Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.08.2006 13:10

Enpä tiiä. Meillä on kanssa töissä eräs Heinälehto. KOSKAAN ei voi tervehtiä, vaikka kyseinen mies katsoisikin kohden. Uskomatonta että sellanen pelle on osastopäällikkö. Ehkä se työasema ja Corvette on noustattanut pissan päähän.

#3 kirjoitettu 09.08.2006 13:20

Tutuille ja kavereille nostan kyllä kättä ohi ajaessani, hieman häiritsee kyllä kun ei vastausta tule.

#4 kirjoitettu 09.08.2006 13:58

Meillä päin on aika harvassa nuo ihmiset, jotka ei tervehdi vastaantullessa. Eipä tosiaan vaadi paljoa sanoa jotta "moi" tai vaikka vähän nyökäyttää päätään kun tuttu sattuu vastaan. Joskus en välttämättä huomaa kun kuljen ajatuksissani, mutta enpä sillä kyllä pahaa tarkoita. Jos joku ei halua tervehtiä vastaantullessa, niin olkoon omissa oloissaan. Eipä minua haittaa.

#5 kirjoitettu 09.08.2006 14:12

Kyllä mä naapureita ym. tuttuja kasvoja tervehdin, mutta esim. viraston tai tavaratalon hississä jossa todennäköisesti on pelkkiä tuiki tuntemattomia ihmisiä, miksi tervehtiä? Jos joku tervehtii minua vastaan toki, mutta jotenkin en näe mitään syytä moikkailla ihmisiä joiden kanssa vietän ne pari sekuntia samassa tilassa todennäköisesti tapaamatta heitä enää koskaan sen jälkeen. Jos joku ajattelee tervehtimistä päivän piristeenä, niin eipä ainakaan mun päivääni ole koskaan merkittävästi vaikuttanut jonkun tuntemattoman moikkaus, tosin eipä se mitenkään häiritsekään. Tämä siis on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Eli naapurit, kaupan kassat, porrassiivoojat sun muut päivittäiseen elämään kuuluvat (silti "vieraat") henkilöt tervehditään, satunnaiset vastaantulijat kadulla jätetään tervehtimättä.

#6 kirjoitettu 09.08.2006 14:17

Eivät saa päivää pilalle tai mitenkään muutenkaan en koe ongelmaa kovin suureksi, mutta tykkään kyllä tervehtiä ja tykkään kun minua tervehditään.

JM muokkasi viestiä 14:23 09.08.2006
Muistampa kerran kehdanneeni tästä asiasta huomauttaa. Olin van poikkeuksellisen hyvällä ja pirteällä tuulella ja oltiin asuttu silloisessa asunnossa kuitenkin jo yli 2 vuotta. Naapurissa asui sellainen vanhempi ihminen, johon törmäili pihalla aika aktiivisesti ja minä nyt olin joka kerta ihan refleksistä sanonut "päivää" "huomenta" jne. Yksi aamu taas siinä tokaisin "huomante" ja äijä vähän vaivautui nostamaan katsetta. Kun olin muutenkni siinä aamutupakilla niin minulle tuli jotenkin vaivaantunut olo, kun toinnen ei kehdannut edes mitään ääntä päästä, niin kehtasin sanoa, että "sie se taijat olla hilijanen mies ku et koskaan mittään ääntä päästä". Mies tuijotti hetkisen, ei vihaisesti vaan pikemminkin jotenkin vähän surullisella ja tylsällä katseella ja tokaisi "niin." Jotenkin tuo hetki oli niin tyhjentävä, että tästä lähtien jatkoin tervehtimistä yksipuolisesti ja ajattelin vain, että ompa hiljanen mies.

JM muokkasi viestiä 14:27 09.08.2006
Sinänsä aika hassua, kun käytöstavoista nykyaikana ja nuorisossa puhutaan, niin mulle kyllä tulee mieleen, että useimmiten 5-30 vuotiaat tervehtii takaisin, sellaiset 30-50 vuotiaat taas hieman harvemmin. Vanhuksissa on sitten noita "hiljaisia miehiä" mutta monet kyllä tervehtii takaisin. Nuoremmanhan se kuuluukin ensin tervehtiä.

#7 kirjoitettu 09.08.2006 14:37

Tourette kirjoitti:
Miten voi ÄLLISTYÄ siitä että joku tervehtii???????


Helposti. Meidän talossa asuu niin sisäänpäinkääntynyttä väkeä että sain asua tässä vuoden ennen kuin ensimmäinen naapuri sanoi "terve". Järkytyin oikeasti siinä määrin suuresti että meni osapuilleen puoli tuntia siinä että mietti mitä hittoa juuri tapahtui ja miten pitäisi reagoida. Tokihan se vastaaminen oli puolen tunnin jälkeen vähän myöhäistä... Yleisesti ottaen jos joku tervehtii, loihdin esiin herttaisen mutta vaivautuneen hymyn koska satunnaisten vastaantulijoiden kanssa puhuminen on pelottavaa.

