|
Valium for Van Gogh
11143 viestiä
|
#2 kirjoitettu 17.11.2007 01:32
Kuuntelin tuossa juuri Interstellar Spacen läpi. Helvetin hieno levy. Coltrane saksofonissa (sekä välillä kelloissa) ja Rashied Ali rummuissa, eikä muita instrumentteja olekaan. Vetävät kummatkin niin mahtavaa sooloa, että huh huh.
|
|
Effekt
1473 viestiä
|
#7 kirjoitettu 22.11.2007 21:17
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mitä mieltä Coltranen musiikista?
Itseasiassa todella vaikeaa sanoa.
Effekt muokkasi viestiä 21:22 22.11.2007
Olin todella pitkään sitä mieltä että Coltrane on yliarvostettu tiluttaja. Vanhana Rollins fanina mielestäni Sonnylla oli enemmän groovea soitossa. Tavallaan kai tämä pitääkin paikkaansa. Meni aikansa ennen kun tajusin, että groove ollut ollenkaan Coltranen juttu.
Olin myös pitkää nsitä mieltä että Coltrane teki parhaat juttunsa Monkin kanssa. Onhan nuo livet mitä tuolta Monk quartet with Coltane osastolta on julkastu ihan helvetin hyvää, mutta olihan ne vasta Coltanen lähtölaukaus. Ehkä vieläkin olen sitä mieltä että nuo herskanhuuruiset Miles nauhoitukset eivät ole ihan niin hyviä, jäävät vähän Cannonballin varjoon. Onhan sielläkin toki hetkensä, isotkin sellaiset!
Blue trainista olen aina tykännyt, osaksi myös tietty Fullerin ja Morganin vuoksi. Jos sitä voi nyt hardbobiksi sanoa (sitä kai se lähinnä on), niin on muuten sen genren parhaimmistoa Cliffor+Roach ja Dorhamin aikaisen Messengerssin kanssa. Samoin Tranegin in ja Soultrane ovat uponneet pidemmän aikaa.
Atlanticin aikaista matskua pidin pitkän aikaa ihan paskana. Giant steps oli minusta ihan yliarvostettua lesoamista. Mutta hitto kun tajusin tuon "Coltrane changes" kierron nerokkuuden. Onhan se matemaattinen ja tarkoin suunniteltu, mutta mullistava kuitenkin. Coltrane toimi riman nostajana siinä missä Parker aikaisemmin. Jos soittotaidon taso jazzissa oli aikaisemmin kahden metrin korkeudessa niin Coltrane nosti sitä Countdownilla ainakin puolitoista metriä. Myös esim Coltrane's sound kiekolta löytyy sekä hienoja sävellyksiä, myös sielukasta soittoa. Esimerkiksi Equinox on kyllä mollibluesin helmiä!
Impulse nauhoitukset ne vasta skeidaa olikin minusta aikaisemmin. Mutta toisin kävi. Resolution kolahti loppujen lopuksi ja kovaa. On aivan ehdottomasti modaalisen kirkkain huippu! Crescent odottaa vielä perinpohjaista tutkiskelua. Live at village vanguardilta löytyvä Chasin' the Trane viimeistään todisti, että siinä missä Armstrongin 12 tahdin soolot olivat kuin runoja jossa joka sävel oli tärkeä sana, Coltranen yli kahdeksankymmenen kooruksen soolo oli kuin romaani jossa vain lauseet merkitsevät.
Impulsen free osasto oli aivan kamalaa kuunneltavaa. Kunnes viimein tajusin Venuksen myötä, että ei jumalauta. Ei pysty käsittämään miten joku voi improvisoida pitkän linjan joka paperilla tarkasteltuna onkin sama molemmin päin. Miten suuri mieli pitää olla että pystyy muodostamaan hetkessä melodian jonka voi soittaa molemmin päin ja se on ihan sama! Käsittämätöntä...
Paljon hienoja äänityksiä jäi mainitsematta, ihan Impressionssista lähtien, mutta pyrinkin vain kertomaan oman Coltrane historiani pikaisesti. Coltanen legendaarinen kvartetti Tyner, Jones ja Garrison lienee jazzin historian kovin bändi.
Hieno soittaja, säveltäjä, uudistaja, bändin johtaja ja esikuva.
Effekt muokkasi viestiä 21:46 22.11.2007
Ja itseasiassa tänä vuonnahan tuli herran kuolemasta kuluneeksi 40 vuotta.
|
Ladataan
