Mikseri.net

#2 kirjoitettu 12.10.2007 15:14

Jaa-a. Kirjoittelen joskus lyriikoita mutta en osaa laulaa niin pääsäntöisesti pidän biisit intrumentaalisena. Tähän on tosin ehkä tulossa muutos jossain vaiheessa... Joskus nimi ja oikeastaan sen biisin sellainen juuriajatus tulee ennen biisiä, joskus taas viritäm jotain soundia ja huomaan että edessäni on uusi biisi. Parhaimmillaan siinä on jokin tietty fiilis tai idea mukana mistä helposti voi johtaa nimen, pahimmillaan olen jouttunut miettimään nimeä ankarasti...Esim sen XCF biisin nimi tuli gimpin tiedostomuodosta...

Lyriikoiden kirjoittamisesta sen verran että jos niitä tulee niin yleensä vedän ne aika suoraan ylös ilman kummempaa miettimistä koska idea on hiotunut suht valmiiksi omassa päässäni. Joskus minulla on joku lyriikan jota pyörittelen pitkään ajatuksissani ennen kuin keksi siihen jatko jne. Käytän kyllä vertauskuvia ja välillä aika taiteellistakin paskaa kuten tekstien ottamista sanomalehdistä ja niiten järjestelyä.

Lyriikat keskittyvät lähinnä muiden kritisointiin, tai lähinnä niitten muiden pintapuolisen angstin, tyhjästä ja meuhkaamisen jne kritisoimiseen, omien paskojen muistojen käsittelyyn ja ihmisten ja kansojen veikeän/vaikean käytöksen tutkailuun toisin sanoen I'm so goth I shit bats. Sitten on jotain ikimuistoisen paskoja ns. huumorivetoja mutta enpä sano niistä sen enempää.

#3 kirjoitettu 12.10.2007 17:13

SLaitila kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi?


Ensimmäinen säkeistö yleensä ensin, sitten kertsi ja lopuksi loput säkeistöt.
Nimi syntyy lopussa lähes pakon edessä. Joskus vasta nauhotuksen jälkeen.

Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta?


Jotain kertsiin liittyvää yleensä yritän keksiä.

Käytätkö metaforia?


Kyllä hyvin paljon. Välillä vähemmän mutta yleensä ihan reilusti.

Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen?


Tarvitsen vain idean, jota pyörittelen mielessäni. Ajan kanssa siitä sitten kehitän alun ja loput tulee itsestään.

Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä?


En oikeastaan. En jaksa välittää.

Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?


Joskus, kun siltä tuntuu.

Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.


Artisti sivuilta löytyy räpätiräppää sanoituksia.

janppa- muokkasi viestiä 15:14 19.10.2007

#4 kirjoitettu 12.10.2007 18:03

nuorempana tuli kirjoitettua paljonkin pöytälaatikkoon, mutta se taisi olla enemmänkin vain tapa jäsentää itseään ja ympäristöään. nykyään ei tällaiseen ole kai enää tarvetta, koska eipä juuri tule skrivailtua "varastoon". biisiin teen sanat pakon edessä (ehkäpä siksi tulee nykyään vedeltyä instrumentaalia kamaa )

sitä vain on tullut vanhaksi; omat ajatukset eivät tunnu enää niin helvetin suurenmoiselta neroudelta että niitä pitäisi jonnekin säilöä kyllähän tästä yleisestä maailman meiningistä voisi raapustaa vaikka kirjan, mutta enpä taida.

itsekritiikin tasokin on noussut niin korkealle, että kun joskus harvoin biisiin jotain tekstiä rustaa niin parin pvän päästä sen jo viskaa roskiin tyyliin "hyi v....mitä skeidaa!"

ei tullut pojasta runoilijaa, näemmä

#5 kirjoitettu 13.10.2007 01:11

Millä metodilla sanoitat?

Kirjoitan tekstiä, kun tuntuu siltä, että hanat aukeaa eli teksti on tulollaan.

Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi?

Alusta aloitan ja kirjoitan ns. tekstin raakaversion, jota sitten muokkailen tarpeen mukaan. Nimi on yleensä se vaikein homma, kyllä vielä tekstin tekee, mutta iskevä, hyvä nimi, se vaatii päänvaivaamista usein pitkäänkin.

Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta?

Käsitin, että tekstin nimi siis syntyisi, hmm, se on mitä milloinkin, voi olla sana, voi olla osa tekstiä, vaihtelevaa kuin naisen mieli.

Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee?

No se nyt vaihtelee aivan tekstin sisällön mukaan eli mitä se tuo minulle mieleen kokonaisuudesta.

Käytätkö metaforia? Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen? Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä? Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Kirjoitan hyvin erityylisiä tekstejä. Tunnetila on tarpeen, mutta se tunnetila voi olla hyvinkin erilainen kulloinkin. En pelkää myöskään voimakkaista tunteista kirjoittamista. Erikoista on, että kirjoitan yleensä synkimmät tekstini kaikkein pirteimmilläni. Iloisemmat tekstit tulevat vaihtelevista tuulistani.