#8 kirjoitettu 09.08.2006 14:40

HerWickedness kirjoitti:
satunnaisten vastaantulijoiden kanssa puhuminen on pelottavaa.


Aamen. Hieman sama homma muidenkin kuin läheisten ihmisten kanssa, myös puolituttujen kanssa puhuminen on ahdistavaa ja myös hieman pelottavaa.

#9 kirjoitettu 09.08.2006 15:30

Tourette kirjoitti:
Miten voi ÄLLISTYÄ siitä että joku tervehtii???????


Usko pois, se on mahdollista. Jos on kyseessä joku vähemmän tuttu, tulee sellainen tunne, että mulleko se moikkas vai sanoks se jotain muuta vai häh ja sitä ihmetellessä on tilanne mennyt jo ohi. Olis jotenkin tyhmäntuntuista jos usean sekunnin viivellä vastaisi siihen. Varsinkin jos tervehtiminen on tapahtunut ohi kulkiessa ja toinen on jo kaukana. Maailmassa on erittäin ujoja ihmisiä, kuten minä. Yrittäkää ymmärtää heitä te onnekkaat jotka pystytte vaikka kertomaan elämäntarinanne ventovieraille...

#10 kirjoitettu 09.08.2006 15:35

Eivät he sitä moita tai heitä säikähdä, vaan sitä, että suomalaisuuteen kuuluu se hiljaisuus. Parhaiten se näkyy siinä, kun ajatellaan jostain toisesta ihmisestä, että "pitäis sen nyt noin osata tehdä" ja kun ei osaa, niin sitten omassa hiljaisuudessaan päänsä sisällä suomalainen alentavaan sävyyn ajattelee siitä toisesta, että miksi ei voi tehdä niin kuin minä ajattelen.

Mutta missään nimessä siitä ei saa mennä sanomaan sille tekemättä jättävälle yhtään mitään. Sehän voisi vaikka alkaa käyttäytyä paremmin, jos hänelle henkilökohtaisesti huomautetaan. Se huomautus voisi olla ihan kiltisti sanottukin. Ei ollenkaan vihaa siinä mukana. Mutta ei! Suomalaisen täytyy pitää käyttäytymiskoodisto visusti oman päänsä sisällä eikä missään tapauksessa kertoa kanssaihmiselle, että missä mättää. Pitää vain antaa sen vihan ja inhon kyteä siellä päässä. Tuntuuhan se sitten taas suomalaisesta hyvältä, kun pääsee taas valittamaan asiasta jollekin hyvälle tuttavalleen. Että "taaskaan se Jorma ei osannut ottaa lakkia pois päästä, kun kauppaan astui. Perrrrrkele, että sapettaa se semmonen."

Niin sitä nämä, jotka eivät sitä tervehdystä takaisin suo, säikkyvät. Sitä, että kun pitäisi ihan hiljaa olla, mutta tuo ei ole! Tervehtii jatkuvasti. Nämä tervehtimättömät eivät tietenkään siitä tervehtijöille mene sanomaan, sillä sehän jurppiminen on pakko pitää mielen sisässä. Että sikäli tervehtimättömät tekevät enemmän oikein, kuin tervehtijät, jotka ovat kyllä hiljaa siitä, että heidän mielestään muiden pitäisi tervehtiä takaisin, mutta kuitenkin aukovat päätään, kun joku kaukaa puolituttu tulee vastaan. Suomalaisuuteen ei sovi, että mennään välimaastossa. Ollaan joko hiljaa tai sitten puhutaan enemmän. Välimaastoa he siis säikkyvät.



Ja ihan tosissaan sanottuna kyllähän tuo tervehtiminen on ihan mukava juttu. Joskus tervehdin, joskus en. Silloin, kun joku muu tervehtii ekana, pyrin myös tervehtimään takaisin. Joskus on kyllä käynyt niin, että tilanne on jo ehtinyt mennä aivan ohi, eikä omasta tervehtimisestä ole tullut yhtään mitään. Eikä siinä enää sovi juosta tervehtijän perään, sanoa "moi", ja lähteä taas takaisin. Silloin ahdistaa aina pienen hetken.

#11 kirjoitettu 09.08.2006 15:40

Airola kirjoitti:
Eivät he sitä moita tai heitä säikähdä, vaan sitä, että suomalaisuuteen kuuluu se hiljaisuus.

