Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.05.2006 23:34

accent kirjoitti:
On normaalia (kai), että uusia ihmisiä tavatessa on aluksi aika hiljaista. Jotkut kuitenkin osaavat tutustua nopeammin toisiinsa, ja heillä on sen takia moni asia helpompaa. Jotkut taas, kuten minä, eivät edes parin päivän tutustumisen jälkeenkään saa paljoa sanaa suustaan, saati sitten pysty osallistumaan täysillä yhteiseen hauskanpitoon, edes humalassa. Tämänkaltaiset henkilöt jäävätkin bileissä tms. tapahtumissa seinäruusuksi sohvannurkkaan istumaan ja ihmettelemään. Jäätkö sinä seinäruusuksi? Miten tällaisiin henkilöihin tulisi suhtautua, tai miten tällaisten henkilöiden tulisi suhtautua muihin?

Kyllä minäkin joskus jään. Ehkä sitä on vähän muuttunut jo avoimemmaksi. Mutta kyllä sitä vieläkin tapahtuu ainakin tilanteissa kun menee sellaiseen seuraan jossa itse ei tunne juuri ketään, mutta muut tuntevat toisensa (esim. veljen kavereiden seurassa). Se onkin varmaan aika tavallista kun niille on luonnollista alkaa heittämään läppää keskeneen, mutta tuntemattomien kanssa se ei ole niin helppoa. Ihmisten kanssa on myös aluksi paljon helpompi heittää läppää internetissä kun oikeassa elämässä. Esim. itse olin aika lukossa kun ensimmäistä kertaa tapasin eräitä henkilöitä, jotka kuitenkin "tunsin" ennestään netissä niin että läpänheittäminen oli netissä tullut heidän "seurassa" ihan luonnostaan. Mutta mitä enemmän sitä aikaa viettää tässä seurassa niin sitä helpommaksi se keskusteleminen ja oleminen on tullut. Nykyään sitä voikin jo aika samalla tavalla heittää läppää IRL kuin netissä vaikkei niin usein heitä tapaakaan.

Tällaisiin ihmisiin tulisi suhtautua yrittämällä kommunikoida heidän kanssaan ja yrittää relata tunnelmaa. Joskus se on kuitenkin vaikeaa, kun itsellä on vähän samanlainen tilanne hiljasemman tyypin kanssa kuin hänellä kaikkien muiden kanssa vaikka olisikin muuten jo ihan puhelias siinä seurassa. Se on vähän niinkun silleen, että kun hiljasempi tyyppi ei paljoa puhele niin sitä miettii, että: "onkohan se vaan ujo vai ekö se halua puhua minulle?" Varsinkin jos on jo yrittänyt avata keskustelua mutta sitten se keskustelu on jäänyt siihen, niin ainakin minulle on aika vaikeaa alkaa uudestaan synnyttämään keskustelua. Ja hiljasten kannattaisi varmaan vaan yrittää olla rohkeampia ja avoimempia. Tiedän kyllä, että aika tyhmää tolleen sanoa, kun se nyt on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kyllä sitä aina sitä helpommin sulautuu joukkoon, mitä enemmän siinä porukassa hengaa. Joillakin se käy vaan paljon nopeammin.

#3 kirjoitettu 02.05.2006 02:45

Minäkin jään tosi helposti seinäruusuksi. Olen luonnostani aika hiljainen ja tungen yleensä kaiken sanomisen arvoisen biiseihin tai kirjoihin ja siksi keksin aika harvoin mitään puhuttavaa IRL. Kaikki nykyiset kaverit ovat siihen jo tottuneet mutta aina kun tapaa uusia ihmisiä, joutuu selittelemään itseään mittaamattomalta tuntuvan ajan. Jotkut hyväksyvät hiljaisuuden aika helposti, mutta toiset hokevat jatkuvasti että "miksi sä oot tuollainen? älä oo tuollainen, sano jotain!". Se jos mikä stressaa niin pahasti että ne vähätkin puhehalut katoavat aika nopeasti...

Jossain seurassa tosin on varsin helppo puhua, kertoa mitä mieleen juolahtaa mutta useimmiten sanomisiaan tulee harkinneeksi liian pitkään, jopa niin pitkään että loppujen lopuksi huomaa että puhuminen ei kertakaikkiaan kannata.

#4 kirjoitettu 02.05.2006 06:55

Tiedostan tilanteen kyllä itse.. siis jos minulla on asiaa/puhuttavaa ja jos tahdon puhua, niin uskallan ja osaan kyllä. Jos taas ei huvita niin ei sitten.

#5 kirjoitettu 02.05.2006 07:18

Jaijot kirjoitti:
Minä olen hyvinkin puhelias jos minulla on jotain sanottavaa. Mutta on myös paljon sellaisia ihmisiä joille minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa.


Sama homma. Tulen erittäin hyvin juttuun vieraampienkin ihmisten kanssa jos on jotain yhteistä mistä puhua. Mutta tikusta en asiaa jaksa vääntää ja silloin tyydynkin olemaan hiljaa sivussa. Puhun kun on sanottavaa.

#6 kirjoitettu 02.05.2006 08:36

Pastori kirjoitti:
Jaijot kirjoitti:
Minä olen hyvinkin puhelias jos minulla on jotain sanottavaa. Mutta on myös paljon sellaisia ihmisiä joille minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa.


Sama homma. Tulen erittäin hyvin juttuun vieraampienkin ihmisten kanssa jos on jotain yhteistä mistä puhua. Mutta tikusta en asiaa jaksa vääntää ja silloin tyydynkin olemaan hiljaa sivussa. Puhun kun on sanottavaa.


näinhän se menee

#7 kirjoitettu 02.05.2006 08:42

Jaijot kirjoitti:
Minä olen hyvinkin puhelias jos minulla on jotain sanottavaa.


