Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.03.2006 17:44

Jälleen aihe, josta löytyy monia aikaisempia threadeja. Suosittelen nyt lämpimästi sitä forum searchin käyttöä

Lyhyesti oma mielipide:
Ei ole välttämätön, mutta paljon saattaa auttaa. Itse musiikkiopiston läpikäyneenä on vaikea ajatella ilman sitä taustaa musiikintekoa, mutta löytyy niin paljon esimerkkejä todella hyvistä artisteista kenellä ei ole minkäänlaista opiskelua takana. Eikä niitäkään oppeja välttämättä edes aktiivisesti käytä, kehittää vaan sitä tapaa käsitellä musiikkia.

#3 kirjoitettu 03.03.2006 17:58

Kyllä se teorian osaaminen ja hyvä soittotaito auttavat tekemään entistä monipuolisempia sävellyksiä mutta ikävän usein se johtaa myös siihen että se musiikki muuttuu lähes matemaattisesti tehdyksi suorittamiseksi ja kaatuu omaan nerokkuuteensa. Tarttuvimmat melodiat ovat yksinkertaisia eikä sellaisten teko vaadi teorian osaamista, eri juttu jos tahtoo tehdä esim. jazzia tai muuta "hienompaa" musiikkia. Makuasia.

Ja kyllä, tästä ON puhuttu monestikin (en kyllä ihan viime aikoina muista nähneeni mutta kuitenkin).

#4 kirjoitettu 03.03.2006 18:27

Teoria ja säveltapailu auttaa valtavasti teknisessä puolessa, kuten esimerkiksi toteutuksessa ja soinnutuksessa. Omassa päässä sävelletty kappale on helppo toteuttaa kun tietää jo valmiiksi mitä tehdä. Teoria auttaa myös ymmärtämään ja analysoimaan kappaleen rakennetta, harmoniaa, sävelkulkua ja sellaisia.

#5 kirjoitettu 03.03.2006 18:37

hmm... taideopisto, joka taiteilijan edellytys? Käsi- ja taideteollinen, joka puusepän edellytys? Tai rekka-autokortti, jokaisen tielläliikkujan edellytys? Enpä usko.

#6 kirjoitettu 03.03.2006 20:41

Pieni musiikin teorian tuntemus (sävel- ja tahtilajit ym.) on paikallaan, mutta sen voi mielestäni hyvin hankkia itsenäisestikin. Varsinaisen soittotekniikan itseopettelun suhteen on varmaan paljon soitin- ja ihmiskohtaisia eroja. Itse en ole mitään pianokouluja käynyt ja vaikka en mikään suuri maestro olekaan, soittotaitoni riittää minulle. Jotain tuubaa kuitenkaan tuskin oppii hallitsemaan ihan vaan kotisohvalla töräytellen.

Sitä mieltä olen, että parhaat sävellykset syntyvät jostain ihan muualta kuin kvinttiympyröistä tms. opeteltavista malleista.

#7 kirjoitettu 03.03.2006 22:47

atheos kirjoitti:
Kyllä se teorian osaaminen ja hyvä soittotaito auttavat tekemään entistä monipuolisempia sävellyksiä mutta ikävän usein se johtaa myös siihen että se musiikki muuttuu lähes matemaattisesti tehdyksi suorittamiseksi ja kaatuu omaan nerokkuuteensa. Tarttuvimmat melodiat ovat yksinkertaisia eikä sellaisten teko vaadi teorian osaamista, eri juttu jos tahtoo tehdä esim. jazzia tai muuta "hienompaa" musiikkia. Makuasia.


No tuohan on tapauskohtaista, en nyt menisis sanomaan soittotaidon ja teoriantuntemuksen juurikaan vaikuttavan sävellysluovuuteen. En ainakaan usko sen pystyvän olemaan mitenkään haitaksi tuossa.

#8 kirjoitettu 03.03.2006 23:00

Turschka kirjoitti:
Pieni musiikin teorian tuntemus (sävel- ja tahtilajit ym.) on paikallaan, mutta sen voi mielestäni hyvin hankkia itsenäisestikin. Varsinaisen soittotekniikan itseopettelun suhteen on varmaan paljon soitin- ja ihmiskohtaisia eroja. Itse en ole mitään pianokouluja käynyt ja vaikka en mikään suuri maestro olekaan, soittotaitoni riittää minulle. Jotain tuubaa kuitenkaan tuskin oppii hallitsemaan ihan vaan kotisohvalla töräytellen.