Minusta raamatulliset termit ja niiden symboliikka on hyvinkin käyttökelpoista materiaalia teksteissäni, raamatullinen symbolikka on yleismaailmallista ja siten tunnistettavaa, vaikkei sitä esittäisi kovin selkeästi.

Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.


"Palavat linnunpojat" runosta pätkä

"Kalman katse kuin aseen piippu
Ruhjotut ruumit sylikkäin

Julmasti häväistyt naiset kylien
Keräsivät oksia nuotioon

Tuonne menivät, ne suuret joukot
Roviossa paloi häpeä

Ne vieraat miehet ja lapsisotilaat
Itki tuhkakin jäähtyvä

Lapsisotilaat
Köyhien armeija
Tuhkaksi palavat linnunpojat"

********

"Pirunnyrkki" runosta pätkä

"Yöllä voi paeta
Niin heikkona paeta

Nyrkki voi osua
Pirunnyrkki voi osua

Haavat voi aueta
Taas vuotaen aueta

Keräsin helmaani
Murheiden helmaani
Sirpaleet lasisen maan"

*******

"Kolme naulaa" runosta pätkä

"Kolme naulaa…
yksi rintaan
kaksi lantioon

Painan selän lattiaan
vielä…
kädet vapaat on

Ketju kultainen kurkkua kuristaa
puku pakollinen painaa, puristaa

Rakas pyöveli…ole hellä, nauti leipäni viimeinen

Kolme naulaa…
yksi otsaan
kaksi ohimoon

Eksyn sumuun sakeaan
vielä…
kädet vapaat on

Kylmät kahleet, painavat, ahdistaa
vuodet tunteeni väkevät varastaa

Rakas pyöveli…ole hellä, anna iskusi viimeinen"

*********

"Åke tanssii sambaa" runon alku

"Öhöm! Onks tää paikka vapaa, saiskos istuu neidin viereen?
Äkkiseltään näin kun tapaa kieli kuivuu kitalakeen
Åke Åresta kättäpäivää, missi on kai täältä päin?
ZsaZsaZsaata voisin väittää bändi soittaa tyylikkäin
Yhdessä vois pyörähdellä, vetää pienet taivutukset
X:n yllä kolttu kaunis voittaa muiden koristukset
Wurstit kuumat bissellä vai mansikat shampanjalla?
Vapaat kädet neidillä, on hienot viinitkin listalla
Uuden tyylin mannermaisen löysin SILJA LINE:lla
Tahdon liki aidon naisen, vien keinuen parketilla

Yy, kaa ja hetkun ketkun, lanne pyörii näin mä notkun
koo, nee ja hytkyn kytkyn, jalat vispaa näin mä nytkyn!"




Päiväkirjassani on useitakin tekstejäni, joten...

#6 kirjoitettu 13.10.2007 02:59

Itselleni erittäin hankala aihepiiri

SLaitila kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi? Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta?

Yleensä sanoitus lähtee tahattomasti.
Jos jokin tunnetila on päällä erittäin voimakkaasti ja alan mietiskellä sitä niin päähäni saattaa vuolahtaa sananparsia mistä muovautuu päässä se syy, tarina, ja seuraus.
Se että mikä kohta lyriikanpätkä on tulee yleensä siitä mitä mieltä olen.
Onko tämä tarinan kekskikohta, alku, vai finaali.
Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee?

En tee ikinä sanoituksia niin että etsisin asiaa mistä kirjoittaa joten se voi tulla mistä tahansa. Siitä miten tulkitsen jonkin lauseen jonka kuulen. Näen jotain kaunista taikka kauheaa jne. Sanoitusten teko olisi erittäin erillaista jos tekisin niitä valmiisiin kappaleisiin.
Käytätkö metaforia?

Käytän pikemminkin kryptistä tekstiä missä tarina on tavallaan suoraan paperilla, mutta kyllä käytän myös metaforia.
Metaforien käyttöä kartan silloin jos jokin asia kuullostaa mielestäni paremmalta ja eritoten aidommalta kuin jokin hätäiseen keksitty metafora. Metaforat voivat myös parantaa sanoituksiani jos ne metafora tulee pääni sisäisestä termistöstä vaivattomasti. Sen pitää olla itselleen päivän selvä vaikka muille ei olisikaan.
Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen?

Tunnetilan pitää vain olla voimakas. Tunneside tekstin ja sanoittajan välillä yleensä tekee sanoituksista tärkeitä.
Kuten usein todetaan, kukaan ei ole täysin yksin tunteidensä kanssa. Jos teksti merkitsee sinulle jotain niin se voi hyvinkin merkitä yhtä paljon ulkopuoliselle kuuntelijalle.
Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä?