'Suomalaisen hiljaisuuden' kanssa tervehtimisellä ei ole sinänsä mitään tekemistä, että varsinkin pienemmissä yhteisöissä esim. kainuussa tai lapissa katsottaisiin tervehdykseen vastaamattomuus ihan avoimen vihanpidon merkiksi. Tervehtimättömyys on sama, kuin sanoisi naapurille suoraan, että "sie se yks mulukku oot, ampua joutas!"

#12 kirjoitettu 09.08.2006 15:44

Näihin sosiaalisesti rajoittuneisiin ihmisiin törmää aina silloin tällöin. Ja näitä sosiaalisesti rajoittuneita äpäröitä on varsinkin Suomessa niin suuri enemmistö, että he ovat onnistuneet määrittelemään tuosta kyvyttömyydestään itselleen kieroutuneen hyveen. Ei. Se ei ole mitenkään "rankkaa" tai "tylyä" olla sosiaalisesti rajoittunut. Se on säälittävää. Ja tosiaan oudointa on se, että edes jotkut naapurit eivät osaa tervehtiä, vaikka lähes päivittäin niitä näkee ja selvästi huomaa, että he kuulivat toisen sanovan jotain. Ei tietenkään jokaista täysin ventovierasta ihmistä kuulu ihmisruuhkassa tervehtiä, mutta esimerkiksi katsekontaktin aikana nyökkäys/hymyily tai jokin muu vastaava on täysin ymmärrettävää.

Viime viikolla ollessani lomamatkalla Amsterdamissa huomasin selkeästi tämän kulttuurieron suhteessa suomalaisiin. Amsterdamissa lähes jokainen vastaantulija osasi joko hymyllä tai tervehtiä. Tai sitten siellä on vaan vapautuneempi ilmapiiri.

Suosittelen perehtymistä sosiaalipsykologiaan niille, jotka kokevat tervehtimisen ylitsepääsemättömän vaikeaksi.

#13 kirjoitettu 09.08.2006 15:45

Tourette kirjoitti:
Miten voi ÄLLISTYÄ siitä että joku tervehtii???????


Yhdysvalloissa se on ihan melkein normaali käytäntö että moikataan tuntemattomia, ja he vastaavat takaisin, näin kertoi kerran englanninkielen opettaja (jenkki).

#14 kirjoitettu 09.08.2006 15:46

Tourette kirjoitti:
Aina silloin tällöin törmää ihmisiin jotka eivät vastaa takaisin kun heille sanoo "huomenta", tai "moi" esim. hississä tai rappukäytävässä. He ovat vain hiljaa. Mitä helvettiä voi liikkua sellaisen ihmisen päässä? Miten sellaisen käytöksen voi selittää itselleen?
Kysy terapeutilta, älä meiltä!

#15 kirjoitettu 09.08.2006 15:49

Joskus olen niin omissa ajatuksissani kun kuljen pitkin maailmaa, etten huomaa kun minua yritetään tervehtiä vaikkapa kadun toiselta puolelta, jollei sitten tervehtijä kailota niin että saa minut havahtumaan mietteistäni. Tästä ovat kaverit minulle huomauttaneet, ja aina nolottaa yhtä paljon, koska en tee sitä tahallani ja koska jos huomaan tutun kasvon niin hymyilen ja tervehdin ilman muuta. Jos joku vastaan tuleva puolituttu kääntää päänsä poispäin sen jälkeen kun on minut selvästi huomannut, saattaa jäädä tervehtimättä koska tuo ele jotenkin viestii siitä ettei hän halua "huomata ja tervehtiä", mutta muuten tervehdin kyllä.

Minua ei ahdista se jos tuntemattomat tervehtivät, sehän on vain ystävällistä. Tervehdin siis takaisin, no big deal. Hirveän usein minulle ei ole käynyt niin että tervehdykseeni oltaisiin jätetty vastaamatta. Tai no, tuossa naapurissa asuu vanhus joka on melkein kuuro, hän on usein pihalla hoitamassa puutarhaansa. Hän vastaa tervehdykseeni ehkä noin joka viides kerta. Ymmärrettävästi hän ei useimmiten minua edes huomaa.

Rappukäytävässä vastaan tuleminen on tietysti eri asia sillä siinä ei voi olla huomaamatta toista. Jos asuisin talossa jossa on rappukäytävä, tervehtisin kyllä siellä kohtaamiani naapureita, ja ihmettelisin hiukan surumieliseen sävyyn jos vastaan tulisi naapureita jotka eivät vastaisi tervehdykseeni. Ketjua en silti aiheesta varmastikaan perustaisi.

