Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.05.2003 17:12

Mutta jos hevibiisissä lauletaankin ilosia asioita ja ihmiset käsittävät sen tosi angstisena biisinä, on ehkä biisin tekemisessä mennyt jokin pieleen. Tottakai erilaisia näkemyksiä biisistä väistämättä syntyy ja jos sanat on vähänkin kummalliset niin vielä enemmän.

Itse ehkä ajattelen että biisit enemmänkin herättää kuulijassa tunteita. Itse koen ainakin musiikin vain taustamusiikkina tai en huomaa sitä ollenkaan jos se ei herätä mitään tunteita tai ajatuksia tai millään tavoin tavoita minua. Tietysti kaikki musiikki ei kaikissa herätä mitään tunteita. Mutta kyllä puhuenkin voi ihan yhtähyvin tunteensa ilmaista, tosin hyvä biisi voi kertoa enemmän kuin sanat pystyvät ikinä kuvaamaan, toisaalta taas hyvä kirjoittaja tai puhuja pystyy ihan samaan. Ihmiset tuovat itseään julki erilailla. Musiikki voi luoda jonkinlaisen maailman johon voi upota ja unohtaa hetkeksi todellisuuden. Minulle se ainakin oli teinivuosinani ehkä parhaita pakokeinoja karusta todellisuudesta

#3 kirjoitettu 12.05.2003 20:10

MetroTVPlus kirjoitti:
Musiikin "kielen" yksi hienous on sen moniäänisyys mikä mahdollistaa useiden ristiriitaistenkin tunteiden viestittämisen samalla (samalla tavalla kun niitä voi kokeakkin samanaikaisesti). Jos musiikki kuvastaa vihaa ja sanat rakkautta, niin eikös se viha & rakkaus ole aika yleinen tunneyhdistelmä... en sanoisi että sävellys on sinänsä epäonnistunut.


ei tossa tapauksessa ole välttämättä epäonnistunut mutta sitten on näitä biisejä jotka eivät herätä oikeen mitään. Koko biisi menee ohi kun se ei pysäytä eikä herätä mitään. Yleensä kylläkin kyseessä on ylituotettu hengetön musiikki. Mutta ehkä sekin herättää jossain jotain tunteita? Itseasiassa Madonnan tuo uus biisi se mis on se video mis on niit lippuja taustal, herätti kyl mussa ehkä sellasen vihan tunteen, tai enemmänkin sellaisen voi ei, äkkii telkkarist äänet pois. Ja sellanen musiikki jolla yritetään miellyttää kaikkia ja "lainataan" muista biiseistä melkein suoraan kohtia. Sellaset herättää turhauttavia tunteita.

#4 kirjoitettu 13.05.2003 10:37

Mutta sitä ne tajua, mistä moni bändi saa sen raivonsa joka ikiseen kappaleeseen? Mistä kumpuaa moinen teini-iästä päälle jäänyt angsti, joka sitten leviää ihmiskunnan keskuuten masentavina biiseinä ja muuna sontana? En missään nimessä vähättele näiden kiukuttelijoiden taitoa tehdä musiikkia, mutta se todellakin menee yli ymmärryksen, miksi he haaskaavat taitojaan tekemällä jotain, joka tekee ihmiset pahalle tuulelle.

Monesti puhutaan siitä, että biisissä pitää olla ns. asennetta. Siis mitä asennetta? Mitä kovempaa sitä parempaa? Tarkoitetaanko asenteella nimenomaan asenneongelmaa vai pelkästään sitä, että saadaan musiikkiin siten enemmän, mitä muuten ei onnistuta luomaan? Onko ns. kiukku vain keino Linkinparkmaisesti saada yhteys maksavaan kansaan, joka sitten lampaan tavoin yhtyy marssiin yhteiskunnan mädännäisyyttä vastaan? Onko viha vain pelkkää silmänlumetta?

Miksi lauletaan säettiedämiltämustatuntuu, kun ei vaivauduta selittämään tilannetta, että tyhmempikin (minä) ymmärtäisi?

Enemmän tunnetta, vähemmän asennetta.

