Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.05.2006 23:02

En jaksa meijän koneenrouskullamme alkaa vääntämään tota, mikä ikinä onkin.

Raivoon pyrin suhtautumaan mahdollisimman rauhallisesti ja sisäänpäinkääntyvästi, osin stoalaisesti. Pyrin olemaan välittämättä raivontunteesta, ja pitämään mielenrauhani.

#3 kirjoitettu 06.05.2006 00:01

Joskus vituttaa. Ärsyttää. Raivostuttaa. GRAUH!

Mut sitte ei enää.


Koskaan en oo tapellu enkä juurikaan paikkoja hajottanu, ketään en oo lyöny enkä mummoja potkinu.

Enää ei kovin usein edes tee mieli.

#4 kirjoitettu 06.05.2006 10:53

Käsittääkseni oikeaa raivokohtausta ei voi hallita, koska limbisen järjestelmän ottaessa vallan kontrolli on nollassa.

Itsekin muutamia kertoja raivostuneena voin sanoa, että raivo todellakin sokaisee. Minkäänlaista järkipuhettakaan ei kykene kuuntelemaan.

#5 kirjoitettu 06.05.2006 10:57

NapalmHead kirjoitti:

Käsittääkseni oikeaa raivokohtausta ei voi hallita, koska limbisen järjestelmän ottaessa vallan kontrolli on nollassa.


En ole taipuvainen uskomaan noin. Käytännössä raivostuneenakin ihmisellä on jotain kontrollia... Lisäksi sitä kontrollia voi myös tietoisesti kasvattaa ja kontrolloida. Tärkeää on vain tehdä se ennen mahdollista raivostumista.

#6 kirjoitettu 06.05.2006 19:16

Itekin tunnen tyyppejä molemmasta äärilaidasta... Mun kokemuksen mukaan tuota raivonhallintaa voi oppia, jos vain haluaa.

Mietin tässä että mikä lienee suurin raivon aiheuttaja...
Perfektionismi?
Epävarmuus itsestä?
Epävarmuus muista/toisesta?
Turhautuminen?

Omalta kohdalta lisään: En ole noita raivoavia tyyppejä. Viimeksi paloi pinna näkyvästi joskus yläasteiässä. Sen jälkeen olen kyllä kohdannut monta tilannetta, joissa olisi voinut antaa raivolle valtaa. Koen asian kuitenkin lähes aina tarpeettomaksi. Ylimääräiseen stressiin olen myös löytänyt erilaisia purkautumiskeinoja ajan mittaan.

Joka tapauksessa.. Itse oletan, että kun perfektionismi ja epävarmuus itsestä yhdistyy, niin silloin alkaa rytistä.

#7 kirjoitettu 06.05.2006 22:50

Haava kirjoitti:
En ole taipuvainen uskomaan noin. Käytännössä raivostuneenakin ihmisellä on jotain kontrollia... Lisäksi sitä kontrollia voi myös tietoisesti kasvattaa ja kontrolloida. Tärkeää on vain tehdä se ennen mahdollista raivostumista.

Taidat olla aika nero? Joo ku ennakoi ni ei käy kämmiä. Mutta jos on jo siinä tilanteessa ettei voi. Aika turhia höpöttelet siis Haavaseni.

Mut jos mies kestää heterona sen, että rassataan peräaukkoa, niin en yhtään ihmettele, ettet mistään raivostu.

#8 kirjoitettu 07.05.2006 12:06

Stocco kirjoitti:

Taidat olla aika nero? Joo ku ennakoi ni ei käy kämmiä.


En minä noin ole sanonut. Lueppa nyt se viestini uudelleen.

Mutta jos on jo siinä tilanteessa ettei voi. Aika turhia höpöttelet siis Haavaseni.


En ole mysökään väittänyt, että siinä tilanteessa ei voi kontrrolloida yhtään. Siihenkään en usko. Kontrolli vain pienenee... ei katoa.

#9 kirjoitettu 07.05.2006 16:43

Haava kirjoitti:
En minä noin ole sanonut. Lueppa nyt se viestini uudelleen.

Eli viimeinen lauseesi oli silkkaa paskaa? Kyllä se siellä lukee, mutta ilmeisesti sillä ei ollut mitään uutisarvoa. Kirjoitat kuten toimittaja lehteen, jossa tärkein on kärjessä ja lopussa pelkkiä lisälässytyksiä sivumäärän (viestimäärän) kasvattamiseksi.

En ole mysökään väittänyt, että siinä tilanteessa ei voi kontrrolloida yhtään. Siihenkään en usko. Kontrolli vain pienenee... ei katoa.