#16 kirjoitettu 09.08.2006 15:52

Pitänee vielä lisätä kun muistin kerran keskustelleeni tervehdyksistä iranilaisen kaverin kanssa. Iranilaisia minulla on tapana tervehtiä kädestä pitäen ja kysellä kuulumisia, koskaheille se näyttää luontavalta, mutta tiedustellessani tämän oman tapani vakuuttavuutta, kaveri mainitsi, että kyllä se antaa vähän kylmän vaikutelman jos vain kättelee ja hymyilee ja sanoo terve. Pitäisi heiluttaa kättä lähestyessä, olla käsi ojossa heti, kätellä, sanoa terve, halata, taputella selkään ja sen jälkeen vielä kätellä parin ensimmäisen lauseen ajan, kun siis kysellään kuulumisia ja hymyillään.
Noh, näin olenkin sitten viimeaikoina tehnyt ja huomannut, että tämä iranilaisten kaverien tapaaminen piristää päivää huomattavasti. Siinä on sellaista ystävällisyyttä ja läheisyyttä, olkoonkin, että joskus yksinäni tätä ajatellessa pidän sitä vähän naurettavana ja keinotekoisena "eikö se kaveri voi vähemmällä uskoa, että oli hauska tavata hänet?" mutta miksipä ei.

Eli rappukäytävässä "päivää" sanominen on aika vähän vaadittu tuohon verrattuna.

#17 kirjoitettu 09.08.2006 16:02

Niin, mukava aihe pitkästä aikaa täällä.

Minä olen tehnyt tästä oikein harrastukseni kun olen pannut merkille miten ihmiset jättävät reagoimatta ympäristönsä stimulointeihin.

Eli, aikojen alussa sain huomautuksia kun kuljeskelin omassa maailmassani ja olen jättänyt tervehtimättä jotakin tuttua. Onneksi ymmärsin että voin jatkossakin kuljeskella omissa ajatuksissani kunhan tervehdin kaikkia. Täällä metsässä (tulevaa H:ki aluetta) kun jollei tunne vastaantulijaa niin melkein ainakin pitäisi.

Joten tämä jatkui myös koulussa helsingissä. Mutta silloin se oli jo hauskaa kun koulukaveri käveli Mannerheimintiellä ja ohiajaessani tööttäilin ja nostin käteni oikein ikkunasta ulos että varmaan huomaisi. Monikaan ei tervehtinyt takaisin mutta väliäkö sillä. Eihän ihmisiä pidäkkään huomioida Helsingissä. Ainakin minua huvittaa kun ihmisiä rupeaa jopa nolottamaan kun joku tervehtii.

Mistä moinen? Ehkä Kaarnan EVVVVVVVVVVVVVK selittää sitä osaltaan mutta luulenpa että selitys onkin jokin ihan toinen. Ja se lähtee huonosta itsetunnosta ja huomion karttamisesta.

#18 kirjoitettu 09.08.2006 16:29

Puolituttuja moikkaan. Humalassa uskaltaa sanojakin vaihtaa. Sitten on näitäkin joita näkee vain baarissa -tuttuja. Niiden katsetta pyrkii selvinpäin välttelemäänkin joskus, ettei ne vaan tule juttelemaan, kun tiedän, että ei meillä ole mitään puhuttavaa selvispäin keskenämme. Jos asuisin kerrostalossa, niin moikkaisin asukkeja.

Kesätyössäni on osastopäällikkö semmoinen, että se ei sano kenellekään moi. Muutaman kerran yritin häntä tervehtiä, mutta luovutin sitten.

Kavereita en välttämättä nähdessäni halaa, joskus tosin. Kännissä saatan pusunkin moiskauttaa.

Lähimpien ystävieni kesken halailemme aina kun tapaamme. Tai no siis mitään halailua vaan hali. Sellainen miehinen jos on miespuolinen ystävä kyseessä. Sellainen selkääntaputtelevainen ja erittäin RÄP tyylinen hali. Kättelemme myös samalla.

En kans ymmärrä sen piällysmiehen motiivia moikkaamatta jättämiselle.

#19 kirjoitettu 09.08.2006 16:40

Jokainen tekee niinkuin haluaa. Aika nopeasti sen rapussa oppii tietämään, kuka haluaa moikata ja kuka ei. Miksi tehdä asiasta ongelmaa, kun niiden ihmisten kanssa ei kuitenkaan ole missään tekemisissä.

Toisaalta töissä ottaa kyllä päähän jos joku viisi vuotta samassa kerroksessa pyörinyt kollega ei vastaa tervehdykseen ja parhaassa tapauksessa tunkee hetken päästä samaan palaveriin. Onneksi näin tapahtuu erittäin harvoin.

#20 kirjoitettu 09.08.2006 16:48

Mulla taaskaikista lähimpien ystävien kanssa tervehtimiskulttuuri ja tervehtimiseen suhtautuminen on paljon löyhempää. Ehkäse on siinä, että tuntemattomille ihmisille tahtoo "varmuuden varalta" antaaaina mahdollisimman ystävällisen ja muutenkin hyvän vaikutelman, lähimpiin ystäviin taas ei tarvi sen kummempia vaikutuksia yrittää tehdä. Eli Ystävien kesken ei niin häiritse jos toinen on ajatuksissaan eikä huomaa tervehtiä. Ehkä siinä on vähän sellaista jotain telepaattista..

