|
Kirjoittaja
|
Kvasimyytti -kilpailu (luomiskertomus)
|
|
accent
10939 viestiä
|
#1 kirjoitettu 19.06.2008 22:27
Alussa oli tyhjyys. Tai oikeastaan se ei ollut alku; se oli edellisen maailman loppumisen jälkeinen epämääräinen aika jolloin ei tapahtunut mitään. Edellisen maailman jumalat olivat kyllästyneet ja siirtyneet viettämään eläkepäiviään jumalten lomaulottuvuudessa jättäen maailman pärjäilemään itsekseen. Niinhän siinä sitten äkkiä kävi että se maailma kaatui omaan jumalattomuuteensa ja vaipui unohduksiin.
Eikä se oikeastaan ollut varsinaisessti tyhjyyskään, sillä edellisen maailman karut jäänteet leijailivat äärettömyydessä. Elämää siellä ei kuitenkaan ollut. Ei ennenkuin Viimeinen Viisas saavutti jumaltason. Viimeinen Viisas oli edellisen maailmankaikkeuden viimeinen eloonjäänyt, joka oli aikanaan ehtinyt päästä lähes jumalanomaiselle viisauden tasolle. Tämä oli tarpeeksi jotta Viimeinen Viisas pystyi selviämään yksin tuhoutuneessa maailmassa.
Viimeinen Viisas leijaili Ikuisen Elämän Kuplassaan seitsemän tuhatta vuotta meditoiden ja pohtien, kunnes eräänä päivänä hänen tajuntansa taso ylitti ruumiin rajat ja hänen henkensä irtautui ruumiista. Tuolla hetkellä hänestä tuli kaikkitietävä ja kaikkinäkevä, Jumala. Vain ajatus, ja Viimeinen Viisas oli pannut alulle uuden maailman. Edellisen maailman rippeet alkoivat leijailla kohti toisiaan ja kerääntyä kasoiksi kun painovoima alkoi taas vuosimiljoonien jälkeen saada otetta tuosta maailmasta.
Viimeinen Viisas meditoi toiset seitsemän tuhatta vuotta jona aikana hän kehitti Suunnitelman. Suunnitelma oli päätös kaikesta siitä mitä oli tuleva olemaan ja tapahtumaan. Sitten hän pani Suunnitelman täytäntöön. Ensin hän teki yön, koska oli kätevästi jo valmiiksi pimeää ja kylmää. Hän heitti palan maata taivaalle ja siitä tuli kuu. Kuu oli niin kaunis, että Viimeinen Viisas vuodatti sille kyyneleen. Kyynel valui maahan ja täytti kaikki notkot ja kuopat.
Yö oli kaunis ja hieno, mutta Viimeinen Viisas halusi nähdä paremmin. Niinpä hän sytytti tähdet taivaalle, joista yhden hän asetti lähelle maata Auringoksi. Näin syntyi päivä. Auringon lämmitettyä maata jonkin aikaa, Viimeisen Viisaan kyyneleen voima alkoi vaikuttaa siinä ja kaikkialla sikisi elämää. Elämä kehittyi ja monipuolistui miljardien vuosien aikana, kuten Viimeinen Viisas oli päättänyt. Näin elämä lähestyisi jatkuvasti täydellisyyttä kuten hänkin.
Viimeinen Viisas asetti Ikuisen Elämän Kuplansa kauneimpaan paikkaan minkä tekemästään maailmasta löysi, ja nimitti paikan Paratiisiksi. Siellä oli hänen kotinsa, ja sinne hän tahtoi itselleen palvelijan. Hän valitsi palvelijakseen apinan, älykkäimmän eläimistä. Apina ei kuitenkaan miellyttänyt hänen silmäänsä, ja hän muokkasi sitä niin että siitä tuli kaunis katsella. Näin syntyi Ensimmäinen Nainen.
