tajuu melkeen mitään nykymaalimasta.. mut siinä se.. ikä ei ratkase, vaan oma käytös ja kypsyys lapsen kasvattamiseen.

#17 kirjoitettu 25.05.2003 11:25

Mun faija oli 17v ku sen eka lapsi synty ja yhen mun kaverin tyttöystävä synnytti lapsen ku se mn kaveri oli 14v. mut oli täyttämäs 15v.

#18 kirjoitettu 05.06.2003 23:24

Onko taas sitten ABORTTI teidän mielestä oikein?

Piiska muokkasi viestiä 23:25 05.06.2003

Taidanpa laittaa tän vielä tohon ylös näkyviin...

#19 kirjoitettu 06.06.2003 15:01

izaz kirjoitti:
Piiska kirjoitti:
Onko taas sitten ABORTTI teidän mielestä oikein?



En tiedä onko oikein, mutta rehellisenä tyttönä sanon nyt, että jos nyt pamahtaisin raskaaksi, niin edessä olisi minun kohdallani ehdoton abortti. Okei, hetken mietittyäni, se ei ole oikein. Koska satun ajattelemaan sen sillä tavalla, että se on tappamista. Sinänsä, se voi olla joillekin ihmisille ainoa vaihtoehto, joten en halveksu ihmisiä, ketkä ovat päätyneet ratkaisuun. Eli, vähän enemmän mietittyäni, se on oikein JA väärin. Koska miksi synnyttää lapsi huonoihin olosuhteisiin tai adoptoitavaksi. Mutta toisaalta, miksi lopettaa alkanut elämä vain oman vahinkonsa takia.

Ristiriitainen juttu. Mutta pakko myöntää, että tämän ikäisenä, ja tässä elämätilanteessa minä päätyisin aborttiin. Siitä luultavasti kärsisin koko loppu elämäni. Ja fyysisistä, että henkisistä kivuista. Ja sitten vanhempana, kun on aika hankkia lapsia, saakin selville, ettei olekaan mahdollisuutta saada enää lapsia. Mahtaa kaduttaa. Mutta, on kannettava vastuu.





Olen täysin samaa mieltä..mutta se mitä en voi hyväksyy on se, että joku pitää aborttia ehkäsynä!

#20 kirjoitettu 12.06.2003 14:15

Otsikkoon viitaten sanon vain yksinkertaisen faktan. Isä ja äiti voi olla kuinka nuori tahansa, kunhan tämä on sukukypsä. Tämä edellyttää tietenkin jonkin sortin muutoksen tapahtumista lapsen elimistössä, joten murrosikäisestä (selkeämpää olisi tässä yhteydessä puhua muutosikäisestä) lapsesta tässä on joka tapauksessa kyse. Pointtina oli, että otsikot kannattaa muotoilla hieman tarkemmin, jos haluaa saada enemmän aiheeseen liittyviä vastauksia. Tämä siis varsinkin siinä tapauksessa, jos tekstissä itsessään esitetään useita kysymyksiä, joista yksikään ei vastaa otsikkoa.

Piiska kirjoitti:
miten nuorista vanhemmista olette kuulleet?


Nuorin äiti, josta olen kuullut oli 9-vuotias. Ihan kuulopuheena tämä tulee kuitenkin ottaa, mutta kuulemma oli luettu ihan lehdestä. Kyseessä oli siis joku ulkomaalainen tyttö, joka oli vieläpä synnyttänyt täysin terveen lapsen.

Piiska kirjoitti:
Entä voiko abortti olla vaihtoehto jos ei ole valmis isäksi tai äidiksi?


Eikö se ole aika itsestäänselvää, että se on vaihtoehto kaikesta huolimatta. Vaikka vanhemmat eivät sitä edes myöntäisi, se vaihtoehto on silti aina olemassa kaikesta muusta riippumatta.