#21 kirjoitettu 09.08.2006 18:10

Tourette kirjoitti:
Aina silloin tällöin törmää ihmisiin jotka eivät vastaa takaisin kun heille sanoo "huomenta", tai "moi" esim. hississä tai rappukäytävässä. He ovat vain hiljaa. Mitä helvettiä voi liikkua sellaisen ihmisen päässä? Miten sellaisen käytöksen voi selittää itselleen?


Jätkä käy kuumana ku kiuas.
Mutta onhan se vittumaista, ja yleensä alkaa ainakin mulla itteä hävettämään, vaikka kyllä se on sen ongelma joka ei tervehdi.

#22 kirjoitettu 09.08.2006 19:16

Tourette kirjoitti:
Suomi on muuten ainoa maa missä tätä tapahtuu, ainakin minun kokemukseni mukaan.


Heh, tuli mieleen että Espanjassa asuessani siellä ei ainoastaan tervehditty muita hissiin mentäessä, vaan myös sanottiin näkemiin sieltä poistuessa Matka siis kesti sen muutaman sekunnin eikä siinä välissä välttämättä sanottu mitään. Se oli jotenkin hauska tapa ja tuntui asiaankuuluvalta ja luontevalta, täällähän olisi maailmankirjat sekaisin jos joku sellaisia rupeaisi höpisemään

#23 kirjoitettu 09.08.2006 19:35

Monasti on itselleni tullut sellainen tilanne, että joku on tullut "puun takaa", kun itse on ollut omissa mietteissään tjms. eikä sitä ehdi muuta, kuin katsoa päälle, että "Kuka hää ol" ja sitten sitä käveleekin jo kaukana, eikä kehtaa enää, huutaa, että "Moro vaan!". Sitten se kuitenkin harmittaa, kun tervehdysrefleksit olivat päiväunilla. Pirullista on se. Ja luulee se toinen, että ylpeä olen, enkä tuntea halua. Ei se niin ole. Olen omissa maailmoissani, yrittäkää ymmärtää rakkaat kanssa-eläjät!

#24 kirjoitettu 09.08.2006 20:10

Mä yleensä nyökkään. Jos vastaan ääneen niin pääse ulos vaan jotain kummallista mörinää. En mä pysty vaan yhtäkkiä alkaa puhumaan

#25 kirjoitettu 09.08.2006 22:01

Tourette kirjoitti:
Miten voi ÄLLISTYÄ siitä että joku tervehtii???????
Kyllä vain. Yleensä silloin, kun kyseessä on joku puolituttu. Vaikka olenkin tässä viime aikoina huomannut, että juurikin ne puolitutut, joita on nähnyt viimeksi vuonna pikkelssi, moikkaavat useammin kuin ne, joiden kanssa on lähes joka päivä tekemisissä. Mutta jos tervehdys tulee sellaiselta, joka itse pitää itseänsä minua korkeammalla, olen melkoisen hämmentynyt. Tai jos ne "suositummat" ihmiset moikkaavat, niin menee hetki ennenkuin tajuan mitä on tapahtunut. En nimittäin koskaan osaa odottaa sellaista, varsinkin kun en itse ole lähelläkään sellaista statusta.

Unlimitor kirjoitti:
Monasti on itselleni tullut sellainen tilanne, että joku on tullut "puun takaa", kun itse on ollut omissa mietteissään tjms. eikä sitä ehdi muuta, kuin katsoa päälle, että "Kuka hää ol" ja sitten sitä käveleekin jo kaukana, eikä kehtaa enää, huutaa, että "Moro vaan!". Sitten se kuitenkin harmittaa, kun tervehdysrefleksit olivat päiväunilla. Pirullista on se. Ja luulee se toinen, että ylpeä olen, enkä tuntea halua. Ei se niin ole. Olen omissa maailmoissani, yrittäkää ymmärtää rakkaat kanssa-eläjät!
Just niin! Mulla on ihan sama.
Ja lisäksi se tuppaa jäädä vaivaamaan pitemmäksikin aikaa. Joskus, kun tapaan henkilön uudestaan, alan miettimään, että muistaakohan se nyt etten silloin moikannut ja mitäköhän se ajattelee. Hieman vainoharhaista ehkä.

#26 kirjoitettu 09.08.2006 22:52

Voihan tämä juontaa juurensa kouluaikoihinkin!