Kliseet nimetään kliseiksi koska ne toimivat hyvin.
Miksi pitäisi pelätä asioita joita haluaa paperille laittaa.
Varmasti joku ei halua kirjoittaa rakkaudesta yhtään mitään mutta en pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä. Rakkauden jano rakastuminen, ja rakkaus ovat todella voimakkaita tunteita. Sen takia niistä tehdään lauluja. Ne merkitsevät ihmisille paljon. no doh sentään.
Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Jos Raamatussa olisi jokin kohta mikä jotenkin luonnehtii ajatuksiani omalla tavallani voisin käyttääkkin mutta en suoranaisesti pidä uskonnollisia teoksia minkäänlaisena inspiraation lähteenä, joten tunnen niiden tunkemisen lyriikoihin turhana.
Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.

Metaforien viidakossa ja pinnallisella angstilla

Tästä tulikin mieleeni yksi omatekemä lyriikankohta

#A signature for me
Metaphores, with no meaning
I try to write, of pain.
No true emotion, just play

#7 kirjoitettu 13.10.2007 09:40

SLaitila kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta...

Yleensä on ensin joku ajatus johon voi liittyä jokin fraasi tai muu pätkä. Voi olla nimikin. Eli karkeasti se, mitä haluaa sanoa tai mille vittuilla. Yleensä kirjoitan sanoitukset kokonaisina alusta loppuun. Joskus saatan vaihtaa esim. säkeistöjen paikkaa tai yksittäistä sanaa mutta muuten en kauheasti muuttele jälkikäteen. Melkomoista tajunnanvirtaahan nuo ovat alusta loppuun. Eli ei esim. säkeistö/kertosäe-rakennetta välttämättä ollenkaan. Tai sitten kertosäkeessä on joka kerta eri sanat.

...ja missä vaiheessa kappaleella on nimi? Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta? Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee?

En ole käynyt analyyttisesti sanoituksiani läpi mutta perstuntumalta arvioin nimen useimmiten syntyvän aluksi kun tiedän mistä alan kirjoittaa. Aika usein sitten myös lopuksi. Tässä tapauksessa yleensä otan vain yksittäisen sanan tai tiivistän jotenkin kappaleen sanoman.

Käytätkö metaforia?

Aika usein. Niillä on kiva leikkiä.

Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen?

Yleensä olen joo jossain 'zonessa' kun kirjoitan. Kevyessä transsissa siis. Mutta enemmänkin kyse on keskittyneestä tilasta kuin mistään tunteista. Eli ei edellytys kirjoittamiselle vaan pikemminkin sen seuraus. Itse kirjoittaminen lähtee aina jostain ajatuksesta joka tulee tai ei tule.

Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä?

Niin kauan kuin osaan kirjoittaa asioista omalla tavallani en pelkää. Eiväthän aiheet sinällään ole kliseisiä vaan se tapa millä niitä esitetään. Etsin siis oman tapani niin ongelmaa ei tule.

Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Pyrin jollain tasolla tietoisesti välttämään viittauksia raamattuun ellei sitten ole nimenomaisesti tarkoitukseni siihen viitata. Eli jos ei aihe sitä vaadi pyrin olemaan vahvistamatta ihmisten taikauskoja.

Ja loppukevennykseksi sanat jotka kertovat siitä kun kokeilin tehdä sanoja jotka eivät kerro mistään (eli epäonnistuin aika surkeasti):

Black Sauna: The Oracle of Nothing

Shadows glide over the bloodstained walls of my mind
The fire´s dying out in the dark
Entering the place I was told of
The sacred Nothing... It is time

Extreme force of fools pulls me under
And in the green ocean of ignorance
I find my lost entity just to lose it again

As before in this state of mind I scream
out my anger of the fierce eyes
The window to my mind is forever closed with cobwebs
Therefore coldness comes before the light

And into the frozen fields of time
This breeze sets the race into fight
It´s time for you to meet with your maker
Where dark and light are in symbiose...

...shall the nocturnal breed
And we all are to bleed
The wounds of life are so deep
Listen to me!

I´m the Oracle sitting on a relic
And beneath this bloodred sky
My words mean nothing!
...at all.

#8 kirjoitettu 19.11.2007 21:55

Nurse Phil kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi?

Sanoittaminen alkaa yleensä siitä, että päässäni alkaa pyörimään joku lause, jonka yritän sitten saada kuulostamaan kappaleen lyriikoilta. Kappaleen nimi tulee joko ennen kuin yhtään sanaa on kirjoitettu (nämä tapaukset yleensä silloin kun päätän kirjoittaa kappaleen aiheesta joka on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa), tai sitten vasta sanojen ollessa täysin valmiit (yleensä silloin kun olen vaan saanut äkkinäisen sanoitusinspiraation).

Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta? Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee?

Joko tai (oletan että tällä tarkoitetaan nyt kappaleen nimeä..?). Useammin jostain konkreettisesta sanasta/lauseesta, joka on kappaleen sanoituksissa mukana.

Käytätkö metaforia?

Pyrin tekemään mahdollisimman suoraviivaisia ja selkeitä sanoituksia, enkä yleensäkään pidä metaforista lyriikoissa kauheasti.

Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen? Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä? Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Mielestäni en ole koskaan tarvinnut mitään tietynlaista tunnetilaa. Rakkaus ja viha saattavat olla kliseitä mutta niistäkin saa toimivi sanoituksia tehtyä kunhan ei sorru kaikkein perinteisimpiin ratkaisuihin ja yrittää pitää ns. "oman tyylin" sanoittaessaan. Raamattuun ja termistöön viittaan kyllä jos näen sille tarvetta.

Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.

Pyromaniac: Pyro-Fucking-Maniac

Come on cunts, young women and girls
Pyro´s in town to rock your worlds
If you haven´t fucked with me, you have never fucked
I set new standards for ordinary cocks
Much more perverted than normal man´s mind
Pyromaniac is one-of-a-kind
(So) Get undressed and face your desire:
Several inches of fucking hellfire!

Horny blondes and kinky brunettes
Normal weight women it´s time for sex
Spread your cunts open wide
Take my flaming seeds inside
If bitches don´t want it, it´s their loss
I get more pussy than Manowar does
Lesbian truckers can fuck off and die
I rape their assholes and leave them to cry

It´s amazing how much sex one can have
When all I tolerate is shaved & tasty rock ´n roll cunts
Get on your knees bitch, and obey my command
Swallow! SWALLOW, YOU FUCKING WHORE!!!

They´re used to fake it, but now it´s past
The P-man makes your pleasure last
No matter if it´s wide or tight
I make them bitches moan all night
John Holmes would have wept in shame
Ron Jeremy would turn to gay
For every male it´s time to see:
You´re nothing compared to PYRO-FUCKING-MANIAC!!!!!

#9 kirjoitettu 19.11.2007 22:14

Yleensä mun biisien teko vaihtelee tosi laajasti. Toisinaan biisit lähtee napakasta otsikosta, toisinaan keräilen vaan ajatuksia paperille ja ajan myötä niistä koostuu jonkinlainen konsepti. Aiheet vaihtelee lähes yhtä laajalla skaalalla, johtuen sanottavan/ajatuksien määrästä.
En yleensä tarvitse erillistä tunnetilaa tehdäkseni biisin, mut helpompaa se on, jos fiiliksen on saanut kiinni.

Tässä eräs rock-biisi, joka sai alkunsa siitä, kun mutsini kanssa keskustelin maailmanhistorian sodista ja nykypäivän sodista, ja maailmantilanteesta yleensäkin. Sinänsä kummallinen lähtökohta, mut hyvä biisi (mun mielestä) synty.



Y2K
What is becoming of this
A world seen again and again
Under the sky seen many things
When friends keep killing friends

Broken dreams of reality
Suffering from hate and despise
When one becomes the enemy
Blind are people’s eyes


Inventions for warfare
Repeated mistakes
Not one seems to care
When a wise man is misplaced



Light of a candle dies
A sparkle out from a gun
A shot, funeral, little boy cries
And none are asking why

Smile with a blink of fear
The fights out on the streets
A shot with a blink of tear
Dead ones cannot scream


Is this your dream world
Cry of a little girl
Fear of the dark
Fear of the one

Is this your dream world
Innocent keep getting hurt
Fear of the dark
Fear of the one


Close your eyes
Do you find it hard?
Close your eyes
Where has it gone?

Hold your breathe
A moment of silence
One dead soldier
A result of justice served

#10 kirjoitettu 20.11.2007 01:53

Nurse Phil kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi? Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta? Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee? Käytätkö metaforia? Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen? Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä? Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.


Alan sanoittaa biisiä heti kun olen saanut hieman melodiaa aikaiseksi
ja sanoitan sitä eteenpäin sitä mukaa mitä biisiä syntyy.
Eli sanoitan biisin samalla kun sävellän.
Kappaleen nimen tempaisen jostain sitten kun biisi on valmis,
useimmiten otan sen pienen lauseen johon biisin rakenne keskittyy
ja metaforia käytän sanoituksissani joskus varsinkin jos aihe on itselleni niin arka etten tahdo sitä suoraa sanoa.
Tunnetiloilla ei ole sanoituksessa, eikä biisin teossa mitään muuta
vaikutusta kuin se mitä siitä biisistä tulee. Ilonen / surullinen...
Ei omista tuntemuksista laulaminen ole kiseistä muutakuin jos
joku vääntää väkisin biisin sellaisista tunteista joita ei oikeasti omaa.
Jos biisin teossa on aidot tunteet mukana niin sen kuulee muutkin siitä biisistä. Ja noista viittauksista että mä viittaan mihin mua huvittaa,
en kyllä tietääkseni ole vielä raamattuun kajonnut mutta omista
uskomuksista kylläkin olen sanoitukseen upottanut materiaalia.

Jos meikän sanoitukset jotain kiinnostaa niin tässäpä toiseksi uusimman
biisin sanoitukset... kielioppia en ole tarkistanut enkä myöskään
muitakaan asioita... joten turha marista.

------ Sleeper - The Magical Trip to the Pain ------

In to the sun oh no my eye sparkle so i see no sky blue
blind as bat at in this day what i gonna do , what i got to do
do the thing do the magical trip to the pain, trip to the pain, trip to the pain,
what what the fuck you mean by that i mean "whip" spank my ass.

