Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.06.2007 12:14

Muiden motiiveista en osaa sanoa mutta itse olen Aristoteleen Katharsis-teorian kannattaja joten siinä ainakin yksi syy.

#3 kirjoitettu 18.06.2007 12:24

Rojola kirjoitti:

miksi realistisesti rankkoja aiheita käsitteleviä ahdistavia elokuvia halutaan katsoa?


Tähän voisi heti heittää vastakysymyksen, että miksi sana "realistinen" koetaan usein juuri rankasn synonyymina. Jos joku manos teksti lupaa, että elokuva on "realistinen kuvaus siitä ja siitä ihmisyhteisöstä", niin miksi kukaan ei oleta, että elokuva olisi iloinen kuvaus pienestä pikkukylästä jossa kaikki on hyvin?

Toinen vastakysymys olisi, että miksi monet ihmiset tahtovat katsoa epärealistisen rankkoja elokuvia?

Kolmas vastakysymys olisi, että miksi kukaan tahtoo katsoa epärealistisen pumpuloituja elokuvia? Miksi täyttää pää epärealistisella hutulla ja sitten pettyä elämässä kun kaikki ei olekkaan niin ihanaa? Niin ihmisen mieli kuitenkin toimii helposti alitajuisestikkin, vaikka tuon dilemman järkitasolla tajuaisikin.

No joo.. Se vasta kysymyksistä ja itse kysymykseen.

Omalta kohdaltani voisin sanoa, että totuus ja realistisuus kiinnostavat. Ne ovat yksinkertaisesti mielenkiintoisempia kuin jotkut epärealistiset kasaritoimintapläjäykset. Mikään asia ei ole niin kiintoisa kuin oikea ihminen ja ihmisethän ovat kiintoisimpia vaikeuksissa, joissa he todella punnitaan ihmisinä.

Siitä syystä luulen, että ahdostavakin realistisuus kiinnostaa monia. Toki esittämäsi masokisti epäilyt saattavat myös pitää joidenkin ihmisten kohdalla paikkaansa, mutta he varmasti pitävät myös niistä epärealistisista ahdistavista elokuvista.


miksi niistä pidetään elokuvataiteellisesti keskimäärin kovassa arvossa?


Pidetäänkö? Itse sanoisin, että myös vähemmän ahdistavat realistiset ja taitavat elokuvat ovat arvossaan. Epärealistisia elokuvia pidetään kriitikko piireisä ehkä aavistuksen verran vähemmässä arvossa, mutta sekin on vähentynyt merkittävästi jo vuosikymmenessäkin.. saati sitten kahdessa.

miksi elokuva on hyvä jos se saa aikaan katsojassaan henkistä pahoinvointia?


Ei se ainakaan minusta tee elokuvasta hyvää. Elokuvasta tekevät hyvän ihan muut asiat. Jos elokuvassa kuvattu asia on katsojalle oikeassakin elämässä pahoinvintia aiheuttavaa, niin minusta on miltei elokuvan velvollisuus (oletten, että on tahdottu tehdä realistinen elokuva), että se saa katsojan voimaan pahoin.

mikä siinä viehättää?


Mikä taas siinä itse pahoinvoinnissa viehättää joitain ihmisiä on toinen kysymys, mutta sitä realismia ei pidä sekoittaa tähän.

itse haluan tähän tuoda oman kantani, ja se on jo monen vuoden ajan ollut kielteinen tämmösiä leffoja kohtaan.


Yleisetikkö kielteinen, vaiko vain omalla kohdallasi?

itse en halua katsoa realistisia draamoja jotka käsittelee jotain rankkoja aiheita kutne insesti, raiskaus, masennus, ahdistus, tuska ja kaikki mahdollinen. nuorempana niitä tuli katsottua, ja ne aiheuttivat pahaa oloa ja olen tajunnut että en minä sellaista elokuvaelämykseltä kaipaa ollenkaan.


Tähän sinulla on oikeus ja itse olen sitä mieltä, että ihmisen ei pidä kiduttaa itseään moisilla elokuvilla jos ne eivät yhtään hyvältä tunnu.

onko ihminen masokisti?