Eri asia olisi kysyä, onko abortti esimerkiksi hyväksyttävää, jos ei vielä halua saada jälkikasvua. Siihen oma mielipiteeni on se, että abortti on ehdottomasti hyväksyttävää ja muuta väittävät eivät ole vielä heränneet 2000-luvulle, jonka kynnyksellä nyt viimeistään olisi pitänyt herätä tajuamaan aikamme uudet ongelmat. Kaikki lapset eivät enää ole haluttuja. Vaikka poikkeuksiakin löytyy, vain harva haluaa synnyttää kasvatettavakseen muiston esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka tulee väistämättä palaamaan mieleen aika ajoin vain lapsen läsnäolon takia.

On ennen kaikkea tärkeää, että äidillä on täysi oikeus määrätä omasta ruumiistaan ja tätä kautta myös ajan myötä lapseksi kasvavasta solukasautumasta niin kauan, kuin tämä äitinsä sisällä kasvaa. Syntymän jälkeen myös isälle kuuluu mielestäni tiettyjä perusoikeuksia lapseen. Tämä tietenkin selkeästi olosuhteista riippuen. Jos isä on esimerkiksi raiskaaja tai ei jostain syystä ole kykeneväinen lapsen parhaan ajattelemiseen, ei hänen tule mielestäni saada mitään oikeuksia lapseen. Velvollisuuksien tulee tietenkin pysyä tilanteesta riippumatta. Jos rupeaa kaduttamaan, täytyy vain todeta, että kannattaa tarkkaan harkita minne sen pikkuveljen menee työntämään.

Lisäksi voisi olla ihan mielekästä kysyä, mitkä ovat hyväksyttyjä motiiveja aborttiin, jos sellaista nyt hyväksyy ollenkaan. Onko vammaisen lapsen abortointi moraalisesti väärin? Saako raiskauksen seurauksena alulle pannun sikiön abortoida? Onko Suomen lain käsitys lapsesta liian myöhäinen tai aikainen (Suomen lain mukaan sikiö on neljän kohdussa kasvaen vietetyn kuukauden jälkeen lapsi, jolla on oikeudet itseensä ja ruumiiseensa)?

Hyväksyttyjä motiiveja ovat mielestäni sikiön vakava sairaus, joka johtaisi varmasti lapsen kuolemaan nuorella iällä tai aiheuttaisi kasvavalle lapselle kipuja. Lisäksi hyväksyttäviä syitä ovat mm. aikaisemminkin mainittu isäkysymys. Jos lapsen isä sattuu olemaan tuntematon mies, joka vain sattui tyydyttämään seksuaaliset tarpeensa tulevalla äidillä, tulisi abortin olla ehdottomasti hyväksytty. Myös ns. vahinkotapauksissa tulisi abortin olla hyväksytty. Ja nämä kaikki mielestäni iästä riippumatta.

Vammaisen lapsen abortointi on puolestaan mielestäni lähinnä käsittämättömän suvaitsematonta, eikä sen pitäisi missään nimessä olla hyväksyttävä syy abortoida tulevaa lasta. Olisipahan suvaitsemattomille vanhemmille ainakin jonkin sortin asenteiden shokkihoitoa, jos oma lapsi ei täysin puolin aivan "terve" olisikaan.

Lapsen määritelmä on mielestäni suhteellisen kohdallaan. Aikaisempi ajankohta sikiön luokittelemiseen lapseksi olisi liian aikaista, eikä jättäisi mahdolliselle abortille minkäänlaista mahdollisuutta. Myöhäisempi ajankohta olisi puolestaan lapsen kannalta todella rupinen, sillä jos lapsi abortoitaisiin esimerkiksi viiden kuukauden ikäisenä, olisi lapsen tietoisuus jo kehittynyt sille tasolle, että tämä tuntisi abortin tapahtuessa selkeää kipua elinten ja hentojen rustojen murskautuessa toimenpiteen suorituksen aikana.