Viimeinen Viisas piti viimeisimmästä luomuksestaan niin kovin, että ei voinut vastustaa yhtymistä Naisen kanssa. Niinpä kävikin pian, että Naiselle syntyi lapsi, puoliksi jumalansa verta, atleettinen ja sankarillinen Ensimmäinen Mies. Tämän jälkeen Viimeinen Viisas vetäytyi loppumattomaan ja yhä jatkuvaan meditaatioonsa, antaen Naisen ja Miehen kansoittaa maailma ja elää kuinka parhaaksi näkivät. Ensin hän kuitenkin piilotti Ikuisen Elämän Kuplan jotta ihmisistä ei tulisi kuolemattomia ennen kuin oppisivat maailmankaikkeuden kaikki salat - tuo aika oli tuleva paljon myöhemmin.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
har
7706 viestiä
|
#2 kirjoitettu 20.06.2008 02:33
Hyvää kesäpäivää luomakunnan takapihalta
Sen jälkeen kun ihminen oli tehnyt itsensä tarpeettomaksi, paikalliseen autonkorjaus- ja -purkaushalliin tuotiin siipirikko Horus, Atum ja Luonteri-Surf.
Atumilla oli jokin ajatus, mutta hän unohti sen välittömästi ja pyysi Luonterin miehiltä lisää sahtia - tai kiljua se kyllä oli.
Ra makasi korjaamon etupuolella keskipäivän kirkkaassa paisteessa eikä jaksanut liikuttaa eväänsäkään.
Paikalle mopoili Odin ja kertoi Ymirin voivan pahoin ja että nyt on mentävä ennenkuin Siva ja Vishnu aikovat ryhtyä heittämään kupperkeikkaa. Vishnu on jo niin sekaisin päiviä jatkuneesta muskottikukan syömisestä, että paikalle on mentävä ja pian. Missä helkutissa se on sen Väinämöisen mopoauto !!?
Horus keräili siipiään ja kertoi yhdestä Prometheuksesta. Muttei kukaan jaksanut kuunnella.
Keskipäivänkrapula oli varsin kaamea.
Jumala raahusti saunan takaa ja sanoi laittavansa kyllä nyt poikansa asialle - jos ei täällä kukaan saa mitään aikaiseksi.
Jumalan poikaa ei kuitenkaan löydetty. Se oli mennyt illalla lavatansseihin ja kuuleman mukaan päässyt saatillenkin.
Shamaani Castanedan Carlos koetti saada paikalle hitaasti kerääntyvää joukkoa kuuntelemaan. Pyyteli tyhjään popkornikattilaan öljyä ja maissinjyviä.
Mutta ei. Ketään ei kiinnostanut.
Vain Thorin kellari kiinnosti. Sieltä ei oltu vielä kaikkia hunajaoluita juotu.
No perkele.
Ra nousi hissukseen korjaamon takapihalta ja väitti olevansa loistavassa kunnossa. Guadalupen Neitsyt ja hyljesturkin päältään heittänyt Sedna yksissä naisin polkaisivat vanhan Pappatunturin käyntiin ja sanoivat lähtevänsä sinne Vishnun juttusille.
"Ei hemmetti sentään!", huudahti Muhammed vesipiippunsa takaa, ette te voi lähteä ajamaan. Siellä on poliisit heti kylän tuollapuolen.
Jatkettiin siinä sitten aamupäivää iltaan asti. Todettiin, että ei tämä korjaamalla parane tästä.
Tehdään uusi.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
har
7706 viestiä
|
#3 kirjoitettu 26.06.2008 15:26
levesinet kirjoitti:
KorgTriton kirjoitti:
Lisääpäs myyttien joukkoon alkuräjähdys vielä 
Lisää inspiraatiota:
"Alussa oli vaan iso rumpu ja lautasii. Ja musaa." -Igor Stravinski
http://www.youtube.com... (2:17-2:45) 
Oliko tämä kilpailuvastaus...?
...mutta tämä kilpailu vaatii lisää osallistujia.
Hep !
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä
|
#4 kirjoitettu 26.06.2008 15:52
Alussa oli ääretön harmaus. Tasainen kohina. Tasainen tyhjyys tasaisesti täynnä kaikkea. Kuin ikuinen lepo tai rajaton rauha. Se vain oli ja oli. Vain ollakseen lisää ja lisää. Minkään häiritsemättä ja mitään häiritsemättä. Ei aikaa. Ei tyhjyyttä. Ei täyttä. Ei mitään paitsi loputonta harmautta alusta loppuun ja rajattomasti niiden yli.
