Mikseri.net

#2 kirjoitettu 24.10.2007 15:48

Juu, nyt on ollut about viikon "tehokuuntelu" pystyssä.

Itse olin pitänyt kaikista albumeista tätä ennen ja tämä on ehkä ensimmäinen yhtye sitten yläasteaikojen, jota arvostan ja omalla tavallani fanitan ihan tosissaan, mutta aluksi oli melko pettynyt tähän levyyn, sillä jostain syystä se vain "kuulosti paskalta". Ehkä siksi, kun olen tottunut enimmäkseen niihin tietynlaisiin sävellyksiin, Liimatan semmoisiin, ja vaikka Lihassa ja Taivaassa -EP antoi hyvän kuvan kitaristi Lääkkölän sävellystaidoista, en silti meinannut sulattaa tästä levystä suurinta osaa. Jonkin aikaa kun kuuntelin lisää, eri korvin, tajusin, että kyllähän tämä on todella pätevä levy. Kappalemateriaaliltaan ja soundeiltaan hieman erilainen, mutta ei mitenkään huono. Alkukauhistus se vain olikin.

Kuten monessa arvostelussa on sanottu, niin yleissoundiltaan (jopa sävellyksellisestikin toisinaan) melko eighties. Se ei ole ollenkaan paha asia. Syntikat varsinkin miellyttävät ja nousevat esiin ehkä parhaiten kuin koskaan.

#3 kirjoitettu 24.10.2007 16:15

No joo, viikon olen tämän kanssa pyörinyt ees taas ja nyt siitä ehkä voisi muodostaa jonkin rakentavankin mielipiteen. Minkäänlaista alkujärkytystä tämän levyn kanssa ei päässyt syntymään, koska ns. nollapisteen parittomien levyjen kirouksen ansiosta oli arvattavissa että tulee taas ehkä hieman popimpi teos ja Lihassa ja taivaassa -ep sekä huolella luettu studiopäiväkirja antoivat odottaa erikoisempaa soundimaailmaa.

Miinuksia tulee siitä, että minä arvostan suuresti bändin mollivoittoisempaa sävelvaihdetta, joka esim. Nimi muutetulla ja Suljetulla oli paikoin hyvinkin railakkaasti silmässä. iiriksellä tämä kyseinen vaihde aika lailla loistaa poissaolollaan, ehkä nimibiisiä lukuunottamatta. Sanoituksista huomaa että on pakerrettu väkisin ja paineessa, täyterivejä on bongattavissa.

Ei siinä oikeastaan muuta huonoa olekaan, koneellisempi äänimaisema ei minusta ole niinkään syrjähyppy vaan enemmänkin virkistävää vaihtelua. (Saa muuten nähdä mitenkä saavat keikoilla toimimaan). Niin ikään virkistävää vaihtelua on myös kuulla muiden bändiläisten sävellyksiä. Erityisesti kiinnostivat Hastin debytoinnit Nollapiste-säveltäjänä. Kaikkein suurin plussa tulee kuitenkin Liimatan laulusuorituksista, uskomaton määrä tulkintaa ja tunnetta, kun huomioidaan että aiemmin miehen tulkinta on perustunut lähinnä siihen että ei tulkita.

Jos jotain suosikkibiisejä pitää mainita niin ainakin tällä hetkellä sellaisia vaikuttaisivat olevan Muistaisit miksi, Minä en, Lumous, menit sitten haihtumaan, Tytöt varieteen ja iiris. Niin ja Puhelin mutta ei luontoa, toki. Se kuulostaa niin 80-luvun Genesikseltä