Taken a fun and a making a things then using a thing on a under your wings
so flying a next to the flower and eating a leaf magical trip again
so when i'm trying to tell you a story of what i did today
you don't wanna hear a shit so you don't wanna magical trip to the pain, pain, pain.

"Laalalaalaa i can feel it too" so why you don't wanna talk
"cause i'm on a trip" that's nice i taught that you hate me
so where are you "i'm just standing here"
so why are you looking so scared
"i have seen a ghost" where the fuck that happended
"just right here" where now tell me where
"inside of you" what the fuck you mean
"that you are dead" oh my god am i really dead
how did that happen did i die on a trip or clear minded
did you do some thing to me so i died and you can have my shit
why why why why, don't you need me, why
"i didn't kill you" so what the fuck did it, i wanna know how
"it was those thigns that" what what what do you mean those little green men
"Yes them just ate you" oh my heavens i hate those bastards
"Yes i hate them too" so why they ate me and not you.

I just wanna know that (*ainaki milijoona)
what the fuck this is i can feel my legs, i can feel your skin
what the fuck, i am not dead are you bullshiting me huh? are you the devil.
Tell me now what's going on i don't understand a shit or a thing of this day
who the fuck even are you i cannot remember and where am i huh? and tell me what gender
After i setteld down a while i was getting my mind back
and i started to remember all the things that i did that
made me loose my mind but now that i came back
i know the shit i toked now why'd you let me do that.
Heroine, amfetamine and lsd that kind of shit
no wonder i was talking to the wall and not you bitch.
This time i dumb my drugs down to the toilet
and make you the gladdest bitch of this motherfucking world.

#11 kirjoitettu 20.11.2007 01:57

Goatsemencommando kirjoitti:
Nurse Phil kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi?

Sanoittaminen alkaa yleensä siitä, että päässäni alkaa pyörimään joku lause, jonka yritän sitten saada kuulostamaan kappaleen lyriikoilta. Kappaleen nimi tulee joko ennen kuin yhtään sanaa on kirjoitettu (nämä tapaukset yleensä silloin kun päätän kirjoittaa kappaleen aiheesta joka on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa), tai sitten vasta sanojen ollessa täysin valmiit (yleensä silloin kun olen vaan saanut äkkinäisen sanoitusinspiraation).

Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta? Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee?

Joko tai (oletan että tällä tarkoitetaan nyt kappaleen nimeä..?). Useammin jostain konkreettisesta sanasta/lauseesta, joka on kappaleen sanoituksissa mukana.

Käytätkö metaforia?

Pyrin tekemään mahdollisimman suoraviivaisia ja selkeitä sanoituksia, enkä yleensäkään pidä metaforista lyriikoissa kauheasti.

Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen? Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä? Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Mielestäni en ole koskaan tarvinnut mitään tietynlaista tunnetilaa. Rakkaus ja viha saattavat olla kliseitä mutta niistäkin saa toimivi sanoituksia tehtyä kunhan ei sorru kaikkein perinteisimpiin ratkaisuihin ja yrittää pitää ns. "oman tyylin" sanoittaessaan. Raamattuun ja termistöön viittaan kyllä jos näen sille tarvetta.

Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.

Pyromaniac: Pyro-Fucking-Maniac

Come on cunts, young women and girls
Pyro´s in town to rock your worlds
If you haven´t fucked with me, you have never fucked
I set new standards for ordinary cocks
Much more perverted than normal man´s mind
Pyromaniac is one-of-a-kind
(So) Get undressed and face your desire:
Several inches of fucking hellfire!

Horny blondes and kinky brunettes
Normal weight women it´s time for sex
Spread your cunts open wide
Take my flaming seeds inside
If bitches don´t want it, it´s their loss
I get more pussy than Manowar does
Lesbian truckers can fuck off and die
I rape their assholes and leave them to cry

It´s amazing how much sex one can have
When all I tolerate is shaved & tasty rock ´n roll cunts
Get on your knees bitch, and obey my command
Swallow! SWALLOW, YOU FUCKING WHORE!!!

They´re used to fake it, but now it´s past
The P-man makes your pleasure last
No matter if it´s wide or tight
I make them bitches moan all night
John Holmes would have wept in shame
Ron Jeremy would turn to gay
For every male it´s time to see:
You´re nothing compared to PYRO-FUCKING-MANIAC!!!!!


Kerta täälä piti keskustella sanoituksista niin täytyy sanoa että
kun lukee nämä tekstit ja katsoo sun käyttäjäkuvaa niin ymmärtää
että tämä teksti on tullut syvältä sydämmestä.

#12 kirjoitettu 20.11.2007 11:31

Sanoitus tapahtuu yleensä hyräilemällä laulumelodiaa varovasti ja sitten keksimällä siihen sanat. Tai oikeastaan kirjaimet. Sanat niistä sitten muotoutuu jos kaikki menee nappiin.

