Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.11.2008 15:18

Minulla ei ole ex-kumppaneita.

#3 kirjoitettu 28.11.2008 15:42

Kyllä niitä kaikkia on/olisi hauska joskus nähdä. Joitain tulee nähtyäkin, ja toisien kanssa ollaan tekemisissä internetsissä, mut on muutama joista ei kuulu mitään vaikka kyselee kuulumisia kuinka. Mut en kaipaa heiltä muuta kuin ystävyyttä koska he kaikki ovat olleet loistavia tyyppejä tavallaan.

#4 kirjoitettu 28.11.2008 16:39

Rääväsuu kirjoitti:
Ehkä sen verran, että välillä ajattelee, että toivottavasti ne ihmiset eivät ajattele musta ihan hirveän pahaa.


Ihan sama juttu entisen WoW-killan kanssa.

#5 kirjoitettu 28.11.2008 16:40

quafka kirjoitti:
Kyllä kaikki entiset häviävät nykyiselle aika kirkkaasti.


Sehän nyt on selvää: nyxä antaa, exä ei.

#6 kirjoitettu 28.11.2008 16:41

kaipaan kaikkia enkä ketään voi päästää irti

#7 kirjoitettu 28.11.2008 18:06

Ootellaan tässä nyt ensin sitä ekaa. Ja ihannetilanne olisi ettei siitä exää tulisikaan.

#8 kirjoitettu 28.11.2008 18:18

Olisihan niiden kaikkien kanssa mukava kuulumiset vaihtaa. Mutta siihen se oikeastaan jääkin.

Eksät ovat eksiä. Mennyttä elämää, kadonnutta aikaa. Jos niistä kerran on hankkiutunut eroon, niin muistojen joukossa saavat pysyäkin.

Sweetie on paljon kivempi kuin kaikki eksät yhteensä.

#9 kirjoitettu 28.11.2008 18:27

En sinänsä sanoisi, että kaipaan, mutta pirskatin hauskoja tuokioita olen viettänyt ja tulen viettämään muutamien exieni seurassa. Minusta suhteen loputtua ei välttämättä katkea monet muut yhteiset kuviot, varsinkin jos on yhteisiä lapsia tai harrastuksia.

Minulla ei ole yhtään exää (lyhyempi tai pidempi suhde), jonka kanssa en pystyisi kommunikoimaan sujuvasti ja ihmisiksi.

En kuitenkaan vertaile heitä kehenkään toiseen, jokainen on oma persoonansa, jolla on hyvät ja huonot puolensa.

#10 kirjoitettu 28.11.2008 18:41

Endorpheeny kirjoitti:
Minä en näe asiaa niin että olisin hankkiutunut kenestäkään eroon.
Se oli kielikuva. NiinQ. Vähän vääränlainen, ehkä, mutta olkoon nyt.

Henkilökohtaisesti en ole kokenut yhtään ystävyydessä eroamista. Aina on ollut siinä määrin suuresti draamaa ja runneltuja tunteita, että mielellään on sulkenut oven ihan kokonaan. Eri asia toki olisi jos suhde päättyisi molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä. Silloin ystävyys olisi varmastikin luonnollinen jatke suhteelle.

HW kertoi @ 18:41 28.11.2008

Paranoya kirjoitti:
Sitä ''oikeaa'' kun ei ole
Onhan!!!

#11 kirjoitettu 28.11.2008 18:52

Kaipaan, mutta takaisin en halua.

#12 kirjoitettu 28.11.2008 18:56

Endorpheeny kirjoitti:
accent kirjoitti:
ihannetilanne olisi ettei siitä exää tulisikaan.

Vitun ahdistava ajatus että olisi yhden ihmisen kanssa koko elämänsä ajan..

Emt. Jos itse löytäisin jonkun tarpeeksi hyvän ihmisen en jaksaisi ruveta vaihtamaan. Ja olen muutenkin lojaali idiootti. Ja vielä idiootimpi perfektionisti joka ei jaksa/halua/kykene rupeamaan "no oon ton kaa vähän aikaa ja nussin sitä vaikka se on vitun ärsyttävä"-säätöön.

Ei sen puoleen että kukaan minua haluaisi. RANTEET AUKI FRONTIN CD:LLÄ.

#13 kirjoitettu 28.11.2008 19:05

Paranoya kirjoitti:
No ei varmasti. Tuo on vaan heikkojen ihmisten tapa valehdella itselleen eron hetkellä, että tuolla edessä on jotain parempaa. Hyvä se on siihen ajatukseen tuudittautua jos haluaa elää jotain omaa todellisuutta muttakun näin ei ole.


