|
Kirjoittaja
|
Sen biisin missä lauetaan Woo Hoo arvo klassikkobiisinä sekä osana kulttuuria ja 90-lukua
|
|
Valium for Van Gogh
11143 viestiä
|
#1 kirjoitettu 10.08.2009 23:11
Niille, jotka eivät otsikosta tiedä mistä biisistä puhun, niin kyseessä on siis Blur - Song 2. Niille, jotka eivät nimenkään perusteella tiedä layer_embedded" target="_blank" class="bb-url">linkki.
Käveliin tänään puistossa ja kuulin teinien popittavan tuota biisiä soittimeltaan. Kappale julkaistiin 1997, joten nämä teinit tuskin edes olivat kovin kiinnostuneita rockmusiikista kappaleen ilmestyessä. No mitä sitten? Eipä kai yhtään mitään. Kuuntelenhan minäkin paljon 1960-luvun musiikkia. Tuo nyt satuu vaan olemaan yksi niistä biiseistä, joita kuulee soitettavan vaikka missä paikoissa ties kuinka usein vielä vuosikymmenenkin jälkeen ja kriitikotkin tykkäävät, eli kaipa siitä on muodostunut klassikkobiisi.
Kysymys jota mietin on, että miksi juuri tuosta biisistä on muodostunut klassikko. Miksi juuri se kappale vetoaa niin moneen ihmiseen? En itseasiassa edes muista koskaan kuulleeni kenenkään vuoden 1979 jälkeen syntyneen sanoneen vihaavansa tuota biisiä (En tietenkään väitä, että kaikki pitäisivät siitä ja varmaan saan tässä thriidissä kuulla joltain, että se on ihan paska biisi). Tarkoitukseni ei myöskään ole dissata kyseistä biisiä, sillä tykkään siitä itsekin.
Niin takaisin kysymykseen. Selitys ei lienee lyriikoissa. Tosiasia (ts. oma liioiteltu pelkistykseni) on, että massoihin vetoavat biisit ovat yleensä sellaisia, joiden lyriikat kertovat asioista, joihin kaikki voivat samaistua (särkynyt sydän, hauskanpito jne) ja kriitikot arvostavat syvällisiä sanoituksia. Song 2:n lyriikat eivät ole kumpaakaan. Kukaan ei pysty samaistumaan sanoihin "I got my head checked by a jumbo jet. It wasn't easy", eikä Song 2:n lyriikoiden syvällistä merkitystä väitä ymmärtävänsä, kuin ne samat pseudointellektuellit, jotka väittävät pystyvänsä selittämään, miten paketti Kellogsin sokerikuorrutettuja maissihiutaleita kiteyttää koko modernin yhteiskunnan. Ne sanat ovat vain merkityksetöntä diibadaabaa. Laitan kuitenkin linkin lyriikoin, jos joku haluaa väittää vastaan.
Entä sitten soiton kannalta? Biisissä ei ole mitään kovin vaikeaa soitettavaa kuten monimutkaisia kitarasooloja, laulu ei ole sellaista johon tarvitsisi poikkeuksellisen hyvää laulajaa, eikä biisissä ole muutenkaan mitään kovin poikkeuksellista. Jotkut huomauttavat, että biisissä on se poikkeuksellista, että pääriffin särö tulee bassosta eikä kitarasta, mutta taas tosiasia (ts. vielä enemmän liioiteltu oma pelkistykseni) on, että 50% biisin kuulleista huomasivat kyseisen seikan vasta silloin, kuin joku kertoi sen heille, ja loput 50% luulevat, että se särö tulee kitarasta. Siinäkään ei ole menestyksen salaisuus.
Johtopäätökseni:
Song 2 on hyvä biisi, koska WOOHOO. Väitän, että kyseisen kappaleen suosio perustuu täysin siihen, että siinä on tarttuva säröriffi, jonka päälle huudetaan woohoo, mutta silti 20 vuoden päästä, joku vuonna 1993-syntynyt arvostetun musiikkilehden journalisti kertoo kappaleen kiteyttävän koko 90-luvun nuorisokulttuurin.
