Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.10.2008 23:21

impronen kirjoitti:
miten raati on näyttänyt keskisormea koko sille vitun jähmeälle porukalle, jolle "aito" luontokuva on joku helvetin ötökkä vastavalossa tai raalla lihalla lavastetulle haaskalle houkuteltu karhu.

Se on luontokuva juuri siksi, että siinä ei ole mitään luontoon viittaavaa. Siinä on se luonto, jonka keskellä me elämme.


Mulle oikea luontokuva ei tarkoita noita kuvatyyppejä joista sinä puhut, ei pelkästään. Minä voisin vielä ymmärtää tuon jos siinä olisi vaikka pensas mukana. Idea on kiva, en vain pidä.

#3 kirjoitettu 20.10.2008 23:37

impronen kirjoitti:
Se on luontokuva juuri siksi, että siinä ei ole mitään luontoon viittaavaa.


Tuuli, sade, talvi, yö, ihminen... Ei mitään luontoon viittaavaa.

#4 kirjoitettu 20.10.2008 23:38

dbgirl kirjoitti:
Nyt on sitten julkaistu vuoden luontokuva 2008. Mielestäni se on kuvana sinänsä hieno, mutta en oikein tajua mikä siitä tekee varsinaisen luontokuvan. Mielipiteitä?

http://www.vuodenluont...


Tässä kohtaa ihmiskunnan elämänkaarta on pikkuhiljaa hyväksyttävä että ihmisten muovaama luonto ihan yhtä paljon luontoa kuin metsät ja kedot.

#5 kirjoitettu 20.10.2008 23:42

No nyt kyllä pistit pahan, impro! Oot kova poika tekemään teoreettisia selityksiä.

Ymmärrän kaikki selityksesi, mielipiteesi. Tai siis ymmärrän ne, mutten siltikään voi pitää tuota luontokuvana. Olen kai siis jäykkis

#6 kirjoitettu 21.10.2008 01:29

Minusta tuo on jo kuvana ylipäänsä huono, ja vielä huonompi luontokuvana. Tuostahan ei heti edes tajua, mitä kuvassa tarkalleen ottaen on. En pidä sellaisista kuvista. Ja luontokuvien osalta pidän eniten sellaisista hyvin perinteisistä kuvista joissa on vain joku otus onnistuttu ikuistamaan mielenkiintoisessa tilanteessa. No onhan tuossakin "joku otus" mutta ei ihmisiä jaksa katsella luontokuvana kun niitä näkee joka päivä toisin kuin vaikkapa ahmoja tai ilveksiä.

#7 kirjoitettu 21.10.2008 01:44

Kerran tää vitsi toimii, mutta ei toista kertaa.

#8 kirjoitettu 21.10.2008 01:45

Mielestäni olette kaikki karkeasti erehtyneet.
Vuoden luontokuvan tästä tekee se että se on talvimaisema.
NYKYÄÄN. Toista se oli ennenaikaan tykkylumipostikorttimaalaismaisemaa...riitti.
Ennen teollisumisen seurauksia ja sitä kaikkea jota kutsumme...kyllästymisen tuolle puolen...ilmaston muutokseksi.
Tuolta meillä näytti viime talven oikeesti. Viime talven,
ei siis vain syksyllä.
Hieno kuva.

#9 kirjoitettu 21.10.2008 04:27

Eiköhän tässä ole kyseessä ikuinen kysymys siitä, onko karhunpentu söpömpi ennen vai jälkeen kun se on paskantanut silkkilakanoillesi ja raapinut tapetit vituiks..

#10 kirjoitettu 21.10.2008 10:20

impronen kirjoitti:
... lavastetulle haaskalle houkuteltu karhu.
Tuo voittanut kuva on myös lavastettu. Sen ottaja oli nähnyt parvekkeeltaan miehen kulkemassa kotiaan kohti, ajatellut että tuostapa tulisi hieno kuva, sännännyt etsimään kameraa ja missannut Täydellisen Hetken. Oli sitten soittanut kaverilleen ja käskenyt sen kävellä samaan sorttiin.

Esitänpä mielipiteeni minäkin.

En tykännyt tuosta voittaneesta kuvasta. Tiedä millaisia osallistumisia sinne on tullut, mutta miulle luontokuva on sellainen jossa on ihan oikeaa luontoa, ei ihmisen tekemiä asioita. Aamurusko järvellä on luontoa, vesisade metsässä on luontoa. Setä tappelemassa sateenvarjon kanssa kaupungissa ei ole luontoa.

