Mikseri.net

#2 kirjoitettu 23.09.2005 15:13

Tässä oma tämänhetkinen mielipiteeni parhaista elokuvista eri vuosikymmenillä:

1920-luvun paras elokuva on: Fritz Lang - Metropolis

Hieno teos kertakaikkiaan. Tykkään tälläisistä skifistisitä jutuista ja tässä homma vain tuo 20-luvun näyttely tyyli toimi hienosti jopa tehokeinona.

1930-luvun paras elokuva on: Charlie Chaplin - Nykyaika

Upeaa jatkoa tuolle Metropolikselle. Tässä tartutaan huumorilla vakvaan aiheeseen sitä vakavuutta unohtamatta. Chaplin osoitti neroutensa tällä hienosti. Aikaansa edellä.

1940-luvun paras elokuva on: Charlie Chaplin - Diktaattori

Kuin edellisessäkin tässäkin on tatuttu huumorilla, mutta vakavasti tärkeään aiheeseen. Chaplin osoitti todellisen täydellisen neroutensa viimeistään tällä elokuvalla. Aivan käsittämättömän hieno elokuva.

1950-luvun paras elokuva on: Akira Kurosawa - 7 Samuraita

50-luku oli itselleni paha. Kvain joen sillat sun muut jan klassikot eivät pääsääntöisesti nappaa. Hitchcockilla oli pari hyvää pätkää kilpailemaan tämän mestariteoksen kanssa, mutta kyllä tällä vuosikymmenellä palkinto meni aasian suuntaan. Elokuva on 50-lukulaisen klassinen ja toimii omassa "perinteisessä tyylissään", josta en niin itsessään välitä, erinomaisen hyvin.

1960-luvun paras elokuva on: Stanley Kubrick - Avaruusseikkailu 2001

Tämä elokuva vain on niin saatnan hyvä. Aikaa. Fiilistä. Ajateltavaa. Mahtavana elokuvahistorian klassikkona itse nostaisin elokuvasta esiin sen kohdan kun isä puhuu tyttärelleen näköpuhelimen välityksellä. Nerokasta.

1970-luvun paras elokuva on: Stanley Kubrick - Kellopeli appelsiini

Maailman paras elokuva. Tämä pysäytti minut. Tässä on kaikki. Syvällistä kuvausta niin monesta aiheesta, että tässä eivät rivit riittäisi. Uskomatonta kertakaikkiaan. Samaistetaan katsojat todelliseen hirviöön. Syvä kumarrus.

1980-luvun paras elokuva on: Ridley Scott - Blade Runner

Tunnellma. Jos missään on tunnelma, niin tässä. Kaiken aivojumppien ja pohdiskelun päällä. Hienoa. Mahtavaa.

1990-luvun paras elokuva on: David Fincher - Fight Club

Elokuvassa tärkeintä on ajatus. Tässä on myös hieno toteutus. 1990-luvun moderni tyyli, josta en koskaan oppinut pitämään kääntyikin tässä vahvuudeksi joka ikäänkuin alleviivasi elokuvan sanomaa. Hienoa ihmistuntemusta ja ajatusta lapiokaupalla.

2000-luvun paras elokuva on: Lars von Trier - Dogville

Täydellisen pysäyttävä elokuva. Jos taideelokuva on kirosana, niin tämän elokuvan kohdalla on syytä sanoa, että PERKELE Trier! Sinä olet 2000-luvun Kubrick. Leffan lopetus oli niin mykistävä, että istuin 10 minuuttia paikallani täysin jähmettynää liikutuksesta. Saatana kun sanat eivät riitä kuvaamaan sitä älyllsitä myllerrystä ja visuaalista lumoa jonka tämä mahtava pätkä sai aikaan. Pääni hipoo maata kun kumarran tälle produktiolle.