Onko se tosiaan niin, että vaikka osaamme ties kuinka monella sanalla selittää, mikä tekee musiikista hyvää, niin oikeasti meille riittää säröriffi, jonka päälle huudetaan woohoo?
Niin ja öö... väittäkää vaikka vastaan tai jotain, ni tää vaikuttaa enemmän threadilta, ku väärään paikkaan ängetyltä blogipostaukselta.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Airola
6416 viestiä
|
#2 kirjoitettu 10.08.2009 23:35
No siitä tykätään senki takia, kun toi vääntää tota englantia niin tolleen englanniksi. Se taas on lähes yksinomaan syy myös sille, miksi ite en pidä tosta biisistä lähestulkoon ollenkaan.
Mulla on pienestä pitäen ollu joku juttu noita enkkuaksenttilauluja kohtaan. Taisin olla jotain kuutisen vuotta, kun kuulin ekan kerran sen yhen Pink Floydin biisin, jossa lapset laulaa kuorossa, että "wei döynt näid nöy ädjykäissön" enkä ole siitä hetkestä lähtien pystynyt sitä kuuntelemaan ilman vastenmielistä tuntemusta vatsassa ja rintakehässä.
Tietyntyyppisiin lauluihin englanninenglanti sopii erittäinkin hyvin, mutta se voidaan tehdä myös NIIIIIN väärin. Blur on tehnyt sen mielestäni NIIIIIN väärin.
Mutta tiedän kuitenkin ihmisiä, joiden korviin se kuulostaa jopa Blurin kohdalla hyvältä. Ja siis ihan silleen, että sitä ääntämistä voi jopa erikseen kutsua yhdeksi yhtyeen hyvistä puolista.
Mutta HYI, minusta!
Airola muokkasi viestiä 23:36 10.08.2009
Pitää kuitenki sanoa semmosta, että ymmärrän kyllä kuitenkin sen, että tuo riffi ja poljento voivat hyvinkin saada ihmisissä aikaan hyviä fiiliksiä. Ja omalla tavallaan tuo ääntäminen tuo vielä sellasen tietyn rytmin koko hommaan ja kaikki sitä myötä menevät aika nappiin. Mutta on se silti mun korvaani inhottavaa kuultavaa. Siis se ääntäminen. Ja sitä myötä ei kiinnosta kuunnella koko biisiä ollenkaan. Mutta tulee ny kuitenki kuunneltua, että voi analysoida ja kirjoittaa ja olla ja sijaita.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
JM
18460 viestiä
|
#3 kirjoitettu 10.08.2009 23:38
Mun mielestä Blurin paras biisi 8ja muutenki ihan parhautta) on Park life.
Ja just sen aksentin vuoksi. Ei sen mikserin Accentin vaan sen, ku se höpisee sellasella oikeen brittihöpinälöpinällä jotain siihen.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Valium for Van Gogh
11143 viestiä
|
#4 kirjoitettu 11.08.2009 00:26
sv kirjoitti:
unohit lyriikoitten ohella sen, et biisil on niinkin hurja nimi ku "Song 2", eli siinäkään ei oo mitään jännää.
Piti kyllä mainita, mutta pääsi unohtumaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
accent
10939 viestiä
|
#5 kirjoitettu 11.08.2009 00:52
Ui vittu mää olin ehtiny jo unohtaa ton biisin! Ei mulla nyt mitään järkevää sanottavaa itse aiheeseen tosin oo muuta ku et toi on pirun viihdyttävä biisi.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
GxBx
4644 viestiä
|
#6 kirjoitettu 11.08.2009 00:59
Ui vittu mä en ollu ikinä kuullu tota biisiä 
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Fakap
Trancevastaava
4849 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#7 kirjoitettu 11.08.2009 09:34
Song 2:ssa oli potentiaalia moneen käyttöön. Se taisi olla Starship Troopersien soundtrackilla sekä monenlaisessa kaupallisessa käytössä. En ihmettelisi jos sitä on kuultu myös urheilutapahtumien ja music awardsien välimusiikkina (tässä välissä tarkistin Wikipediasta ja nämä kaikki seikat pitivät paikkansa).