Sitä mieltä olen, että parhaat sävellykset syntyvät jostain ihan muualta kuin kvinttiympyröistä tms. opeteltavista malleista.


Komppaan Turschkaa kybällä ja kamu, joka on musiikinopettaja-"lehtori" sanoikin, kun ilmoitin meneväni kansalaisopiston mus.teoriankurssille: ..hei, älä mee..
(tappaa kuulemma sen viattoman luovuuden joka on (jos on )

nimim. meninpä siltikin, ähäkutti

#9 kirjoitettu 03.03.2006 23:17

Jos ei biisejä synny, niin niitä ei synny, oli koulutusta takana joko 0 tai 10 vuotta..

#10 kirjoitettu 03.03.2006 23:35

Turschka kirjoitti:
Sitä mieltä olen, että parhaat sävellykset syntyvät jostain ihan muualta kuin kvinttiympyröistä tms. opeteltavista malleista.

JM kirjoitti:
Jos ei biisejä synny, niin niitä ei synny, oli koulutusta takana joko 0 tai 10 vuotta..


Harvinaisen totta molemmat

#11 kirjoitettu 04.03.2006 00:12

Kuka tahansa voi tehdä hyvää musiikkia, mutta ammattilaisen ja amatöörin ero on siinä, että ammattilainen tietää mitä tekee.

Mielestäni musiikkiopistossa oppii juuri tajuamaan asioita vähän eri kannalta kuin itseoppineena. Toki itseoppinut voi osata kaiken saman mitä opiston käynyt, mutta se on niin paljon helpompaa oppia se siellä opistossa.

Ja vaikka olisi käynyt opiston, ei se tarkoita sitä että kaikki luovuus kuolisi ja kaikki biisit olisivat samalla kaavalla tehtyä massaa. Mielestäni se on päin vastoin, itselleni musiikkiopisto on avannut aivan uusia ulottuvuuksia sävellyspuolella.

En tiedä meneekö vähän offtopic, mutta sellaisen jutun olen huomannut itseoppineiden ja opistokaverien välillä, että opiston käynyt hallitsee paljon enemmän eri musiikkityylejä, itseoppinut yleensä on keskittynyt vain yhteen genreen. Tämä ei tietysti päde kaikkiin, mutta varmasti suurimpaan osaan.

Mielestäni opisto on erittäin suositeltava, varsinkin jos aloittaa jo nuorella iällä. Vanhemmasta en osaa sanoa.

#12 kirjoitettu 04.03.2006 16:11

On erittäin "rohkaisevaa" lukea, että tälläinen itseoppivakin voi pärjätä. Mutta, jos saisin valita kävisin musiikki opiston ja kaikki olisi helpompaa.... itseopiskelussa, kun usko itseensä loppuu "ei ole ketään tukemassa" ja autamassa taas jaloilleen.

#13 kirjoitettu 08.03.2006 00:04

On paljon tunnettuja muusikoita, jotka eivät ole teoriaa kursseilla tai kouluissa opiskelleet, kuten B.B King, Jeff Beck, Jimi Hendrix, Eric Clapton, Keith Richards jne. jne. Jokainen heistä on kuitenkin kyennyt vaikuttamaan aika tavalla rock-musiikin kehitykseen ja edellämainitut nimenomaan kitaransoiton kehitykseen. Jazzissa Charlie Christian, Django Reinhardt tai Miles Davis (yllä mainituosta Jeff Beck on myöskin kunnostunut tekemällä jazz tai rockjazz levyjä) eivät erityisen hanakasti opiskelleet säveltapailua teoriassa, mutta käytännössä kumminkin.

Toisaalta, on myös paljon tunnettuja muusikoita, joilla teoria on ollut hallussa. Molemmissa ryhmissä luovuutta on riittänyt yllin kyllin ja se näkemys ja tyylitaju on kaiken a ja o -siitä huolimatta, osaako musiikin teoriaa vai ei.