#3 kirjoitettu 23.09.2005 15:41

1960-luku:
Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb
Stanley Kubrick

1970-luku:
A Clockwork Orange
Stanley Kubrick

1980-luku:
The Shining
Stanley Kubrick

1990-luku:
American Beauty
Sam Mendes

2000-luku:
Vaikea sanoa vielä, mutta tällä hetkellä kallistuisin ehkä seuraavaan.
Mysterious Skin
Gregg Araki
(Vaikkakin tuo Von Trierin Dogvillekin on aika hyvä ehdokas tälle paikalle)

#4 kirjoitettu 23.09.2005 16:01

Ei elukvan välttämättä kuulu kestää aikaa mutta spede leffat ja monty pyhtonit on huunorina ajattomia
Sitten on fear and loathing in las vegas
ja kaurismäkien parhaita elokuvia luulen tykkäileväni myös kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä
kuten myös sergie leonen italowesternejä, parhaana hyvät, pahat ja rumat

#5 kirjoitettu 23.09.2005 19:29

Kuitenkin unohtuu vaikka ja mitä, mutta pannaan nyt jotain luetteloa. Rinnastusten yksinkertaistamiseksi ja vertailun edes jonkinasteiseksi mahdollistamiseksi listassani on amerikkalaisia populaarielokuvia.

40-luku : Citizen Kane
Ted Turnerin myötä edelleen ajankohtainen kuvaus vallan rappeuttavasta vaikutuksesta.

50-luku : Takaikkuna
Hitchcockin hallitseman 50-luvun teoksista omasta mielestäni paras. Ehkä juuri teatterimaisen niukat tapahtumapaikat toimivat tässä hyvin. Jännitystä, vauhtia ja vaaratilanteita, vaikka päähenkilö on pyörätuolissa, eikä poistu asunnostaan.

60-luku : Avaruusseikkailu 2001
Kaveri tekee 60-luvulla erikoistehosteet, jotka vielä tänäkin päivänä jaksaa puhuttaa joitain piirejä siitä, kuinka Kubrick olisi lavastanut kuulennot. Elokuvan loppupuolen trippailu on eittämättä tylsä, vanhentunut ja kökkö, mutta tosi 60-lukulainen.

70-luku : Kummisetä
60-luku oli Kubrickin ja 70-luku Coppolan. Sinänsä muuten jännä, että 1971 ilmestynyt Kellpeliappelsiini on tosi 60-lukulainen ja 1972 ilmestynyt Kummisetä taas 70-lukulainen.
Kummisedän (Ilmestyskirja nytin sijaan) valitsin tähän siksi, että kioskikirjallisuuden viihderomaanista on väännetty vahva ja voimakas elokuva. Kun usein käy toisin päin. Temaattisesti Pacinon turha taistelu tuulimyllyjä vastaan on kiehtova.

80-luku : Rambo II
Reaganismin vahvin ase. Pitäähän Vietnamin sotakin mennä voittamaan jälkijättöisesti.

90-luku : Uhrilampaat
Olipas nyt paha valita tämän ja Seitsemän välillä. Temaattisesti sarjamurhaajat oli kuitenkin yksi 90-luvun juttu. Ehkä niissä tiivistyi se pelon maantiede, joka kylmän sodan jälkeen sai kasvoikseen ilkeän idän sijaan tunnistamattoman uhkan naapurustossa. 80-luvun nuorisokauhuleffat tasoittivat toki tietä Lectereille ja John Doeille. Nuorison sijaan kohderyhmä oli näillä elokuvilla erittäin laaja.

00-luku : Charlien enkelit II - Kurvit suoriksi
Tulkitsen tämän nyt vuosikymmenen puolivälistä, joka on turhan aikaista, mutta tässä elokuvassa on onnistuttu tiivistämään sanan "viihde" merkitys, juuri kuten viihde halutaan käsittää, kun se irroitetaan kaikesta angstista ja pahasta olosta, joka ympäröivää yhteiskuntaa aina riivaa. Viihteellisyyden korostamiseksi tietenkin hittielokuvan samaa kaavaa toistava jatko-osa. Cameronin peppu on ihana.

#6 kirjoitettu 23.09.2005 21:02

Noista yllä olevista paskoista olisin halunnut nähdä vain tämän:
Haava
Leffan lopetus oli niin mykistävä, että istuin 10 minuuttia paikallani täysin jähmettynää liikutuksesta.

#7 kirjoitettu 23.09.2005 21:30

Tonkku kirjoitti:
Jätkä on taas niin vitun päissään että kirjaimet on ihan eri järjestyksessä näppiksissä tällä hetkellä?
JM:hän vain kirjoitti Haavan ketjuun kielellä, jota Haava osaa.

