|
Effekt
1473 viestiä
|
#4 kirjoitettu 11.10.2005 20:43
Lähde:
Hilamaa, Heikki & Varjus, Seppo. 2000, Musta syke - funkin, diskon & hiphopin historia. Like.
Hiphop-musiikki
Mustan sykkeen mukaan hiphop musiikin lähtökohtia on kaksi. Henkilö nimeltään Clive Campbell ja Jamaikalla järjestetyt tapahtumat, joita kutsuttiin sound systemeiksi. Nämä ulkoilmatapahtumat olivat köyhän kansan huvia. Ne kiersivät ympäri saarta soittaen amerikkalaista soulia ja reggaeta. Koska sound systemit järjestettiin ulkona, ne vaativat paljon kaiuttimia ja varsinkin bassontoiston piti olla voimakasta.
Tapahtumissa musiikkia soittaneet dj:t ottivat mallia amerikkalaisten radio-dj:den tyylistä puhua musiikin päälle. Joskus dj:t saatoivat jopa huudattaa yleisöä, toistaa kappaleen kertosäkeen sanoja tai kehua taitojaan koko kappaleen ajan. Tätä suunsoittoa alettiin kutsua nimellä toasting. 1970-luvun alussa muutamiat sound systemeiden dj:t myös levyttivät ja nousivat pian saarivaltion suurimmiksi tähdiksi.
Clive Campbell kiersi nuorena näitä sound systemeitä ja ihannoi suuresti suosittuja dj:tä. Vuonna 1967 hän kuitenkin muutti äitinsä perässä New Yorkiin ja Jamaika jäi hänen taakseen.
Koripallossa kunnostautunut Campbell sai Amerikassa lempinimen Hercules hänen ison kokonsa vuoksi. Pian lisänimi muuttui muotoon Kool Herc, jolla hänet tunnetaan paremmin nykypäivänä. Herc innostui uudessa kotiympäristössään Bronxissa uudelleen dj kulttuurista. Hän alkoikin ahkerasti harjoitella kotilevysoittimilla ja esiintyi jo hetken päästä paikallisissa puistoissa. Hercin mielihaluja oli yhdistellä eri kappaleiden eri osia kokonaisuuksi. Varsin funk kappaleiden perkussioiden instrumentaaliväliosat olivat hänen kovassa soitossaan. Hän opetteli toistamaan tällaisia kohtia kahdella levysoittimella.
Koska klubien omistajille oli edullisempaa palkata illaksi dj kun koko orkesteri, oli hyville tiskijukille kysyntää. Näin Herckin pääsi pian soittamaan maksavalle yleisölle. Kahdella levysoittimella työskentely oli aikaa vievää, koska jatkuvasti täytyi etsiä seuraavaa kohtaa ei soitossa olevasta levystä. Näin ollen perinteiselle suunsoitolle ei jäänyt enää juurikaan aikaa. Sen vuoksi Herc päätti palkata kaksi ystäväänsä Coke La Rockin ja Clark Kentin hänen seremoniamestareiksi (master of ceremony, MC). Heidän tähtävänsä oli tanssittaa yleisöä, luoda tunnelmaa ja kehua Herckiä.
Pian useat muutkin Bronxin dj:t alkoivat toimia kuten Herc ja palkata mukaansa mc:itä. Useat näistä uusista tiskijukista antoivat seremoniamestareilleen enemmän vapauksia kun Kool Herc, ja näin heidän tapahtumistaan tuli yleisön silmissä kiinnostavampia. Myös dj:den taidot kehittyivät huimasti yli Hercin kömpelön miksaamisen.
1980-luvun alussa Herc luopuikin lopulta koko levyjen soitosta. Mestari hävisi kuvioista kauppaamaan huumeita, mutta uusi tyyli jäi elämään. Klubeilla levinneen musiikin kutsumanimen alkuperästä on ristiriitaista tietoa, mutta epäillään Hercin nimenneen sen hiphopiksi.
Herckin "oppilaat"
Musta syke väittää, että Kool Hercin merkittävin seuraaja oli Joseph Sadler alias Grandmaster Flash. Nähtyään Hercin konsertin vuonna 1973 hän alkoi itsekin soittaa levyjä. Aluksi Flash sai mainetta lähinnä ystäväporukassa, mutta vähitellen hänen maineensa kiiri ja 1970-luvun lopulla hän vei Bronxin dj kuninkuuden Herciltä.
