Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.03.2006 11:56

En ole tutkinut asiaa juuri ollenkaan, mutta oma uskomukseni on, ettei ihmisen luonteessa ole mitään ympäristöstä riippumatonta. Esim. eräät susien parissa sivistyneestä maailmasta eristyksissä kasvaneet ihmislapset käyttäytyivät kaikin tavoin samalla tavalla kuin susivanhempansa.

#3 kirjoitettu 18.03.2006 12:37

Ihminen muokkautuu kyllä ympäristön mukaan aika pitkälti. En kyllä tietenkään pysty varmasti sanomaan, mutta uskon että jotkin luonteenpiirteet periytyvät vanhemmilta eikä ulkoiset tekijät pysty niitä muokkaamaan.

#4 kirjoitettu 18.03.2006 14:11

MikaN kirjoitti:
Tarkoitan kysymykselläni sitä, että kun ihmisen persoonallisuus muotoutuu sen mukaan miten hänet kasvatetaan, ja minkälaisten ihmisten kanssa hän on tekemisissä ym. , niin onko ihmisessä sitten loppujen lopuksi MITÄÄN "omaa" , siitä riippumatonta, miten hänet on kasvatettu, ja miten hänen mielensä on muokattu psykologisesti?

No kyllähän jotkin ominaisuudet tulevat geeneistä ja ovat siis ainakin jossain määrin riippumattomia ympäristöstä, mutta eiväthän nekään oikeastaan mitään "omaa" ole kun periytyvät vaan vanhemmilta. Tosin en kyllä osaa sanoa , että vaikuttaako geenit niinkään ihmisen luonteeseen, vai riippuuko se luonne vain pelkästään elinympäristöstä..

#5 kirjoitettu 18.03.2006 21:43

Zarathustra kirjoitti:
On mielipuolista olettaa, ettei ihmisellä olisi myös periytyviä henkisiä ominaisuuksia.

En ota kantaa tuohon väitteeseen, koska en omaa perusteltavaa tietoa, mutta huomautan kuitenkin faktamaisesta kerrontatyylistäsi. Kai kyseessä on kuitenkin vain oma uskomuksesi, eikä suinkaan todistettava tieto?

Ja lisäksi se olisi myös erittäin kummallista otettaessa huomioon ihmisen muuten olevan täysin geeniensä vanki.

Minusta kuulostaa ihan järkevältä, ettei henkisiä ominaisuuksia pidetä perinnöllisinä, sillä ne eivät ole käsittääkseni itsessään fyysisiä asioita. Mutta toisaalta, henkisetkin ominaisuudet ilmenevät ainakin tietyillä osa-alueilla fyysisesti, kuten esim. tietyn aivojen osan suurentumisena. En siis lopulta kallistu kumpaankaan suuntaan.

#6 kirjoitettu 18.03.2006 22:04

Kaikki on opittua ja kaikki on omaa. Tieto laskun 2+2 summasta on oma tieto, vaikka sen muut tietävätkin. Halu raiskata on ihan oma ominaisuus, vaikka niin moni muukin raiskaa. Opittu maailmanpelastusajatus on sekin oma ajatus, vaikka se ajatus olisikin tullut miljoonalta muulta maailmanpelastaja-ajattelijalta.

Ei näitä tarvitse aina niin monimutkaisiksi tehdä.

#7 kirjoitettu 18.03.2006 22:14

Zarathustra kirjoitti:
Noh, en usko (kertokaa toki jos olen väärässä) kenelläkään täällä olevan varsinaista pätevyyttä keskustella asiasta, mutta "...ettei henkisiä ominaisuuksia pidetä perinnöllisinä..." henkisiä ominaisuuksiahan nimenomaan pidetään perinnöllisinä!

No höh. Olen tainnut huomaamattani elää tynnyrissä, kun en tuota tiennyt. Ainakin Oulunsalon lukiossa opetetaan juuri päinvastoin. Vaan ainahan sitä on kouluissakin valheita levitetty.

nykyään myös uusmarxilainen tiede esittää suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon nimissä (sinun mieliksesi: MINUN korvaani) mitä älyttömämpiä teorioita esimerkiksi rotujen olemattomuudesta.

Ei tuo minunkaan mielestäni kyllä ollenkaan järkevältä kuulosta.

Minun maailmankatsomukseni kiistämätön peruskivi on: ihminen on biologinen eläin. Pelkkä homo sapiens. Tästä lähdetään.

Sama lähökohta on minullakin.

