Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.09.2006 16:06

quafka kirjoitti:
- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

Koska uskontojen nimiin on tapettu liikaa. Koen riippumatta omasta suhtautumisestani teismiin.

#3 kirjoitettu 22.09.2006 20:57

- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

olen ateisti

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

koska ateisti ei usko uskontojen luomiin selitysmelleihin. en pidä uskontoja vastenmielisinä.
- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista? Eli vaikkapa jehovan todistajille nauraminen suosittua ja jopa suotavaa? Voidaan helposti havaita, että tämä on yleistä, joten voisimmeko vetää näistä yksittäisitä tapauksista yleisen säännön? (dogmi = oppi, käytetään yleensä uskontojen yhteydessä)

se on todennäköisesti yksi syy. uskontoa pidetään vääränä.
- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

epäileviä ihmisiä on varmasti olemassa. jopa ihmisiä ketkä kääntyvät uskoon ateismin tiellä.
- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

olen ollut ateisti aina. olen käynyt rippileirin jossa minua yrietettiin käännyttää mutta en uskonut. jotkut aikalaisista rippikoulutovereistani kääntyi juuri kyseisellä leirillä. Itse erosin kirkosta täytettyäni 18 vuotta.

#4 kirjoitettu 22.09.2006 21:13

quafka kirjoitti:
- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

En usko, että jumalaa ei ole olemassa,
vaan
en usko jumalaan.

quafka kirjoitti:
- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

En ole itse huomannut, että moni ateisti kokisi uskonnot vastenmielisenä.

quafka kirjoitti:
- Koetko sinä?

Kyllä ja ei. Kunnioitan enemmän hc-uskovaisia kuin riviluterilaisia.
Arvostan myös paljon ns. luonnonuskontoja, joissa ihmiset tiedostavat uskonnollisten kokemusten ja päihteiden käytön välisen yhteyden, eivätkä vajoa harmaaseen illuusioon uskontonsa ainutlaatuisuudesta.

quafka kirjoitti:
- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista?
Ei. Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta, ei muuta.

quafka kirjoitti:
- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

Jos henkilöltä puuttuu jumalusko, hän täyttää ateismin määreen.

quafka kirjoitti:
- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

Syntymästä alkaen. Ensimmäinen muistikuva suhteestani uskontoon sijoittuu ala-asteelle, jolloin ensimmäisen uskontotunnin jälkeen muistan kyseenalaistaneeni jumalan olemassaolon.

#5 kirjoitettu 22.09.2006 22:51

quafka kirjoitti:
Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

Uskon tietäväni. (Jee, olinpa näppärä!)

Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

Siksi, koska se on vastenmielistä ajatella, että "tuolla jossain" olisi joku henki, joka olisi luonut kaiken ja joka saa tuomita kaikki ihmiset. Uskonnot eivät mielestäni todista mitään aukottomasti. Toisaalta koen, toisaalta en. Usko on inhimillinen osa ihmistä, jos saisin päättää, haluaisin luultavasti minäkin uskoa johonkin, jolta voi aina pyytää voimia tai johonka luottaa tiukoissa paikoissa. Ymmärrän kyllä, että ihmiset tarvitsevat "korkeampaa tukea" jokapäiväisessä elämässä.

Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista? Eli vaikkapa jehovan todistajille nauraminen suosittua ja jopa suotavaa? Voidaan helposti havaita, että tämä on yleistä, joten voisimmeko vetää näistä yksittäisitä tapauksista yleisen säännön? (dogmi = oppi, käytetään yleensä uskontojen yhteydessä)

Toisaalta eikös joka uskonnossa halveksuta muita uskontoja? Miksi ateismi olisi poikkeus?

Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

Minusta ateismi on tavallaan uskonto siinä missä kaikki jumaluskonnotkin. Käsittääkseni jokaisella on kaikesta riippumatta aivan omanlaisensa näkemys ja käsitys uskonnostaan ja sen harjoittamisesta ja siitä, mikä on tarpeeksi hurskasta. Jos ei usko minkäänlaisen jumalan olemassaoloon, on se mielestäni riittävä peruste asettaa kaikki ateistit samalle viivalle.

Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

En oikeastaan osaa sanoa. Luullakseni varhaisnuoruudessani (8-12 -vuotiaana) uskoin jumalaan, koska koulussa ynnä muualla minua kehoitettiin siihen ja sain sellaisen käsityksen, että se on oikein. Toisaalta en ole koskaan ollut erityisen hengellinen ihminen enkä usko koskaan uskoneeni minkäänlaiseen jumalaan. Hieman ennen rippikoulua tiedostin olevani ateisti, kun isäni kanssa keskustelin rippikoulusta ja kirkosta. Isäni on myös ateisti.