Toinen tapa saada lyriikkaa kappaleisiin on sovittaa jokin vanha loru/runo passeliksi. Tämä nyt on enemmän sovittamista kuin sanoittamista, mut lopputulos on lähes sama. Yleensä näin vain lyriikassa on vähän ehkä jopa enemmän sisältöä kuin tuollaisessa kevytkenkäisessä hyräilemisessä.

Tosin, en ole oikein hyvä näissä sanaleikeissä, jotta lyriikka jää aika usein tekemättä tyystin. Mut joskus yllättää itsensä positiivisesti.

#13 kirjoitettu 25.01.2008 08:12

Nurse Phil kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi? Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta? Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee? Käytätkö metaforia? Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen? Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä? Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?


Kirjoitan milloin mistäkin. Useimmiten omasta elämästäni, sanoitusmetodeita en sinällään ole kehitellyt, nimi syntyy joko mielikuvasta, tai konkreettisesta sanasta / lauseesta. Useimmiten taustalla on kyllä jokin tekstissä paljon käytetty ilmaisu. Toisaalta taas kappaleen nimi voi olla jotakin, mitä ei mainita kappaleessa kertaakaan. En tarvitse tiettyä tunnetilaa, mutta tietynlainen alakuloisuus toki lisää kirjoittamisen tarvetta. Raamattuun en viittaa. Ja kyllä, vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha, ovat kliseitä, mutta silti käytän niitä liiankin kanssa. Osa teksteistäni kertoo suoraan jostain henkilöstä/tapahtumasta, osa henkilöistä/tapahtumista, osa taas ajatuksistani maailmasta yleensä. Fiilispohjalla mennään, pyrkien kuitenkin saamaan tekstiin jotakin, mikä koskettaisi mahdollisimman montaa ihmistä kerralla.

#14 kirjoitettu 09.02.2008 21:22

Nurse Phil kirjoitti:
Millä metodilla sanoitat? Aloitatko kertosäkeestä vai alusta, ja missä vaiheessa kappaleella on nimi? Syntyykö se mielikuvasta vai jostain konkreettisesta sanasta? Jos vaihtelee, millä perusteella se vaihtelee? Käytätkö metaforia? Tarvitsetko tietyn tunnetilan sanoittamiseen? Pelkäätkö, että vahvat tunteet, kuten rakkaus ja viha ovat kliseitä? Viittaatko Raamattuun tai sen termistöön?

Siihen, että aihepiiristä pystyisi keskustelemaan ilman, että siitä tulee pelkästään ihmisten omien sanojen leikkaaliimaamista viesteihin, viesteihin leikataan ja liimataan omia sanoituksia, ja niistä keskustellaan.



Yleensä en aloita kertosäkeestä, mutta jos aloitan niin sitten biisi aika usein jää alkamaan kertsillä normien vastaisesti. Tämä siksi että suuressa osassa teksteissä kerronnan järjestys on osaltaan luomassa ryhtiä koko stooriin ja säkeistöt nojaavat toisiinsa kuin dominonappulat.

Mitä parempi teksti sitä enemmän jokainen äänne, sana, tavu ja rivi nojaavat toisiinsa.

Kappaleen nimeäminen tapahtuu usein viimeisenä ja nimeksi tulee usein se sana joka jää biisin kuuntelusta vahvimmin mieleen. Joskus se voi kuitenkin olla kiteytettynä biisin ydin, tai jos teksti on kovin abstrakti niin nimi voi olla myös selittävä tai ainakin lyriikkaa avaava.

Minä olen varma siitä että tunnetilat sinänsä eivät ole kliseitä, mutta monet ilmaukset voivat sitä olla. Kliseinen kielikuva epätavallisessa aiheessa ei nimittäin enää kuulosta kliseiseltä. vert. "vesikirpun sydän palaa". Kun taas "minun sydämeni palaa" joskus kuitenkin pelkkä lauserakenne voi uudistaa kliseen: "minun sydämeni palaa / takaisin" jne.

Nyrkkisääntönä on että jos tarina ja tapahtumien viitekehys ovat kuluneet niin kielen pitää olle tuoretta. Jos taas kieli on kulunutta ja kliseistä olisi tarinan oltava jotenkin erikoinen.

Tästä äkkiseltään esimerkkinä vaikka Veskun "narkarirakkautta" jossa kieli (no ei ole erityisen kliseistä mutta suoraa ja tavanomaista) mutta tarinan päähenkilöt ovat epätavallisia ja sinänsä tavanomainen stoori saa siitä pontta.

Vastakohtainen hyvä esimerkki taas esim. Eppujen biisi "Suolaista sadetta" -joka on kielellisesti niin spesiaalia että kliseinen tarina toimii. Siitä biisistä varmaan tulee jo muutamassa vuodessa eräänlainen suomirokin klisee kuten epusta itsestäänkin on jo tullut

Raamattuun ja sen termistöön tulee viitattua siinä missä muuhunkin mytologiaan. Omalta kohdalta aika vähän, sillä olen enemmän suoran kerronnan miehiä ja tähtään mieluummin selkokielellä kipupisteisiin ja puhun ensisijaisesti samaa kieltä kuin potentiaalinen kuulija.