Osa ihmisistä on. Vaikka sitten elokuva maskisteja, jos eivät muuten.

#4 kirjoitettu 18.06.2007 17:52

Rojola kirjoitti:
miksi realistisesti rankkoja aiheita käsitteleviä ahdistavia elokuvia halutaan katsoa?


Kyllähän se varmaan osaksi on tuo katharsis, kuten tuossa aiemmin joku sanoikin. Osa saa tuon katharsiksen tunteen siinä, kun elokuvassa tuleekin onnellinen loppu. Joissain elokuvissahan ei tulekaan onnellista loppua, mutta näissäkin voi kuitenkin olla kyse katharsiksesta siinä mielessä, että elokuvan jälkeen katsoja voi jäädä miettimään mitä elokuvan tapahtumien jälkeen voisi tapahtua ja että millä tavoin paha voisi saada palkkansa. Tämänlainen ajattelu voi olla katharsismielessä jopa palkitsevampaa, kuin tavallisessa "onnellinen loppu" -elokuvassa, kun saa itse leikkiä mielikuvituksellaan ja kehittää tarinaa eteenpäin.

Tunteiden käsittely on muutenkin henkisesti tärkeä asia ihmisille. Kun naurattaa, on hyvä jos voi nauraa. Kun itkettää, on hyvä jos voi itkeä jne. Tunteiden esiintuominen tuo yleensä eräänlaisen puhdistavan tunteen. Siinä missä joku voi nauttia kovasti siitä että saa kerrankin nauraa kunnolla kun katsoo jotain elokuvaa, joku toinen voi saada suurta helpotusta siitä, kun pääsee kunnolla itkemään jonkun nyyhkydraaman parissa. Itkuun ja ahdistuneisuuteen vaikuttavissa elokuvissa tunteen aiheuttaa yleensä empatia. Kun mietitään, että katsoja ahdistuu katsoessaan jotain elokuvaa ja että eikö se ole kamalaa jos joku saa tuolla tavoin ihmisen ahdistumaan, pitää myös huomata se, että se ahdistus tosiaan yleensä tulee siitä, että koetaan tunteita henkilöhahmoihin. Siinä päästään mm. työstämään surun tunnetta. Katsoja voi samalla oppia asioita sekä itsestään että ympäröivästä maailmasta.

miksi niistä pidetään elokuvataiteellisesti keskimäärin kovassa arvossa?


Elokuvan katsominenhan on tunnepohjainen asia. Ihmiset katsovat niitä tunteiden vuoksi. Yhdet elokuvat naurattavat, toiset itkettävät, kolmannet ahdistavat ja jotkut elokuvat tekevät näitä kaikkia. Sanoisin, että syy siihen miksi ahdistavat elokuvat tuntuvat saavan naurettavia elokuvia enemmän kriitikoilta suosiota on se, että nauru on muutenkin niin yleinen tunne ja reaktio ihmisillä että sen aikaansaamiseen ei vaadita niin paljon elokuvallista taitoa, kuin siihen, että saa kuvalla ja äänellä tuotua katsojalle ahdistuneen olotilan. Eli tavallaan kriitikot arvostavat sitä, että osataan käyttää elokuvantekotaitoa saamaan aikaan jotain syvemmällä olevia tunteita. Ja tämä tietenkin pitää olla vielä hyvin toteutettu. Eli siis siten, että asiaa osataan käsitellä esim. monista eri näkökulmista.

miksi elokuva on hyvä jos se saa aikaan katsojassaan henkistä pahoinvointia?
mikä siinä viehättää?


Minä tykkään, jos hankalia asioita osataan käsitellä siten, että niistä voi oppia jotain. Minua ainakin kiinnostaa ihmisissä oleva tahto tehdä vääryyksiä ja erilaiset perversiot. Kiinnostaa se ihminen itsessään ja samalla se, miten ja miksi muut ihmiset suhtautuvat niihin asioihin omilla tavoillaan.