Flashin suosio perustui hänen dj kulttuuria edistäviin keksintöihinsä. Esimerkiksi hän kehitti itselleen kuulokesyseemin. Herc oli aikaisemmin miksannut kappaleita yhteen sattumakaupalla, mutta Flashin keksintö antoi dj:lle mahdollisuuden etsiä seuraavan levy oikea kohta jo ennen kuin levy tuli kovaäänisistä. Flashin ystävän pikkuveli Theodore Livingstone ehdotti Flashille, että dj:lle tuttua levyjen edestakaisin liikuttelua voisi käyttää instrumenttina. Flash jalostikin tästä toiminnosta niin kutsutun scratchauksen (scratch tarkoittaa raapia), jossa dj liikuttaa vinyyliä levylautasella musiikin tahdissa. Lisäksi Flash toi kulttuuriin mukaan nykyisin jo legendaksi tituleeratun Technicsin SL-1200 levysoittimen, joka on kestävä, ja jossa levyn pyörimisnopeutta voidaan säätää nopeammaksi tai hitaammaksi. Lisäksi tukeakseen rytmejä hän alkoi käyttämään musiikin takana Voxin rumpukoneita.
Toisten dj:den tapaan Flashkin hommasi itselleen MC:itä. Melle Melistä, Kid Creolesta, Cowboysta, Scorpiosta ja Rahiemista muodostuikin legendaarinen Furious Five ryhmä.
Kolmas Bronxin suuri dj nimi oli Kevin Donovan alias Afrika Bambaataa.
Bambaataa yhdisti sulavasti konserteissaan esimerkiksi soulia, calypsoa, rockia, jazzia, afropoppia, discoa, reggaeta, lattaria sekä jopa klassista. Hän oli periaatteessa vain projektinsa päällysmies, ja antoi tilaa avustavalle dj:lleen joka hoiti hänen puolestaan esimerkiksi levyjen miksauksen ja scratchauksen.
Bambaataa perusti Bronxiin legendaarisen Zulu Nation (alkuperäiseltä nimeltään Organiztion) ryhmän, joka oli jengin ja kulttuuriryhmän sekoitus. Zulu Nationin alaan kuului mm tapahtumat, breakdance ryhmiä sekä graffittien maalaus. Bambaatasta teki erikoisen hänen monentyyppistä musiikkia yhdistävä tyylinsä. Lisäksi hän soitti Kraftwerk nimisen orkesterin tyylistä electro poppia, jota ei muiden Bronxin dj:den keikoilla oltu totuttu kuulemaan.
Muiden legendaaristen dj:den tyyliin Bambaatalla oli omat mc:nsä. Näistä historian on jäänyt mm ryhmät Soul Sonic Free, Jazzy 5 ja Cosmic Force.
Breakdance
Breakdancen, tuon hiphoppiin usein yhdistetyn atleettisen tanssityylin alkuperästä on ristiriitaista tietoa. Musta syke ei osaa määrittää faktoin mistä tyyli on syntynyt, mutta kertoo vaihtoehdoiksi mm brasilialaisen itsepuolustuslajin Capoeiran ja 1970-luvun kung fu -elokuvat. Lisäksi 1960-luvun soul-tanssivillityksellä, jitterbug tanssilla sekä robot dancing tyylillä tiedetään olleen vaikutukset breakdanceen. Ristiriidat johtuvat luultavasti siitä, että breakdance levisi tanssijalta tanssijalle eikä esimerkiksi television kautta. Näin ollen käsitykset tyylien alkuperästä saattoivat helposti vaihdella tanssijasta riippuen. Joka tapauksessa 1970-luvulla breakdancea alettiin harjoittaa Bronxin dj:den konserteissa ja näin ollen se nivoutui yhdeksi hiphopin "neljästä elementistä". Muina "elementtinä" on pidetty yleisesti graffitteja, dj:tä ja mc:tä.
Graffitit
Luin joskus Monster nimisen kirjan, joka kertoi eräästä Crips nimisen pahamaineisen jengin jäsenestä. Hän kertoi kirjassa graffittien syntyneen 1960-luvulla kun jengin jäsenet halusivat levittää nimeään kirjoittamalla sen seiniin ympäri kaupunkia. Myös Musta syke kertoo graffitti taiteen syntyneen 1960-luvun lopulla. Vaikka se kehittyi täysin itsenäisesti, on graffitit usein laskettu osaksi hiphop kulttuuria.
Se erosi aikaisemmista seinätaiteesta siinä, että sillä ei ollut selkeää sanomaa. Seinässä luki vain usein kirjoittajan, eli "writerin" nimi. Alkuperäisen nimikirjoitukset eli "tagit" näyttivätkin usein vain vandalismilta taiteen sijaan. Koska writerit alkoivat pian kilpailla toistensa kanssa, graffitit tulivat hienommiksi. Mitä näkyvämmällä paikalla ja mitä hienompi tagi oli, sitä enemmän kunnioitusta kirjoittaja sai.