#11 kirjoitettu 21.10.2008 11:44

Coivisto kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:
Nyt on sitten julkaistu vuoden luontokuva 2008. Mielestäni se on kuvana sinänsä hieno, mutta en oikein tajua mikä siitä tekee varsinaisen luontokuvan. Mielipiteitä?

http://www.vuodenluont...


Tässä kohtaa ihmiskunnan elämänkaarta on pikkuhiljaa hyväksyttävä että ihmisten muovaama luonto ihan yhtä paljon luontoa kuin metsät ja kedot.


Tätä mäkin oon aina ihmetelly.

#12 kirjoitettu 21.10.2008 16:48

En pitänyt kuvasta, mutta luontokuvahan tuo on ihan selvästi.

Siinä on kuvattuna ihminen ihmiselle ominaisessa (ihmisen omanlaisekseen mm. asaltilal muokkamassaan) ympäristössä ihmiselle ominaisissa toimissa. Luontoa siis.

#13 kirjoitettu 21.10.2008 18:20

Mikä tahansa on luontokuva. Aivan sama mistä ottaa kuvan, ihminen on keksinyt kameran - jiihuu! Sit viilataan pilkkuu *sensuroitu* ja vedetään vetskari kiinni ja uhotaan kuinka vitun sekasin on ihmiset jotka tappelee kännis!!

Voi vittu! Tosi nerokasta, keksikää jotain *sensuroitu*

#14 kirjoitettu 21.10.2008 20:06

Lähinnä häiritsee tuo sotkuisuus. En tiedä onko tuo mustan sumea yleisilme joku sellainen nyyh-maailma-täytyy-pelastaa-greenpeace-hohhoijaa-kannanotto, mutta mielestäni luontokuvassa pitäisi selvästi näkyä melko yksityiskohtaisesti se kohde ja mielellään myös ympäristö vaikka olisikin pimeää.

#15 kirjoitettu 21.10.2008 20:24

Minä tykkään tosta kuvasta aika paljon. Kehtaisin ottaa vaikka oman huoneen seinälle kahden neliömetrin kehystettynä julisteena.

#16 kirjoitettu 21.10.2008 20:42

Ei toi mitää keskisormenosottelua ole, vaan pelkkää tylsää erikoisuudentavoittelua.

”Kuva, joka herättää aistit. Ihminen ja ympäristö ovat luonnon armoilla – pimeys on läpitunkeva. Kuin elokuvan vakakuva, joka kuvastaa aikamme pahinta ongelmaa, ilmaston lämpenemistä. Kuvan sävymaailmassa - tummien ja vaaleiden suhteessa sekä keskeisessä roolissa olevassa niukassa harmaassa keskisävyssä - on aineksia klassikoksi. Kuvan vastakkainen lukusuunta antaa voimaa kuvan viestille. Luonto on kuvassa mukana luonnonilmiönä, jolle kuvan nimi antaa merkityksen. Muutoin kuva voisi olla kuvattu missä tahansa. Katulampuista heijastava valo kuitenkin symbolisesti kuvastaa, että toivoa on vielä olemassa.”

Mulla on semmonen fiilis, että ei noi syvemmät ajatukset ole mukaan tullu mitenkään tietentahtoen eikä edes alitajuisestikaan. Mä alan pikkuhiljaa ymmärtää meijän taiteen filosofian luennoitsijaa Tuomas Tolosta, joka aina hokee, että "mitä merkitystä taiteella on? ei mitään. ennen on ehkä ollut mutta ei ole enää."
Noi jutut tehdään tuurilla eikä työllä ja asiaan paneutumisella. Vähän niinku minä aina teen kaikkea

#17 kirjoitettu 21.10.2008 22:10

impronen kirjoitti:
No toi vastakkainen lukusuunta nyt on aika perinteinen tapa tulkita asioita valokuvasta. Tuo katuvalojen heijastumisen tulkitseminen toivoksi on kyllä minustakin puhdasta beeässää, depressiivisimpiä näkyjähän tuollainen märästä asfaltista lokakuussa heijastuva katuvalo on. Surkea näky suorastaan.