Elokuvahan ei automaattisesti ole hyvä pelkästään sen pahoinvoinnin takia. Minä en juurikaan ole kiinnostunut katsomaan elokuvaa, joka koostuu pelkästään siitä, että kuvataan sidottuna olevan naisen paloittelua ilman mitään tarinaa tai henkilökuvausta. Tosin tuollaiet tapaukset voivat minuakin kiinnostaa efektiensä puolesta. Katsoisin varmasti mielenkiinnolla sitä, että miten aidon näköisesti efektejä on onnistuttu tekemään. Ahdistavuuden osalta en tuosta elokuvasta varmastikaan saisi mitään samaa, mitä saisin esimerkiksi elokuvasta Irreversible.

Omalla kohdallani ahdistavissa elokuvissa kyseessä on lähinnä jokin empatiaan liittyvä asia. Uskoisin, että yleisin syy niiden katsomiseen onkin juuri jokin tuon kaltainen asia.

Moni myös saa seksuaalisuuteen liittyvää nautintoa näistä. Jotkut katsovat niitä siksi, koska haluavat nähdä ihmisten kuolevan, vaikkakin se sitten tapahtuukin vain feikattuna. Toiset saavat siitä suoran seksuaalisen tyydytyksen ja toiset muuten vain nauttivat nähdessään ihmisten kärsivän.

Tavallaan tuossa aiemmin mainitsemassani empatiaan liittyvässä nautinnossa on kyse samasta asiasta. Siis siitä, että toisen ihmisen kärsimys tuo katsojalle nautinnon. Näissä on kuitenkin ero siinä, että miten asiaan suhtaudutaan. Toisen tyyppinen katsoja on siis tavallaan masokisti ja toinen on sadisti.

onko ihminen masokisti?


Kyllähän usein hankalan asian läpikäymisen jälkeen tulee hyvä olo. Toiset osallistuvat triathloniin, toiset syövät itsensä ähkyyn, toiset rääkkäävät itseään punttisalilla, toiset katsovat ahdistavia elokuvia ja toiset tekevät Mr. Robottiin vilkkuvan kentän ja katsovat sitä nauraen naama kiinni telkkarissa

Lopputulos on lopulta joko fyysisesti tai psyykkisesti palkitseva, tai vaikka molemmin tavoin (esim. kovan urheilusuorituksen jälkeen voi nauttia fyysisesti siitä, että kunto kasvaa ja samalla psyykkisesti siitä, että on saanut ylitettyä itsensä tekemällä sellaisen suorituksen).

Toisille ei sovi ahdistavien elokuvien katselu samoin kuin toisille ei sovi triathlon. Voi olla sekä fyysisiä että psyykkisiä esteitä asioiden suorittamiselle. Toinen ei välttämättä osaa käsitellä ahdistavia tunteita, kun toisella taas ei välttämättä psyyke tai fysiikka kestä kovaa rääkkiä.

#5 kirjoitettu 18.06.2007 18:03

kyl maailma on paska paikka, mut kivaa siltä o karata

#6 kirjoitettu 18.06.2007 18:07

Rojola kirjoitti:
kyl maailma on paska paikka


Eikä ole. Kokemuksesi on väärä. Tuohan nyt on vähän sama kuin jos sanoisi kaikkien realististen elokuvien olevan tylsiä.

#7 kirjoitettu 18.06.2007 18:09

Haava kirjoitti:

Eikä ole. Kokemuksesi on väärä. Tuohan nyt on vähän sama kuin jos sanoisi kaikkien realististen elokuvien olevan tylsiä.


on se jos niit sellasii leffoi kattoo. realistise leffao usein hyvin epätylsiä, mut ne houkuttelee esiin sisäisiä demoneja joiden paikka on lyijylaatikossa meren pohjassa.

#8 kirjoitettu 18.06.2007 18:12

Rojola kirjoitti:

mut ne houkuttelee esiin sisäisiä demoneja joiden paikka on lyijylaatikossa meren pohjassa.


Niin.. Kohdatakko demonit vaiko haudata ne maton alle. Itse olen sitä mieltä, että ei kannata korjat sitä mikä ei ole rikki. Eli jos elämä sujuu, niin ei kannata. Sen sijaan elämäsi ei suju, niin sittenhomma onkin jo toinen.

