Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.09.2008 10:42

-Ira- kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kutsumus?
- Suunnatonta halua jotain tiettyä asiaa/elämäntehtävää kohtaan.


Onko tämä halu aina mieluisa? Mainaan, että tuntuuko koskaan siltä, että kutsumus tuntuu myös jossain mielessä epämielittyvältä? Edes ajoittain?

- Minulle se on tiettyjen päämäärien saavuttaminen elämäni aikana.


Ihan näin asian kannalta minua kiinnostaisi minkälaiset (tai tyyppiset) asiat tunnet kutsumukseksesi. Jos asia on liian henkilökohtainen, niin yleismalkaisempikin vastaus olisi mukava.

#3 kirjoitettu 30.09.2008 11:29

en

#4 kirjoitettu 30.09.2008 14:21

Donkey kirjoitti:


Donkey muokkasi viestiä 11:50 30.09.2008
Ja siis mitä olen tässä koulun penkkejä kuluttanut, niin olen huomannut, että yllättävän moni käy koulujansa esim. "koska jokin ammatti on vain saatava", ei siksi, että ala niinkään kiinnostaisi erityisemmin. Tässä mielessä ymmärrän tuon kutsumuksen, että on aidosti kiinnostunut työstään / opiskelemastaan alasta.


Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka menivät yläasteen jälkeen jonnekin, koska olihan nyt joku ammatti oltava pohjalla (mitä varten muuten?).

Edelleenkään en tiedä mitä tekisin, taiteen eri alueet kiinnostavat minua mutta taitoja ei ole kuin kirjoittamiseen (jonkin verran). Siksi olen tehnyt eri paikoissa erilaisia apuhommia.

Minulla ei ole kutsumusta mihinkään, mutta olen sitä mieltä että tiettyihin ammatteihin se kuuluu. Esim. hoitoalan työt. Tottakai määkin voisin tosta noin mennä vaikka vanhainkotiin ammattini ansiosta, mutta tiedän ettei se ole minun juttuni. Olen harjoitellut kahdessa eri vanhainkodissa ja kahdessa eri päiväkodissa mutta todennut ettei minulla ole mitään taitoja ja intoa sinne. Näin, että lapset menevät mieluummin sellaisen luokse joka todella rakastaa lapsia ja työtään. Vanhuksetkin luottavat hoitajaan, joka ottaa oikeanlaisen kontaktin häneen. Ja pappi, joka ei usko, on todella huono juttu. Eläinlääkäri, joka ei pidä eläimistä, saa eläimet epäluuloisiksi.

Se on jokin sisäinen ääni (ei mikään harhaääni siis), silmienpalo joka usein havaitaan jo pienenä. Pieni sisäinen kutina.

#5 kirjoitettu 30.09.2008 14:25

En tiedä tarkalleen mitä se on, mut luulen että minulla on kutsumus. En vain elä sen mukaan tai tee niinkuin se vaatisi.

Enkä tule koskaan tekemäänkään.

#6 kirjoitettu 30.09.2008 14:38

Sweetie kirjoitti:
En tiedä tarkalleen mitä se on, mut luulen että minulla on kutsumus. En vain elä sen mukaan tai tee niinkuin se vaatisi.

Enkä tule koskaan tekemäänkään.


Tiedätkö millainen se kutsumus on?

#7 kirjoitettu 30.09.2008 14:41

Haava kirjoitti:
Tiedätkö millainen se kutsumus on?


Joo. Asua maalla ja olla niin paljon omavarainen kuin vain mahdollista.

Se on hassu sellainen pakottava tarve johonkin moiseen. Ei vain tule tapahtumaan.

Haaveeksi se on tosin vähän liian obsessoiva...

#8 kirjoitettu 30.09.2008 14:43

Sweetie kirjoitti:

Joo. Asua maalla ja olla niin paljon omavarainen kuin vain mahdollista.

Se on hassu sellainen pakottava tarve johonkin moiseen. Ei vain tule tapahtumaan.


Joo. Ymmärrän tuon kaipuun. Ei kyllä itsellä ole kutsumusta lähelläkään, mutta tajuan kyllä tuon viehtymyksen.

#9 kirjoitettu 06.10.2008 18:49

Kutsumus on aate/mielipide siitä mitä/miten pitäisi tehdä/menetellä jonkin asian suhteen. Aate/mielipide on subjektiivista, jolloin se ei välttämättä ole järkeen perustuvaa. Se, että voidaanko 'aate' terminä luokitella subjektiiviseksi on mahdollinen kinastelun aihe mutta sivuutan sen nyt täysin asiaan kuulumattomana.

Kutsumus, aate, mielipide, nämä ovat asioita jotka vielä toistaiseksi erottavat ihmiset koneista. Ne tuo väriä maailmaan hyvässä ja pahassa.

Itse olen mielestäni aika neutraali mutta kun välillä osoitan jotain ihnimillisiä piirteitä, havahdun siihen ja tiedostan mistä se johtuu. Selitän itselleni tarkoituksella kaiken käyttäytymisen(i) järkiperäisesti. Kun joku muu käyttäytyy oudosti, yritän selittää itselleni mistä se johtuu. Joskus teininä oli vaikeaa hyväksyä sitä että jokin käyttämäni käyttäytymismalli todella oli heijastusta jonkin sorttisesta 'heikkoudesta' tai paremmin sanottuna ulkoisesta riippuvuudesta.

Twight muokkasi viestiä 18:50 06.10.2008
Vähän katosi lanka matkalla mutta tarkoitan siis sitä että kutsumus kuuluu sellaisten käyttäytysmallien joukkoon, jotka ovat relatiivisia epäobjektiivisiin piirteisiin

#10 kirjoitettu 06.10.2008 19:49

Mita tarkoittaa kutsumus? Kutsumus, näin kertoo HW-dictionary, on sisäinen palo tehdä jotain. Tarve toteuttaa itseään, luoda jotain uutta ja ihmeellistä, olla esimerkkinä toisille tahi jättää kätöstensä jälki maailmaan.

Onko sinulla kutsumusta mihinkään? Joo, moneenkin asiaan. Kutsumukseni on olla kirjailija, vaatesuunnittelija, muusikko/laulaja sekä yleinen itkumuuri.

Onko kutsumus hyvä vai huono asia? Niin kauan kuin kutsmuksen toteuttaminen tai sen seuraaminen eivät satuta ketään, on se hyvä asia.

Miten se vaikuttaa ihmiseen? Hyvin? Huonosti? Kutsumus on kaksipiippuinen juttu. Jos sitä pääsee toteuttamaan, vaikuttaa se ihmismieleen suotuisasti. Jos taas yhteiskunnan paine ahdistaa poloisen taiteilijan luopumaan kutsumuksestaan pakottamalla hänet päivätöihin joka yleensä aiheuttaa sen ettei itseään ehdi toteuttaa, voi kutsumuksen vaikutus olla masentava, lannistava ja yleisluontoisesti ahdistava.

Mikä erottaa kutsumuksen pakkomielteestä? Pakkomielle ei minusta tuo uhrilleen sitä euforista "minä tein tämän!"-tunnetilaa joka kutsumuksen tuotetta yleensä seuraa. Enmää muuta keksi.