Ei se tulkitseminen ole beeässää. Ei likasta eikä puhdasta. Semmosen vaikutelman se varmasti voi hyvinkin saada aikaan monessaki katsojassa. Mä en vaan usko, että noihin asioihin (edes siihen vastakkaiseen lukusuuntaankaan) toi kuvaaja olis niin kauheasti kiinnittäny huomiota.

Mutta ei se tarviikaan olla. En mä pakota.

Mä olen aina ihmetellyt tuota ajatusta, että taideteokseen syntyvät tulkinnat ovat päteviä vain silloin, kun ne on tekijän tarkoittamia ja ennalta pohtimia.


Vahvimmillaan taideteokset mun mielestäni on silloin, kun niiden merkityksiin on jo tekovaiheessa käytetty kovasti työtä ja vaivaa tai kun ne kovimmat jutut tulee alitajunnasta, mutta ei miten tahansa ja mistä tahansa alitajunnasta, vaan tietynlaisen mielen alitajunnasta. Se on aika moneen kertaan huomattu, että esim. David Lynchillä tulee alitajunnasta paljon mielenkiintoisempaa ja merkityksellisempää juttua, kuin vaikkapa David DeCoteaun alitajunnasta.

Kaikki tulkinnat on päteviä, mutta suurin osa on semmosta ihmeen keekoilua vaan

Joku Oidipuksen kirjoittaja ei varmasti pohtinut freudilaisia asioita kirjoittaessaan miehestä, joka tappaa isänsä ja nai äitiään. Silti freudilainen tulkinta on ihan yhtä pätevä kuin antiikin klassinen tulkinta siitä, että jumalia vihastuttamalla tulee huonoa tsägää.


jumaliste, tässähä mä rupeen oikeesti ymmärtämään sen Tuomas Tolosen juttuja yhä vaan enemmän ja enemmän

Tossakin Oidipus-hommassa on se juttu, että nykyään juuri kukaan ei ymmärrä sitä sillä tavoin, kuin sitä silloin aikoinaan on ymmärretty.
Tolonen kritisoi sitä, kun moni menee taidenäyttelyyn hienostuneen oloisena ja ensisijaisesti katsoo niitä taulua omasta "miltä musta tuntuu" -näkökulmasta, vaikka niistä tauluista saa paljon enemmän irti, kun viitsii vaivautua kunnolla katsomaan niitä ja pohtimalla niitä suhteessa maalausaikaan. Niinku silleen, että homman nimi ei ole se, että katsoja katsoo niitä ukkoja siinä taulussa, vaan pitää keskittyä siihen, että miten taulussa katsotaan katsojaa kohti ja muualle. Tai jotain

Mutta ei siinä mitään, en mäkään jaksa vaivautua niin kauheesti mitään kattelemaan

Oidipuksestaki se kerto jotain oikeasti järkevää heittämällä Freudit ja nykytulkinnat vittuun, mutta en mä siitä mitään muista, ku on niin vaikeeta kuunneltavaa aina ollu ja välillä ei vaan kiinnosta


Joku Cartier-Bresson meininki tai anarkistinen Capamaisuus on mun mielestä hienompaa.
On kaoottinen maailma, josta kuvaaja slaissaa pienen palan aikaa ja avaruutta filmille. Muuttujien ollessa jatkuvassa liikkeess, on mahdotontakin ennakoida kaikkia kuvallisia tai taiteellisia seurauksia. Merkitykset kehittyvät ja kaatuvat kuvaajasta riippumatta ja kuvaajan mielessä, paljon kuvan ottamisen jälkeen. Itsekin olen joskus tajunnut, sekä kuvassa että musiikissa, jonkun jutun paljon sen jälkeen, kun olen tehnyt teoksen loppuun. Joskus olen tajunnut jonkun ilmiselvän tulkinnan jonkun mikseriläisen kommentista ja sen jälkeen se mielikuva on erottamattomasti osa sitä biisiä. Onko se mielikuva jotenkin sitten arvoton, koska se ei ollut minulla mielessä kun tein kappaletta? Minusta ei.