Ja minä puhelias vaikkei olisi mitään sanottavaa. Ei välttämättä hyvä juttu kuitenkaan.

#8 kirjoitettu 02.05.2006 08:50

Jaijot kirjoitti:
Minä olen hyvinkin puhelias jos minulla on jotain sanottavaa. Mutta on myös paljon sellaisia ihmisiä joille minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa.


Minulla on tämä ongelma myös, että minua on sanottu puheliaaksi ja hiljaiseksi hyvin pitkälti arvioijasta riippuen.

#9 kirjoitettu 02.05.2006 09:05

HerWickedness kirjoitti:
Jossain seurassa tosin on varsin helppo puhua, kertoa mitä mieleen juolahtaa mutta useimmiten sanomisiaan tulee harkinneeksi liian pitkään, jopa niin pitkään että loppujen lopuksi huomaa että puhuminen ei kertakaikkiaan kannata.


Totta. Joskus aion sanoa jotain, mutta mietin mitä sanoisin ja onko sen sanominen sittenkään viisasta. Sitten tilanne meneekin jo ohi ja on myöhäistä sanoa. Sitten ärsyttää, kun olisi saattanut sanoa jotain hienoa mutta tilanteesta johon se sopi on jo vartti. Joskus taas saattaa sanoa jotain aivan irrelevanttia tai tyhmää, jonka jälkeen onkin sitten loppuajan mielellään hiljaa ja huomaamatta.

#10 kirjoitettu 02.05.2006 12:02

Tämä hieman vaihtelee. Yleensä epäröin kyllä mennä paikkoihin, joissa tiedän joutuvani ihan tuntemattomien ihmisten seuraan ja, että viihtyäkseen pitäisi porukkaan sulautua. Toisaalta yleensä kun tällaisiin häppeninkeihin on mennyt niin ihan hyvin on toimeen tullut ja toisinaan on ollut jopa hemmetin hauskaa.

Jos käy niin, että itse jään seinäruusuksi, niin todennäköisesti lähden himaan jos tilanne sen sallii. Jos taas näen jonkun toisen käkkivän hiljaa nurkassa niin kyllä sitä tulee yleensä mentyä ainakin tarkistamaan, että josko tyyppi haluaa seuraa. Etenkin jos kyseessä on nainen.

#11 kirjoitettu 02.05.2006 12:02

Joo, minä olen seinäruusujen kukkanen. En osaa kommunikoida ihmisten edellyttämällä tavalla, kuin ehkä korkeintaan 15% valveilla olo ajastani. Sekin hetki yleensä ajoittuu juuri ennen nukkumaanmenoa, joten...

Humalassa tilanne on vähän toinen, osaan perseillä, ja olla idiootti, mutta mitään järkevää ei silloinkaan saa sanotuksi... Nolomise.

#12 kirjoitettu 02.05.2006 12:17

Rääväsuu kirjoitti:

Niin, täysin erinlaisten ihmisten kanssa on vaikea saada juttua aikaan.


En minä sitäkään sanoisi. Kysymys on kai lähinnä siitä, että itse en ole kova aloittamaan keskusteluja. Jos se toinen henkilö juttelee minulle jostain kiintisasta, niin saatan hyvinkin pölöttää aiheesta vaikka kuinka. Jos taas toinen odottaa keskustelun avausta tai puhuu jostain mistä itsellä ei ole sen kummempaa sanottavaa, niin vähäiseksi se jutustelu usein jää.

#13 kirjoitettu 02.05.2006 15:44

BVR kirjoitti:
Sweetie kirjoitti:
Humalassa tilanne on vähän toinen, osaan perseillä, ja olla idiootti, mutta mitään järkevää ei silloinkaan saa sanotuksi... Nolomise.


Kääliö siis, tervetuloa klubiin..



Kiits. Minusta tuntuu, että meitä on monta. Tosin siitäkin tulee niitä hankaluuksia joskus, kun pitäisi muka olla jossain intellektuellissa seurassa sellainen joviaali seuramies, niin sitten tulee sellaista juttua, että jos syö kiloja voita, niin tuleeko voi paska...

#14 kirjoitettu 04.05.2006 20:58

Vieraiden ihmisten kanssa on aina alkuun vähän vaikea tulla juttuun. Ainakin jos joutuu kaksistaan, niin tuntuu vähän ahdistavaltakin. Heti jos on kolmas osapuoli mukana, niin tulee vähän rennompi olo, kun ei välttämättä itse tarvitse yrittää hakea keskustelua . Harva ihminen on loppujen lopuksi sellainen, ettei sen kanssa tulisi juttuun.

#15 kirjoitettu 05.05.2006 10:23

Minun on yleensäkin vaikeaa puhua kenenkään kanssa kasvotusten. Näin on mukavaa keskustella ja muuta, kasvokkain lähes mahdotonta nykyään. Ala-aste aikoina minun oli vielä helppoa saada ystäviä ja jutella vieraidenkin kanssa, nykyään kyllä hemmetin vaikeaa.

Osaksi tässä saattaa olla syynä voimakas internet-riippuvuus tai jokin, toisaalta taas jatkuvat muutot. Olen muuttanut lyhyen elämäni aikana viidesti. Ystäviä minulla kyllä on, jopa kaksi sellaista jotka tunnen muutenkin kuin irkin tai eräiden foorumeiden kautta mutta kumpikin on myös sukua. Joku voisi sanoa minua jopa säälittäksi.

#16 kirjoitettu 07.05.2006 19:54

Itse olen aika kaksipiippuinen tyyppi. Olen joko todella puhelias tai tuppisuu.