Piiska kirjoitti:
Oletteko koskaan ajatellut miten nuorena kannattais aikasintaan hankkia itselleen vauvan?


Mielestäni lapsia kannattaa hankkia vasta sitten, kun tuntee läpikotaisen varmasti olevansa valmis sellaisten kasvattamiseen ja kun sellaisia oikeasti haluaa. Muussa tapauksessa lasten hankkimista kannattaa ainakin lykätä, ellei sitten jopa kokonaan hylätä ajatusta.

Mahdollisesti tulevaa jälkikasvuani en rupea käsittelemään.

#21 kirjoitettu 11.08.2005 02:10

Immeisestähän se riippuu.

Itse henk. koht. en vielä kyllä ihan lähivuosina, en tosiaankaan kun vielä tarkemmin ajattelen asiaa....

#22 kirjoitettu 11.08.2005 03:15

Kakaroita hankitaan sitten kun on täysi-ikäinen.
Muu on huuhaata ja syntiä.
Hävetkää!

#23 kirjoitettu 11.08.2005 03:58

Pastori kirjoitti:
Kakaroita hankitaan sitten kun on täysi-ikäinen.
Muu on huuhaata ja syntiä.
Hävetkää!

Se on vain vähän paha kuin henkinen täysi-ikäisyys saavutetaan todennäköisesti siinä 73 ikävuoden paikkeilla.. Pakko sitä on ennen sitä saastuttaa maailmaa parilla SM:llä.

#24 kirjoitettu 11.08.2005 04:31

sadomatti kirjoitti:
Pastori kirjoitti:
Kakaroita hankitaan sitten kun on täysi-ikäinen.
Muu on huuhaata ja syntiä.
Hävetkää!

Se on vain vähän paha kuin henkinen täysi-ikäisyys saavutetaan todennäköisesti siinä 73 ikävuoden paikkeilla.. Pakko sitä on ennen sitä saastuttaa maailmaa parilla SM:llä.


Juu ei sen väliä. Mutta kunhan muistaa että "Ei piparia ennen riparia".

#25 kirjoitettu 11.08.2005 04:33

Pastori kirjoitti:
Juu ei sen väliä. Mutta kunhan muistaa että "Ei piparia ennen riparia".

Miksi minä muistan että se olisi "Ei riparia ennen piparia"?

#26 kirjoitettu 11.08.2005 04:34

sadomatti kirjoitti:
Pastori kirjoitti:
Juu ei sen väliä. Mutta kunhan muistaa että "Ei piparia ennen riparia".

Miksi minä muistan että se olisi "Ei riparia ennen piparia"?


fuk!
ja nyt sitten kerrot!

#27 kirjoitettu 11.08.2005 04:37

Pastori kirjoitti:
fuk!
ja nyt sitten kerrot!

No enhän minä ollut syntynytkään kun sinä sen riparin kävit!

#28 kirjoitettu 11.08.2005 06:59

ZätGä kirjoitti:
Musta se on aivan oma päätös! Jos tuntee ottavansa vastuun itse, niin miksipä ei.

Samaa mieltä. Sanotaanko nyt kuitenkin että ei alle 18-vuotiaana, kun sen ikäiset aika usein luulevat tietävänsä mitä haluavat ja mihin kykenevät.

Tietysti kypsyys riippuu aina ihmisestä eikä iästä. Olen nähnyt hyvinkin kypsiä ja järkeviä 15-vuotiaita, ja äärettömän rasittavia ja ignorantteja teinejä 19-vuotiaita.

Jos ikää katsottais, niin vois olla siinä.. 19-vuotiaana. Vaikka sillonkin voi olla vielä opintoja ynnämuita kesken

Kyllä ne opinnot voi olla kesken vielä kolmekymppisenäkin. 19-vuotiaana melkein varmasti.