Joo, tolleen mäkin lähes kaiken aina teen.
Siihen on mulla kaksi syytä:
1. Mä olen tosi laiska suunnittelemaan yhtään mitään etukäteen. Siis ihan puhdasta laiskaa saamattomuutta se homma mulla. Ei vaan viitsi vaivautua, kun siitä koituu mulle tylsää vaivaa.
2. Juttuja on hauskempi tehdä sen suuremmin niitä suunnittelematta. Kirjoittaessa on kivempi iteki yllättyä siinä kirjoittamisen hetkellä kaikkia jänniä ideoita mitä tulee aivan ihmeellisten mutkien kautta. Se pitää kirjoittamishetkelläkin oman mielenkiinnon yllä. Tämäkin pohjautuu lopulta siihen, että tuo mukavuus perustuu laiskuuteen. Tuo touhuaminen on mukavampaa, kun tuolla tyylillä laiska luonteeni ei aivan välittömästi tylsisty ja koe tekevän työtä.

Niin ja tosiaan en edelleenkään pidä tuota mitenkään onnistuneena kuvana. Turhakin erikoisuudentavoittelu on taas toisaalta mielestäni noin umpitukahduttavan ummehtuneessa lajityypissä virkistävää. Taitaa vaan valokuvausfoorumeita lueskeltuani menneen juju ohi kuvaajilta. Se luontokuvaajien porukka on niin täynnä semmoista ärsyttävää kyräilemiseen taipuvaista mulkvistijengiä, joilla on kovia mielipiteitä, joiden perusteeksi riittää toteamus "siksi". Niitä tekee mieli potkia munille ja toivottavasti ne kateelliset paskiaiset tuntevat tuskaa, kun amatööri saa rahapalkinnon epätarkalla ja kaupunkiin sijoittuvalla kuvalla. Heh...


Mulla tää menee vähän silleen, että niin kauan pidän iteki tota "umpitukahduttavan ummehtunutta" meininkiä keekoiluna ja turhana tärvimisenä, kunnes joku tulee kahta kovemmalla mylvimisellä julistamaan itseä näitä toisia paremmaksi ylitsevuotavan antipatian ryydittämänä, vaikka siinä kuinka paljon oliskin "heh..." perässä.

#18 kirjoitettu 21.10.2008 22:13

Pitää vielä ihan suoraan aiheesta sanoa, että onnea vaan tolle Simolle voitosta. Tykkään noista väreistä ja sillee.

En tiedä miten paljon ammattitaito on tossa vaikuttanut mitenkään ja mihinkään, mutta sama kai tuo sitte lopulta ehkä on.

Ja ehkä justiinsa siksi, koska en nimenomaan tiedä, mun kannattaa ehkä lopulta olla sen suuremmin kritisoimatta justiinsa tätä työtä.

#19 kirjoitettu 21.10.2008 23:26

impronen kirjoitti:
Älä nyt. Mä en oikein enää voi millään muotoa julistautua paremmaksi kun en mä ole valokuvannut juuri ollenkaan pariin vuoteen. Se jengi ja tyyli ajatella asioista on mun mielestä vaan ihan totaalisen perseestä, that's all.


Joo no siis ei mua tossa oikeasti mikään muu häirinnyt, kuin se kovasti kärkäs kieli eikä sekään mitenkään erityisemmin. Muutenkin se vihjailu sinne suuntaan siihen loppuun tuli siinä kirjottaessa silleen vähän ei-niin-tosissaan. Silleen vähän vitsinä jopa ehkä.

Enkä tosiaankaan tarkoittanut sitä, että kaikkea pitäisi katsoa puhtaasti "miltä musta tuntuu" -pohjalta vaan ennemminkin niin, että tutustuu sekä siihen, mitä kuvaaja (tai no ihan mikä tahansa taiteilija) on tarkoittanut ja silti pohtii, että miltä musta tuntuu. Hirveän hyödyllistä ja antoisaa on kyllä kanssa pohtia noita tuommoisia yleisiä taiteentulkinnan peruskäsitteitä.


juu, en mä kai semmosta ajatellutkaa, että oisit silleen tarkottanut. Tai en mä enää muista. Mut en kai.

Mut sellaista analyysia on tietysti ihan turha vaatia, jos ei ole mitään hajua siitä, mitä ne ovat. Tuollaisista tulkinta-asioista kun ei ole minulle tullut vielä yhtään pätevää oppikirjaa vastaan vaan ne pitäisi oppia joltain jossain taidehistorian oppitunnilla. Harvemmat asiasta kiinostuneetkaan niillä kuitenkaan notkuvat.