Noin sanovat ne, jotka eivät Sitä Oikeaa vielä ole kohdanneet. Toivotan onnea etsintään.

#14 kirjoitettu 28.11.2008 19:11

Paranoya kirjoitti:
Ja sinä pystyt olemaan AIVAN 100% varma, että sinun nykyinen on se oikea etkä varmasti tule koskaan kenenkään muun kanssa elämään samalla tavalla symbioosissa?


Nii. En kai mää muuten olisi sen kanssa naimisiin mennyt?

#15 kirjoitettu 28.11.2008 19:35

Paranoya kirjoitti:
Ja ihmisethän eivät eroa enää kun menevät naimisiin?


Miä en ainakaan ajatellut.

#16 kirjoitettu 28.11.2008 19:38

Paranoya kirjoitti:
Asiat vaan ei aina mene niinkuin suunnittelee


Ei niin. En minäkään Sitä Oikeata ajatellut löytäväni, mutta toisin kävi.

#17 kirjoitettu 28.11.2008 21:06

Putte kirjoitti:
Kaipaan, mutta takaisin en halua.


Tässäpä se oli.

#18 kirjoitettu 28.11.2008 21:14

MKDELTA kirjoitti:
Minulla ei ole ex-kumppaneita.


Näin.

#19 kirjoitettu 28.11.2008 21:34

Kyl mä vähä jollain tapaa kai. Mut toisaalta en kyllä yhtään.

#20 kirjoitettu 28.11.2008 21:49

Toisinaan kaipaan sitä hyvää siinä suhteessa mitä joskus oli, mutta sitä henkilöä en. Tiedätte ketä

#21 kirjoitettu 29.11.2008 00:19

Voisi sanoa, että kyllä jonkin verran, mutta loppujen lopuksi en. Jos koko loppuelämän voisi/pitäisi elää arkea ja elämä ei mihinkää muuttuisi koskaan, mutta ex kumppani antaisi periksi edes parissa asiassa, niin sanoisin heti kyllä. Mutta kun haluan itse ajatella myös tulevaa kuten molemmat mietti eron hetkellä, niin hommassa ei ole järkeä, koska luonteet ja ajatusmaailmat eroaa liikaa jotta aviopariksi olisi.. hyviksi kavereiksi asti silti.

Eli tähän on vaikea vastata.. kyllä ja ei. Hyviä puolia kyllä, huonoja puolia en. Kun tietää, että olisi mahdollisuus saada ex kumppanini takaisin ja sydän sanoo ei, mutta pää silti sanoo ehkä, on vaikea tilanne.

#22 kirjoitettu 29.11.2008 03:05

No totta munassa kaipaa. Ei sitä enää tahtois samoja taistoja käydä läpi, mutta silti pikkusen miettii - et jos ois ihan homona kasvanu sillai ihmisenä niin niitä taistoja ei tarttis käydä..Mut toisaalt mitäs turhaa moisii..

#23 kirjoitettu 29.11.2008 04:03

Joo, tänään tuli joku teinipoika ovelle selittämään jsotain pullsota sun muuta ja totesi puheajan olevan lopussa, niin nauroin, että "nii on täälläkin" mutta hänpä ojensi puhelimen, millä soittaa jotain..
sit huomasin, että sehän olikin Marjutin puhelin!

Sitten meni ilta ja tuli yö ja minua vaadittiin naapuriin bileisiin. no, kauhia teinimeno, mutta tosi mukava venäläisperäinen nainen jutteli mulle kaikkea syvällistä, mutta en sanonu mitään, kuuntelin ja se kehu mua siitä.

Sitten tultiinkin tähän hetkeen, kun tuo samainen pullsota höpisevä teini olio ovella ja haki mun eksän tuosta sohvalta pois, siinä tuo rötkötti.

minä en ees yrittäny ketään, naureskelin kaikelle ja popsin lääkkeitä, en oo kovin humalassa. Mutta harmittaa ku en yrittäny sitä venäläsitä saaha jäämään.

.. tai ketään.

Pienet on piirit, joten otsikon kysymys on irrelevantti.
Miten jotain ihmistä voi vältellä täällä? Ei voi. Voi vaan muunnella suhteita niihin.

Sellanen on Kuusamo.

Ja nmulla puskee viimesin kourallinen pillereit' päälle ja otan nyt kupin gambinaa ja kaljan.-

#24 kirjoitettu 29.11.2008 12:53

MKDELTA kirjoitti:
Minulla ei ole ex-kumppaneita.