Yhtään tai vähemmän, turpaasi saat silti. Eli hyöty? Onhan se jälleen hienoa, kun sinä siellä kirjastossasi juttelet henkeviä ja kadulla saat pataan. Voit sitten sairaalassa miettiä kuinka se sinua lyönyt jamppa ei välttämättä olisi sinua lyönytkään ja itseasiassa hallitsi itseään, mutta oli vain juuri ihan pikiriikkisen rajoittunut kontrolloimaan itseään.

Mutta hienointahan on se että alunperin puhuit uskomisistasi. Kaikki mitä siis siihen vastaan on pelkkää lämmikettä. Ei niin minkäänlaista saavutettavaa, sillä voithan sinä uskoa ihan mitä tahansa. Se uskossa on niin hienoa ja se on syy miksi uskosta ei tällä forumilla saa jutustella, koska ihmiset eivät ymmärrä, että eräitä asioita ei voi faktoilla runnoa.

#10 kirjoitettu 11.05.2006 11:20

Minusta raivostumisen/hermostumisen näyttäminen on jotenkin epäarvokasta ja kaikenlisäksi se voi antaa mahdolliselle "viholliselle" tai muulle väärintekijälle merkin. Eli päältä pysyn aika hyvin tyynenä vaikka sisällä kiehuisikin. samoin kyllä tekojen kanssa. Jos joku on ikävä minua kohtaan ja oikein olen raivoissani hänelle, pyrin aiheuttamaan hänelle jonkun ikävyyden sillä tavoin, että hän ei voi tietää sitä minun aiheuttamaksi. näin saan mielenrauhan itselleni. mutta tämä siis vain jos se toinen on mielestäni todella mustavalkoisesti väärässä ja tehnyt minulle jotain pahaa. varsinaisesti vittuilusta, kinaamisesta, pienestä tönimisestä yms yms en hermostu. Joten olen sitä mieltä, että hallitsen agressiivisia tunteitani oikein hyvin. osaan myös miettiä komesti riitatilanteissa, että onko riitaa syytä jatkaa, tai olisiko vikaa siinä määrin minussakin, että ei kannata esittää olevansa jotenkin parempi. n. 3 kertaa muistaakseni olen elämäni aikana hyökännyt nyrkit pystyssä toisen kimppuun. Silloinkin tarkkaan harkitusti ja suunnitellusti. kyseessä oli joka kerta inua vuosikausia koulussa kiusaanneet henkilöt, eli ärsyttää kyllä saa parin vuoden ajan päivittäin ennekuin sillä tavoin menetän hermoni.

#11 kirjoitettu 11.05.2006 12:49

Mielestäni nykyaikana kaikki on liian helppoa, liian toimivaa ja liian nopeasti sujuvaa. Tästä johtuu, että kun joku asia menee vähänkään pieleen, aletaan raivota ja rähjätä vaahto suupielestä pärskyen. Elämä on niin helppoa sorvata juurikin mieleisekseen ja jos joku asia ei tähän muottiin sovi, vedellään herneet nenään.

Ei ihan normaalia ole, että jos joku ampuu sinua pelissä, nouset mekkaloiden hikisestä tuolistasi ja käyt kuristamassa nukeilla leikkivää pikkusiskoasi sadan euron laser-hiiresi johdolla.

Ei ihan normaalia ole, että jos ajaessasi Helsingin paikallisliikennebussia normaalia reittiään joku sattuu henkilöautollaan mokaamaan ja näin haittaamaan töitäsi, ajat bussinrotiskon poikittain keskelle Mannerheimintietä, nouset hikisestä kuljettajantuolistasi ja siirryt repimään mokannutta henkilöautoilijaa paidasta, samalla huutosylkien eilisen ruokalistan poloisen rouvashenkilön päälle.

Ei ihan normaalia ole, että jos päivittäinen pornonimuttelusi/käteenvetelysi häiriintyy vartiksi verkkokorjausten takia, soitat viipymättä palveluntarjoajallesi ja torut syyttömän puhelintuen käyttäen sanavarastoa, jota ei pyhäkoulussa opeteta.

On aivan sama joudutko jonottamaan hetken kauemmin kuin normaalisti, syömään lautaseltasi myös ne inhat keitetyt porkkanat tai antamaan paikan jo elämässään ehtoopuolelle päässeelle henkilölle, ei ihan normaalia ole raivostua.

Eli otetaan ihan iisisti vaan.

#12 kirjoitettu 16.05.2006 13:02

Ennen hermot meni liian helposti muutuin ihan eri ihmiseks sillo meni nyrkkii puuaidoista läpi sun muuta. Nyt oon onneks rauhottunu enkä suutu usein. Nykyää jos suutun nii en ala riehumaa oon oikeestaa tosi rauhallinen ihminen nykyää.