Itse soittelin klassista kitaraa musiikkiopistolla reilun vuoden, mutta lopetin, koska turhauduin siihen improvisoinnin vähyyteen, mikä oli sallittua jotain Bachia tms. soittaessa. No, nuotinlukutaito tuli opeteltua.

Myöhemmin halusin laajentaa sävellys- ja soittotaitoani ja eräänä kesänä, jolloin työskentelin yövalvojana lastenkodissa, tehtäväni oli ensinnnäkin pysyä hereillä klo 22-07.00, ja ymmärsin tilaisuuden musiikin opiskelulle olevan otollisen. Opiskelin itse Denyerin Suuresta Kitarakirjasta mm. soinnutuksen perusteet ja nehän tietyllä tapaa liittyvät myös skaalojen tuntemukseen. "Päätin" kuitenkin, että yritän pitää tuon teoriatiedon taka-alalla biisejä tehdessä ja niitä soittaessa.

Nyt osaan muodostaa jokatapauksessa minkä tahansa soinnun missä tahansa päin kitaran otelautaa (joskin hieman joudun joskus miettimään) ja tiedän miten nuo soinnut muodostuvat skaalojen eri sävelistä. Kyllä se auttaa sävellystyössä jonkun verran siten, että vaihtoehtoja tuntuu olevan enemmän. Soittaessa mm. komppaamiseen tulee uusia ulottuvuuksia, kun osaa sointukäännökset yms., eikä soolojenkaan soittaminen ole arpapeliä tai perustu vain korvakuulolla opituille pentatonisille skaaloille.

Joillekin soittajille musiikkiopisto vaikuttaa siten, että soitosta tulee turhan teoreettista ja siitä puuttuu yllätyksellisyys ja kokeilu. Ikäänkuin ei "uskalleta" ottaa riskejä vaikkapa saundien ja soittotyylin suhteen. Kliinisyydestä voi tulla pateettista. Minua vaikkapa Juha Björnisen tai Jarmo Nikun soitto ei koskaan ole kiehtonut.

Rumpali Terry Bozzio kertoi kerran, että Stevie Vai on hyvä kitaristi, kunhan säveltää kaiken sooloja myöten etukäteen. Improvisoijana mies on kuitenkin nolla, Bozzion mielestä, vaikka Vain teoriatuntemus onkin korkeaa tasoa (mies on mm. nuotintanut jopa Frank Zappan biisit, mikä ei ole helppo tehtävä, mikäli nuotein tulee kertoa vaikkapa sahan ääni!!!) Sen sijaan Terry sanoi ihailevansa kitaristeista eniten Jeff Beckiä, jonka hän ei kuulemma kertaakaan nähnyt studiossakaan edes virittävän kitaraa. Mies vain tarttui kitaraan ja antoi palaa uskomattomalla improvisoinnilla, sointukulkujen monimutkaisuudesta riippumatta. Terryn mukaan mm. Jeffin kyky venyttää kieliä absoluuttisesti "kohdalleen" mistä tahansa asemasta-teoriatuntemuksen puutteesta huolimatta-on käsittämätöntä. Mitään ei koskaan suunnitella etukäteen ja jokainen otto on taatusti täysin erilainen.

#14 kirjoitettu 08.03.2006 23:54

Giraldo kirjoitti:
On paljon tunnettuja muusikoita, jotka eivät ole teoriaa kursseilla tai kouluissa opiskelleet, kuten B.B King, Jeff Beck, Jimi Hendrix, Eric Clapton, Keith Richards jne. jne. Jokainen heistä on kuitenkin kyennyt vaikuttamaan aika tavalla rock-musiikin kehitykseen ja edellämainitut nimenomaan kitaransoiton kehitykseen. Jazzissa Charlie Christian, Django Reinhardt tai Miles Davis (yllä mainituosta Jeff Beck on myöskin kunnostunut tekemällä jazz tai rockjazz levyjä) eivät erityisen hanakasti opiskelleet säveltapailua teoriassa, mutta käytännössä kumminkin.

Toisaalta, on myös paljon tunnettuja muusikoita, joilla teoria on ollut hallussa. Molemmissa ryhmissä luovuutta on riittänyt yllin kyllin ja se näkemys ja tyylitaju on kaiken a ja o -siitä huolimatta, osaako musiikin teoriaa vai ei.