Joo ja meidänki on koulussa pakko käydä taidehistorian kurssi ja se on kuulemma vieläkin puisevampaa juttua, kuin tällä hetkellä suoritettava taiteen filosofian kurssi.
(vaikka ei toi taiteen filosofia lainkaan niin puisevaa olekaan, kuin mitä aluksi luulin ja mitä mulle siitä kerrottiin.)

#20 kirjoitettu 22.10.2008 06:02

paska kuvahan toi on.

#21 kirjoitettu 26.10.2008 21:33

Minusta tuo oli aika kliseinen kuva. Jotenkin tulee mieleen 60-70-luvuilla alkanut luonto- sekä yhteiskunnallinen tiedostaminen ja pienlehtiestetiikka, luonnonsuojelujulisteet, mustavalkoiset levynkannet (esim. SE, ...ja me tehtiin rakkautta... tai Hassisen Kone, Rumat Sävelet)

Tuolta kun katsoi kuvagalleriasta muita mainintoja saaneita kuvia niin ainakin se "Pikaruokaa" ja "Mustalinnut muuttavat" olivat parempia kuvia kuin tuo.

#22 kirjoitettu 26.11.2008 12:38

Lavastus
Luontokuva
Hyväkuva

Tästä sotketaan kamlasti eri asioita tässä keskustelussa.

1) Onko kuva luontokuva
2) Onko kuva hyvä
3) onko kuva lavastettu

Jos kyseessä on luontokuva kisa, niin sitten toki kuvan on oltava luontokuva. Se on vain se määre ja pakko. Se mihin sen määritelmän kukin sitten vetää on toki oma asia ja se mihin se tuossa kisassa vedetään on kisan järjestäjän asia.

Mitä tulee siihen perusteluun miksi tuo on luontokuva on myös kiintoisa. Täällä on kätetty aivan eri perustetta kuin mitä raati käytti. Ihminen on toki osa "luontoa", mutta vain jos "luonto" halutaan määritelä siten. Jos luonto määritellään muutkin kuin ihmisen käden jäljeksi (mikä on hyvin yleinen ja käytetty määritelmä), niin sitten kuva jossa on vain asfalttitekstuuri ei ole luontokuva.

Raati ei kuitenkaan määritellyt luontoa noin, vaan se "luonto" oli tuossa kuvassa se "ilmastonmuutos", joka on näkyvinään tuossa kuvassa. Minusta se nyt vaan on paskapuhetta. Vastaavan tyyppisen kuvan olisi voinut ottaa teollistumisen alkukaudella ja yhtä paljon siinä olisi näkynyt ilmastonmuutos. Toki tuo kuva vidaan esittää symbolina ilmastonmuutoksesta, mutta minusta se peruste on vain huono.

Mitä tulee lasvastukseen, niin minusta se on totaalisen epäoleellista taidekuvissa. Luontokuva itsesään voi olla joko dokumentaarinen kuva tai taidekuva. Toki myös jonkinlainen ristisiitos näistä. Dokumentaarisissa kuvissa lavastaminen on jossain määrin rumaa, mutta harmaata aluetta silti. Olen ymmärtänyt, että tuo "dokumentaarinen" osuus on ollut jo pitkään laskussa tuossa kisassa.

Se onko tuo kuva sitten kenenkin mielestä hyvä on toki sitten kolmas keskustelun aihe. Itse tykkään siitä. Joku kasin kuva ehkä.

NORTON kirjoitti:
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että valokuvaharrastajat ovat paskaa porukka, nysvääjiä ja homoja, jota miettivät valotuksia. Tämä syvensi tuntemuksiani.


Olet osittain väärässä. Vaikka minä itse olenkin nysvääjä, joka miettii valotuksia niin kaikki valokuvaajat eivät kyllä ole onneksi sellaisia. Valokuvausta voi harrastaa monella tavalla.

impronen kirjoitti:

Tarkoitin noilla lähinnä semmoista kankeaa porukkaa, joita tapaa esimerkiksi kameraseurojen kuvailloissa. Jänkhiä tyyppejä, joilla on aina kuvausliivit päällä ja kovia mielipiteitä siitä, mikä on aito valokuva ja mikä ei. Sit siinä porukassa on joku yksi "edistyksellisempi" kaveri, joka tekee kokeiluja kuvankäsittelyllä eli leikki photoshopin valmiilla filttereillä.


