Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
No ei vaan, tyhmyydet sikseen. Diablon uusin levy on hyvä siinä missä Juha Miedon hiihtotaidot parhaimmilta ajoilta eli täydellinen. Pari kertaa oon ehtiny sen levyn kuuntelemaan ja hienoa tyskentelyä se on ainakin arvostetun Heikki Malmbergin osalta niinkuin aina. Diablo on paras ja parhaaks se myös jää. Siis tämänlaisen musiikin saralta.
Harmitti vähän ku en tilannu ajoissa tätä levyä ennakkoon, ja ne ehti loppua joten piti odottaa neljä päivää ilmestymisen jälkeen.
Tätä thredia jo odottelinkin ja mietein missä tämä viipyy. Kiitos tästä!
Eterniumin sisarpuoli ei mielestäni kestä edes toista kertaa, mistä johtuu varsin nopea väsymys levyn materiaaliin. Ideat ovat vähän loppuneet sitten viime levyn minkä ehkä ymmärtänee kun Eterniumin suosio iski vähän kulman takaa ja uutta levyä piti alkaa kohtalaisen nopealla aikataululla (olosuhteet huomioiden) suunnittelemaan. Onneksi yhtyeessä on se yksi Utriainen
Jonkinasteinen rasitus aiheutuu myös siitä tosiseikasta että levy on limitoitu liikaa ja soundi menee (huonolla tavalla) särölle lähes koko ajan. Pääsin kuulemaan nimikkoraitaa studiossa ennen vokaalien ja basson äänitystä ja silloin kuulosti itseasiassa paremmalta eli kaiketi masteroinnissa on ryssitty. Livenä setti onneksi toiminee kuin junan vessa, sen näkee sitten tuossa parin viikon päästä (jos olen vielä tajuissani kun Diablo aloittaa...)
Niin ja ps. tämä on kirjoitettu alkoholin vaikutuksen alaisena.
Sanoisin että parempi kuin Eternium mutta sitä samahan tämä on aika pitkälti. Eipä juuri herättänyt mitään fiiliksiä, paitsi että Mimic47 the biisi on aika kova. Tai siis se runttausriffi tuo hymyn huulille. Jos bändi alkoi toistaa itseään jo Renaissancella niin ei sitä paljoa voi odottaakaan, jos bändi jaktaa samoilla linjoilla koko loppuelämänsä.
Ja aivan mahtava levy onkin, vaikkakin on erilainen kuin Eternium, jossain mielessä. Soundit on korvia hiveleviä, en ainakaan vielä ole mitään huonon laatuista kohtaa löytänyt. Eterniumilla oli mielestäni muutama hittibiisi, joiden takia ehkä laittaa kyseisen levyn ennemmin soittimeen, kuin Mimicin. Symbol of Eternity, Read My Scars sekä The Preacher ovat aivan mahtavia sekä omaperäisiä, joissa on myös jotenkin erilainen tunnelmakin kuin muissa. En sano kuitenkaan että Mimic47 olisi huonompi kuin edeltäjänsä.
Äh, en tiedä, olen huono arvostelemaan. Ostamisen arvoinen kuitenkin oli.
Hieno levy kyllä. Ei ehkä Eterniumin tasoa kokonaisuutena, mutta tietyt kappaleet ovat jopa parempia kuin Eterniumin huippuhetket, Pokon loistavin bändi tähänmennessä.
Mimicci toistaa paljon eterniumia eikä tuanut juuri yllätyksiä mitä kaikki varmasti oisivat luulleet/halunneet. Mutta en tätä albumia kuitenkaan hautaa vaan pistän komeilemaan kirjahyllyyn Paras biisi varmaan juuri mimic 47
tai damien.