#9 kirjoitettu 18.06.2007 18:15

Haava kirjoitti:

Niin.. Kohdatakko demonit vaiko haudata ne maton alle. Itse olen sitä mieltä, että ei kannata korjat sitä mikä ei ole rikki. Eli jos elämä sujuu, niin ei kannata. Sen sijaan elämäsi ei suju, niin sittenhomma onkin jo toinen.


kyllä se on niin että TOXIC AVENGER tulee ja vetää sisäi demonei lättyy. paitsi ei tarvi ku ne o siel jossa montus jo valmiiks.

#10 kirjoitettu 18.06.2007 23:04

Itse katselen vähän kaikenlaisia elokuvia, jotain yli-imeliä romanttisia hömppäkomedioita tosin aika harvoin.

Kai sitä katselee sellaisia elokuvia, mitä milloinkin mieli tekee. Eri tyyppisillä elokuvilla on katsojalle erilainen tarkoitus. Joku haluaa aina vain rentoutua elokuvia katsellen. Ei silloin tosiaan ole juuri järkeä katsella jotain ahdistavaa leffaa.

Joku toinen voi hakea elämäntilanteeseen perspektiiviä, virikkeitä, näkemyksiä tai vain jotain tapaa purkaa omaa pahaa oloa. Silloin voi ahdistavankin elokuvan katsominen olla ihan perusteltua ja tuntua tavallaan ihan hyvältä.

Itse usein toivon tuommoisilta ahdistavilta ja pelottavilta elokuvilta jotain yllätyksellisyyttä ja nautin muutenkin siitä että ne herättävät jotain tunteita. Monesti tuntuu että ahdistavat ja pelottavat elokuvat herättävät enemmän aitoja tuntemuksia kuin valmiiksipureskellut hömppätoiminnat tai -komediat.

Miksi sitten kaipaan ihan mitä vain tuntemuksia? No kai sitä oma elämä on kuitenkin niin tasapaksua ja normaalia, että ei sitä oikein koskaan muuten säikähdä, tai pelkää tai ole oikeasti vihainen.

Voi olla että ahdistavissa elokuvissa kiinnitetään taiteelliseen sisältöönkin usein enemmän huomiota kuin jossain kepeämmässä tuotannossa. Usein tuommoisissa kepeissä jutuissa ei haluta ärsyttää ketään. Karummassa jutussa voi ja tuleekin sitten irroiteltua vähän enemmän. Tarinan ei tarvitse olla niin valmiiksipureskeltua ja asioilla voi olla piilomerkityksiä ja kaikkea hienoa ja pimeetä.

Kyllähän tietty se on monesti vaan myös niin cool käydä katsomassa joku pimeä elokuva. Ei kai sitä kukaan leuhki silläkään että "luinpas eilen aku ankan", mutta siitä nyt voi jo mainitakin että "kävin eilen katsomassa ftmch-taidenäyttelyä".

#11 kirjoitettu 19.06.2007 08:23

Onko se elokuva sitten oikeasti kovin ahdistava? Jos se on vähän samanlaista, kun moni ajattelee pitävänsä pienestä kivusta, kun tökkii itseään neulalla, mutta sitten jos joku toinen tulee ja tökkii neulalla väkisin, niin se sama asia tuntuukin pahalta. Että kun se "ahdistavuus" pysyy siellä elokuvassa, kontrolloituna, niin se ei oikeastaan olekkaan ahdistavaa, samoin kuin ei se oikeasti satu, jos itseään vähän neulalla tökkii. Monesti ne ihmiset, jotka ihan rehellisesti pitää noita ahdistavia elokuvia ahdistavina, harvemmin niitä katseleekaan. Sitten on ne, jotka mielellään puhuu ahdistavista elokuvista, kun se on siistiä ja katsoo niitä, mutta näitä ihmisiä ne elokuvat ei ahdista "oikeasti".

#12 kirjoitettu 19.06.2007 08:29

JM kirjoitti:

Onko se elokuva sitten oikeasti kovin ahdistava?


Siinähän se on, että toiselle se elokuva voi olla, mutta toiselle ei. Sieltä päänsisäisitä demoneista se oikea ahdistavuus lähtee.