Tagien abstraktisuuden mukana kirjoitusasu kasvoi, ja pian katukuvassa näkyi jo isoja ja värikkäitä graffitteja. Koska näkyvyys oli kunnioituksen kannalta tärkeää, olivat erityisen suosittuja paikkoja graffiteilla metrovaunut ja junat, koska ne liikkuivat ympäri kaupunkia levittäen writerin nimeä. Koska graffittien maalauksessa alettiin tarvita useampaa taiteilijaa, sekä esimerkiksi vahteja vartioiden varalta, maalarit alkoivat perustaa ryhmiä.
Hiphop musiikin suosion myötä myös graffittien arvostus kasvoi. Se pääsi osalliseksi muutamiin elokuviin, kuten Wild style ja Beat street.
Kadulta vinyylille
Ensimmäinen levytys
Musta syke kertoo hiphopin ensimmäisen levyn synnyntymisen olleen pitkälti Sylvia Robinson nimisen naisen ansiota. Noin viisi vuotta hiphopin elettyä kaduilla ja klubeilla siitä oli kehittynyt äänityskelpoista.
Sylvia Robinson oli kokenut musiikin ammattilainen. Hän oli levyttänyt vuosina 1950-1970 muutamia isoja soul hittejä ja hänellä oli selkeä kokemus musiikkibisneksestä. Miehensä Joe Robinsonin kanssa Sylviä oli perustanut muutamia levy-yhtiöitä, joiden kautta hän oli julkaissut lähinnä soulia. Diskohuuman tultua heidän yhtiönsä levyt möivät vähemmän ja vähemmän ja Sylvia ymmärsi, että oli aika keksiä jotain uutta. Robinsonien lapset olivat oppineet kuuntelemaan hiphop dj:den nauhoja ja heidän kauttaan Sylvia sai kosketuksen tähän uuteen musiikkityyliin. Pariskunta joutui luopumaan vanhasta yhtiöstään, mutta perustivat tilalle Sugar hill nimisen uuden levy-yhtiön.
Tuohon aikaan Bronx, ja sen kolme suurta dj nimeä, olivat vieläkin hiphopin keskus. Tästä huolimatta Sylvia lähti tutustumaan Henry "Big Bang Hank" Jacksoniin, jonka tiesi olleen varhaisen hiphop -klubin ovimies. Robinson epäili, että Hankille oli kasvanut vankka kokemus hiphopista juuri portieerin ammattinsa ja muutaman rapryhmän managerin hommista.
Sylvian ja Hankin tapaamisesta liikkuu useita eri tarinoita. Musta syke kertoo tapahtumasta, että Sylvia löysi Hankin newyerseylaisesta pizzeriasta työskentelemästä. Pyydettyään Hankin ulos juttelemaan kaksikko törmäsi Guy O'Brianiin. Hän tunsi Hankin entuudestaan ja kuultuaan Sylvian suunnitelmista, hän halusi olla mukana projektissa. Sylvia pyysi Guyta ja Hankkia rappaamaan hänelle ja juuri silä hetkellä paikalle asteli Michael Wright, joka intoutui mukaan esittämään kykyjään. Näin kolmikosta muodostui Sugar Hill Gang.
Studiolla Sylvia keksi nauhoitukseen toimivan konseptin. Hän kutsui paikalle vanhoja studiomuusikko ystäviään. He lainasivat Chic orkesterin listahittiä "Good Times" soittamalla kappaleen pohjaa ja kolmikko rappasi musiikin päälle. Hankilla oli ongelmia keksiä omia testejään. Hän osasi kyllä matkia kuulemiaan mc:itä ulosannissaan, mutta lyriikoita hän ei ollut ikinä kirjoittanut. Niinpä hänen ystävänsä Grandmaster Cazz lupautui kirjoittamaan Hankin osuuden kappaleesta. Cazzin harmiksi lopullisesta levystä jäi maininta hänen panoksestaan kokonaan pois.
Näin Mustan sykkeen mukaan syntyi ensimmäinen virallinen hiphop äänite "Sugar Hill Gang - Rapper's Delight". Se nousi R&B-listan neljänneksi ja jenkkilistan tilalle 36. Pian kappale julkaistiin myös ympäri maailmaa ja se keräsi huomiota musiikkialan lehdissä isoin otsikoin. Loppujen lopuksi siitä tuli yksi maailman myydyimmistä 12-tuuman singleistä. Yksikään mustan musiikin genre ei ole saanut yhtä nopeasti tulta alleen.