#6 kirjoitettu 22.09.2006 23:41

Unlimitor kirjoitti:
Minusta ateismi on tavallaan uskonto siinä missä kaikki jumaluskonnotkin.

Jos ateismi on uskonto, niin kalju on hiusten väri.

#7 kirjoitettu 23.09.2006 00:32

- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

Epäreilu kysymys. En tiedä onko jumal(i)a olemassa. Siksi en usko.
- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

Koen vastenmieliset ihmiset vastenmielisinä. Mitä uskontoon tai ateismiin tulee, sellainen tietty kiihkoilu ärsyttää. Se, ettei anna toisen ajatella maailmasta niin kuin ajattelee, vaikkei itse ole välttämättä sen enempää oikeassa.
- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista?
Toivottavasti ei. Dogmeista puhuminen on vähän erikoista, koska ateismi ei ole järin yhtenänen aate, ei oikeastaan aate ylipäänsä. Ismi-loppuliite on hivenen harhaanjohtava.
- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

Ateismin ja agnostismin eroa saattaa joku korostaa liiaksikin. Vähemmän aitoa ateistia ei agnostikoksi esittäytyminen kuitenkaan tee. Jos olettaa, että maailmassa ei välttämättä ole mitään korkeampaa voimaa, on mielestäni ateisti. Käsittääkseni usko kuitenkin vaatii ehdottoman uskomisen korkeampaan voimaan.
- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

Vaikea sanoa.

#8 kirjoitettu 23.09.2006 12:41

quafka kirjoitti:
- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?


Tiedän, ettei kukaan ole esittänyt minulle oikeita todisteita jumalien olemassaolosta. Tiedän myös, ettei tiede ole "valmis", eli jos emme jotain osaa tieteellisesti selittää, sekään ei "todista" jumalan olemassaoloa.

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?


Joskus lapsena sitä uskoi aikuisten pelotteluihin yliluonnollisesta. Sitten kun vähitellen rupesi tajuamaan asioita, ikäänkuin pettyi itseensä. Että oli antanut itseään viedä kuin pässiä narussa. Sitä samaa kun näkee kaksi kertaa itsensä ikäisissä, niin kyllä sitä vähän haluaa karttaa.

- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista?


Jehovan todistajille nauretaan koska heidän "todistamisensa" perustuu täysin naurettaville väitteille ja raamatunlauseille, joita he yhdistelevät mielivaltaisesti. He ovat niin vakavia väittäessään että jumalan valtakunta tulee, ettei voi olla nauramatta. Mutta nauru on tietysti hyväksi terveydelle. Kiitos siitä.
Oletusarvona en ihmisiä kuitenkaan väheksy. Ihminen on kunnioitettava kunnes itse toisin todistaa.

- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?


On olemassa aitoja ja vähemmän aitoja ihmisiä. Se ovatko he ateisteja ei liity siihen mitenkään.


- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?


Minut kasvatettiin vapaahkosti luterilaiseksi, erosin kirkosta maksettuani ensimmäisen kirkollisveroni. En kokenut saavani vastinetta rahoilleni (63mk, vieläkin sapettaa). Itse ateistisuus muotoutui vähitellen ja muotoutuu edelleen sitä mukaa kun opin uusia asioita uskonnoista.

#9 kirjoitettu 23.09.2006 13:17

quafka kirjoitti:
- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

Tiedän.

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

Kokeeko muka? En minä ainakaan.

- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista? Eli vaikkapa jehovan todistajille nauraminen suosittua ja jopa suotavaa? Voidaan helposti havaita, että tämä on yleistä, joten voisimmeko vetää näistä yksittäisitä tapauksista yleisen säännön? (dogmi = oppi, käytetään yleensä uskontojen yhteydessä)

Ei.

- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

Jaa-a...

- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

Olen syntynyt ateistiksi.

#10 kirjoitettu 23.09.2006 13:46

quafka kirjoitti:
Olet oikeassa, mutta etkö ole koskaan tavannut samanlaisia ateisteja? Minä ainakin olen. Heidät tunnistaa mm. siitä, kuinka joka toinen sana uskontoon liittyvissä keskusteluissa on "jeesuspelle" tai vastaava.


Suurin osa tälläisistä ihmisistä taitaa olla lähinnä kristinuskoa vastaan kapinoivia nuoria, jotka kokevat itsensä muita fiksummiksi ryhdyttyään ateisteiksi ja siksi huutavat kovaan ääneen ja provosoivasti omaa näkemystään. Ateismi on kapinointia joka vaatii vähemmän rohkeutta, kuin vaikka punkkariksi tai anarkistiksi ryhtyminen.