Heh heh... Parasta on nähdä kun tälläinen "liivit päällä"-oleva kehittyneempi tyyppi on kauppakeskuksessa myymässä niitä "Merkityksettömiä otoksia joissa on joku photarifiltteri päämäärättömästi siinä päällä"-kuviaan vieläpä jollain paskalla mustesuihkulla tulostettuna A3-kokoon ja jossain mauttomissa kehyksissä. Erityisen parasta niissä oli, kun kaikissa oli harrastelijan milestä "hienot" ylisaturoidut värit, jopa niissä joissa se photarifiltteri oli unohtunut pois.

accent kirjoitti:
Minusta tuo on jo kuvana ylipäänsä huono, ja vielä huonompi luontokuvana. Tuostahan ei heti edes tajua, mitä kuvassa tarkalleen ottaen on. En pidä sellaisista kuvista.


Tuo perustelu on kyllä rautaa. Muös biisit, maalaukset, runot, kertomukset, pelit ja kaikki maailmassa pitäisi varmasti olla AINA sellaista että heti tajuaa kaiken. Mitään omaa pohdiskelua on turha koskaan tukea misään?

Airola kirjoitti:
Ei toi mitää keskisormenosottelua ole, vaan pelkkää tylsää erikoisuudentavoittelua.


Kuvan ottaja on ehkä yrittänyt erikoisuudentavoittelua. Enneminkin ehkä luulen, että hän on vain ottanut normi kuvan ja erikoisuudentavoittelua on korkeitaan tunkea se juuri tuohon kisaan.

Sen sijaan raadilta (ja lopulliselta valitsijalta) tuo on nähdäkseni keskisormenosoitus.

#23 kirjoitettu 26.11.2008 14:27

Rääväsuu kirjoitti:
Omasta mielestäni tämän villakoiran ydin on siinä, että taiteilija, jolla on alusta saakka ollut visio ja syvät ideat työnsä taustalla, on nähnyt enemmän vaivaa taiteensa eteen. Todella hyvän, toimivan ja persoonallisen symboliikan keksimiseen vaaditaan älyä, kekseliäisyyttä ja ymmärrystä.


Täh. Miten se taide muka muuttuu paremmaksi / huonommaksi, jos sen tekeminen aloitetaan tyyliin "nyt minulla on mahtava idea ja symboliikka, jolla esiten sen yleisölle näin!" kuin että "hmm.. otetaampas taiteentekovälineet käteen ja katotaan mitä tulee!"

Niin sittenkö se ei olekkaan tarpeeksi syvällistä, kun se ei enää ilmennäkkään mitään tarkkaan etukäteen harkittua?

#24 kirjoitettu 26.11.2008 15:38

Rääväsuu kirjoitti:
Mielestäni on tavattoman ärsyttävää, kun joku julistaa taiteilijan nerokasta visiota, vaikka taiteilija ei taatusti olisi mitään sen suuntaistakaan ajatellut taideteostaan tehdessään.

Tärkeää on myös se, onnistuuko taiteilija herättämään kohdeyleisössänsä haluamiaan tunteitaan. Kuitenkaan ilmiselvä ja mielikuvitukseton provoaminen / itsestään selvyyksien hyödyntäminen ei ole hyvää taidetta, sillä sekään ei juuri vaadi kekseliäisyyttä. Tai jos taiteilija päämärättömästi heittää kangaspalaa omenalla ja naulaa sen kuuden tuuman nauloilla gallerian seinälle, ja vaikka joku katselija nyt vaan sattuisi saamaan kuvasta jonkinlaisia fiiliksiä, esimerkiksi "onpas romanttinen kuva", ei taiteilija olisi hyvä taiteilija - hän vain yleisesti sähläsi jotain, jonka lopputuloksena syntyi jotain, ja se jotain sattuu miellyttää jotakuta.