#8 kirjoitettu 24.09.2005 00:59

Tonkku kirjoitti:
JM kirjoitti:
Ei elukvan välttämättä kuulu kestää aikaa mutta spede leffat ja monty pyhtonit on huunorina ajattomia
Sitten on fear and loathing in las vegas
ja kaurismäkien parhaita elokuvia luulen tykkäileväni myös kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä
kuten myös sergie leonen italowesternejä, parhaana hyvät, pahat ja rumat


Jätkä on taas niin vitun päissään että kirjaimet on ihan eri järjestyksessä näppiksissä tällä hetkellä?


Siis näppi oli ja nyt kävi katastrofi, kea sammuin ja nyt heräsin pääkipu on ja juon vähän viskin jämiä ja pullojen pohjia.

Tonkku, pitäskö lähtee torille syömään hampurilainen ja hakee joku nais seuralainen?

#9 kirjoitettu 24.09.2005 01:00

Stocco kirjoitti:
Tonkku kirjoitti:
Jätkä on taas niin vitun päissään että kirjaimet on ihan eri järjestyksessä näppiksissä tällä hetkellä?
JM:hän vain kirjoitti Haavan ketjuun kielellä, jota Haava osaa.


Pitäähän jonkun nyt kerranki vähän bhaavaaki aajatella

#10 kirjoitettu 24.09.2005 14:38

Kauan olen miettinyt mitä tähänkin vastaisi ja siihen tulokseen pääsin, etten kykene valitsemaan joka vuosikymmeneltä parasta elokuvaa.

Siitä lähdetään, että Clockwork Orange (tai moni muu "taiteellinen" elokuva) ja Zombie Flesh Eaters (tai moni muu tissejä, splatteria ja kauhua sisältävä elokuva) ovat samalla viivalla. Toinen on välillä parempi, kuin toinen. Ja hitto! 80-luvullakin on niin monia aivan käsittämättömän kovia elokuvia, etten mitenkään voi valita niistä parasta. Yhtä innokkaasti katsoisin niin Footloosen kuin Screwballsinkin. Ja 30-luvulta on mahdotonta valita mitään jo senkin takia, että Frankenstein ja Bride of Frankenstein ovat vähintäänkin yhtä hyviä elokuvia keskenään.

#11 kirjoitettu 25.09.2005 15:36

Stocco kirjoitti:

"Leffan lopetus oli niin mykistävä, että istuin 10 minuuttia paikallani täysin jähmettynää liikutuksesta."


Hmm.. Tuo liikutus ei kyllä ole oikea sana. Aivoni kävivät vain ylikierroksilla. Mahtavia henkilöhahmoja ja loogisia ennenkaikkea. Trier on nero. Päähenkilön hahmo oli käsittämättömän hieno siinä missä koko Dogvillen kylä. Ei oikeasti voi kirjoittaa niin hyvää tavaraa kuin tuo Trier.

#12 kirjoitettu 25.09.2005 16:20

Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

"Leffan lopetus oli niin mykistävä, että istuin 10 minuuttia paikallani täysin jähmettynää liikutuksesta."


Hmm.. Tuo liikutus ei kyllä ole oikea sana. Aivoni kävivät vain ylikierroksilla. Mahtavia henkilöhahmoja ja loogisia ennenkaikkea. Trier on nero. Päähenkilön hahmo oli käsittämättömän hieno siinä missä koko Dogvillen kylä. Ei oikeasti voi kirjoittaa niin hyvää tavaraa kuin tuo Trier.


Yritin katsoa ja nauttia siitä. En voinut. Oli parempaakin tekemistä. Sama efekti muuten tapahtui sen Mika Kaurismäen Mad Max -kloonin kanssa.

Elikäs sinänsä oli kyllä pettymys tuo Dogville. Idea kutkutti mieltä ja kovasti halusin nähdä sen. Kyllä se vaan niin on, että pitäisi keskittyä katsomaan huonosti tunnettuja 80-luvun toimintaelokuvia ja yllättyä posiitiivisesti elokuvan viihdyttävyydestä. Tai jos elokuva olisikin paska, niin eipähän ainakaan olisi ollut liian suuria odotuksia siitä. Näin voittaa aina.