Seuraajat
Rapper's Delightin ilmestyttyä Musta syke keroo Bronxin hiphop piirien raivostuneen. Olihan hiphop alkujaan Bronxista ja sen vuoksi sielläpäin koettiin loukkauksena, että ensimmäinen levy ei ollut paikallisten muusikoiden tekemä. Sugar Hill Gang herätti ristiriitaisia tunteita Flashin kaltaisissa paikallisissa tähdissä, ja Rapper's Delightia kritisoitiin yleisön huijauksena. Bronxilaisten mielestä se ei ollut aitoa hiphoppia, koska siitä ei yhdistelty eri kappaleiden osia. Ehkä he eivät ymmärtäneet, että tämä ensimmäinen levy avasi ovet tuleville julkaisuillekin.
Sylvia Robinsonin kaltainen vanha musiikkibisneksen veteraali ja soul tähti Bobby Robinson uskoi myöskin hiphoppiin alusta lähtien. Hän oli julkaissut doo wop musiikkia aikanaan, ja koska sekin oli hiphopin tapaan teinien suosimaa katumusiikkia, Robinson uskoi ymmätävänsä uutta rytmimusiikkia.
Bobby Robinson kiinnitti Mustan sykkeen mukaan aluksi Enjoy levymerkilleen bronxilaisen ryhmän Funky Four Plus One. Ryhmään kuului myös yksi ensimmäisistä nais-mc:istä, Sha Rock. Seuraavaksi Robinson onnistui kiinnittämään talliinsa Bronxin suurimman nimen, Grandmaster Flashin. Sopimus syntyi helposti eräällä Flashin keikalla ja pian ulos saatiinkin Grandmaster Flash & Furios Fiven ensisingle "Superrappin".
Bobby Robinson ei ollut taitava markkinamies. Hänellä ei ollut suhteita radioon eikä juuri muuhunkaan mediaan. Levyjen levitys toimi oikeastaan suoraan kauppiaille viemällä ja tämä hidasti suuresti sanan kulkemista. Funky Fourin ja Furious Fiven levyistä ei tullut hittejä. Pikkuhiljaa puskaradion voimistuessa ne saivat kyllä ansaitsemaansa mainetta, mutta Rapper's Delightin kaltainen hyökyaalto jäi uupumaan. Grandmaster Flash kyllästyikin Enjoyhin nopeasti. Bobby Robinson ei pärjännyt hiphop -bisneksessä ja artisti artistin perään siirtyi häneltä Sugar Hillille. Lopulta Robinson myi Enjoyn ja perusti levykaupan. Hän uskoi hiphopin olleen nopea trendi ja epäili sen häipyvän pikaisesti.
Pikkuhiljaa hiphop levyjä alkoi tulla ulos niin pieniltä kuin isoilta levy-yhtöiltä. Whinley Records julkaisi Afrika Baambaataan Cosmic Forcen ja Soul Sonic Forcen albumeja 1980, jonka jälkeen Bronxin kolmesta suuresta dj nimestä ainoastaan Kool Herc oli ilman julkaisua. Jazzissa ja funkissa kunnostautunut legendaarinen levy-yhtiö Mercury allekirjoitti sopimuksen Kurtis Blow nimisen rapparin kanssa. Hänen levynsä "Breaks" nousi kotimaan lisäksi myös esimerkiksi Englannin singlelistalle. Tämä todisti, että hiphopin ainoa kuulijakunta ei suinkaan ollut USAn slummien mustat.
Tiedostavaa hiphoppia
Sylvia Robinson ymmärsi pian, että hiphopin täytyy muuttua sen hilpeästä klubi-imagosta johonkin suuntaan pian, tai kuulijakunta kyllästyy. Niinpä hän vuonna 1982 Mustan sykkeen mukaan löysi muusikkoystävänsä Duke Boteen rakentamasta kappaleesta "Message" tien. Bailaamisen sijasta Message kertoi slummien köyhyydestä ja kurjista oloista. Teksti oli realistista ja Sylvia uskoi sen olevan juuri sitä, mitä hiphop kaipasi. Hän halusi Flashin ryhmän esittävän kappaleen. Valitettavasti Furious Five ei ollut innostunut asiasta. Kappale vaati eri rappaus tekniikkaa kun aikaisempi bilerap. Loppujen lopuksi Melle Mel suostui opettelemaan ja esittämään kappaleen. Tystäessään kappaletta loppuun Melle Mel ja Duke Bootee päättivät käyttää orgaanisen taustan sijasta syntetisoijia ja rumpukoneita, ja loivat näin aivan uuden soundimaailman hiphoppiin. Lopulta Message nousi R&B listan neljänneksi, mutta ei onnistunut kohoamaan juurikaan pop-listalla. Kriitikot kuitenkin ylistivät kappaletta ja useat musiikkilehdet äänestivät sen vuoden parhaaksi kappaleeksi. Message ennakoi 1980-luvun lopun poliittista rappia ja oli iso suunnan näyttäjä hiphopin alkutaipaleella.
|
Ladataan
