Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Venetian Snares ainakin käyttää ns. erikoisia tahtilajeja mutta se onkin breakcorea.
Konemusiikki on pääosin muutenkin hyvin soundikeskeistä (tai sitten keskittyy simppeliin koukkuun ja tanssitavuuteen). Nuo mainitsemasi asiat ovat käsittääkseni teoriapohjalta hankalasti sisäistettäviä ja konemuusikoilla kai harvoin on mitään pitkän linjan teoriaopintoja takana. Ehkäpä tässä on se syy.
Eiköhän nuo "muutkin" temput tule käyttöön kunhan joku isoista edelläkävijöistä julkaisee levyn missä niitä temppuja käytetään tarpeeksi tehokkaasti.
IDM:n kehitys tuntuu noudattavan aika fraktaalin tyylistä kaavaa. Joku keksii idean (soundin / kikan / koukun / tempun), toiset iteroivat ideaa ja sen permutaatiota aina tarkemmilla (lue pienemmillä) (vivahde)eroilla kunnes uutta ei voi enää keksiä. Sen jälkeen tulee jonkin verran saman kuuloista soundia, kunnes joku keksii taas uuden idean ja permutaatioiden iterointi alkaa.
Eipä tuo poikkea paljonkaan muidenkaan musiikkityylien muusikoita, IDM:stä on vain sen verran helppo bongata noita kun se on niin pelkistettyä.
karman hardon kirjoitti:
MkDelta tuossa osuikin jo asian ytimeen.
itseäni ainakin puuduttaa jos sekä biitti on tiheää ja kommervenkkistä ja melodia/harmoninen rytmi samasta puusta veisteltyä. Toki melodioiden ei tarvitsis olla ihan ukkonooa-tasoa, mihin monikin kokeellisempi elektronisen musiikin artisti sortuu (mm. Aphex Twin jota toki suuresti diggailen).
mutta onhan se niin, että mitä kompleksisempaa rytmikudosta niin vastaavasti muu musiikkillinen tapahtuminen saa mieluusti olla sitä yksinkertaisempaa, muuten paletti uhkaa levitä käsiin ja kuulostaa lähinnä siltä että sekä rumpukone että melodiset/harmoniset instrumentit on laitettu soittelemaan random-asetuksilla itsekseen
Richard dee jameshan on väittänyt ettei tiedä musiikin teoriasta mitään, mikä voi ehkä selittää ukkonooamelodiat. Mut toisaalta se setä on nyt väittänyt vähän kaikkea.
Itse en tosin IDMää niin hirveästi kuuntele. Gridlock ja Somatic Responses on kai siksi joskus väitetty mutta Gridlock on hajonnut ja SR teki levyn jossa on biisi "The Day IDM Crawled Up It's Ass". Sitten jotain breikää kanssa harrastan ja mielestäni snareksen, Xanopticin, Curtis Chipin ja monien muiden breakcoristien biisit on aika lähellä IDMää tai sitten ovat sitä. Mene ja tiedä. Autot on mahtavia.
Tourette kirjoitti:
Onko teistäkin jo aika että soundeiltaan komplekseimmasta päästä oleva musiikkityyli käyttäisi myös muissa osa-alueissaan kompleksimpia tekniikoita.
Ollaan niin perkeleen "kokeilevia", mutta oikeasti itse MUSIIKKI on hyvin yksinkertaista ja jankkaavaa. Ei komplekseja melodioita, ei atonaalisia tai polytonaalisia harmonioita, ei rytmiikan laajentamista polyrytmeihin, erikoisempiin tahtilajeihin, rytmimodulaatioihin, jne...
Soundien pitää kyl olla kompleksisia - kiitos z-tason - mutta tosiaan, miksei esimerkiksi elektroakustinen musiikki voisi lainata esteettisiä poimintoja vaikkapa IDM:stä ja teknosta? Kenties tasabiittiin ei noin vain hypätä mukaan elektroakustikkojen junasta.
Tässä on mielestäni kyse siitä, että yleensä kun genre on uusi niin kokeillaan kaikenlaista ja se miltä sen pitäisi kuulostaa ei ole vielä selkiintynyt kenellekään (ja hyvä niin!). Sitten jossain vaiheessa kuitenkin toiston myötä genrekonventiot tulevat kehiin ja taas on muotoutunut uusi genre joka kuulostaa tietynlaiselta.
Vaikka alussa IDM:ään olisi kuulunut kokeellisuus niin nyt se kuvaa lähinnä tietynlaista soundia joka osittain muodostuu niistä asioista jotka alussa tosiaan olivat kokeellisia.