Näin oli ja näin jatkui.
Eräässä paikassa rajatonta olevaisuutta kävi hentoinen vire. Kuin ajattomuuden tahtomaton huokaus. Hitaasti synnytti pyörteen. Olevaisuuden liikettä kaikkeuden keskellä. Hitaasti ei mitään pyöri ja pyöri ei minkään keskellä muodostaen jotain. Ei minkään keskittymä heräsi eloon ja tuli joksikin. Se aloitti olevaisuuden aamun ja olevaisuuden tanssin. Pyörähdys toisensa jälkeen se synnytti uusia pyrähdyksiä eloon. Pyörähdys toisensa jälkeen olemus alkoi muodostua.
Näin alkoi syntyä kaikki. Ensin pilvet ja sitten vesi. Maa, taivas ja tähdet kerrallaan pyörähdykset tiivistyivät kaikiksi maailman elementeiksi. Erkaantuivat siitä alkumuodostaan joka ei olut mitään, mutta joka oli kaikkea. Synnyttivät kasvit, puut, metsät, eläimet ja ihmiset.
Kaikki erkaantuneena siitä alkutilasta jossa kaikki oli kaikkea ja mikään ei ollut mitään. Repi raa'asti olevaisen irti olemuksestaan ja pakotti tämän olevaisuuden kahleisiin. Vangitsi kaiken. Hitaasti pyörähdys pyörähdykseltä maailma oli valmis.
Maailma joka kaipasi sisällään takaisin kotiin. Kaikkeuden syliin jossa oli kaikkea, koska siellä ei ollut mitään.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Pseudonyymi
356 viestiä
|
#5 kirjoitettu 30.06.2008 15:29
Alkua ei ollut, loppukin on otaksuttu lähinnä teoreettiseksi. Ihmisen, itsepäisessä pakkomielteessään luoda itsensä, lajinsa ja valtansa tyhjästä, päätyy sattumalta muiden toimiensa ohessa luomaan maailman.
Eräässä vaiheessa maailman sykliä, (jota silloin itsepäisesti
pidetään, ironista kyllä, syklin tulevien ja menneiden luojien keskuudessa janana), ihmiskunta saavuttaa viimein ikiaikaisen pakkomielteensä matkustaa sykliä vastakkaiseen suuntaan.
He matkustavat olettamaansa maailman syntyhetkeen vain havaitakseen,ettei ole mitään. Jopa heidän matkustamiseen käyttämänsä laite havaitaan palanneen omaan hetkeensä odottamaan vuoroaan astua näyttämölle seuraavassa syklissä. Vailla ravintoa, vettä tai,
kuten he hyvin nopeasti huomaavat, happea koko retkikunta menehtyy niille sijoilleen.
Heidän mukanaan tuomansa bakteerit, pieneliöt sekä keuhkoistaan vapauttamansa happi alkavat elää omaa elämäänsä ja maailma syntyy aloittaen syklinsä jälleen alusta.
Monia, monia vaiheita myöhemmin ihmiskunta saavuttaa viimein ikiaikaisen pakkomielteensä matkustaa...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
odkid
3343 viestiä
|
#6 kirjoitettu 30.06.2008 17:15
Iha hyvä alku
Alussa kaikkeus ei ollut huomannut olevansa mikään eikä ollut tullut tietoiseksi itsestään ja kasvupotentiastaan. Tämä tiedottomuus jatkui kaikessa tiedottomuudessaan määrättömän määrän, loputtomasti siinä määreessä jota tässä universumissa kutsutaan ajaksi. Hyvin oli kun ei mitään tiennyt, ja kun aikaa ja suhteita ei ollut.