Itse soittelin klassista kitaraa musiikkiopistolla reilun vuoden, mutta lopetin, koska turhauduin siihen improvisoinnin vähyyteen, mikä oli sallittua jotain Bachia tms. soittaessa. No, nuotinlukutaito tuli opeteltua.

Myöhemmin halusin laajentaa sävellys- ja soittotaitoani ja eräänä kesänä, jolloin työskentelin yövalvojana lastenkodissa, tehtäväni oli ensinnnäkin pysyä hereillä klo 22-07.00, ja ymmärsin tilaisuuden musiikin opiskelulle olevan otollisen. Opiskelin itse Denyerin Suuresta Kitarakirjasta mm. soinnutuksen perusteet ja nehän tietyllä tapaa liittyvät myös skaalojen tuntemukseen. "Päätin" kuitenkin, että yritän pitää tuon teoriatiedon taka-alalla biisejä tehdessä ja niitä soittaessa.

Nyt osaan muodostaa jokatapauksessa minkä tahansa soinnun missä tahansa päin kitaran otelautaa (joskin hieman joudun joskus miettimään) ja tiedän miten nuo soinnut muodostuvat skaalojen eri sävelistä. Kyllä se auttaa sävellystyössä jonkun verran siten, että vaihtoehtoja tuntuu olevan enemmän. Soittaessa mm. komppaamiseen tulee uusia ulottuvuuksia, kun osaa sointukäännökset yms., eikä soolojenkaan soittaminen ole arpapeliä tai perustu vain korvakuulolla opituille pentatonisille skaaloille.

Joillekin soittajille musiikkiopisto vaikuttaa siten, että soitosta tulee turhan teoreettista ja siitä puuttuu yllätyksellisyys ja kokeilu. Ikäänkuin ei "uskalleta" ottaa riskejä vaikkapa saundien ja soittotyylin suhteen. Kliinisyydestä voi tulla pateettista. Minua vaikkapa Juha Björnisen tai Jarmo Nikun soitto ei koskaan ole kiehtonut.

Rumpali Terry Bozzio kertoi kerran, että Stevie Vai on hyvä kitaristi, kunhan säveltää kaiken sooloja myöten etukäteen. Improvisoijana mies on kuitenkin nolla, Bozzion mielestä, vaikka Vain teoriatuntemus onkin korkeaa tasoa (mies on mm. nuotintanut jopa Frank Zappan biisit, mikä ei ole helppo tehtävä, mikäli nuotein tulee kertoa vaikkapa sahan ääni!!!) Sen sijaan Terry sanoi ihailevansa kitaristeista eniten Jeff Beckiä, jonka hän ei kuulemma kertaakaan nähnyt studiossakaan edes virittävän kitaraa. Mies vain tarttui kitaraan ja antoi palaa uskomattomalla improvisoinnilla, sointukulkujen monimutkaisuudesta riippumatta. Terryn mukaan mm. Jeffin kyky venyttää kieliä absoluuttisesti "kohdalleen" mistä tahansa asemasta-teoriatuntemuksen puutteesta huolimatta-on käsittämätöntä. Mitään ei koskaan suunnitella etukäteen ja jokainen otto on taatusti täysin erilainen.



Bozziolla ja Vailla tuli kränää "sex and religion" levyä tehdessä. Vai leikkii pikku-"Zappaa", tai jotenkin siihen suuntaan Terry asian ilmaisi. Tuleehan sitä tuollaisen jälkeen lauottua haastatteluissa sitten mitä sattuu, varsinkin kun on kyseessä Bozzion kaltainen "herkkä taiteilija sielu". Satriani ja Vai kertoivat aikanaan yhteishaastattelussa vanhoista Steven kitaratunneista. Hyvin pian oli kuulemma homma mennyt siihen, että pojat istuivat lattialla selät vastakkain ja tunnit olivat melkein puhdasta jammailua. Vaikea kuvitella että steve tänäkään päivänä ihan nolla jammailija on. Miten lie sitten sitten vaikuttaa tuo Vain "kontrolli friikkeys" improssa, ehkä se vie kaiken keskittymisen.