#8 kirjoitettu 04.04.2006 00:00

luin jonkun artikkelin ihmisen "omahyväisyydestä", tai lähinnä siitä että omahyväisyys on nyky-yhteiskunnan tuotosta. esim, luonnonkansat eivät ole lähtökohtaisesti omahyväisiä vaan lähinnä epäitsekkäitä. tietenkin jos ihminen kasvaisi saarella ilman mitään ihmiskontakia niin eihän mitkään sosiaaliset taidot voisi kehittyä, joten sitä kautta ei olisi paljoakaan mahdollisuuksia asioida toisten ihmisten kanssa.

#9 kirjoitettu 04.04.2006 17:14

Tän threadin otsikossa tuntuu hauskalta tuo "oikea" sana.. siis eikö juuri se minä, johon on vaikuttanut ympäristö, läheiset, sattuman kautta ystäviksi tulleet ihmiset, yhteiskunta, geenit, vanhempien ihmissuhteet.. eikö juuri se kokonaisuus ole se "oikea minä"? Jos sitä kokonaisuutta yrittää pilkkoa, niin eihän se ole enää oikea minä, sehän on jonkinlaista sen oikean minän rakentumisen kartoitusta?

Eli oikea minä, on tässä ja nyt, koska jos se ei olisi tämä minä (kaikille noilla vaikutteille altistunut), se ei olisi minä.

#10 kirjoitettu 04.04.2006 17:44

Kuten jo Kaurismäen Calamari Unionissa eräs Frank sanoo:

"Minähän en bussilla aja, minä olen minä"

Samoin kun Frank, minä olen "minä, minä, minä, minä, minä eikä kukaan muu", eli olen osieni summa. Ne osat ovat yhdessä oikea minä. Miksi ne olisivat jotain muuta? Mistä ajatukseni tulee? Humps plöö uaua! Olivatko nuokin yhteiskunnan vaikutusten takia tulleita?

Onko oikeaa pöytää olemassa? Se on tehty puusta, eikö se ole vain puuosien summa? Saamari, kukkahan on saanut vaikutteita mullalta, ei se voi olla oikea kukka!

Voihan se tietenkin noin ajatella. Mutta Airolakin (hän on muuten viisas mies) sanoi: "Kaikki on opittua ja kaikki on omaa"

#11 kirjoitettu 04.04.2006 17:47

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Olivatko nuokin yhteiskunnan vaikutusten takia tulleita?


Mutta etkös sinäkin ole osa tätä yhteiskuntaa ja tämä yhteiskunta osa sinua?

#12 kirjoitettu 04.04.2006 18:01

Xeper

#13 kirjoitettu 04.04.2006 21:16

JM kirjoitti:
Mutta etkös sinäkin ole osa tätä yhteiskuntaa ja tämä yhteiskunta osa sinua?


Kovin mielenkiintoista. Tottahan tuo on.

Joukko-opillisesti aika psykedeelistä.

#14 kirjoitettu 05.04.2006 14:55

Mielenkiintoinen kysymys... jos minut olisi kasvatettu erilläni kaksoissiskostani täysin erilaisissa oloissa, niin olisimmeko ihan erilaisia vai olisiko meissä kuitenkin jotain samaa? Vaikuttaisiko geenit vai ympäristö? Uskon että ympäristöllä on toki merkitystä, mutta geenit määräisivät suurimman osan. Että meillä olisi kuitenkin samanlaisia mielipiteitä jossain asioissa tai mauissa. ei geenit toki kaikkea määrää, en minäkään ole täysin samanlainen siskoni kanssa vaikka ollaankin samanlaisessa ympäristössä kasvaneet. vaikka kiinnostukset onkin samoja, olemme silti kaksi erillistä ihmistä.

aargh, ei jaksa ajatella syvällisemmin.

#15 kirjoitettu 11.05.2009 19:46

Aika vaikea kysymys. Kyl mie uskon että se voi hyvinkin olla, toinen juttu sitten kun sen esiin kaivaminen tuskin on kauheen helppoa. paitsi jos ei satu olemaan niin itsestään tietoinen yksilö.

#16 kirjoitettu 11.05.2009 19:52

Uskon, etta pieni osa ihmisista kuuluu porukkaan, joka pystyy omaehtoiseen luovaan kehitykseen ymparistosta riippumatta. Siita kuulunko itse tahan porukkaan, en tieda.