Rumpukomppi voisi yhtä hyvin olla sämplättynä jossain Fatboy Slimin tai Chemical Brothersin biisissä; se on tiukka, looppaava ja ajaton. Kitarariffi on myös yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva. Kahden tahdin pituiseen looppiin perustuva rytmi-riffi-kombo on versessä rauhallinen ja kertsissä aggressiivinen. Brittiaksentti saa kertosäkeen kuulostamaan jännällä tavalla kapinalliselta. Woo-hoo-huuto on tarttuva ja houkuttelee laulamaan mukana. Siinä on ainekset klassikkoon.
Siirsin keskustelun Musiikki-alueelle.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Heijala
4760 viestiä
|
#8 kirjoitettu 11.08.2009 10:24
Minusta yksi todella tärkeä osa sitä suosiota on sen pituus. Se on pirun tiivis, kestää vissiin alle 2 min. ja se pitää sen takia kuunnella uudestaan, koska se on ehkä liian lyhyt.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Fitz
15369 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#9 kirjoitettu 11.08.2009 10:28
Emmie tiiä myöskää, ehk se vaan on tuo draivi mikä tuosta välittyy, ja kait nuoret osaa samaistuu siihe menoon ja nuoruuden suoraviivaseen "jeejee" meininkii, mitä tuo miusta aika häpeilemättä kuuluttaa. Ei sanojen puolesta, vaan ihan ton musiikillisen meiningin puolesta. Huudetaan Woo hoo ja annetaan palaa ilman sen suurempia kikkailuja, sellasiahan ne perjantai-illat on.
Ja miust tos voi kans olla se,että kun kappale tosiaan on niinkin lyhty kuin 2:10, se jättää nälkäseks. Woohoo jää soimaan päähän,ja sen perään hoilataan "ösjhlhögfö" ku ei muisteta sanoja,mut kunhan menee vähän melodian mukaan. Sittenhän se tottakai pitää kuunnella uudestaan. Ja uudestaan. Aina näihin vuosiin asti.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Funereal
2863 viestiä
|
#10 kirjoitettu 11.08.2009 10:36
En yhtään tykkää tämänsointisista (rock)kappaleista. Jotenkin äänimaailma on tunkkainen ja ahdas (etenkin laulussa), ja se vain ärsyttää jokaisella iskulla entistä enemmän. Onneksi biisillä on pituutta vain reilut kaksi minuuttia.
Sävellyksessä sinäänsä ei mitään vikaa ole (joskaan ei mitään erityisen kehuttavaakaan). Ja lyriikat nyt ovat yhtä mitäänsanomattomat kuin missä tahansa pop-biisissä. Enkä minä nyt kovin suuresti halveksu ihmisiä, jotka pitävät biisistä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
atheos
Virallinen
Mac-mies
2648 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#11 kirjoitettu 11.08.2009 14:55
No, aika hyvin kiteytetty. *rumpukomppi* WOOHOO *ränttätänttä*. Suomijuntit ovat onnesta sekaisin ja muutkin juntit samalla.