#13 kirjoitettu 25.09.2005 16:27

Airola kirjoitti:

Yritin katsoa ja nauttia siitä. En voinut. Oli parempaakin tekemistä.


Parempaa tekemistä kuin nauttia vai kotsoa sitä?

Kyllä se vaan niin on, että pitäisi keskittyä katsomaan huonosti tunnettuja 80-luvun toimintaelokuvia ja yllättyä posiitiivisesti elokuvan viihdyttävyydestä. Tai jos elokuva olisikin paska, niin eipähän ainakaan olisi ollut liian suuria odotuksia siitä. Näin voittaa aina.


Itselläni taas käy lähes poikkeuksetta niin, että petys siihen, että elokuva on yleensä vielä paskempi kuin ne jo alta riman menevät odotukset. Eli 80-luvun toiminta leffojen kanssa itse kyllä petyn aina.

#14 kirjoitettu 25.09.2005 20:31

Haava kirjoitti:
Hmm.. Tuo liikutus ei kyllä ole oikea sana.
Aivan kuten oletinkin. Psykiatri Pschiozzo on tehnyt jälleen täsmällisen diagnoosin.

#15 kirjoitettu 25.09.2005 22:24

Haava kirjoitti:
Parempaa tekemistä kuin nauttia vai kotsoa sitä?


Parempaa tekemistä kuin katsoa sitä, sillä se katsomisesta nauttiminen ei onnistunut.

#16 kirjoitettu 26.09.2005 08:31

Rojola kirjoitti:

kuvitellaanpa vaikka The Exterminator -elokuvaa, minkälaisia odotuksia se herättää sinussa nyt?


Kysymyksessä tuntuisi olevan jou yksiulotteinen toiminta pätkä, jossa on paljon hyviä ja pahoja ihmisiä. Älä pelkää. En aio katsoa.

ultimate nautinto voi lähtä hyvyyden sijasta myös paskuudesta.


Plan 9 from outer space on mahtava. Nauroin kippurassa milkein koko leffan ajan.

#17 kirjoitettu 26.09.2005 17:01

Oma listani...

1930-luku: King Kong
Kovaa efektityöskentelyä aikaisekseen. Loi hienosti pohjaa seikkailu- ja miksei myös toimintaelokuvillekin. Klassisen yksinkertainen perusjuoni ja iso apina. Bueno.

1940-luku: Citizen Kane
Ohjaus, kuvaus ja näyttelijätyö vertaansa vailla. Tästä lähtien elokuvat tehtiin tosissaan ja ammattitaitoa vaalien.

1950-luku: Tuntematon Sotilas
Lämminhenkinen toverikertomus suoraselkäisistä korpisotureistamme. Paljon hienoa dialogia ja niin vituilleen vedetty ääniraita, että tätä elokuvaa on pakko rakastaa, vaikka vain sinivalkoisin silmin. Ei sovi unohtaa Rokkaa.

1960-luku: Hyvät, Pahat ja Rumat
Aivan käsittämättömän hienoa kameratyötä ja karisman uuttamista päähenkilöistä. Jatkuvaa visuaalista ja musiikillista neroutta. Tarina upeasti rakennettu ja lopussa kiitos seisoo.

1970-luku: Ilmestyskirja Nyt
Siinä missä muut Vietnam-elokuvat ovat vain raapaisseet tuon sodan pintaa, tämä teos iskee suoraan viidakon sydämeen. Mainio sotaelokuva, joka jatkuvasti saa unohtamaan, että kyseessä on totta tosiaan sotaelokuva. Tarinankerronta on erinomaista ja onnistuu pitämään kaikki vaihtoehdot aivoimena koko elokuvan ajan.

1980-luku: Full Metal Jacket
Sotaelokuvista se paras. Lohduttomuutta, kauhua ja muutama räkäinen jätkä tekemässä maailmasta pahemman paikan. Näyttelijöiden henkinen kasvu/romahtaminen elokuvan edetessä ja elokuvahistorian vittumaisin kersantti. Gomer Pylen WC-kohtaus jotain niin hienoa ja jännitteellistä, että herkäksi vetää.