En tarvitse sanoittamiseen mitään erityistä tunnetilaa ja pystyn kirjoitamaan myös analyyttisesti. Olen myös jaksotellut työtapoja niin että tietyssa moodissa suollan tektiraakileita ja muuten tarmokkaana, vähemmän luovana päivänä, etsin aiheita kuin toimittaja ikään, kerään materiaalia biisien pohjaksi jne.

Biisin kirjoittaminen yleensä jakautuu kolmeen vaiheeseen:

1. uloskirjoitusvaihe (joskus pelkkä idean kirjaaminen)
2. taustatietojen keräysvahe (ei aina jos uloskirjoittaessa syntyy kokonaisuus suoraan)
3. kriittisen tarkastelun ja korjailun vaihe

Yllättävän usein vaihe NRO 3 on se kaikkein tärkein, sillä se toimiiko teksti on joskun niin käsittämättömän pienestä kiinni ettei mitään järkeä. Joskus tuossa vaiheessa tehdään vain pikkumuutoksia, mutta usein kyseeseen tulee myös täydellinen rekonstruktio.

#15 kirjoitettu 09.02.2008 22:41

copypastea ruotsinkielisestä raamatusta ja pientä modia niin wót!

#16 kirjoitettu 09.02.2008 23:09

itse sanotan kevyttä poppia ja vakavampaa omakohtaista (näitä en oo koskaan julkaissu kappaleiden muodossa)

kerron tässä lähinnä ton vakavan sanoittamisen prosessista, kevyen musiikin sanoittaminen on enemmän vaan sellasta hötöä joka ei sisällä aineksia merkittävään analyysiin.

mä sanotan siten että tavallaan kirjoitan omia ajatuksiani tarinamuotoon, josta sitten tarvittaessa muotoilen kappalesanoituksia. kuitenkin kun musiikkia sanoittaa pitää yleensä ottaa huomioon rytmityksiä ja lausepituuksia tms. sisältö kuitenkin aina määrää rakennetta ja sen takia sanoitusprosessi on todella monimutkainen. metaforia tulee usein käytettyä mut yritän pitää ne mahdollisimman selkeinä ja ymmärrettävinä. itselläni on tapana käsitellä tunteita ja ajatuksia pitkälti metaforisesti niin kai se heijastuu luontevasti myös sanoittamiseen.

vakavat sanoitukset syntyy ainoastaan merkittävissä tunnetiloissa, juttuja ei voi keksiä, tai ne ne kuulosta ainakin itselleni korneilta. en mä oikeestaan pelkää että esim rakkaustekstit ois jotenki kliseisiä, koska ne on kuitenkin aitoja omakohtaisia kokemuksia aiheesta niin ne on itselleni ehtaa vakavaa kamaa. toki muille voi vaikuttaa kliseiseltä, mutta varsinaisesti noita juttuja ei ole muille tarkoettu, vaan omien ajatusten ja tunteiden käsittelemiseen. kappaleen nimi tulee usein siitä sanoitusten kuvastaman tapahtumamaailman keskeisestä pointista, ja jotenkin niin että se myös lyyrisesti sopii sanoitusten rakenteeseen.


that crossroad, i found you, you found me.
we were together everywhere and nowhere.
theres only one love, and it was given to us.
this was true to be, ruled from above.

i saw the future, you never overcame the past.
trails of illusions, those just went too far.
you slipped from my hands, or were you even there?
one route, one destiny, was it all imagination?

why didn't we ever took the same route?
why didn't we ever walked the same road?

who to blame when things are nobody's fault?
there has to be a reason for reality to be insane.
me, the lone wanderer. you, the lone wanderer.
together we could have gone to home.

now walking this road, you inside my heart.
i might be lonely, but never without your love.
to others i might be dead, to you i live forever.
i always look out for a crossroad, route to you.

why didn't we ever took the same route?
why didn't we ever walked the same road?


sanoituksia voi tehdä monista lähtökohdista, mut jotenkin tuntuu et parhaimmat ja ajattomimmat sanoitukset on niitä jotka on syntyny tekijänsä aidoista henkilökohtasista kokemuksista. tätä on paha sanoa kuka on kokenu ja mitä, koska jokainen yksilö kokee asioita niin omalla tavallaan ja suodattaa ne ulos omien filtteriensä kautta. mut joissain sanotuksissa se "taika" on olemassa, joissain ei.