Kaikkihan muistavat, kuinka vapaa-aikana jonkun opettajan lähestyessä koitettiin katsella vain muualle eikä yhtään sitä opettajaa päinkään. Mulla sellainen käyttäytyminen tosin on yleensä johtunut siitä, että jotenkin olen aina pelännyt, että se mahdollinen tervehdittävä ei tunnistakaan minua. Olen silleen pitänyt itseäni sellaisena, ettei kukaan minua muista, vaikka viimekertaisesta näkemisestä olisi vain kuukausi aikaa.

Sitten ei kehtaa itse tervehtiä, kun jos vaikka se toinen ei tunne minua ja sitten ihmettelee, että kuka se oli. Eikä tervehdi takaisin!

Mutta tämä ongelmahan on näköjään vain omassa päässäni ja täysillä.
Loogisuus on kadoksissa, kuin hattara vatsastani (en oo ikinä tykänny hattarasta).

#27 kirjoitettu 09.08.2006 23:19

Itse aina huusin yläasteella opettajlle tunninjälkeen näkemiin. Eräs opettaja aina alko nauramaan ja ihmettelin mitä haskaa siinä oli. En sitten tiedä oliskos hyvästi ollu parempi. Sitten jotkut opettajat ei edes vastannu takas. Ja sitte otti pattii.
Itse tervehdin takasin aina, kuuluu hyviin tapoihin. Myös jos moikkaan yleensä tulee moikkaus takaisin. Siis käsillä tervehtiminen. Myös kun linkalla kuljin niin kuski huikkas takas tervehdyksen. Kohteliasta on tervehtiä takas.

#28 kirjoitettu 09.08.2006 23:23

hapou kirjoitti:
Itse aina huusin yläasteella opettajlle tunninjälkeen näkemiin. Eräs opettaja aina alko nauramaan ja ihmettelin mitä haskaa siinä oli. En sitten tiedä oliskos hyvästi ollu parempi. Sitten jotkut opettajat ei edes vastannu takas. Ja sitte otti pattii.
Itse tervehdin takasin aina, kuuluu hyviin tapoihin. Myös jos moikkaan yleensä tulee moikkaus takaisin. Siis käsillä tervehtiminen. Myös kun linkalla kuljin niin kuski huikkas takas tervehdyksen. Kohteliasta on tervehtiä takas.


Kuulostaa niin tutulta. Mikään ei vituta niin paljon kuin ihminen joka ei vastaa takaisin moikkaukseen. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Jotenkin tuntuu että kädellä moikatessa saa moikkauksen paremmin takaisin kuin ihan vaan sanomalla. Kait se sitten rasittaa niin paljon vähemmän

#29 kirjoitettu 09.08.2006 23:29

Mä moikkailen tuntemattomillekin, mutta kaikki ei morjesta takas.Tapa on tainnu jäädä ulkomailla asutuista vuosista, missä jengi moikkailee ihan ketä vaan.

#30 kirjoitettu 09.08.2006 23:34

Mahteri kirjoitti:
hapou kirjoitti:
Itse aina huusin yläasteella opettajlle tunninjälkeen näkemiin. Eräs opettaja aina alko nauramaan ja ihmettelin mitä haskaa siinä oli. En sitten tiedä oliskos hyvästi ollu parempi. Sitten jotkut opettajat ei edes vastannu takas. Ja sitte otti pattii.
Itse tervehdin takasin aina, kuuluu hyviin tapoihin. Myös jos moikkaan yleensä tulee moikkaus takaisin. Siis käsillä tervehtiminen. Myös kun linkalla kuljin niin kuski huikkas takas tervehdyksen. Kohteliasta on tervehtiä takas.


Kuulostaa niin tutulta. Mikään ei vituta niin paljon kuin ihminen joka ei vastaa takaisin moikkaukseen. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Jotenkin tuntuu että kädellä moikatessa saa moikkauksen paremmin takaisin kuin ihan vaan sanomalla. Kait se sitten rasittaa niin paljon vähemmän

Näin on. Joskus kun ajelen mopolla tuntemattomat ihmiset moikkaa ellen itse ehdi ensimmäisenä. Tapana on morjestaa kaikille vastaantuleville iha takaisin.
Ehkä olis yläasteella vastausvuoron saadessa sanoa "en vastaa kun et vastaa ikinä takaisin tervehdykseeni"

#31 kirjoitettu 10.08.2006 09:27

hapou kirjoitti:
Näin on. Joskus kun ajelen mopolla tuntemattomat ihmiset moikkaa ellen itse ehdi ensimmäisenä. Tapana on morjestaa kaikille vastaantuleville iha takaisin.
Ehkä olis yläasteella vastausvuoron saadessa sanoa "en vastaa kun et vastaa ikinä takaisin tervehdykseeni"