Jossain heräsi Jumala. Hän avasi silmänsä ja otti pölyttyneen vanhan ja tylsänpuoleisen projektinsa eli maailmankaikkeude esille ja päätti tehdä sille jotain. Jumala aloitti työt lisäämällä puhtaita elementtejä tiedottomaan kaikkeuteen, antoi siihen raakaa tietoa. Hän asetti energiaa yhden hiuksensa verran. Hän loi raameja, toteutti ideoita ja muotoja taiteillessaan kasaan projektia rutiininomaisesti. Puuhailtuaan aikansa maailmankaikkeuden parissa Jumalan mielenkiinto kuitenkin loppui hänen kiinnostuessa toisista, kunnianhimoisemmista projekteistaan. Jumala kuitenkin aivasti viime hetkellä ennen kuin laski projektin käsistään ja epästabiilius tuli toiseksi vaikuttavaksi voimaksi puhtauden rinnalle. Epäjärjestys lisääntyi vauhdilla, maailmankaikkeus oli nyt vapaana Jumalan otteesta ja sinne alkoi sen itsetietoisuuden ja aivastuksen voiman innoittamana ilmestyä omituisia fysikaalisia lakeja, kappaleita, massaa, antimateriaa, aurinkoja, galakseja ja vaikka mitä olomuotoja. Vihdoin universumi tuli täysin tietoiseksi itsestään, jolloin se mahtailevana kehitti myös itse itselleen kyvyn - kyvyn laajeta. Kuitenkin, Jumala oli heittänyt sille vain tietyn määrän energiastaan, jolloin sen laajeneminen oli lähinnä surkuhupaisaa egonkohottelua ja joka Jumalasta oli itseasiassa projektinsa sympaattisin piirre hänen vilkaistessaan sitä eräänä toisena hetkenä. Tietyllä tapaa Jumala näki että projektissa oli jotain samaa kuin hänessä itsessään ja nauroi sille todeten loppukaneetinomaisesti: "Näin syntyi maailmankaikkeus".
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
wtsalmela
292 viestiä
|
#7 kirjoitettu 30.06.2008 18:26
KorgTriton kirjoitti:
Lisääpäs myyttien joukkoon alkuräjähdys vielä
Nii!
..ja poista se raamattu sieltä myyteistä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Pseudonyymi
356 viestiä
|
#8 kirjoitettu 01.07.2008 00:08
Ennen deadlinea teosten muuttelu oletettavasti sallittua? Hieman ajatuksenvirtatekniikalla tuli tuo nykyinen vedettyä, joten lienee joudun jollain aikaa parantelemaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Epoche
5248 viestiä
|
#9 kirjoitettu 01.07.2008 03:11
Masiitti vs. Luomio
Vuonna 4 karkotuksen jälkeen suuri matriisinen Luomio totesi hymynaamojan piirtämisen tylsäksi - hän kohdisti tarmonsa viereiseen planeettaan, joka oli elinvoimaisempi - vaikkakin vähemmän kuin tyhjä paperi. Hän tahtoi tietää tulevaisuuden, joten hän aloitti evoluution tarkasti tarkkaillen - ollen valmiudessa minä tahansa hetkenä luomionsa tuhoamaan, täten sallien itsellensä hieman etua kilpaileviin yksilöihin nähden.
Hän loi liskon joka kuoli. Virheestään viisastuttuaan hän loi vettä, ja veteen erilaisia liskoja. Nämä viihdyttivät häntää hetken, mutta hännän omistaja pian tylsistyi. Liskoista kasvoi siis sauruksia..
Pian Luomioisen koti oli viihtyisä, ruikkiminen oli saanut ruohon ja kasvit vihertämään kaikissa homeen väreissä, myös paljon suuria eläimiä oli. Nämä eläimet joille liikkumisen jalo taito oli sallittu, eivät kuitenkaan viihdyttäneet Luomiota - joten hän loi isompia hampaita ja tahdon vereen kuin vamppyyreille tai gooteille..
Kilpaileva Masiitti tällöin lähetti suuren varpusparven kohti Luomion valtakuntaa suuressa kateudessaan, tuhoten suuret hammaspedot. Asiasta masentuneena Luomio loi paljon erilaisia pienempiä elukoita..