Toisaalta taas toisinaan joku taiteilija osaa käyttää hyvinkin näppärästi omaa intuitiotaan ja onnistuu käyttämään sattumaa ja epämääräisiä mielteitä luomaan jotain, jossa on hyvinkin paljon ideaa. Esimerkiksi David Lynch on monesti onnistunut tässä verrattain hyvin. Mieti miten mahtaviksi asioiksi tuurilla ja vahingossa ja sattumalta tulleet Bob ja Punainen huone Twin Peaksissa lopulta kehittyivät. On ikäänkuin nämä ajatukset olisivat aina olleet olemassa ja että niiden piti tulla esiin ja vielä tietynlaisen mielen kautta. Mark Frosthan kumppaneineen eivät osanneet lopulta ollenkaan käsitellä Bobia ja ajatusta Black Lodgesta oikein (lue vaikka alkuperäinen käsikirjoitus Twin Peaksin viimeisestä jaksosta), mutta David kykeni asettamaan oikeat palat toisiinsa, vaikka ei vielä siinä palasten asetteluvaiheessakaan ollut täysin tietoinen siitä mitä on kehittämässä.

#25 kirjoitettu 27.11.2008 10:01

impronen kirjoitti:

Mun mielestä vaivannäkö on äärimmäisen epäoleellista. Jos kovin juttu olisi se juttu, jonka vuoksi on nähty eniten vaivaa, niin sitten jotkut Von Wrightien eläinmaalaukset olisivat maailman kovimpia juttuja. Ja ne EIVÄT ole.


Höpö höpö. Von Wrightien tyylin oppiminen vaatii toki perlihaksia, mutta silti väitän, että niihin upotettu vaiva kokonaisuudessaan (ei pelkästään työn osalta) on pienempi kuin se, että maalari opettelee hallitsemaan sivellintä niin, että muutamalla isolla vetäisyllä saadaan upeita ja eloisan esittäviä tauluja aikaisiksi.

Siitä olen silti samaa mieltä, että siitä huolimatta vaivannäkö on täysin epäoleellista taiteessa. Sekä se yksittäiseen teokseen käytetty aika ja vaiva, että se aika ja vaiva joka tarvitaan sen kokonaivaltainesen osaamistason saavuttamiseen, että sen ykisittäisen teoksen osaa tehdä.

#26 kirjoitettu 27.11.2008 10:16

impronen kirjoitti:

Nojoo, otin nuo lähinnä sellaisena esimerkkinä siitä, kuinka ihmiset yleensä näkee realismiin pyrkimisen suurena vaivannäkönä.


Hokasin kyllä. Yleinen harhaluulo.

#27 kirjoitettu 27.11.2008 10:38

Endorpheeny kirjoitti:

Tai se että vie pisoaarin näyttelyyn ja sanoo että se on taideteos.


Tai se, että kusee lasiin, heittää sinne krusifiksin ja ottaa siitä valokuvan.

#28 kirjoitettu 27.11.2008 10:42

Disintegr8 kirjoitti:

Tai se, että kusee lasiin, heittää sinne krusifiksin ja ottaa siitä valokuvan.


Pitää muuuten huomatuttaa, että oikeasti se valokuva ei ole noin ylivalottunut keltaiseen kuin tuo wikipedian kuva. Näyttää kyllä itseaisassa aika hienolta noin.

#29 kirjoitettu 27.11.2008 10:51

impronen kirjoitti:

Huomattavasti väsyneempi teos. Ei tolla ole läheskään sellaista merkitystä ja symbolista arvoa, kuin mitä Pisuaarilla oli aikanaan. Jos minulta kysytään, niin tuo on juuri sitä merkityksetöntä itsetarkoituksellista provoamista, joka on sitten lähinnä tylsyydessään aiheuttaa sellaisen "äh, nojaa" -fiiliksen.


Se miksi tuo on niin tylsää on se, että se on jo tehty. Jos teoksen oikea idea on siinä, että se shokeeraa (joo joo tiedän, että tuon kuvan "kauneudesta" aina jaksetaan jankuttaa), niin silloin sen idean pitäisi olla uusi. Ei ole. Ei kiinnosta.

#30 kirjoitettu 27.11.2008 12:44

impronen kirjoitti:
Mutta silti se Oidipuksen suuruus, että sitä voidaan tulkita monin tavoin, on Sofokleen ansiota, koska hän sen kirjoitti. Vaikka ei tajunnutkaan kaikkia mahdollisia tulevia tulkintoja. Ei Williamkaan tajunnut kaikkia mahdollisia tulkintoja mitä hänen näytelmistään voidaan tehtä tai Leonardo spekulaatioita Viimeisestä Illallisesta. Silti nämä kaikki ovat suuria taiteilijoita juuri siksi, että kaikkien työt ovat niin hienosti lainanneet itseään uusille tulkinnoille ja näkökulmille. Se todellakin on suuren taiteilijan merkki, jos teos jää elämänään taiteilijan jälkeenkin.


