Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Millaiset sanoitukset ja teemat kolahtavat eniten kun puhutaan rankimmista metallin alalajeista?
Tulin bussimatkalla miettineeksi, että siinä grindcoressa ja goregrindissä mitä itse kuuntelen on teemoissa aina mukana jonkinlainen kipeä huumori ja se saattaa ilmetä myös musiikissakin häröilyinä ja puhesampleilla. M.F.A.G.C.O.Q.D., Cock and Ball Torture, PsyOpus ja Excrementory Grindfuckers on esimerkkeinä jotain mitä en kuuntele mitenkään vakavalla mielellä.
Mutta sitten mieleen tulee ainakin Cattle Decapitation, jolla toki on huumoriakin sanoituksissaan, mutta muuten heillä on vakavastikin otettavia juttuja.
Muissa lajeissa ainakin Gorerotted ja Macabre kuuluu hyviin huumorilyriikoihin. Tämmöstä.
Eli kuuluuko blastbeatin tahtiin heittää läppää vai kenties jotain filosofista höpöä?
Ei nyt ihan äärimmäisyyksiin menty, mut arcturuksen sideshow symphoniessin lyriikoille tulee jostain syystä aina myhäiltyä. Se avaruusooppera vain on niin kivaa kuunnella. Ja fantastic elastic riimittely on aina toimivaa. Samaten lause "The tower of life, or was it death" jaksaa aina hymyilyttää.
Äärimmäisyyksiin kun mennään musiikissa niin yleensä vain fiilistelen enkä ehätä tunnelmoinnilta kuunnella lyriikkaa juurikaan.
- lohikäärmeitä
- ikuista valoa
- voittamista
- eeppisiä taisteluita
- pimeyden voimia
- pimeyden voimien voittamista ikuisen valon lohikäärmevoiman avulla eeppisessä taistelussa, jonka jälkeen hengataan ikuisuus Valon Herran Ikuisen Valon & Kunnian Linnassa
Aihepiiri on minulle suhteellisen merkityksetön, kunhan lyriikat on kirjoitettu hyvin. Toki jos joku osaa kirjoittaa minulle vieraasta tai vastenmielisestä aiheesta hyvät lyriikat, saa siitä enemmän pointseja, if you know what I mean...
Esimerkkinä voisin mainita seuraavan kappaleen. Siinä lauletaan itsensä viiltelemisestä, joka aiheena on mielestäni vitun tyhmä, mutta sanat on kirjoitettu (paria hupsua kohtaa lukuunottamatta) niin hyvin, että ne saavat aiheen kuulostamaan minusta jopa kiehtovalta.
Enochian Crescent - Grey Skin
Do you dare to join the choir
Of opened skin and weeping flesh
Dare you take this sharp key
And penetrate the carnal wall
What treasures will it reveal
Perhaps a hidden truth beneath
This drooling call attracts the one
Made of shadows and grey skin
Dare you open the jaws
And look into the red
Open the gates of skin
And see the horde within
Dare you listen their weeping
(Those red tears dropping)
The silent moans from their mouths
And the flowing sighs...
Dare you take this path
For it's made of bleeding
And of suffering and screams
Although it's all rewarding
I dare to tread there
Where the unfanged jaws drool
Bitter phlegm to amuse
The horde of shadows
psyyken hajoaminen on ihan lemppariaihe, eikä pelkästään metallimusiikissa vaan ylipäätään taiteessa. koska se tarjoaa vaihtoehtoisia todellisuuden jäsentämisen muotoja. esim. jos katson elokuvan jossa sankari metsästää lohikäärmetä new yorkin metrossa niin hommassa on enemmän potkua jos pohjalla on päähenkilön psyyken hajoaminen eikä vain joku Disney-hassuttelu.
toisaalta, teksti on tasan sitä miksi sen tulkitsee. laulu voi kertoa vaikka nyrkin työntämisestä perseeseen, jos sen voi tulkita useimmillakin tasoilla, niin se on paljon hienompaa. (vaikka onhan se hienoa jo sinälläänkin )
bissenjuonti ja nussiminen ovat tylsiä teemoja - paitsi tietty jos siihen liittyy vuohia