Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Blue
- Weezerin Debyytti ja samalla se levy jonka ansiosta Weezeristä tuli alunperinkin niin suosittu.
Sävellyksiltään aika paljon samanlaista materiaalia kuin tuo Pinkerton mutta kappaleissa on vähemmän angstia.
Pinkertonista ei tullut silloin joskus niin kovaa hittiä koska Blue levyn letkeää tunnelma ei ollut enää niin läsnä.
Undone - The Sweater Song, Buddy Holly, ja Say It Aint So ovat aivan loistavia kappaleita.
Green
-Greenin aikana Weezer vähensi hieman punk tyylistä soitantaa ja kuullostaakin paljon enemmän Rock bändiltä.
Mutta tämä tekikin sen että minun mielestäni Green on Weezerin monipuolisin albumi. Tosin se on myös helvetin lyhyt levy.
10 biisiä ja jotain 30min
Silti tutustumisen arvoinen albumi. Nopeaan nälkään aivan loistava.
Kyllä tuota on joskus aina pitänyt laittaa uudelleen soimaan ihan lyhyydenkin takia mutta pääosin sen takia että se ei hajoa käsiin. Monta hienoa kappaletta myös tällä.
Maladroid
- On paska.. Täysin mitäänsanomaton levy. En yhtään ihmettele minkä takia siitä ei tullut kovinkaan isoa hittiä.
Make Believe
- Tuorein albumi tuotos ja kilpailee hyvin Greenin kanssa että kumpi on parempi.
Vaikka jossain levyarvostelussa teksti alkoi näin - Nytten Weezer on sitten mainstreamia. Niin silti se ei ole oikeastaan huonontanut Weezerin menoa. Kesti muutaman kuuntelun ennen kuin pääsin itse sisälle albumiin.
Sävellykset ovat mielestäni osuneet aika kohdalleen.
Vokaalit ja sanoitukset mielestäni nousevat tällä levyllä paljonkin sävellysten yläpuolelle.
Kaikki Weezerin albumit paitsi Maladroid ovat ihan helvetin hienoja levykokonaisuuksia mutta eivät ne Pinkertonille pärjää.
Tuo uusin Make Believe kumminkin jätti janoamaan sitä uusinta albumia joka tulee 2008 alussa.
Blue Green ja Make Believe tappelevat paljon että mikä on paras,
mutta Blue voittaa useiten vaikka mielipide vaihtuu melkein joka kuuntelukerralla
Pinkerton on minunkin Weezer-suosikkini. Se on kuitenkin hyvin epätyypillinen yhtyeelle synkässä lohduttomuudessaan. Debyyttialbumi on todella hyvä myös ja se on sitä tavaramerkki-weezeriä.