Ei minullakaan. En kyllä haluaisi, että tulisikaan olemaan, mutta hmm..
Elämä on kumminkin semmosta.
Eipä tässä auta kun katella mitä tapahtuu.

#25 kirjoitettu 29.11.2008 16:35

Toisia kaipaan, toisia en.


Aika paradoksaalinen tunne olla hoidettavana loppuunpalamisen ja depression ja alkoholi-itselääkinnän vuoksi kun exäni hukkui näihin laitoksiin ja viinaan ennenkuin ymmärsin ottaa lapset ja muuttaa muihin maisemiin.

Outoa, että täällä en kaipaa vanhempien lasteni äitiä lainkaan.
Mutta hoitohenkilökunnan kanssa aiheesta keskustellessa tulee kyynel silmään - kun muistelee kymmenen vuoden takaisia asioita.

#26 kirjoitettu 29.11.2008 16:42

Sunt1o kirjoitti:
Perfektionismia on muuten hiton hankala toteuttaa parisuhteen kanssa... mutta onnea silti!:
Niin. Sitten Taas Toisaalta olen hyvin alistuvainen ihminen. Lähinnä että kunhan kumppanilla olisi sellainen elämänasenne ja kiinnostukset että sen kanssa sietäisi elää muutenkin kuin vaan nussimisen takia. Äh...
Äläkä likaa sitä cd:tä.
Emmää, se ei soi kovin hyvin jos siihen kerrostuu liika verta.
Ja wänkkää vähemmä ja käy useemmi stobella.

Stobella käymisellä ei saa ku 50v pubiruusuja.

#27 kirjoitettu 29.11.2008 18:27

MKDELTA kirjoitti:
Stobella käymisellä ei saa ku 50v pubiruusuja.


Siis Stobessa käymisellä?

#28 kirjoitettu 30.11.2008 02:17

EN!! todellakaa, ei hyi vittu, ei ikinä. Elikkä's ei kiitos, en ottais ketään takasin ees maksusta, hyivittupaska alko ajatuskin oksettaan..

#29 kirjoitettu 30.11.2008 02:34

Nevermind kirjoitti:
EN!! todellakaa, ei hyi vittu, ei ikinä. Elikkä's ei kiitos, en ottais ketään takasin ees maksusta, hyivittupaska alko ajatuskin oksettaan..


Taaaaaaaaaaidat viel vähä tykätä...

#30 kirjoitettu 30.11.2008 03:45

Fitz kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:
EN!! todellakaa, ei hyi vittu, ei ikinä. Elikkä's ei kiitos, en ottais ketään takasin ees maksusta, hyivittupaska alko ajatuskin oksettaan..


Taaaaaaaaaaidat viel vähä tykätä...


En todellakaa, mun viimesimmän eksän kans seurustelu pilas mun mahdollisuudet yhtee HUOMATTAVASTI parempaan ihmisiin, mikä vituttaa vieläkin, näin puolen vuoden jälkee. Eksää ei oo ikävä tasan tippaakaa, se oli oikeesti ihan vitun karsee. Aikalailla samanlainen ku kaikki mun eksät.

#31 kirjoitettu 30.11.2008 14:40

mitään en myönnä

No ei siinä mielessä ole ikävä mutta joskus saattaa olla hetkellisesti.

#32 kirjoitettu 30.11.2008 15:20

impronen kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:
EN!! todellakaa, ei hyi vittu, ei ikinä. Elikkä's ei kiitos, en ottais ketään takasin ees maksusta, hyivittupaska alko ajatuskin oksettaan..


Taaaaaaaaaaidat viel vähä tykätä...


En todellakaa, mun viimesimmän eksän kans seurustelu pilas mun mahdollisuudet yhtee HUOMATTAVASTI parempaan ihmisiin, mikä vituttaa vieläkin, näin puolen vuoden jälkee. Eksää ei oo ikävä tasan tippaakaa, se oli oikeesti ihan vitun karsee. Aikalailla samanlainen ku kaikki mun eksät.


Kui sää nyt sen kaa sit ylipäätään seurustelemaan aloit, jos se ihan täys persereikä ol?