1990-luku: Rita Hayworth - avain pakoon
Lempielokuvani. Huutavan vääryyden riemuvoitto ja kohtuuton helpotus. Tarina kivikovasta ystävyydesta, selviytymisestä ja ajan hiipumisesta pois. Tämän elokuvan jälkeen tulee aina niin mahdottoman hyvä olo, että tekee mieli mennä pitkäkseen nauttimaan elämästä. Kaikki voi johtua siitä minimalistisesta pianomusiikista, joka osataan laittaa aina oikeaan kohtaan.

2000-luku: Taru Sormusten Herrasta - Sormuksen Ritarit
Tarunhohtoisen trilogian paras osa ja tämän vuosituhannen toistaiseksi paras elokuva. Ei korosta liikaa efektejä, eikä vedä juurikaan mitään yli. Miellyttävä tuttujen hahmojen esittely ja matkan laukaiseminen liikkeelle. Ilo ja nautinto käännetään pikkuhiljaa vastuuksi ja kärsimykseksi, ja kaikki näyttää yht'äkkiä niin epätoivoiselta. Morian kaivokset jotain hienompaa kuin mihin mielikuvitus pystyi, kun kirjasta ammensin, ja Gandalfin poismenoakin surin, vaikken kuitenkaan kirjan verran, koska tiesin nyt paremmin...

#18 kirjoitettu 27.09.2005 09:16

1930: Charlie Chaplin - Nykyaika
1940: Charlie Chaplin - Diktaattori
1950: Tuntematon Sotilas
1960: Hyvät, Pahat ja Rumat
1970: Star wars - New hope
1980: Indiana Jones - Kadonneen aarteen metsästys
1990: Termonator 2
2000: Taru Sormusten Herrasta

#19 kirjoitettu 27.09.2005 12:22

40-luku Diktaattori

50-luku ?

60 -luku ?

70 -luku ?

80 -luku Mad Max! (?)

90 -luku Forrest Gump

00 -luku Big Fish





Ei kertakaikkiaan tullut oikein mitään elokuvia mieleen miltään vuosikymmeneltä. Forrest Gump ja Big Fish on molemmat loistavia ja muistaakseni tuo Chaplininkin elokuva oli erinomainen. Hetkeen en sitä ole nähnyt.

#20 kirjoitettu 27.09.2005 18:04

Rojola kirjoitti:

juuri 50 ja 80-luvut ovat mielestäni hyvin onnistuneita aikakausia roskaelokuvien saralla. 80-luku kyllä uppoaa paremmin.


Minusta taas 80-luvun roska on aivan liian "itsetietoista" omasta asemastaan, jotta se minuun kolahtaisi niin hyvin kuin esim. herra Woodin tuotanto.

#21 kirjoitettu 27.09.2005 19:38

1920 - Nosferatu
1930 - Marxin veljesten Duck Soup
1940 - Köysi
1950 - Rio Bravo
1960 - Hyvät, Pahat ja Rumat/Kellopeliappelsiini
1970 - Kauriinmetsästäjä/Kova Kuin Kivi/Syvä Joki
1980 - Full Metal Jacket
1990 - Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa/Fight Club/Snatch - Hävyttömät
2000 - Spun/Lentäjä

Elokuvissa pitää olla isoja nimiä, niin ne tulevat ihmisten tietoisuuteen. Hyvin usein "isot nimet" ovat kovia tekijöitä, joiden paskimmatkin suoritukset ovat täyttä laatua.

60- ja 70-luvuilla elettiin murroksen aikaa ja alettiin tehdä jotenkin kiinnostavampia leffoja. 80-luku oli lähes täyttä sontaa, mutta 90-luku taas toi laadun takaisin.

#22 kirjoitettu 27.09.2005 19:46

Haava kirjoitti:
Minusta taas 80-luvun roska on aivan liian "itsetietoista" omasta asemastaan, jotta se minuun kolahtaisi niin hyvin kuin esim. herra Woodin tuotanto.