Tuo denyerin kirja, suositteletko? Itse olen vanhoilla päivilläni innostunut kitaran soiton opettelusta ja kohtapuoliin pitäisi alkaa sukeltaa sointujen muodostamisen maailmaan. teoriapuoli on ennestään kohtalaisesti hanskassa.

#15 kirjoitettu 09.03.2006 08:28

mää olen tällä hetkellä musiikkiopistossa mutta se tuotanto, jota mulla on mikserissä, on täysin erillään musiikkiopistosta, koska nuotteja ei ole kirjoitettu pätkääkään eihän musiikkiopisto ole pakollinen mutta kyllä se luo huumorimusikkiinkin uutta ilmettä. molempiparempi.

#16 kirjoitettu 09.03.2006 10:18

Se on vaan niin paljon helpompaa, että joku opettaa sen pythagoran lauseen eikä sitä tarvitse itse keksiä alusta lähtien uudestaan. Se miten osaa soveltaa sitä jatkossa onkin sitten omasta korvien väliköstä kiinni.

#17 kirjoitettu 09.03.2006 17:43

Jimi !

#18 kirjoitettu 09.03.2006 18:13

Itse opiskelin 8 vuotta pop/jazz-konservatoriossa (laiskuuteni takia kesti noin kauan) ja siitä oli uskomattoman paljon hyötyä. Vaikka pääasiassa läksyinä oli jazz-kappaleita, niin myös kaikenlaista muuta tuli tuolla soitettua. Ja teoriatunneistakin oppi yllättävän paljon, ja kuten tiedetään niin hyvin harva varmastikaan jaksaa itsenäisesti opetella teoriaa kun ei ole pakko. Siksi tuollaisessa paikassa oppii paremmin. Kuinka moni lukee esim.kotonaan omaksi ilokseen matematiikkaa jos ei tarvitse.
Sekin auttoi kehittymisessä että kitaranopettajani on yksi suomen kovimmista ja kokeneimmista ammattilaisista. Että jos minulta kysytään, suosittelen ehdottomasti musiikkiopistoon pyrkimistä jos vähänkään enemmän tosissaan harrastaa musiikkia. Ja vaikkei olisikaan.

#19 kirjoitettu 09.03.2006 18:52

Kävin pienenä trumpettitunneilla, mutta homma ei oikein iskenyt ja jätin sen sitten. Sen jälkeen aloin veljen avustuksella bassoa soittamaan ja kymmenessä vuodessa se alkoi soimaan jo ihan mukavasti. Innostuin myös pianosta, jota olin itsekseni pimputellut jo seitsenvuotiaasta. Aloin opettelemaan trumpettitunneilta käteen jääneen musiikinteorian ja sointuoppaan avulla soittamaan eri kappaleita. Sitten aloin käyttämään koskettimia omissa kappaleissani. Jonkin ajan kuluttuani kuitenkin huomasin ettei homma enää oikein edennyt, kappaleet kuulostivat jotenkin aina samanlaisilta. Päätin mennä pianotunneille ja pääsinkin työväenopistoon vapaasäestystunneille. Siellä huomasin miten pienillä muutoksilla soitto helpottui, asioilla joika ei itse vain huomannut. Teorian kanssa alkoi vähitellen ymmärtämään sointuja eikä enää soittaa orjallisesti oppaan mukaan. Soitto alkoi luistamaan ja samoin säveltäminenkin onnistui taas kun sai paljon uusia ideoita.

Tältä pohjalta sanon, että kyllä musiikin opiskelu kannattaa, mikäli vain on intoa siihen. Se missä määrin sitä opiskelee on jokaisen oma asia. Ei kaikkien tarvitse Sibikseen mennä jotta voivat musiikkia tehdä.

- työväenopistomuusikko

#20 kirjoitettu 09.03.2006 20:03

Olen itselläni huomannut joskus tuolla yllä mainittua liikaa teoriointia, nimenomaan siihen suuntaan ettei ole tyytyväinen mihinkään kun mikään ei ole riittävän omaperäistä. Erityisen paha tämä on jos yritän jotain klassista säveltää, kun välittömästi tulee sellainen fiilis että "tämä oli ihan suoraan sieltä" ja "tämä on liian kulunut" jne..