Onhan se ihan hauska biisi mutta ei se kyllä yllä Blurin parhaiden tasolle. Esim. Girls & Boys on 100x koukuttavampi biisi meikäläisen mielestä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
torchelli
178 viestiä
|
#12 kirjoitettu 11.08.2009 19:30
ei tää nyt kyllä mikään musiikillinen kulmakivi ole mun mielestä millään järjellisellä mittapuulla mitattuna. Jenkeissä song #2 on blurin tunnetuin biisi, euroopassa ei. Uk:ssa ei edes ollut sinkkulistan ykkösenä. Jotkut on verrannut tätä smells like teen spiritiin, mikä on ehkä musiikki tyylillisesti saman tyylistä, mutta ei lähellekään yhtä mullistavaa eikä historiallisilta meriiteiltään yhtä arvokas. Blurilla on mun mielestä tosi hyviäkin biisejä, tää on aina ollu mun henk. koht. mielestä vaan ihan ok. verrattaen esim samaiselta levyltä sinnku julkaisu beetlebum joka oli Uk:ssa sinkkulistan ykkösenä ja voittaa mun mielestä tämän biisin koska vaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Valium for Van Gogh
11143 viestiä
|
#13 kirjoitettu 11.08.2009 22:12
torchelli kirjoitti:
Uk:ssa ei edes ollut sinkkulistan ykkösenä.
Edes brittien sinkkulistan ykkösenä.
Ei muuten ollut Smells Like Teen Spiritkään koskaan brittien sinkkulistan ykkösenä. Jimmy Nailin Ain't No Doubt oli tosin brittien listaykkösenä seuraavana vuonna siitä, kun Nirvana julkaisi Nevermindin. Herää kysymys, että kuka vittu on Jimmy Nail, ja mitä sinkkulistan ykkössija merkkaa yli vuosikymmenen päästää.
Minäkin pidän Beetlebumia parempana biisinä ja on totta, että se myi enemmän julkaisuvuonna, mutta epäilen, että Song 2 on nykyään soitetumpi. Song 2:ssa oli enemmän potentiaalia päästä leffoihin, mainoksiin, urheilutapahtumiin jne, mitä kautta sitä sitten pakkasyötettiin ihmisille. Beetlebum oli taas loistava biisi, mutta Albarnin kertomuksessa heroiinista ja ihmissuhteistaan, ei ollut samaa "mainospotentiaalia", kuin hänen woohoo-huudollaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Goatsemencommando
18200 viestiä
|
#14 kirjoitettu 11.08.2009 22:35
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
torchelli kirjoitti:
Uk:ssa ei edes ollut sinkkulistan ykkösenä.
Edes brittien sinkkulistan ykkösenä.
Crazy Frogin "Axel F" oli kans 4 viikkoa brittien sinkkulistan ykkösenä, eikä sekään oo tähän päivään mennessä menettäny lainkaan hohtoaan.
Mut tuosta biisistä, niin onhan se yksinkertaisuudessaan äärimmäisen tarttuva. Hyvä yksinkertainen & helposti mieleen jäävä pääriffi, tiukat rummut, tuo englanninenglanti-aksentti joka oli muistaakseni noihin aikoihin se kovin juttu populaarimusiikissa, "apaattinen" säkeistö joka vaihtuu särökitara-meininki-ollaannuoriijahypitäänilmaan-kertosäkeesen. Ja tietenkin se Woo Hoo, jonka ansiosta kenenkään ei tarvitse tietää mitä biisissä lauletaan mutta voi silti laulaa aina kertosäkeen aikana täysillä mukana. Sitten kun on vielä onnistuttu pitämään biisi n. kahdessa minuutissa ja jätetty kaikki ylimääräiset kikkailut pois niin kai siitä hitti väkisinkin tulee. Sitä en sitten tiedä että kuvastaako just tämä biisi parhaiten 90-luvun pop-kulttuuria, jos yksi biisi pitäis vaan valita niin omasta mielestäni sitä kuvastamaan sopii paremmin vaikka just se Nirvanan Smells like teen spirit.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Valium for Van Gogh
11143 viestiä
|
#15 kirjoitettu 11.08.2009 23:04
Goatsemencommando kirjoitti:
Sitä en sitten tiedä että kuvastaako just tämä biisi parhaiten 90-luvun pop-kulttuuria,
En usko kuvastavan.
jos yksi biisi pitäis vaan valita niin omasta mielestäni sitä kuvastamaan sopii paremmin vaikka just se Nirvanan Smells like teen spirit.