Havu kirjoitti paljon asiaa sekä:
Jos rupeaa kaduttamaan, täytyy vain todeta, että kannattaa tarkkaan harkita minne sen pikkuveljen menee työntämään.

Eli kakkonen on ykkönen!

#29 kirjoitettu 11.08.2005 07:36

WandaT kirjoitti:


.... j a t a h d o n m o n t a....




mä voin autta sua tossa asiassa

#30 kirjoitettu 11.08.2005 09:47

Havu kirjoitti:

Vammaisen lapsen abortointi on puolestaan mielestäni lähinnä käsittämättömän suvaitsematonta, eikä sen pitäisi missään nimessä olla hyväksyttävä syy abortoida tulevaa lasta. Olisipahan suvaitsemattomille vanhemmille ainakin jonkin sortin asenteiden shokkihoitoa, jos oma lapsi ei täysin puolin aivan "terve" olisikaan.


Vammaisuuksiakin on kyllä aika ariasteisia. Jos lapsen odotettu elinikä lasketaan hengityskoneen avulla olevan kuukausia, niin kyllä minä näkisin melkoisen suvaitsemattomana kieltää sellaisen lapsen abortoinin. Lisäksi voidaan kysyä pitäisikö ketään äitiä todella pakottaa niinkin raskaaseen työhön kuin vammaisen lapsen kasvatukseen.

#31 kirjoitettu 11.08.2005 11:06

Kypsyydestä ja vastuunkantamisesta on täällä
puhuttu...kypsempi ja vastuullisempi olen
luultavimmin ollut joskus 17-vuotiaana
mutta nyt 35 vuotiaana olen sitten 2-viikkoisen
tytön isä(tuossa olkapäälläni typy parhaillaan pönöttää)..

On vastuuttomia teinejä ja vastuuttomia aikuisia,
ei voi yleistää ja väittää etteikö nuori voisi
olla hyvä äiti/isä lapselleen. Tosin vaikeuksia
on odotettavissa jos opiskelut on pahasti kesken
ja/tai taloudellinen pohja on heikko.

#32 kirjoitettu 11.08.2005 12:36

Tonkku kirjoitti:
Tuohon vammaisen lapsen abortointiin lisäisin oman näkemykseni jonka uskon taas herättävän vihan kipinöitä, mutta JOS tietäisin todella hyvissä ajoin että tuleva lapseni on vammainen, jollain lailla (en osaa sitä tähän nyt eritellä kun on tuo synnyttäminen ja raskaana oleminen jostain kumman syystä kovin vierasta miulle) niin varmasti keskeytettäisiin raskaus! Vaimoni kanssa olemme asiaa pohtineet ja emme tosiaan tahtoisi pilata loppuelämäämme vammaisen lapsen kanssa nysvätessä. Se sitoo aikaa ja rahaa ja varmasti tuottaa monet harmit enemmän kuin ilon hetket. Huom. Tämä taas miun ajatus, kukin tyylillään.

Mä en olisi koskaan syntynyt jos mut olisi todettu vammaiseksi, näin on mulle kerrottu. Äiti oli sen verran vanha mun syntyessä, että vaara vammasuuteen oli. Mutta terveeksi todettiin ja hengissä oon vieläkin. Kyllähän siinä suuri työ on, enkä itekään tiä mitä tekisin tossa tilanteessa.


Millon sitten haluaisitte lapsia(siis ne, joilla ei vielä ole..), vai haluatteko ollenkaan? jos ette, niin miksi?

#33 kirjoitettu 11.08.2005 18:12

Minun mielestä jälkikasvun hankkiminen pitäisi pyrkiä aloittamaan alle 25 vuotiaana. siinä 18-25 on varmaan paras ikä.
Ei se ole mistään kotoisin kun yli viisikymmentä vuotiailla on vielä jälkikasvua kotona.

#34 kirjoitettu 11.08.2005 18:17

Iz kirjoitti:
eikai sillä iällä oo väliä jos tietää olevansa valmis siihe hommaa.. yks kaveri tuli 17 vuotiaana isäks..