Mutta toisaalta kyllä siitä on hyvät puolet että pystyy kasaamaan edes jonkinlaisia sointukulkuja heittämällä, tietää mikä toimii kivasti missäkin, ja pystyy kirjoittamaan melodioita jotka kulkevat hassusti sävellajista toiseen. Ei mikään oikeastaan sellaista mitä ei voisi tehdä kokemuksella, mutta ei se teoriatuntemus haittaa.

Mitä taasen tulee itse soitannan opiskeluun, niin sanoisin että arvokkainta mitä olen oppinut on harjoittelu.. nääs, kun soittaa tarpeeksi tosissaan, niin on pakko opetella harjoittelemaan tarkoituksenhakuisesti, ja hyvä opettaja on korvaamaton lähde harjoitteluohjeita ja vinkkejä. En sanoisi että tähän tarvitsee välttämättä musiikkiopistoa, kun on minullakin ollut musiikkiopiston ulkopuolinen (erittäin pätevä) opettaja (joskin musiikkiopiston kautta).

Ensisijaisesti sanoisin että:

1) Teoria on kohtuullisen hyödyllistä, mutta sitä voi aivan hyvin opiskella itsekin jos haluaa.

2) Jos haluaa oppia todella hyväksi jonkin instrumentin soittamisessa, haluaa mahdollisimman hyvän opettajan, ja säännölliset viikottaiset soittotunnit. Sitten jossain vaiheessa tulee sekin vaihe (toivottavasti) kun oma opettaja kertoo että "nyt sinä tarvitset paremman opettajan" (tai no ainakin toisen opettajan), missä vaiheessa voi yleensä päätellä ettei ole ihan kamalan surkea (sitä on joskus vaikea itse tunnistaa).

3) Jos haluaa välttää säännölliset soittotunnit, sanoisin että käy hetkenaikaa soittotunneilla, sitten harjoittelee ahkerasti, ja sitten kun tuntuu taas siltä ettei oikein tiedä mitä seuraavaksi, ottaa taas muutaman soittotunnin, mieluiten samalla opettajalla. Tämä tosin vaatii enemmän itsekuria jos oikeasti haluaa saavuttaa jotain.

Loppuviimein sanoisin että musiikkiopisto parhaimmillaan tarjoaa hyvän opettajan, kannustaa teoriaopintoihin, ja tarjoaa mahdollisuuden musisoida yhdessä muiden ihmisten kanssa, kaikki samassa paketissa. Täytyy nyt tosin varoittaa että opistoissa usein parhaan kohtelun saavat parhaat opiskelijat, mutta niinkai se on kaikkialla.

Edellinen ei välttämättä johda täysinoppineeseen musiikkineroon. Ei minustakaan tullut ammattimuusikkoa vaikka opisto onkin suoritettu, kun oma into loppui kesken. Oma motivoituneisuus (harjoitella, ja harjoitella lisää!) on kuitenkin kaikkein oleellisinta.

#21 kirjoitettu 09.03.2006 21:52

Joo, tämä nyt on jo aika älytön kysymys. Voihan ne taidot hankkia mistä tai millä keinoilla hyvänsä ja silti menestyä. Parhaassa tapauksessa voi jopa menestyä ilman taitoa (esimerkkejä riittää). Varmasti musiikkiopisto tai muu vastaava helpottaa tiettyjen soiton ja ennen kaikkea musiikin teorian perusasioiden oppimista, mutta yhtä hyvin nämä asiat voi oppia muualtakin -- tai tosiaan olla halutessaan jopa oppimatta. Esimerkiksi joku nuotinlukutaito nyt on ihan toisarvoinen juttu, lähinnä kuriositeetti (riippuu tietysti taas kaikesta, mutta eipä mennä siihen). Itsekin säveltelin jotkut mielenkiintoisimmista kappaleista ennen kuin tajusin teoriasta mitään ja nyt jopa välillä vähän harmittaa kun on näin paljon tullut opittua. Toisaalta enemmän teoriaa opittuani olen myös oppinut enemmän keinoja kiertää niitä aina samoina toistuvia kuvioita, joten kai se toimii noinkin päin.

#22 kirjoitettu 09.03.2006 23:55

http://www.mikseri.net...