Makuasioita, mutta omasta mielstäni Plan 9 from Outer Space ei onnistunut naurattamaan koko leffan ajan (esimerkiksi huonolle näyttelylle ja huonolle dialogille ei jaksanut enään luppua päin nauraa), kun taas Jackie Chanin vuonna 1983 valmistunut roskaleffa "Armour of God - Jumalten Aseet" oli alusta loppuun täyttä rautaa, tai pitäisi varmaan sanoa täyttä kobolttia, kuten elokuvan suomenkielinen tagline "koboltin kovaa toimintaa" kuuluu.

#23 kirjoitettu 27.09.2005 21:35

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Makuasioita


Niinhän ne ovat. Itseäni taas jaksaa innostaa Plan ninessä, se kuinka se woodin aito innotus ja yritys näkyy oikeis loppuun saakka. Jumalauta kun niistä leffosta näkee joka kuvalta, kuinka se äijä itse uskoo niihin. Se on sellainen tunne johon en osannut kyllästyä, vaikka katsoin Bride of a mosterin ja Plan 9 putkeen.

#24 kirjoitettu 27.09.2005 21:49

Haava kirjoitti:
Niinhän ne ovat. Itseäni taas jaksaa innostaa Plan ninessä, se kuinka se woodin aito innotus ja yritys näkyy oikeis loppuun saakka. Jumalauta kun niistä leffosta näkee joka kuvalta, kuinka se äijä itse uskoo niihin. Se on sellainen tunne johon en osannut kyllästyä, vaikka katsoin Bride of a mosterin ja Plan 9 putkeen.


Hienointa elokuvassa on se, kuinka huomaamattomasti kaikki ne ennen elokuvaa kuvatut kohtaukset, joissa oli bela lugosi, on saatu yhdistettyä muuhun elokuvaan.

#25 kirjoitettu 27.09.2005 21:55

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Hienointa elokuvassa on se, kuinka huomaamattomasti kaikki ne ennen elokuvaa kuvatut kohtaukset, joissa oli bela lugosi, on saatu yhdistettyä muuhun elokuvaan.


Jeps. Kaksi kertaa katsottuani leffan en ollut vielä tajunnut, että se heppu joka pitää sitä viittaa naaman edessä on se sama henkilö, joka tuoksuttaa kukkasta.

#26 kirjoitettu 27.09.2005 22:01

Haava kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Makuasioita


Niinhän ne ovat. Itseäni taas jaksaa innostaa Plan ninessä, se kuinka se woodin aito innotus ja yritys näkyy oikeis loppuun saakka. Jumalauta kun niistä leffosta näkee joka kuvalta, kuinka se äijä itse uskoo niihin. Se on sellainen tunne johon en osannut kyllästyä, vaikka katsoin Bride of a mosterin ja Plan 9 putkeen.


Hienosti sanottu, juuri tuo Woodin omapäinen innostuneisuus paistaa kyllä läpi tuon leffan (Plan 9:n) meiningistä. Äijä uskoo itseensä, vaikka tekee niin metsään menevää hommaa. Sisukasta!

odkid muokkasi viestiä 22:08 27.09.2005

Vielä yksi hauska yksityiskohta pitää mainita leffan videojulkaisusta: krediiteissä sanotaan: "Almost starring Bela Lugosi".

Tästä lisää hauskaa triviaa leffasta.

#27 kirjoitettu 27.09.2005 22:05

Rojola kirjoitti:
tom mason esitti bela lugosin hahmoa lopun elokuvaa kun lugosi kuoli pian kuvausten alettua.


Ja sehän tuossa elokuvassa oli toteutettu harvinaisen huomaamattomasti.

#28 kirjoitettu 27.09.2005 22:06

Rojola kirjoitti:

itseasiassa se ei ole sama henkilö.


Sain tämän kyllä selville siinä hytäkässä kun minulle kerrottiin, että ne olivat olevinaan sama henkilö siinä leffassa. Sen tajuaminen ilman ulkopuolista selittäjää olisi kyllä ollut melkoisen vaikeaa.

#29 kirjoitettu 27.09.2005 22:14

Rojola kirjoitti:
tästä tuli mieleen The Crow jossa oli Brandon Lee, itse en muista elokuvasta mitään mutta mites siinä muuten hoidettiin pääosan esittäjän poismeno kesken kuvausten?