#17 kirjoitettu 11.05.2009 20:10

Tourette kirjoitti:
Mun arvaukseni on että "oikeaa minua" ei ole olemassa missään sellaisessa mielessä kuin ihmiset sen käsittävät. Ihmisen ego on monikerroksinen kimppu biologisia temppuja jotka saavat ihmisen kuvittelemaan että hän on erillään muista, tai että hänen yksilölliset tarpeensa ovat tärkeämpiä kuin muiden. Tai että hänen lapsensa on kauniimpi kuin muiden lapset. Ja niin edelleen.


Sanattomaks vettää.

#18 kirjoitettu 11.05.2009 20:47

Menee ihan liian monimutkaseks taas.

#19 kirjoitettu 11.05.2009 21:45

(henkiset) ympäristövaikutukset ovat henkilön omaa, koska henkilö on ne subjektiivisesti kokenut ja käsitellyt. jos ympäristövaikutukset otetaan pois, ihminen on vain möykky lihaa

kahdessa ympäristövaikutuksiltaan erilaisessa skenaariossa samankaltaisuutta on vain geenien vaikutuksen osalta. on totta että geenit vaikuttavat psykeen kehittymiseen. uskon että ympäristövaikutuksilla on kuitenkin persoonallisuuden kehittymiseen suurempi merkitys kuin geeneillä.

#20 kirjoitettu 11.05.2009 22:17

Meinasin heti vastata tähän, mutta sitte aattelin kattella muitten viestit läpi ja huomasin, että täähän oliki vanha ketju, johon mä olin jo vastannu sen mitä olin aikeissa taas vastata

#21 kirjoitettu 13.05.2009 00:18

Ihmisen oma minuus muodostuu mielen ja kehon ominaisuuksista.

Joku keksi painovoiman.
Toinen keksi pyörän.
Kolmas oppi tulen teon taidon.
Neljäs tajusi juustohöylän periaatteen.

Itse keksivät. Omasta päästä.


Minä oon säveltäny biisejä. Sinä et oo säveltäny mun biiejä.

Zitru muokkasi viestiä 00:19 13.05.2009

Tuostaki voi helposti sanoa että nuo kaikki on lähtösin ympäristöstä.

Vaan entäpä jos vastasyntyneet kuskattais 'kasvatusleirille' ja siellä kasvatettais täysin mekaanisesti ja jokainen täysin samalla tavalla?

Ei varmasti tulisi ihmisistä toistensa kopioita.

#22 kirjoitettu 26.05.2009 19:32

en nyt kyllä jaksa vastata kysymykseen. Vaikuttaa aika mukasyvälliseltä paskalta.

#23 kirjoitettu 26.05.2009 20:23

Tourette kirjoitti:
Mun arvaukseni on että "oikeaa minua" ei ole olemassa missään sellaisessa mielessä kuin ihmiset sen käsittävät. Ihmisen ego on monikerroksinen kimppu biologisia temppuja jotka saavat ihmisen kuvittelemaan että hän on erillään muista, tai että hänen yksilölliset tarpeensa ovat tärkeämpiä kuin muiden. Tai että hänen lapsensa on kauniimpi kuin muiden lapset. Ja niin edelleen.


Suunnilleen näin joo.

#24 kirjoitettu 26.05.2009 20:46

Dexma kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
en nyt kyllä jaksa vastata kysymykseen. Vaikuttaa aika mukasyvälliseltä paskalta.


Mun mielestä tämä on hyvä kysymys antaa aivan uusia mahdollisuuksia oman päänsä kehittämiseen, kun tietää miten niitä ajatuksia syntyy..


Mulle ei kyllä päässä kehittynyt yhtään miträän tuota katsomalla. Tuli vaan mieleen tällänen ajatuskulku: "Jaha, taas yksi Haavamainen, kuiva ja mukasyvällinen "Kuka sinä olet?" "Ihminen vai eläin?" "Mis mun kaljat on?" "Dystopia vai Misantropia?" - ketju"

Sain vastata noihin ihan tarpeeksi elämänkatsomustiedon tunneilla.

#25 kirjoitettu 26.05.2009 23:59

Merikuolleensa kirjoitti:
En tiedä onko otsikko niinkään hyvä, mutta parempaa en keksinyt.

Tarkoitan kysymykselläni sitä, että kun ihmisen persoonallisuus muotoutuu sen mukaan miten hänet kasvatetaan, ja minkälaisten ihmisten kanssa hän on tekemisissä ym. , niin onko ihmisessä sitten loppujen lopuksi MITÄÄN "omaa" , siitä riippumatonta, miten hänet on kasvatettu, ja miten hänen mielensä on muokattu psykologisesti?