Hah. Tuosta tuli mieleeni eräs entinen opiskelutoverini joka oli hyvin töykeä käytökseltään ja muutenkin tosi hankala tyypi. Koulun väki oli niin tottunut siihen sen tyyliin ettei kukaan oikeastaan ikinä ihmetellyt neidin töykeyksiä ja ilkeyksiä. Eräänä syksynä meille tuli kaksi vaihto-oppilasta Sloveniasta, siinä oli sitten jotain tutustumista ja tervehtimistä puolin ja toisin, niin tämä kyseinen neiti menee vaan pokkana ilmoittamaan näille tytöille hyvin epäystävälliseen sävyyn, että "älkää ihmetelkö jos en tervehdi teitä käytävällä, mua ei kukaan tervehtinyt kymmeneen vuoteen joten päätin olla tervehtimättä ketään seuraavaan kymmeneen vuoteen." Siinä oli slovenialaiset vähän ihmeissään, ja sillä hetkellä kaikkia taatusti hävetti olla suomalainen.

Tarinahan toimii myös varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu jos ei tervehditä tuttuja/puolituttuja

#32 kirjoitettu 10.08.2006 14:47

Tourette kirjoitti:
Suomi on muuten ainoa maa missä tätä tapahtuu, ainakin minun kokemukseni mukaan.


Jep. Ihan ihme meininkiä. Ihmetytti vähän, kun tulin Suomeen lomalla.

wellamo kirjoitti:
Heh, tuli mieleen että Espanjassa asuessani siellä ei ainoastaan tervehditty muita hissiin mentäessä, vaan myös sanottiin näkemiin sieltä poistuessa Matka siis kesti sen muutaman sekunnin eikä siinä välissä välttämättä sanottu mitään. Se oli jotenkin hauska tapa ja tuntui asiaankuuluvalta ja luontevalta, täällähän olisi maailmankirjat sekaisin jos joku sellaisia rupeaisi höpisemään


Noinhan sen kuuluukin olla. Mitä erikoista siinä on?

#33 kirjoitettu 10.08.2006 15:59

Tourette kirjoitti:
Miten voi ÄLLISTYÄ siitä että joku tervehtii???????


Siten niin, että en ole tottunut siihen. En juurikaan tapaa ihmisiä, ja kaupungilla luonnollisesti kukaan ei ikinä tervehdi vaan kiiruhtaa ohi sillä ei tunneta. Viihdyn pääasiassa kotona ja jos lähden ulos ja satun tapaamaan kaverin (mikä on todella harvinaista ja siksi en aina heti tajua moikata ja se hetki menee yleensä niin nopeasti ohi että kaveri viilettää ns. jo toisella puolella kaupunkia) niin kyllä silloin moikkaan.

#34 kirjoitettu 10.08.2006 16:19

Niin siis selvitykseksi jos ei tajuttu, tervehdin aina kuin mahdollista. Tutut tietysti aina, ja tuntemattomille vastaan mut aloita en tervehtimistä. Niin ja bussikuskeja moikkaan aina.

#35 kirjoitettu 10.08.2006 20:37

Mutta miksi se muka on niin kamalaa jos joku ei vastaakaan moikkaukseen? Joku täällä sanoi, että MIKÄÄN ei vituta niin paljon kuin se... Ei minua ainakaan yhtään haittaisi vaikka joku ei vastaisikaan moikkaukseeni. So what? Ja sanottakoon vielä että itse tervehdin bussikuskia, liikkeiden henkilökuntaa, naapureita ja vähintään puolituttuja. Miksi ihmeessä sen enempää pitäisi moikkailla? Ei se ole suomalaisten tapaista! Paitsi että kohta alkaa pikkuhiljaa olemaan koska oma kulttuurimme kuolee ulkomaiden, lähinnä jenkkien ja keskieurooppalaisiin tapoihin viehättyneiden suomalaisturistien toimesta.

#36 kirjoitettu 10.08.2006 21:16

accent kirjoitti:
Ei se ole suomalaisten tapaista! Paitsi että kohta alkaa pikkuhiljaa olemaan koska oma kulttuurimme kuolee ulkomaiden, lähinnä jenkkien ja keskieurooppalaisiin tapoihin viehättyneiden suomalaisturistien toimesta.


Kuten jo sanoin, tervehtiminen ON suomalaisten tapaista, Kainuussa, Koillismaalla tai Lapissa tervehtimättä jättäminen voi tarkoittaa samaa, kuin toteaisi että "vittu sut vois vaika ampua saatanan mulkku" eli takaisin tervehtiminen on tärkeää.

#37 kirjoitettu 10.08.2006 21:19

JM kirjoitti:
Kuten jo sanoin, tervehtiminen ON suomalaisten tapaista, Kainuussa, Koillismaalla tai Lapissa tervehtimättä jättäminen voi tarkoittaa samaa, kuin toteaisi että "vittu sut vois vaika ampua saatanan mulkku" eli takaisin tervehtiminen on tärkeää.