Muistaaksen siinäkin oli käytetty sijaisnäyttelijää, tosin onnsituneemmin kun plan ninessä.

Kuolleet Kekkoset muokkasi viestiä 22:30 27.09.2005

The following scenes were completed after Lee's death:

* Draven first enters the apartment after digging himself out of his grave: footage of Lee walking through an alley in the rain was digitally composited into the scene where he walks through the doorway. Computer technology added drops of water to the door frame to make the water on his back not seem out of place.
* The shot of Draven falling from the window was made by digitally compositing Lee's face (complete with simulated blood) onto a body double.
* The scene where Draven puts on his make-up was filmed using a double. The face in the smashed mirror was Lee's, computer-altered to fit the shards. The image of Draven walking towards the window with the crow on his shoulder was a double with Lee's face added during lightning flashes.
* When Sarah visits the apartment, we never see Draven's face as it is a double.

#30 kirjoitettu 28.09.2005 21:04

Haava, sun listan perusteella meillä on tosi samanlainen elokuvamaku.

Omia suosikki-ohjaajia: Stanley Kubrik, Ridley Scott, Tim Burton, David Fincher ym.ym.ym.

En viitsi suosikkielokuvia listata ku se on niin vaikeata, ja epäreilua niitä elokuvia kohtaan jotka jäävät listan ulkopuolelle.

#31 kirjoitettu 29.09.2005 10:34

Laitan tämän hetkiksen listani imdb:n listan mukaan. Varmasti tulisi muutoksia kun olen enempi noita varsinkin vanhempia leffoja katsellut, mutta vedetään nyt tähän jotain suuntaa antavaa.

______________________________________________

1940

Citizen Kane, tämän katoin joskus monta vuotta sitten ja ihmettelin itsekin miten silloin jaksoin katsoa noin kolmetuntisen draaman kokonaan. Kaipaisi tosiaan uusintakatselua, jotta saisin vahvistettua mielipiteeni. En sitten tiedä/muista mikä tässä viehätti, mutta tarina oli jotenkin puoleensa vetävä.

1950

Internet Movia Databasen listalta olen nähnyt kyseiseltä aikakaudelta puolitoista leffaa. Rio Bravo on siis pakko sanoa, koska Kwai-joen siltaa en kokonaan ole nähnyt. Tosin Rio Bravo oli ihan viihdyttävä, mutta pienellä tutustumisella tuon ajan elokuviin tiputtaa senkin aika varmasti listalta.

1960

Vain muutaman dollarin tähden. Dollaritrilogian kolmatta osaa en olekaan vielä nähnyt ja listalla oli pari muutakin mielenkiintoista nimeä, jotka pitää tarkastaa.. Kuitenkin Leonen elokuva oli niin hyvä, että saattaa pitää pitkäänkin paikkansa kärjessä, helposti.

1970

Nyt tuli imdb:n listalle niin monta hehkutettua ja kehuttua nimeä, joita en tarkemmin tiedä, niin tähän on paha vastata. Eipä tullut edes niin tuttua nimeä, jonka olisin nähnyt ja voisin laittaa tänne (paitsi Star Warsit, mutta minä en niistä niin välitä, melko kökköä). Taidan tarvita täydennystä elokuva-sivistykseeni.

1980

Tältä ajalta olen tuon listan mukaan nähnyt kaksi, Platoon ja Blade Runner. Jälkimmäisen katselin tuossa toisen kerran vuoden sisään ja oli ihan jees. Platoonin katselin parin vuoden sisään ja sekin oli ihan jees. Ja taas oli listassa mielenkiintoisia nimiä (Full Metal Jacket (puolet nähty)).. Ainiin, Rain Man oli hyvä.

1990

Schindler's List, Pulp Fiction, Goodfellas, American Beauty, Fight Club, Reservoir Dogs, Forrest Gump, The Green Mile.. Koitapa sieltä sitten poimia se paras.

2000

Kill Bill, Sin City.. Paaljon hyviä elokuvia nähty, paljon hyviä elokuvia näkemättä ja ollaan vasta puolessa välissä.


Tuolta otin nimiä http://www.imdb.com/Top/ aikakausien mukaan