Tähän suutahtanut Masiitti loi kulkutaudit, joihin neljännes kaikista eläimistä kuoli. Oma Luomiomme tällöin tuumasi hetken, teki huumeretken - ja loi itseisesti kehittyvän vehjeen; ihmisen, omaksi itsekseen kehittyäkseen tappiosta maailmansa tuhoajaksi..
Vuonna 6 jälkeen Romanian perustamisen Masiitti pyrki hillitsemään Luomion kapinoivaa valtakuntaa, täten hän kusi heinäsirkkoja joista levisi Aids - tämä samaseksuaalien ja apinoiden vitsaus. Masiitti tiesi hyvin, että jos ei tätä suurta epäuskonnollista eliökeskittymää saada tuhottua, se tulee leviämään hallitsemattomasti kohti äärettömyyttä..
Tässä vaiheessa kumpainenkaan ei enää tiennyt omaa tarkoitustaan, joten he poksahtivat tarpeettomina olemattomuuteen - jättäen jälkeensä vain kaiken edestään tuhoavan ihmisrodun..
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Epoche
5248 viestiä
|
#10 kirjoitettu 04.07.2008 15:53
Saisinko, jokaisen luvalla nääs josni vaihees voisin kopioida kirjoituksia Tarinan iskijöitten klaanin varastoon..
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Jasnajan Puukissa
5698 viestiä
|
#11 kirjoitettu 22.07.2008 20:01
Um, Am, Lam ja Om
Tuulien kannella
sateli jo kuudetta miljoonatta vuotta
rapinaa, ropinaa, makeaa, suolaista
Vertikaali suunta
satoi ylös kuin alas, laskivat, nousivat
laskut sekosivat, ja sateet kohtasivat
Pisarat pullistuivat
törmäsivät levittäytyen horisontaalisti
vaalea ja tumma vesi puoliaan hallitsi
Syntyi horisontti viivaksi (Um)
Vedet velloivat
rysähtivät horisonttiin, aalto murtui
vaaleaan vaahtoon tumma takertui
Vaahto möyrysi
synnytti kiihtyvällä voimalla tyhjiötä
tiivistyi massaksi, vetäytyi itseensä
Syntyivät navat kenttineen (Am)
Puoli etsi puolta
jännitteet venyttivät kenttiään rikki
tyhjiö vaati lisätilaa, paukahti poikki
Alkusointu soi
kellui aalloilla, matkusti massan luo
väreili, hiersi massaa, murujen vuo
Syntyi maa veden ääreen (Lam)
Maa yhtyi veteen
imaisi sisäänsä voimaa, riehaantui
liike keinutti tyhjyyttä, se haavoittui
Haavaan kupla
ilmatiehyet olivat auki, maa hengitti
tyhjiöstä valui murusia, maata poltti
Kiehuva maa
räjähti vuoristoiksi, levisi laatoiksi
kuumuus kipusi, käpertyi kehäksi
Syntyi aurinko tyhjän päälle (Om)
Tämä kertomus on sukupolvelta toiselle kulkenut Intiassa. Tarinan kertoi lapsenlapselleen vuonna 1596 Kaheldake Urumtik Njaktejaneu, joka surullisen kuuluisasti päätti onnelliset päivänsä tipahtamalla Kaveri joen rantapenkereeltä ja hukkui suinpäin jokeen, mutta onneksi hänen lapsenlapsensa Dakhelmakeda Tikturum Njaktejaneu oli kirjoitustaitoinen ja kirjasi muistiin tämän isoisänsä tarinan, jonka todenperäisyyttä kukin voi pohtia.
Hetkonen, täällähän on joku lisäys tekstiin.
Rakkaalle isoisälle
Oi, mikset uskonut, kun sanoin että se kukka ei ole hyväksi sinulle.
Nyt sinun vaimosi, rakas isoäitimme, poltetaan nuotiolla.
Näin toteutui mottosi ”anna palaa”, konkreettisesti.
Olen surun murtama ja yksinäinen
Pojanpoikasi
Dakhelmakeda Tikturum Njaktejaneu
Jasnajan Puukissa kiroaa kurjaa kohtaloaan raskaasti kuin Dakhelmakeda Tikturum Njaktejaneu aikoinaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