Eli jos ihminen kasvatettaisiin ym. kahdella täysin toisistaan poikkeavilla tavoilla, niin olisiko hänen persoonallisuudessaan kuitenkin joku "punainen lanka" olemassa molemmissa kasvatusolosuhteissa ym.?

En tiedä tajuaako kukaan, mutta en oikein jaksa nyt niin selkeästi kirjoittaa. Kiinnostaa kuitenkin tietää.


Kyllähän tää meidän oikea minä on tässä koko ajan. Mutta se on sitten täysin eri asia kuinka paljon sitä pystymme käyttämään omissa elämissämme.

Kuitenkin suurin osa turvautuu roolien vetämiseen, koska ovat sen jo kautta aikojen huomanneet että tässä "perseennuolijoiden yhteiskunnassa" pärjää usein sitä persettä nuolemalla, eli vetämällä koko ajan jotain roolia ja olematta omia itsejään.

Mutta tässä teennäisessä käyttäytymisessä piilee kuitenkin semmoinen vaara, että se kostautuu pikimmiten vuosien saatossa. Koska teennäisessä käyttäytymisessä esim. valehtelu kuuluu melkeinpä perusosana käyttäytymismalleihin, kun täytyy tavoitella koko ajan jotain parempaa ja aina täytyy yrittää näyttää ulospäin erittäin voittoisalta ja tässä taas mennään todellisen itsen taholta syvälle metsään. Sillä se meidän todellinen itse on koko ajan tässä meidän sisällä sydämmessä. Mutta jos yritämme lähteä tavoittelemaan sitä maallisella mammonalla niin kärsimme sitä enemmän henkisesti.

Toki materian haalimiseen liittyy se ainainen illuusio että esim. yli tonnin arvoinen uusi ja kiiltävä nahkasohva tekee meistä yli 100 kertaa paremman ihmisen ja tätä varten on sitten ihan jopa haettava pikavippilainaa, jotta tämä meidän ego saa haluamansa tyydytyksen, mutta joutuu pettymään aina lopulta, sen ensimmäisen ego-buustauksen jälkeen, minkä jälkeen materialistinen tyydytys on suoritettu.

#26 kirjoitettu 27.05.2009 01:58

Täytyy vielä tuohon aikaisempaan lisätä sen verran, että ulkonäkö tulee aika pitkälle geeneistä, ja tässä peilien täyttämässä hyvinvointiyhteiskunnassa se, mikä peilistä katsoo takaisin, vaikuttaa väistämättä siihen kuinka itsensä näkee.
Tätä kautta toki myös siihen kuinka käyttäytyy, kuinka vertaa itseään muihin, pohjimmiltaan siis siihen kuka on.

#27 kirjoitettu 27.05.2009 02:27

Zitru kirjoitti:
Täytyy vielä tuohon aikaisempaan lisätä sen verran, että ulkonäkö tulee aika pitkälle geeneistä, ja tässä peilien täyttämässä hyvinvointiyhteiskunnassa se, mikä peilistä katsoo takaisin, vaikuttaa väistämättä siihen kuinka itsensä näkee.
Tätä kautta toki myös siihen kuinka käyttäytyy, kuinka vertaa itseään muihin, pohjimmiltaan siis siihen kuka on.


Korneintahan tässä pinnallisessa yhteiskunnassa on juuri se kuinka blondin logiikalla uskotaan että "minun todellinen itseni on se mikä näkyy peilistä".

Ja tästä syystä ulkonäöstä ollaan sitten tehty kylmästi esim. pinnallisilla ihmissuhdemarkkinoiden lihatiskillä bonuskortti.

Ja kun katsoo nykypäivän nuoria naisia ja heidän "kauneusihannettaan", niin monen on pakko pysyttäydyttävä tässä muotimaailman aivopesuohjelmassa ja elettävä todeksi se jumalaton post-traumaattinen stressi, siitä kaikesta tuskasta, jonka tuloksena heidän ulkoisesta habituksestaan on pakko leipoa satojen meikkien alle maalattu kaunis naisen hento olemuksensa.

Miesten keskuudessa toki tämä sama ilmiö on myös havaittavissa mutta se taas näkyy enemmän egollisena toimintana ja mennään tuonne kuntosaleille niin nämä raudan pumppaajat pyrkivät siellä enemmänkin pumppaamaan egoonsa lisää ilmaa. Eli ovat kuin helium-ilmapalloja jotka pyrkivät täyttämään joka päivä ilmapallonsa säiliötä lisää ja lisää.