Tämä on erittäin hyvä kysymys, oon pohtinut tätät usein ja tullut tulokseen: Syy on siinä, että olen pitänyt jostakusta toisesta, jota en syystä tai toisesta ole saanut seurustelukumppaniksi. Tämä taas johtaa siihen, että tietyntasoinen masennus/epätoivo iskee peliin. Se taas johtaa siihen, että valitsen jonkun helpon kohteen seurustelukumppaniksi vain sen takia, etten voinut saada kenet halusin. Viimeisimmän kohdalla tämä ei kyllä toiminut, koska viimeisin feikkas ihmistä sen hetken kun en todellisuudessa tajunnut, että ei ollutkaan ihan sitä mitä olin ajatellut. Niinpä suhde päättyi lyhyeen (kuten aina). Oma kyllästyminen ihmisiin aiheuttaa nopeasti eron ja sitten sen jälkeen alkaa jokakertainen "mitä mää tossakin oksetuksessa näin" - ajattelumalli.
Jotenkin kummasti vedän puoleeni epämääräisiä ihmisiä, johtuneeko sitten mistä lie, mutta en asiaan oikeastaan pahemmin voi vaikuttaa. Täytyy vaan pyrkiä olemaan täyttämättä toisen ihmisen jättämää tyhjiötä jollakin epänmääräisellä korvikkeella ja kaiken pitäisi sujua melko kivuttomasti myös niiden muiden ihmisten tunteita ajatellessa.

#33 kirjoitettu 30.11.2008 18:59

No Endoo en ku nähään kuiteski usein. Nyt edellistä joo, vaikka se on nitku ja kaikki oli perseestä loppuvaiheessa. Eip voi mittää.

Muita ei sit oo ollu. Tai yks tavallaan, mut en mä sitä laske seurusteluks sittenkään.

Nyt vaan horoilen.

#34 kirjoitettu 30.11.2008 21:21

Riippuu mitä niistä no suoraan sanottuna en ketään edellinen oli narsisti ja yritti saada minut tossun alle ja tuhoamaan suhteet vanhempiini, sukulaisiin ja ystäviin.

#35 kirjoitettu 01.12.2008 00:06

Kyllä itse asiassa sitä yhtä kaipasin ja se otti minuun yhteyttäkin vielä ja sitten rupesin taas kaipaamaan, mutta ajattelin että hemmetti en kyllä halua enää kaivata sitä kun ei siitä mitään tullut kun ei vaan tullut vaikka ihan kivaa olikin.

Mutta en sitten muita oo kaivannut niin yhtään en yhtään.

Että semmosta täällä..

#36 kirjoitettu 01.12.2008 01:18

impronen kirjoitti:
Minusta tuo on aina ollut äärimmäisen epämielyttävä ja vastemielinen ajatus. Siis koko satunnaissuhdehässäkät, ne lähinnä aiheuttavat minussa inhoreaktioita. Ei toki ole minulta pois jos joku haluaa mutta en kyllä diggaa.

Mutta onhan nuo asenteet muuttumassa niin, ettei tyttöjä enää huorina niin äkkiä pidetä. Sen nyt voi sitten miettiä, että onko kyseessä tasa-arvon edistyminen vai se, että naiset ja tytöt ovat vajonneet sille tasolle, millä miehet ovat olleet jo pitkää.

Itse uskon siihen, että sellainen pysyvä, "ikuinenkin" suhde voi olla virkistävä, mielenkiintoinen ja palkitseva, kunhan molemmat suhtautuvat siihen sellaisena yhteisenä muovautumisprojektina, jossa hiljaa hiotaan toinen toistaan. Samalla sitten voi todella oppia tuntemaan jonkun luuytimiä myöten.

Ei ehkä helppoa mutta ne parhaat asiat eivät koskaan tipahda syliin helposti.

Näisso

#37 kirjoitettu 01.12.2008 14:16

Nevermind kirjoitti:
Tämä on erittäin hyvä kysymys, oon pohtinut tätät usein ja tullut tulokseen: Syy on siinä, että olen pitänyt jostakusta toisesta, jota en syystä tai toisesta ole saanut seurustelukumppaniksi. Tämä taas johtaa siihen, että tietyntasoinen masennus/epätoivo iskee peliin. Se taas johtaa siihen, että valitsen jonkun helpon kohteen seurustelukumppaniksi vain sen takia, etten voinut saada kenet halusin.


Kuulostaa todella reilulta...

#38 kirjoitettu 01.12.2008 14:47

Endorpheeny kirjoitti:
Käytännössä nyt vain huomaa että se mahdollisesti haaveissa elänyt iäisyys yhdessä tuntuu melko vitun pitkältä ajalta joskus jo hyvinkin nopeasti.
Niin, ehkä, minä en osaa asiaan sanoa yhtään mitään.