#13 kirjoitettu 19.06.2007 16:25

NORTON kirjoitti:
Huvittavuutensa tämä saa siinä, kun monet kulttuurityypit osoittavat rohkeutensa sanomalla, että he eivät pitäneet jostain ankeasta leffasta, vaikka ilmaisevat samalla sen, että toki he ovat senkin katsoneet. Pakkoko on katsoa, jos ei kiinnosta.


Eikös tämä ole hieman nurinkurista? Ei kai sitä nyt voi ihan täysin etukäteen tietää että pitääkö jostain kulttuuriteoksesta vai ei?

#14 kirjoitettu 19.06.2007 16:36

NORTON kirjoitti:

Kyllä sen voi aika nopeasti tietää. Ei tarvitse katsoa kaikkia ankeita leffoja erikseen jotta tietäisi että ei pidä niistä. Kyllä kova luu osaa jo ennakolta sanoa, onko joku hyvä vai ei.


ok. meitä on siis moneen junaan.

#15 kirjoitettu 21.06.2007 10:46

Tietenkin epärealistisia tunteita herättäviä elokuvia on mukava katsoa nimenomaan herättääkseen näitä tuntemuksia. Kuten vaikkapa kauhua, ei sitä kovinkaan monesti elävässä elämässä koe. Tai toisinaan raakoja ja ahdistavia leffoja, niidenkään välittämä tunnetila ei ainakaan henk.koht. ole kovinkaan tavallinen. En ainakaan toistaiseksi ole nähnyt yhtäkään niin ahdistavaa elokuvaa, että olisi jäänyt mieleen kummittelemaan. Kellopeli Appelsiini tosin esittelee väkivallan juuri sellaisena kuin pitäisikin, karuna ja raakana, jossa ei ole mitään ihailtavaa - tosin kuin muut näkemäni elokuvat. Se oli jossain määrin ahdistava, mutta todella hyvä tarina.

#16 kirjoitettu 21.06.2007 10:51

Modnar kirjoitti:
Tietenkin epärealistisia tunteita herättäviä elokuvia on mukava katsoa nimenomaan herättääkseen näitä tuntemuksia. Kuten vaikkapa kauhua, ei sitä kovinkaan monesti elävässä elämässä koe. Tai toisinaan raakoja ja ahdistavia leffoja, niidenkään välittämä tunnetila ei ainakaan henk.koht. ole kovinkaan tavallinen. En ainakaan toistaiseksi ole nähnyt yhtäkään niin ahdistavaa elokuvaa, että olisi jäänyt mieleen kummittelemaan. Kellopeli Appelsiini tosin esittelee väkivallan juuri sellaisena kuin pitäisikin, karuna ja raakana, jossa ei ole mitään ihailtavaa - tosin kuin muut näkemäni elokuvat. Se oli jossain määrin ahdistava, mutta todella hyvä tarina.


itseäni ei kellopeli ahdistanut koska se on visuaalisest niin kikkakakkonen että siinä ahdistus-konsentraatio helposti hajoaa. ihan mainio elokuva se on ei siinä mitään. toisaalta kans vaan puhdas väkivalta on aiheena niin kulunut ettei siitä taida saada mitään kukaan irti enää. mutta eipä leffa silti kuuluu sarjaan "tämän haluan nähdä uudestaan".

sen sijaan esimerkki erittäin ahdistavasta elokuvasta on vaikkapa yks brittiläinen "realistinen" taide-elokuva missä ollaan jossain ankeella saarella ja perheen isä käy naimassa niitte tyttölasta jossain koirankopissa aina niin että veri lentää. ei semmost o kiva katto, miks tommost haluis katto? sen takia et voi tajuta sen et maailamssa on insestiä? heikoil jäil mennnä jos maailmankuva pitää muodostaa leffojen kautta.

Rojola muokkasi viestiä 10:51 21.06.2007

#17 kirjoitettu 21.06.2007 15:46

Rojola kirjoitti:
sen sijaan esimerkki erittäin ahdistavasta elokuvasta on vaikkapa yks brittiläinen "realistinen" taide-elokuva missä ollaan jossain ankeella saarella ja perheen isä käy naimassa niitte tyttölasta jossain koirankopissa aina niin että veri lentää. ei semmost o kiva katto, miks tommost haluis katto? sen takia et voi tajuta sen et maailamssa on insestiä? heikoil jäil mennnä jos maailmankuva pitää muodostaa leffojen kautta.