Jep.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
MKDELTA
11907 viestiä
|
#16 kirjoitettu 12.08.2009 01:21
En kuunnellu tota biisiä ees kokonaan mut tsekkasin sen eilen. Tänään töissä se tuli mulle mieleen, tai oikeastaan se miten havska se vaihtelu kliinin kitaran ja sit säröbassokkaan osion välillä on. Ehkä se on sen biisin juju.
BTW en ollut ennen tätä ketjua kuullut ko. biisiä edes.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Begemot
271 viestiä
|
#17 kirjoitettu 12.08.2009 08:58
Täytyy yhtyä moniin edelläesitettyhin leksoihin. Onhan tuo Blurin ehkä tunnetuin biisi vaikka älyvapaudessaan ja tyylillisesti edustaa ei kovin hyvin edusta bändin kokonaisutuotantoa. Jenkeissä se soi kai urheilutapahtumissa ja mainoksissa. Simposeneissakin olen sen kuullut.
Biisisä on kyllä jotain sellasia juttuja mitkä selittää suosiota. Alun rumpuintro on aika hieno, soundillistikkin. Lisäksi biisi on juuri tuota nirvanatyylistä hiljaa kovaa akseli, minkä vastakohtasuus vetoaa aina ihmismieleen. Kertsiin woo-hoo on muiden primitiivisten huudahduksien ohella aina toimiva. Biisin lyhyys on myös etu, sillä se ei kerkeä liiaksi ärsyttämään vaikka kuulisi useasti.
Blurin osalta biisi on kai aika kuriosioteetti. Ei bändiä voi pitää minään yhden hitin ihmeenä. Lisäksi biisi löytyy mun mielestä bändin parhaimmalta levyltä. HIttihakuisuudestakaan tuskin voi puhua, sillä vuoden 1997 levy oli enemmänkin irtiottoa brittipop menestyksestä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Fitz
15369 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#18 kirjoitettu 12.08.2009 17:10
Miul on muute samanlaine RATin säröloota ku tuol basistil näkyy tuos videos.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Tukutuku
128 viestiä
|
#19 kirjoitettu 12.08.2009 21:41
Luulin ensin et kyse oli tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=ke6KUtcG9jY&feature=related
Hyvät kitara- ja rumpusoolot.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
dbgirl
4818 viestiä
|
#20 kirjoitettu 14.08.2009 21:14
Biisi on hyvä koska siinä voi huutaa/kiljua Woo hoo! Jopa sellaiset teininössöt kuin minä olin tekevät niin sen kuullessaan.
Se on yksinkertainen ja yksinkertainen on onnistuessaan parasta, se vetoaa monenlaisiin ihmisiin (teineistä puhuttaessa), se on lyhyt joten se on pakko kuunnella uudestaan ja on siten koukuttava.
Yksinkertaisesti biisi kuvastaa hyvin nuoruuden iloista meininkiä eikä siihen iloon voi olla yhtymättä vielä näin aikuisenakin.
Lisäksi se on täydellinen biisi. Woo hoo! 
Ai niin ja mun mielestä se kiteyttää aika hyvin 90-luvun (britti)popin, silloin oli vielä leikkimistä ja hauskanpitoa ja se oli laadukasta vaikka olisi ollut kakkaakin. Nykyään radiossa soivat biisit on pelkkää kakkaa.
dbgirl muokkasi viestiä 21:15 14.08.2009
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
JimmyLee
198 viestiä
|
#21 kirjoitettu 17.08.2009 09:19
Onhan tämä kulttibiisi. Kun luin otsikon, tiesin välittömästi mistä biisistä puhutaan vaikken ole kuullut piisua pitkiin aikoihin ja ainoa vinkki oli "Woo Hoo".
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