Minusta taas tulkintamahdollisuuksien suuri määrä ei kerro vielä mitään arvoon liittyvää taideteoksesta.

Esimerkiksi Jan van Eyckin alttarikaappi on siitä erinomainen teos, että siinä on tarkkaan harkittu jokainen yksityiskohta ja väri. Näillä asioilla on jokaisella oma merkityksensä, joka on tekohetkellä ollut yleisemmässäkin tiedossa. Minä en tuota teosta kokisi yhtään paremmaksi, vaikka siitä joku pystyisi tekemään kymmeniä erilaisia tulkintoja tai saamaan aikaiseksi lukuisia eri tunteita, vaan minulle tuossa se hienoin juttu on juurikin se miten hyvin ja tarkasti tuon alttarikaapin tarkoitus on tuohon saatu maalattua.

#31 kirjoitettu 27.11.2008 20:41

Rääväsuu kirjoitti:
Jos kirjoitan tarinan, jonka perus idea on siinä, että Jaana kävelee katua pitkin ja jää auton alle, ja kirjoitan sen aika hemmetin hyvin, niin totta kai hyvä fiilis siitä, että kuvasin auton alle jäämisen hyvin, säilyy. Jos myöhemmin tajuan, että tämähän kuvaa täydellisesti feministin keski-iän kriisiä ja aviomiehen impotenssin mustaamaa maailmankuvaa, niin fiilikseni on suunnilleen "Ohhoh, kappas. Kävipä hassusti", mutten ota asiasta minkäänlaista kunnia itselleni. Jos joku myöhemmin kysyy, mitä tarina kuvaa, sanon "Sitä että Jaana jää auton alle", enkä ala lässyttää mistään ihmisyyden varjopuolista, vaikka kuinka täydellisesti kuvaisi sitä. Jos joku haluaa pitää tekstiäni jonkinlaisena syvällisenä tulkintana siitä ja tästä, niin pitäkööt pois vaan - itse en kuitenkaan anna tukeani tälle ajattelulle.


Tästä tuleekin mieleen George A. Romero ja hänen suunnaton halunsa saada jokaiseen elokuvaan ängettyä mukaan "nokkelaa yhteiskuntakritiikkiä" sen jälkeen, kun sai tietää olevansa kriitikoiden suosikki sen vuoksi, kun teki "hienoa ja nokkelaa ja nerokasta satiiria ja kritiikkiä kulutusyhteiskunnasta" Dawn of the Deadiin. Ehkä juuri sen takia myöhemmät elokuvat eivät enää olekaan toimineet niin, kuin pitäisi. Paittis Day of the Dead on pirun tiukka aina ja iäti (joskin sekin kyllä omaa heikot puolensa).

#32 kirjoitettu 28.11.2008 16:43

nyt vaa vuoden luontoääni enää. ehdotan kilisevää kymppisäkkiä.

#33 kirjoitettu 28.11.2008 18:43

Vau, onpa täällä tullut paljon keskustelua, hienoa

Airola kirjoitti:


Tästä tuleekin mieleen George A. Romero ja hänen suunnaton halunsa saada jokaiseen elokuvaan ängettyä mukaan "nokkelaa yhteiskuntakritiikkiä" sen jälkeen, kun sai tietää olevansa kriitikoiden suosikki sen vuoksi, kun teki "hienoa ja nokkelaa ja nerokasta satiiria ja kritiikkiä kulutusyhteiskunnasta" Dawn of the Deadiin. Ehkä juuri sen takia myöhemmät elokuvat eivät enää olekaan toimineet niin, kuin pitäisi. Paittis Day of the Dead on pirun tiukka aina ja iäti (joskin sekin kyllä omaa heikot puolensa).


Mulle on käynyt noin useastikin jos joku on kehunut. Yritän toistaa samaa kaavaa ja sitten ei olekaan toiminut. Eli joskus on hyvä olla kuulematta kommentteja Paitsi niitä jotka huomauttavat jostain heikommasta osasesta. Eli älkää ylpistykö vaan olkaa nöyriä.