Ruotsissa tuli 14 vuotias poika isäks.

Kai hyvä ikä on alkaa lapsentekoon 25+ vuotiaana.

#35 kirjoitettu 11.08.2005 19:46

Piiska kirjoitti:
Tuli aika mystinen juttu mieleen.
Oletteko koskaan ajatellut miten nuorena kannattais aikasintaan hankkia itselleen vauvan? mielipiteitähän on monia, joten haluan tietää kaikki!

Ja vielä, että miten nuorista vanhemmista olette kuulleet?

Oma siskoni oli 19 kun hän synnytti poikansa. Ehkä liian nuorena, mutta sehän on aika paljon kiinni ihmisestä. Eikö vain?

Entä voiko abortti olla vaihtoehto jos ei ole valmis isäksi tai äidiksi?


http://youngest_mother.tripod.com/

Siinä alaraja.
Lapsia kannattaa hankkia siinä vaiheessa kun ei itse enää ole sellainen. Eli sitten kun on kypsä siihen. Eikä niitä kannata hankkia siksi, että elämä tuntuu tyhjältä muuten.

#36 kirjoitettu 11.08.2005 21:07

odkid kirjoitti:
http://youngest_mother.tripod.com/

Siinä alaraja.

Hassua että tuossa artikkelissa ei ihmetelty edes lauseen verran sitä kuinka tyttö tuli raskaaksi..

#37 kirjoitettu 13.08.2005 00:24

Eräs vuotta vanhempi perhe-tuttuni tuli raskaaksi 15-vuotiaana. Eräs entinen luokkakaverini lopetti peruskoulun yhdenneksellä luokalla raskauden takia. Luokallani on eräs nainen, joka lopetti kauppiksen 17-vuotiaana saatuaan lapsen, nyt hän aloitti uudestaan. Tätini tuli raskaaksi 17-vuotiaana.

En ala ketään tuomitsemaan.

#38 kirjoitettu 15.08.2005 12:21

dew kirjoitti:
JM kirjoitti:
Minun mielestä jälkikasvun hankkiminen pitäisi pyrkiä aloittamaan alle 25 vuotiaana. siinä 18-25 on varmaan paras ikä.
Ei se ole mistään kotoisin kun yli viisikymmentä vuotiailla on vielä jälkikasvua kotona.


Äitee on päälle nelikymppinen ja syksyllä tulee sille ja miehelleen perheenlisäystä. Hyvin jaksaa.


"hyvin jaksaa" -nyt, mutta mites esim.16 vuoden päästä, ja josei kunnolla jaksa, niin miten tämävaikuttaa lapsen elämään tjsp. (omakin äiti nyt 41 ja 2 vuotta vanha nuorin sisarus).

#39 kirjoitettu 15.08.2005 13:55

Aivan kamala tuo Perulainen tapaus, jos on edes totta. En ymmärrä miten kukaan tyttö voisi olla sukukypsä (=menkat alkaneet) jo neljävuotiaana.
Huh huh.

----------------------

"Mom and Pop were just a couple of kids when they got married. He was eighteen, she was sixteen, and I was three."
-Billie Holiday-

Lady Sings the Blues - on muuten hyvä omaelämänkerta

#40 kirjoitettu 18.08.2005 13:22

Tuossa eilisessä lehdessä taisi olla juttu, että 11-vuotiaasta Venäläis tytöstä oli tullu äiti. Että aika sairasta jo tuollanen... "Hyvä" ikä vois olla joku 19-vuotta. Että sillon ois mahdollisuuksia toimia hyvänä äitinä taikka sit vanhempina. Mielummin tietenkin myöhemmin, eli joku 25-30 ois varmaan hyvä ikä.

Tässä artikkeli
Sandman muokkasi viestiä 17:14 18.08.2005