Niin... Kainuu, Koillismaa ja Lappihan on tunnetusti koko suomi.

#38 kirjoitettu 10.08.2006 21:25

accent kirjoitti:
JM kirjoitti:
Kuten jo sanoin, tervehtiminen ON suomalaisten tapaista, Kainuussa, Koillismaalla tai Lapissa tervehtimättä jättäminen voi tarkoittaa samaa, kuin toteaisi että "vittu sut vois vaika ampua saatanan mulkku" eli takaisin tervehtiminen on tärkeää.


Niin... Kainuu, Koillismaa ja Lappihan on tunnetusti koko suomi.


Reilusti yli puoli suomea. Ja ne etelän ihmisetkin ovat usein sukujuuriltaan noilta alueilta.

Tuli mieleen, että kyseessä voi olla jonkinlainen suomen nopean kaupungistumisen ja suhteellisen uuden kaupunkikulttuurin luoma vääristymä. Siis suomalaiseen kulttuuriin ehdottomasti kuuluu tervehtiminen ja siihen vastaaminen (jos ei vastaa, se todellakin osoittaa avointa vihanpitoa) ja nöin siis on. Mutta ennen suomalaiset elivät pienemmissä yhteisöissä ja ihmiset tunsivat toisensa. Nyt, kun ihmiset asuvat taloissa, joissa eivät tunne naapureitaan, he LUULEVAT että se, että ei tunne naapuriaan, tarkoittaisi, että häntä ei tarvi tervehtiä.
Ei se sitä tarkoita. Se, että yhteisön rakenne uudistuu (ennen kylä, nykyään taloyhtiö, jossa voi olla saman verran asukkaita kuin ennen siinä kylässä) ei tarkoita sitä, ettäkö tapoja, varsinkaan HYVIÄ tapoja olisi tarve muuttaa.
ajatelkaamme siis naapureita "saman kylän asukkaina" joita on syytä tervehtiä, että pysytään väleissä.

#39 kirjoitettu 11.08.2006 10:35

Koktaili kirjoitti:
wellamo kirjoitti:
Heh, tuli mieleen että Espanjassa asuessani siellä ei ainoastaan tervehditty muita hissiin mentäessä, vaan myös sanottiin näkemiin sieltä poistuessa Matka siis kesti sen muutaman sekunnin eikä siinä välissä välttämättä sanottu mitään. Se oli jotenkin hauska tapa ja tuntui asiaankuuluvalta ja luontevalta, täällähän olisi maailmankirjat sekaisin jos joku sellaisia rupeaisi höpisemään


Noinhan sen kuuluukin olla. Mitä erikoista siinä on?


Ei siinä mitään erikoista ollutkaan. Minkä myrskyn vesilasissa pelkkä moikkailu tai moikkaamattomuus täällä aiheuttaakaan, siellä ei varmaan kellekään tullut edes mieleen olla tervehtimättä saati sanomatta näkemiin.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ei siitä kenenkään päivän pitäisi pilalle mennä jos joku tervehtii/jättää tervehtimättä. Kukin tyylillään. Tuskin se nyt niin iso asia kuitenkaan on että kenenkään perusturvallisuudentunne tai mielenterveys siitä järkkyisi?

wellamo muokkasi viestiä 10:32 11.08.2006

Niin tuli vielä mieleeni, että onko teillä sitten tapana huikata bussikuskille jotain bussista poistuessa?? Itselläni on lähes refleksinä huutaa "kiitti" tai jotain vastaavaa. Tämä on varmaan enemmänkin maaseudun kuin kaupungin tapa?

wellamo muokkasi viestiä 10:36 11.08.2006

#40 kirjoitettu 11.08.2006 12:53

Ärsyttäviä tuollaiset ihmiset. Toki, eihän sitä jokaista kadun tallaajaa kuulu tervehtiä, mutta tutut, naapurit jne. ovat ihmisiä, joita pitäisi mielestäni tervehtiä. Erityisen rasittavaa on se, että linja-auton kuljettajat eivät tervehdi, vieressä istuvalla ei ole niin väliä. Ihan ventovierailta tuota en odota lainkaan, mutta julkiset kulkuneuvot, kaupan kassat, jne. ovat paikkoja, joihin se mielestäni kuuluu. Tosin, Vammalan Lidlin asiakaspalvelu on niin ala-arvoista, että siitä kaupasta en odota yhtään mitään, eipä siellä tule kyllä liiemmin asioitua. Offtopic: Mitä mieltä olette sähköposteista? Kuuluuko ne aloittaa tervehdyksellä? Entä, onko sillä merkitystä, miten viestin kirjoittaa? Kertooko kieliasu viestin kirjoittajasta mitään?