#5 kirjoitettu 13.05.2003 10:59

No Ihmiselohan on kulkemista kriisistä kriisiin tai no se riippuu miten elemän ottaa. Välttämättä angstimusiikki ei saa ihmisiä pahalle tuulelle, se saattaa omalla tavallaan tuoda helpotusta johonkin omaan "kriisiin". Ja eihän siitä mitään tule jos elämässä ei ole asennetta. Lähinnä tarkoitan sitä kun on ihmisiä jotka rypee itsesäälissä ja voivottelee omaa kohtaloaan tekemättä asialle mitään, niin eikö siinä vaiheessa pitäisi vähän kasata sitä elämänasennetta. Ja jokaisellahan meillä on oma elämän asenne, tapa jolla suhtaudutaan ympäröivään maailmaan. Elämähän on asenteesta kiinni. En sitten tiedä kuinka paljon tälläisissä linkinparkeissa ja muissa on sitä oikeaa asennetta. Mutta ihan hienoa jos jotkut niistä saa jotain... Siinähän koko maailman rikkaus on, ihmiset ovat erilaisia. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja tykkäisivät samoista asioista niin mitähän siitäkin tulisi. Maailma tarvitsee toisinajatteijoita ja kyseenalaistajia siinä kuin muitakin. Maailma kehittyy ja ihminen onneksi oppii virheistään vaikka joskus tuntuu että pitääkö kaikki oppia kantapään kautta.

Me suomalaisethan ollaan vähän tälläistä surullista itseänsä häpeävää kansaa. Kantele sylissä kyyryssä soitetaan jossain nurkassa ja lauletaan surullisia lauluja, pelätään jumalaa ja puhutaan tunteista vain musiikin kautta.

#6 kirjoitettu 13.05.2003 11:11

zood kirjoitti:
No Ihmiselohan on kulkemista kriisistä kriisiin tai no se riippuu miten elemän ottaa. Välttämättä angstimusiikki ei saa ihmisiä pahalle tuulelle, se saattaa omalla tavallaan tuoda helpotusta johonkin omaan "kriisiin". Ja eihän siitä mitään tule jos elämässä ei ole asennetta. Lähinnä tarkoitan sitä kun on ihmisiä jotka rypee itsesäälissä ja voivottelee omaa kohtaloaan tekemättä asialle mitään, niin eikö siinä vaiheessa pitäisi vähän kasata sitä elämänasennetta. Ja jokaisellahan meillä on oma elämän asenne, tapa jolla suhtaudutaan ympäröivään maailmaan. Elämähän on asenteesta kiinni. En sitten tiedä kuinka paljon tälläisissä linkinparkeissa ja muissa on sitä oikeaa asennetta. Mutta ihan hienoa jos jotkut niistä saa jotain... Siinähän koko maailman rikkaus on, ihmiset ovat erilaisia. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja tykkäisivät samoista asioista niin mitähän siitäkin tulisi. Maailma tarvitsee toisinajatteijoita ja kyseenalaistajia siinä kuin muitakin. Maailma kehittyy ja ihminen onneksi oppii virheistään vaikka joskus tuntuu että pitääkö kaikki oppia kantapään kautta.

Me suomalaisethan ollaan vähän tälläistä surullista itseänsä häpeävää kansaa. Kantele sylissä kyyryssä soitetaan jossain nurkassa ja lauletaan surullisia lauluja, pelätään jumalaa ja puhutaan tunteista vain musiikin kautta.



Hyvin vastattu.

#7 kirjoitettu 13.05.2003 15:41

Tuskinpa kukaan tekee musiikkia tavoitteenaan saada jokainen kuuntelija kuuntelemaan ja ymmärtämään musiikkinsa samalla tavalla. Ja vaikka tekisikin, siinä tuskin kukaan koskaan tulee onnistumaan.