Rojola muokkasi viestiä 23:09 09.02.2008

#17 kirjoitettu 10.02.2008 06:08

Oliko tarkotus copypasteta omia lyriikoita vai vastata alkuperäiseen kysymykseen..Tommoset pitkät postaukset pelottaa mua..
Itse usein mietin sanoituksia pitkään, ennenkuin alan tehdä varsinaisesti biisiä - tämä siis jos on harvinaisuus et nykyään käyttää vokaaleja..Usein voin miettiä todella vetävän biisinnimen, siitä kehittää tarinaa ja sen jälkeen kun päässä soi miten se menee niin teen taustat vasta. On tietysti ihan eriasia tehdä biisejä ittelle tai muille, itse en osaa tahi halua edes osata laulaa - joten itse en sävelistä kiinnostu omissa biiseis, kuhan jotai örisee..Toki kaikki menee taiteen sääntöjen mukaan, tosin harhaisien moisten..Juuri ajattelin omaa uutta mehulinkoa, tiedän biisin nimen - mutta melodiat ja sanoitukset on odotustilassa..Kyllä ne sielt tulee, mut toisinaan on hyvä unohtaa sanat ja nimet - tekee vaan musaa, sit keksii nimen ku sotku on valmis..Kun tarpeeks vuosii ja biisei tulee täytee ni tämmöset on todella toisarvosia asioita..

#18 kirjoitettu 11.02.2008 00:20

Tykkään sanoitella väkisin.

#19 kirjoitettu 11.02.2008 13:04

En oo koskaan syvemmin miettiny,, yritän vaan tehdä niistä runollisia,, ne tulee sillon ku tulee eikä niitä voi pakottaa (eikä estää),, ja ne yleensä on tosi elämästä, sarkastisesti monesti, näkymättömästä maailmasta myös.. nää esimerkit ulkomuistista:

esim
I am sick and tired, ive got too much to choose, from only bad options, why is it so i wonder, i wonder, i aint nobodys slave, ive seen my abilities etc..

tai sitte..
im a shaman, im a shaman, im a shaman du dilili diddii, din din din dii

tai..
like the sun will shine, like the rain will fall you will too...

tai..
they put chemicals into our waters, they put chemicals into our foods, they are making human experiments, and they are poisoning our schools
welecam tu te laboratory, you little lab rat
welecam tu te laboratory, hope you enjoi..
.. Welcome to the laboratory, how can we help you?, well we put chemicals into everything, even the sky is not pure...

tai..
im sailing, i am sailing through the sea of flowers, mushrooms, in my head, are taking me to forest somewhere deep, the threes and the bunnyes laugh at me, but i laugh back and they smile, i feel like i was a little boy again, i feel i have just born, when i sail here trough the sea of flowers, nothing could worry me right now, as i sail through the sea of flowers, i just wonder

Mut on todella tärkeää kuulla se musiikki sanojen takaa et ymmärtää sen runollisuuden ja todellisuuden..

#20 kirjoitettu 11.02.2008 20:21

Minun nykyisin elossa olevien projektieni sanoitukset ovat poikkeuksetta lähes pelkkää tajunnanvirtaa. Kappaleen nimi, tai sitten vain aihe, tunnetila tai hetki josta haluan kirjoittaa, syntyy usein ensimmäisenä, ja vasta sitten taon lihan luiden ympärille. Sanoitukseni ovat aina hyvin abstrakteja ja impressionistisia, enkä esimerkiksi itse harrasta juuri lainkaan perinteistä "tarinankerrontaa" lyriikan avulla. Kuvailen siis useimmiten vain yksittäistä hetkeä tai tunnetta. Sanoitan suomeksi, suosin vanhakantaisia sanoja ja pidän ylipäätään suuresti kaikenlaisesta sanoilla pelailusta ja leikkimisestä. Joskus saatan vaikka taivuttaa sanoja "väärin", tai keksiä kokonaan omia sanoja.

Sanoitukseni jättävät usein juuri abstraktisuutensa myötä paljon tilaa tulkinnoille. Laulu on minulle pohjimmiltaan kuitenkin vain instrumentti muiden joukossa, eikä missään nimessä mikään itsetarkoituksellinen juttu.

#21 kirjoitettu 22.02.2008 16:43

lyricist kirjoitti:
Jännää oli lueskella englanninkielisiä lyriikoita ylöskirjoitettuna - jotenkin kuunnellessa ei tule kiinnittäneeksi niihin sellaista huomiota kuin ne ehkä ansaitsisivat. Meikkis tekee suomeksi.

Eilen tein biisin ensi kertaa kertosäkeestä käsin. Ja niin kuin usein käy (joskin monesti toisin päin), kertsin ympärys olikin sitten jotain ihan muuta. Yhdestä lauseesta, tai pikemminkin rytmisestä ajatuksesta se lähti, "mitä jos koittaisinkin olla kirjoittamatta kohoiskua kertsin alkuun?" - se on sellainen kikka, mikä aika monessa biitsissä on. Ja ehkä se onnistuikin. Tällä kertaa oli semmoinen flow että huh, kyllä tuli kerrankin metaforaa kuin aisaa: maanantainen I'm Not There (oli muuten hieno filkka!) oli jättänyt jälkensä. Samaten päätin pysyä täsmällisessä rytmissä, mikä onnistuikin ihan kiitettävästi. Eikä tullut niitä kohotavuja.


Tajusinkohan nyt oikein. Mitä täsmälleen ottaen tarkotat näillä kohoisku/tavuilla?