#11 kirjoitettu 23.09.2006 17:30

NORTON kirjoitti:
... aina voidaan vedota siihen, että jos on vaikka väitetty, että jumala on olemassa, ja sitten häntä ei löydetäkään mistään, niin hän onkin jossain muualla ja me emme vain ole huomanneet häntä.

*reps*

#12 kirjoitettu 23.09.2006 19:42

Neurophiliac kirjoitti:
Olen välillä miettinyt ateistien tarvetta puhua uskonnosta todella usein.


Myös käännyttäminen on liikuttavan yleistä. Ei kylläkään kaltaisteni agnostikkojen käännyttäminen niinkään.

#13 kirjoitettu 24.09.2006 01:43

quafka kirjoitti:
onko siis se peruste uskomuksellesi, että et tiedä onko jumaluutta olemassa? Eikö tuo olisi luonnollisempi peruste agnostismille?


Eikö agnostismi ole ateismia? Ateismillahan varsin yleisesti käsitetään sitä, että ei usko johonkin tutkimattomaan korkeampaan voimaan, eikä suinkaan aina sitä, että uskoo vakaasti jonkin tutkimattoman olemassaolemattomuuteen. Molemmat tapaukset ovat ateismia, mutta ensimmäinen myös tarkemmin ilmaistuna agnostismia.

Ainakaan aloitusviesti ei tee selväksi halusitko käsitellä ateismia laveammassa vai kapeammassa merkityksessään, joten vastasin sen mukaan, minkä oletin yleisemmäksi tulkinnaksi.

#14 kirjoitettu 24.09.2006 02:24

quafka kirjoitti:
- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

Uskon ettei jumalaa ole olemassa. Tietoon tarvitaan faktoja, niitä on mahdotonta antaa.
quafka kirjoitti:
- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

Koen uskonnot, mutta en välttämättä uskovaisia. En tiedä muista, mutta itse ainakin näen sen aivopesuna, joka aiheuttaa niin paljon pahaa.
quafka kirjoitti:
- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista? Eli vaikkapa jehovan todistajille nauraminen suosittua ja jopa suotavaa? Voidaan helposti havaita, että tämä on yleistä, joten voisimmeko vetää näistä yksittäisitä tapauksista yleisen säännön? (dogmi = oppi, käytetään yleensä uskontojen yhteydessä)

En usko, että ateismin tarkoitus on väheksyä uskovia tai uskontoa, koska suurin osa ateisteista ei välitä muiden uskomisista, vaan on itse päättänyt olla uskomatta. Siksipä en usko, että uskonnoille nauramisesta ja väheksymisestä tulisi koskaan suosittua tai edes suotavaa.
quafka kirjoitti:
- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

En usko. Sitä joko uskoo tai ei. Ei ole mitään välimuotoa. Ateismi ei ole mikään trendi, että sitä ollaan vaan koska se on cool.
quafka kirjoitti:
- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

Luultavasti joskus yläasteella tajusin sen.. en tiedä onko siihen tarvittu mitään käännyttämisiä tai vastaavaan. En ole uskonnollisesta perheestä tai en ole kokenut uskontoja koskaan mielenkiintoiseksi asiaksi. Ei sitä ala-aste ikäinenkään vielä ymmärrä mitään niistä asioista ja uskoo siksi kaikki mitä hänelle sanotaan

#15 kirjoitettu 24.09.2006 16:12

quafka kirjoitti:
- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?


Tiedän. Samoin kuin tiedän, että Pääsiäspupua ei ole olemassa.

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?


Uskovaisella ihmisellä ja minulla on välillään huomattava ideologinen juopa. En koe uskista automaattisesti vastenmielisenä, mutta helposti kyseenalaistan tämän järjenjuoksun.

- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?


Meistä itsekukin on toisinaan pihalla itsensä kanssa.

- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?


Siinä vaiheessa kun nuo muutkin lapsuusmyytit murtuivat, samalla hävisi usko taivaan isäntään. Ala-asteen ekoja luokkia taisi olla.

#16 kirjoitettu 24.09.2006 20:32

quafka kirjoitti:
- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

Uskon.

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?

LÄhinnä luulen, että kyse suurimmalla osalla on siitä, että ne pelkää sellasta mitä ne ei tunne. En ite tunne uskontoja enkä uskovia yleisesti ottaen vastenmielisinä, poikkeuksena kyllä kiihkouskovaiset, jotka tuputtaa omaa uskoaan ja yleensä just sillon, ku kaikista vähiten jaksais kuunnella.

- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista?

Ei. Se saattaa näyttää siltä, mutta se ei saa mennä niin. Jos ite uskoo siihen, että jumalaa ei oo, niin täytyy kunnioittaa myö sitä uskoa, että Jumala on olemassa. En mäkään pysty todistamaan omaa kantaani oikeaks.

- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

Äh.. Lähinnä on olemassa suvaitsevaisempia ja vähemmän suvaitsevia ihmisiä.. Ehkä joku esimerkki ei-aidosta ateistista olis sellanen, että kuuluu kirkkoon ja käy siellä kerran vuodessa "koska se on perinne", ni ehkä se on musta epäaitoa. Ja sitäkin lähinnä sen takia, että en ymmmärrä, että ketä tollaset ihmiset yrittää kusettaa..

- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

Mä en oo ikinä uskonu mihinkään. Mä oon kehittäny omaa elämänfilosofiaani, joka hetkittäin on lähellä zen-buddhismia, mutta se ei ees varsinaisesti oo uskonto, joten..

En mä tiedä mitä tapahtuu mun elämässä. Rakkauteen mun on silti pakko pystyä uskomaan.

#17 kirjoitettu 25.09.2006 01:26

- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?

Uskon ettei sitä "Jumalaa" ole olemassa.

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?


luulisin että pelkästään siksi että he ovat epävarmoja.

- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista?

kyllä voisi, muttei tietenkään 'virallisesti'.
Eli vaikkapa jehovan todistajille nauraminen suosittua ja jopa suotavaa? Voidaan helposti havaita, että tämä on yleistä, joten voisimmeko vetää näistä yksittäisitä tapauksista yleisen säännön? (dogmi = oppi, käytetään yleensä uskontojen yhteydessä)

kyllä.
- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?

no totta helvetissä. tokihan joku tykkä olevansa enemmän Flinchin fani kuin se naapurin Leena. Mutta se joka näitä alkaa järjestelmällisesti niputtamaan on enemmän mulkku kuin se Leena tai se Tiina joka ajatteli Leenan olevan enemmän True fani kuin Tiina ize.
- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?

"Keskustelu" isäni kanssa. Toki ennen sitä olen tavallaan 'tiennyt' asioiden laidan. Heitetään nyt vaikka että olin 15 vuotta kun minun ei enää 'tarvinnut' uskoa siihen mitä koulussa totena opetettiin.

#18 kirjoitettu 25.09.2006 12:26

quafka kirjoitti:
Seuraavat kysymykset suunnattu ateisteille.


Oletan, että tässä Ateistiksi tunnutautumiseen riittää se, että ei usko persoonalliseen jumalaan.

- Uskotko vai tiedätkö ettei Jumalaa ole olemassa?


Uskon.

- Miksi moni ateisti kokee uskonnot ja uskovat ihmiset vastenmielisenä? Koetko sinä?


Ymmärtämättömyyttä. Siis jos kokee kaikki uskovat ihmiset vastenmielisinä. En todellakaan koe.

- Jos ajatellaan ateismia kansan syvissä riveissä, massan keskuudessa, voisiko uskontojen ja uskovien väheksyminen olla yksi ateismin dogmeista?


Öööh... Älyttömästi yleistäen ehkä teoriassa, mutta käytännössä vastaisin, että minusta ei ole. Etenkin kun Ateismi ei ole mikään yhtenäinen oppi. Eihän teismikään ole. Teisteile ei ole mitään yhteisiä oppeja ("Onko jumala olemassa"-käsitystä lukuuottamatta), kuten ei tteisteillekkaan.

- Onko sinusta olemassa ihmisiä, jotka luulevat olevansa ateisteja, mutta eivät todella sitä ole? Eli onko olemassa aidompia ja vähemmän aitoja ateismin muotoja?


Aito on aika hankala käsite. Jumaluuden voi määritellä monella tavalla ja asiaan voi suhtautua hyvinkin nomella tavalla. Pelkät Ateisti ja Teisti käsitteet eivät riitä käsittelemään edes asian tietoteoreettista puolta. Saati sitten muita mielipide eroja.

- Mistä hetkestä/ikävuodesta/elämäntilanteesta lähtien koet olevasi ateisti? Oletko ollut ateisti aina, vai "käännyitkö" siihen?


Mutos taphtui vähitellen. Melkoisen portaattomasti.

#19 kirjoitettu 25.09.2006 12:30

Kevlmess kirjoitti:

Eikö agnostismi ole ateismia? Ateismillahan varsin yleisesti käsitetään sitä, että ei usko johonkin tutkimattomaan korkeampaan voimaan, eikä suinkaan aina sitä, että uskoo vakaasti jonkin tutkimattoman olemassaolemattomuuteen. Molemmat tapaukset ovat ateismia, mutta ensimmäinen myös tarkemmin ilmaistuna agnostismia.


Ateistin määritelmiä on monia. Kuten Agnsotismin ja teisminkin. Itse käytän mielelläni tuota määritelmää.