Sitten taas toisaalta tiedän hyvin että olen vallitsevaan olotilaan hyvin helposti tyytyvä ihminen. Olemmehan myös ihmisinä hyvin erilaiset. Ehkäpä näkökohtasi eivät päde minuun. En tiedä. Sinä luultavasti vedit bentsoja sen ikäisenä kun minä pidin punkkareita maailman pelottavimpana asiana. Ja tuo ei ole mikään vittuiluyritys vaan fakta.
Uusi ihminen on myös aina uusi kokemus. Uusi rakas saa sinusta itsestäsi uusia puolia esiin, opit samalla ehkä itsestäsikin jotain.
Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta enää oppia yhtään mitään itsestäni. Olen jo valmiiksi aivan tarpeeksi tuskaisen itsetietoinen.
Muutenkaan ei mielestäni kannata lähteä liikkeelle tuollaisella "yhdessä aina"-asenteella. Mielummin yhdessä siihen asti kun se on parempi vaihtoehto kuin se että ei olla yhdessä.

En minä ole liikkeellä millään asenteella. Ja muutenkin minä en pysty asettamaan itseäni siihen asemaan, en edes henkisesti enkä missään nimessä reaalielämässä, että se yhdessäolo olisi minun valintani millään tasolla.

#39 kirjoitettu 01.12.2008 14:55

MKDELTA kirjoitti:

Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta enää oppia yhtään mitään itsestäni. Olen jo valmiiksi aivan tarpeeksi tuskaisen itsetietoinen.


Höpsis. Ei se ole itsetietoutta, että kierii jossain tuskaisissa näkemyksissä itsestään.

#40 kirjoitettu 01.12.2008 15:10

Haava kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:

Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta enää oppia yhtään mitään itsestäni. Olen jo valmiiksi aivan tarpeeksi tuskaisen itsetietoinen.


Höpsis. Ei se ole itsetietoutta, että kierii jossain tuskaisissa näkemyksissä itsestään.

Ei aina ole, mutta sitten taas toisaalta jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti muita huonompia, ainakin yleisiin normeihin suhteutettuna. Miksi siis pitäisi tolkuttaa itselleen olevansa kova jätkä ja hyvä tyyppi jos tietää että asia ei näin ole? Muutenkin tuollainen ajattelu että omien huonojen puolien tiedostaminen on paha asia on järjetöntä. Pitäisikö ihmisten aina vain sanoa että asiat on hyvin ja että se oma suunta on se oikea?

Otanpa omasta elämästäni esimerkin: en ikinä olisi kyennyt laihduttamaan edes sen vertaa mitä olen kyennyt ellen tiedostaisi olevani ylipainoinen ja tietäisi sen olevan yleisesti inhottu ominaisuus. Tai jollen tiedostaisi että kaikki ei ole kunnossa siinä vaiheessa kun ei uskalla mennä musiikkitarvikeliikkeeseen. Jollen olisi tiedostanut olevani naurettavan peloissani sosiaalisissa tilanteissa en olisi ikinä edes yrittänyt sopeutua niihi, ja jollen olisi yrittänyt sopeutua niin en olisi ikinä uskaltanut esimerkiksi mennä Front 242en keikalla joka oli kokemuksena paljon parempi kuin jos olisin vain senkin viikonlopun juonut kaljaa ja runkannut kotona.

Omien negatiivisten puolien tiedostaminen antaa mahdollisuuden kehittää itseään toivomaansa suuntaan. Joissain tapauksissa se matka joka pitää kulkea saavuttaakseen yleisen tason esim. sosiaalisessa kyvykkyydessä tai fyysisissä normeissa on vain helvetin pitkä.

Ja toisaalta viittasin itsetietoisuudelta enemmänkin sellaista henkistä puolta että kykenen olemaan naurettavan altruistinen ja uhrautuvainen, kylmä mulkku, itsetuhoinen ja toisaalta auttava, elämään uskova ja elämään pettynyt, mukavuudenhaluinen ja toisaalta epämiellyttävät tilanteet stooalaisesti kestävä tilanteesta riippuen. Tiedän että voin uhrata järjettömästi aikaa ihmisille ja sitten heihin pettyessäni kuvitella miltä tuntuisi polttomurhata heidät. En usko että minulle on tulossa kovinkaan montaa "oho en olis uskonut että voin tehdä näinkin" kokemusta elämäni aikana. Voihan olla että on tulossa, mutta en tiedä että mitä. Esimerkiksi se, että olen käynyt tänä vuonna enemmän tapahtumissa kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä on tuntunut lähinnä jonkinlaisen potentiaalin täyttämiseltä. Olen tiennyt kykeneväni jos vain uskallan.

...ja t ämä meni ihan vitun ooteeksi.