Kunnes eräänä päivänä ego saa tästäkin ilman pumppauksesta tarpeeksi ja alkaa kaipaamaan hormooneja jotta lihakset kasvaisivat. Minkä jälkeen sitten verisuonet alkavat pullistua lihaksista ja päässä pikkuhiljaa napsahtaa ja on se näky peilissä kaapin kokoinen kuorma-autoja vetävä hormonihirviö.

Pissis-sukupolvi taas on pyrkinyt aina näyttämään ulospäin mahdollisimman muotitietoiselta, koska ilman tätä he eivät egollaan koe tulevansa hyväksytyksi kaltaistensa laumaeläinten (teinit) keskuudessa.

Kyseinen pissiskulttuurihan pesiytyi jo Suomeen 60-luvulla kun muotiteollisuus toi meikit ja peruukit markkinoille, sekä sai ajettua naiset töihin jotta heillä olisi varaa kuluttaa. Kun koko tämän muoti-illuusion pääteemana on ollut sama satu kuin keisarin uusissa vaatteissa. Missä ollaan sitä omaa todellista itseä aina tavoiteltu itsensä ulkopuolelta, mutta kenelläkään ulkopuolisella tässä unessa olevalla ei ole pokkaa sitä julkisesti kyseenalaistaa.

Tämä keisarihan oli aina alasti ja kukaan hänen kansastaan ei uskaltanut hänelle kertoa että hän oli alasti. Kun keisari aina kysyi monilta vastaantulijoilta että "eikös minulla olekin hienot uudet vaatteet".

Tuon edellisen voisi kyllä vääntää nykymuotoon, jossa tästä keisarista on kasvanut Nokialla vehjettänsä toimistossa venyttävä it-alan pyrkyri. Joka kysyisi kadulla jokaiselta rahvaalta jalankulkijalta, että; "eikös tää mun avomalli-BMW urheiluauto tee musta 1000 kertaa paremman ihmisen" ja kenelläkään jalankulkijoista ei ole munaa sanoa tälle jupille totuutta siitä, että hän ei sitä omaa todellista itseään tule löytämään vaikka ostaisi vielä 10 kertaa enemmän urheiluautoja kuin mitä Teemu Selänteellä on. Että ei se muna siitä pitene senttiäkään, mutta ego kokee kehittyvänsä ihmisenä tässä illuusiossa paljonkin ja pumppaa egoon sitä kuuluisaa egon pönkitys energiaa

#28 kirjoitettu 27.05.2009 10:33

Kun lähdetään tuota "oikeaa minua" hakemaan niin se mitä löydämme (jos löydämme) on jo jonkinlainen projektio siitä, mitä olemme. Jos esimerkiksi huomaan olevani pohjimmiltani pasifisti, niin olen sivuuttanut sen, että joskus tekisi mieli sortua väkivaltaankin tai että joskus olisi periaatteessa mahdollista että isänmaallisuus sodassa saisi minut murhaamaan. Se, miksi kuitenkin pidän itseäni enemmän pasifistina, johtuu siitä että arvostan rauhaa enemmän kuin väkivaltaa.

Ja tuollainen arvo-pohjainen näkemyshän ei voi vastata sitä millainen joku asia oikeasti on. Eli jos lähdetään priorisoimaan ihmisen ominaisuuksia sen sijaan että näkisimme ihmisen ominaisuuksien muodostamana kokonaisuutena, on lopputulos aina väärä. Kokonaisuutta taas on mahdoton nähdä muuten kuin tarkastelemalla sen osia.

Emt.

#29 kirjoitettu 27.05.2009 20:48

Öh, en jaksanut kahlata ketjua läpi, mutta mitä jos mistään ei saa kasvatusta tahi vaikutteita niin.. niin.

Sittenhän sitä vaan on.

Mutta niin, muokkautuuhan jokaisen oma "minä" jossainvaiheessa, murrosiässähän survotaan noita kasvatuksen hedelmiä tunteiden tehosekottimeen ja ruutataan mehuksi. Siinähän muovautuu se "oikea minä".
Eli uskoisin näin omalta kantilta että oikea minä olen se joka olen.

Ottakaa nyt jotain selvää.

#30 kirjoitettu 30.05.2009 02:57

Viddu tajusin vadta et kuinka edesvasttuuttoommassa tilasa kännissä voun olla!!<3

Juuu, matskiha tuossa lähisaiona....