#8 kirjoitettu 13.05.2003 20:28

Marzih kirjoitti:
Tuskinpa kukaan tekee musiikkia tavoitteenaan saada jokainen kuuntelija kuuntelemaan ja ymmärtämään musiikkinsa samalla tavalla. Ja vaikka tekisikin, siinä tuskin kukaan koskaan tulee onnistumaan.


niin no ei semmoista musiikkia olekaan mistä kaikki tykkää, vaik kuka supermusiikkituottaja yrittää tehdä kaikkiamiellyttävää musaa ja huomaa ettei siitä sitten kukaan tykkääkkään. Eiköhän oo tärkeintä että ite tykkää siitä musasta mitä tekee. En mä jaksais tehdä musiikkia jos pitäis vaan kokoajan ajatella muita enkä ite tykkäis siitä ollenkaan. Sen verran pitää olla itsekäs ettei aina pyri miellyttämään kaikkia Musiikin tekeminen on aika terapeuttista itelle ainakin, ja uusien asioiden oivaltaminen sitä kautta. Ite pari vuotta sitten rupesin soittamaan poikkihuilua. Sen lisäks vanha mummon kitara sai sorminahat lujille. Se fiilis kun oppii jotain uutta on ihan mieletön. Ehkä olenkin vähän soitinfriikki. Joskus tulee vain laiskuus... pitäis pitää itsekuria korkeella Et periaatteessa itekin teen musiikkia ittelleni, mutta maailmassa on 6 miljardia ihmistä(?), niin mahdollisuus siihen et joku toinenkin vois tykätä siitä on kuitenkin mahdollinen. Ihmiset jotka ovat saaneet samanlaisia musiikkivaikutteita yleensä samaistuvat helpommin ja ymmärtävät musiikkia. Samoja nuottejahan tässä vain kierrätellään eri järjestyksessä ja kun melkein koko koneäänimaailmakin on jo koluttu läpi niin on hyvin pieni mahdollisuus siihen että keksisi oikeasti jotain aivan uutta ja originaalia(jos ei jopa täysin mahdotonta).

Kuinka moni voi rehellisesti väittää ettei oma musiikki muistuta mitään muuta ja että on keksinyt kokonaan uuden tyylin?

zood muokkasi viestiä 20:28 13.05.2003

hupsis lähti vähän ajatus karkailemaan, sori

#9 kirjoitettu 15.05.2003 15:41

Niin no tekeekö kukaan musiikkia järjellä? Itse en ainakaan kauheesti järkeile biisiä tehdessäni, käytän sellasia soundeja mitkä tuntuu hyvältä. se tulee jostain alitajunnasta jolloin niihin ei tule kauheesti vaikutettua järjellisellä ajattelulla. Saman huomaa joskus kun kirjoittaa jotain vähänkin kummallisempaa se tekstiä vaan tulee sitä kummemmin ajattelematta Musiikki heijastaa aika hyvin ihmisen persoonaa... tai sitten se heijastaa soittotaitoja

#10 kirjoitettu 17.05.2003 14:17

No joo. Kyllähän musiikki voi kuvastaa hyvinkin tekijäänsä, myönnetään...
Tuli mieleen esimerkiksi jos teen kantribiisin, niin siitä varmasti moni kantridiggari tykkää mutta joku asennemetallikahevari varmaan rupeaisi kakomaan: samalla tavalla, jos ravintelissa menisin juttelemaan jollekin neitoselle niin toinen voisi tykästyä ja toinen ei...

Myös, musiikki voidaan ymmärtää väärin kuten muukin ihmisen viestintä niinkuin puhe. Jos soittaa huonosti niin sitä kai voisi verrata änkyttämiseen (:

Samoin, musiikin tyyliä voisi kai verrata kieleen. Toinen kiroaa suomeksi toinen englanniksi. Toinen laulaa rakkaudesta heviä toinen europoppia.

Jos puhumme lauletusta musiikista, niin siinä mielestäni musiikilla voi vahvistaa puheen merkitystä. Instrumentaalimusiikki taas, ei kuvaa niin selkeästi tekijän ajatuksia kuuntelijalle... välttämättä.

Hmm hmm ja vielä kerran hmm.,.. tätä aihetta voisi pohtia pitkäänkin. Tietääkö kukaan aiheesta hyviä kirjoja luettavaksi? Tai levyjä kuunneltaviksi