Tarkoittanet Tim Rothin esikoisohjausta "The Warzonea "?
Höh...sehän oli oikein loistavan inhorealistinen ruama!

Aiheesta: Ahdistavia elokuvia katsotaan siksi, että saadaan kosketuspintaa mahdollisiin ei-toivottaviin tilanteisiin...elokuva vaan on siinä mielessä paras media moiseen---on ääni ja on kuva. Öööö....toisaalta jotkut äänipätkät biisien introina voivat olla vieläkin tehokkaampia kuin pelkkä elokuva, koska mielikuvituksen voima on valtava. Kun on kuva, niin homma voi jäädä puolitiehen; ei synny voimakasta tunnelatausta.

Itse katson ahdistavaksi luokiteltuja elokuvia, koska ne antavat minulle tunteita ja syviä, syviä ajatuksia---kuin peilin tavoin toimivat nuo.

#18 kirjoitettu 21.06.2007 15:50

Caca kirjoitti:

Tarkoittanet Tim Rothin esikoisohjausta "The Warzonea "?
Höh...sehän oli oikein loistavan inhorealistinen ruama!



hmm.. vaikuttais iha tutulta. oiskoha toi..

#19 kirjoitettu 23.06.2007 02:36

Jypã kirjoitti:
Otsikkoon vastaus: Ihminen on luonnostaan utelias nisäkäs ja haluaa kokea kaikkea.


Eikä halua.

#20 kirjoitettu 23.06.2007 03:18

No siis miksi ei haluttaisi katsoa?

#21 kirjoitettu 23.06.2007 16:43

Jypã kirjoitti:
Airola kirjoitti:
Jypã kirjoitti:
Otsikkoon vastaus: Ihminen on luonnostaan utelias nisäkäs ja haluaa kokea kaikkea.


Eikä halua.


No minkä takia vastasit? Ootsä ahdistunut vai utelias?


Siks koska ihminen ei halua kokea kaikkea.
Niin kauan kun et ole pannut isoäitiäsi, pysyn sanojeni takana.



Elikäs uteliaisuuden takia voi monikin haluta katsoa ahdistavia elokuvia, mutta ei siksi, että ihminen haluaisi kokea kaikkea. lällälänän'ä!

#22 kirjoitettu 23.06.2007 22:29

Jypã kirjoitti:
Uteliaisuus on kokemus, olotila. Uteliaisuudella ihminen voi saada kokemuksia, esim. kattomalla ahistavia leffoja. Perkele.


Juu sä ihan totta tässä kirjottelet, mutta ei toi kyllä liity mitenkään siihen "kaiken kokemiseen", josta tuolla aiemmin kirjotit.

Btw. mulla ei ole isoäitiä. Katso jos sulta löytyis pari kappaletta komerosta omaan käyttöös.


Ei komerosta löydy mummoa. Pitää sitten mennä tonne hautausmaan puolelle ja vielä ihan eri kaupunkiinkin. Suuren vaivannäön takia ja sen takia, etten tahdo mitenkään rienata, päätän jättää tään asian pois jopa harkinnankin tasolta. Näitä asioita ei edes harkita. On siitä sen verran liikaa vaivaa (ja rienaus on aina vähän turhan ilkeää. ja jonkinmoisena rienauksena minä ainakin tuota haudasta ruumiiden kaivuuta omiin tarpeisiin pidän.)

#23 kirjoitettu 25.06.2007 11:05

siksi koska ihmisiä ahdistaa.

#24 kirjoitettu 25.06.2007 11:25

Yleensä ahdistavat leffat ovat koukuttavimpia - tietenkin jotkut kauhuleffaat ovat oma lukunsa - mielenkiintoisen aiheen tai erityisen käsittelyn tähden. Täytynee tässä kuitenkin olla jotakin psykologistakin "hulluutta" ahdistuksen kokemiseen tai perimmäinen ajatus voi tietenkin olla, ettei tarvitse tosielämässä sitten niin paljon ahdistua... Emminä tiä.