Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.02.2007 03:02

NORTON kirjoitti:

Joo. Mcleanin kirjoissa on vakiona sellainen kuvio, että joku sankarin, eli jonkin sorton vakooja tai poliisin ystävistä paljastuukin sankarin pahimmaksi viholliseksi. Mutta sitten paljastuu vielä sekin, että sankari on osannut arvata tämän, ja on syöttänyt kaverinsa kautta vastapuolelle väärää informaatiota.



joo toi vaikuttaa oikein toimivalta jännärikuviolta, itse tosin en ole jännäreien suuri ystävä koska ne on useimmiten turhan juonivoittoisia.

#3 kirjoitettu 25.02.2007 16:09

Ihmisen, joka alussa herää jostain ja huomaa, että muisti on mennyt.


Myös joitain yllättäviä scifi-elementtejä on hyvä käyttää. Esimerkiksi uni, jota kaksi ihmistä näkee samanaikaisesti, pieni aikamatkustus, yllättävä kyky nähdä tulevaisuuteen, tulevaisuuden scifimaailma, joka on muuten lähellä normaalia nykymaailmaa, mutta mukana on scifitekniikkaa, rinnakkaistodellisuuksia...

Niistä syntyy hyvä jännäri. Tai oikeastaan mikä tahansa genre saa oivasti lisäpotkua noista asioista.

Muistinmenetys on kyllä ihan ykkönen. Ja siis silleen, että se muistinsa menettänyt pääsee erinäisten vihjeiden avulla totuuden jäljille.

#4 kirjoitettu 25.02.2007 23:13

Kun jiku kirjoittaisi edes sellaisen "hyvän jännärin" kriteerit täyttävän elokuvan, niin vasta sitten voitaisiin alkaa keskustella täydellisestä jännäristä.

Hyvällä jännärielokuvalla olisi sellainen ominaisuus, että minä todella jännittäisin kuinka siinä lopulta käy. Ei tule yhtään sellaista leffaa mieleen.

#5 kirjoitettu 02.03.2007 08:38

99,9% minusta on vikana se selkeä hyvä-paha määrittely, että joku on korostetusti hyvä ja joku korostetusti paha, koska silloin arvaa aina, että se hyvä voittaa. Jos siinä jännärissä olisi vähän sillai neutraalimmin, että se liittyisi se "hyvä-paha" ero johonkin ajatuksia herättäviin kysymyksiin, jolloin ei oikeastaan olkisi hyviä ja pahoja eikä voisi olla heti alusta asti varma, että kumpi voittaa ja sen ratkaisun jälkeen olisi hiukan epävarmaa, että oliko se lopputulos hyvä.

Paskasti selitetty, en osaa. Mutta jotain sellaista haen, niinkuin hyvissä sotaelokuvissa, että kumpaakaan puoltaei leimata heti että "nämä nyt on ne hyvät ja pidetään peukkuja näille" ja sitten lopussa vuodatetaan onnenkyyneleitä kun maailma pelastui ja paha sai palkkansa. Se on jotenkin niin tylsää ja latistavaa.

#6 kirjoitettu 17.03.2007 19:49

Kaiken saat rahalla.

#7 kirjoitettu 17.03.2007 23:02

Jännäri ei ole jännäri ilman yllätyksiä.

#8 kirjoitettu 17.03.2007 23:22

Hercule Poirot tai Sherlock Holmes. BBC:n 80-90 lukujen TV-sarjat, siinä on parhaat. Hemmetin hienosti tehty kaikin puolin. Murhaaja selviää ihan lopussa ja kaikki lavasteet, puvut, miljööt, maneerit ym. niin kohdillaan kuin voi vain olla. Täydellistä!