Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.07.2005 22:57

Jukka Tilsa on hyvin hauska veikko. Niin on myös Juba Tuomola. Ja ei, absurdi huumori ei sinänsä ole välttämättä hauskaa, vaatii todellakin paljon taitoa tuottaa toimivaa, absurdia "mitävittua" -huumoria.

#3 kirjoitettu 25.07.2005 23:10

techrono kirjoitti:
vaatii todellakin paljon taitoa tuottaa toimivaa, absurdia "mitävittua" -huumoria.


Sehän tässä nyt oikeastaan mietityttääkin että vaatiiko muka? Tilsan tuotanto esimerkiksi: kun miekkonen on saavuttanut statuksen ns. virallisena humoristina, tarvitseeko hänen enää panostaa tuotostensa tuottamiseen millään lailla, senkun vaan mätkii toisistaan irrallisia lauseita/ruutuja toisensa jälkeen.

Jostain haastattelusta muistan (ehkä muistan väärin?) lukeneeni että Tilsa olisi tehnyt keskialkuvaiheensa sarjakuvia metodilla: yksi rivi ruutuja yhtenä päivänä, seuraavana päivänä tehdään uusi rivi samaan sarjakuvaan mutta nimenomaan mitenkään liittymättä aiempaan riviin. Tai sitten oli kyseessä kuva kerrallaan tehty pätkä, mutta kuitenkin siis niin että uusi kuva ei liity edelliseen millään lailla.

Mikä tästä sitten tekee niin hauskaa? Yllätysmomenttiko?

#4 kirjoitettu 25.07.2005 23:52

Ootkos urjala käyny urjalan torilla kesäisin? Tai makeistukussa? siellä on aika paska valikoima möötejä.

#5 kirjoitettu 26.07.2005 00:03

Kyllähän Tilsan mmonet tuotokset huvittavia ovat, useimmat vain tyhmiä.

#6 kirjoitettu 26.07.2005 00:11

Itse pidän Tilsan tyylistä, mitä ny Pätkittäin käy kateeksi-sarjaa oon lueskellu.

#7 kirjoitettu 26.07.2005 00:16

hapou kirjoitti:
Ootkos urjala käyny urjalan torilla kesäisin? Tai makeistukussa? siellä on aika paska valikoima möötejä.


En ees tiänny et siel on tori. Naxnax.

Karkit toki tunnen enemmän kuin henkilökohtaisesti. Nam.

#8 kirjoitettu 26.07.2005 02:50

Tilsalla on ihan oivaltavia juttuja toisinaan, mutta noin suuremmin en ole kyseisen huumorityylin ystävä.

#9 kirjoitettu 26.07.2005 22:30

Urjala kirjoitti:
Sehän tässä nyt oikeastaan mietityttääkin että vaatiiko muka? Tilsan tuotanto esimerkiksi: kun miekkonen on saavuttanut statuksen ns. virallisena humoristina, tarvitseeko hänen enää panostaa tuotostensa tuottamiseen millään lailla, senkun vaan mätkii toisistaan irrallisia lauseita/ruutuja toisensa jälkeen.

Se on tietysti mahdollista. Eri asia on sitten, onko näin syntynyt huumori hauskaa.

Jostain haastattelusta muistan (ehkä muistan väärin?) lukeneeni että Tilsa olisi tehnyt keskialkuvaiheensa sarjakuvia metodilla: yksi rivi ruutuja yhtenä päivänä, seuraavana päivänä tehdään uusi rivi samaan sarjakuvaan mutta nimenomaan mitenkään liittymättä aiempaan riviin. Tai sitten oli kyseessä kuva kerrallaan tehty pätkä, mutta kuitenkin siis niin että uusi kuva ei liity edelliseen millään lailla.

Varsin mielenkiintoinen metodi kylläkin...

Mikä tästä sitten tekee niin hauskaa? Yllätysmomenttiko?

Nimenomaan se. Jos tarkastellaan huumoria ja vitsejä yleensä, poikkeuksetta hauskuus johtuu jostakin yllättävästä tilanteesta. Perinteisen vitsin kaava menee siten, että aloitetaan tarinalla, jonka voisi olettaa päättyvän tietyllä tavalla, mutta se päättyykin eri tavalla, joka luo hauskuuden. Toinen esimerkki on, kun Charlie Chaplin astuu vuoristomajan ovesta ulos ja siellä ei olekaan maata, vaan mökki on myrskyssä siirtynyt jyrkänteen reunalle, tämä tilanne on yllättävyydessään koominen. Ja kun Monty Python esittää sketsin metsän eläimistä, jotka yhtäkkiä räjähtävät... Se jos mikä on yllättävää. Ja hauskaa.

Vastaavia esimerkkejä voisi keksiä tuhansittain. Huumorin voi kiteyttää seuraavalla (enlganninkielisellä koska olen lingivsti ) lauseella:
(vitsin/sketsin absurdin loppuratkaisun selvittyä): "What the fuck? That was unexpected, haha!"

Siispä olen nimennyt tällaisen huumorin "mitävittua" -huumoriksi.


...Muuten, ne vitsit jotka päättyvätkin kuten "olettaisi", ovat myös yllättäviä ja sen vuoksi hauskoja. Kaikkihan olettavat, että ne ovat vitsejä, ja lopussa tapahtuu jotain yllättävää... Kun niin ei käykään, on se yllätys.

"-Mitä eroa on sorsalla ja flyygelillä?" "-No?" "-Toinen on anas-sukuun kuuluva vesilintu ja toinen on usein konserteissa käytettävä kosketinsoitin."

#10 kirjoitettu 26.07.2005 23:17

Niinpä se taitanee perustuksiltaan mennä, joskin uskoisin noin yleisesti huumorin sisältävän muitakin toimivia elementtejä kuin yllätyksen; onhan olemassa pilkkahuumoria, erilaisiin fyysisiin erikoisuuksiin pohjaavaa huumoria, toistohuumoria, noin muutamans esmerkkii mainitakseni.

Mutta absurdin huumorin pohjana taitaa tosiaan kyteä tuo yleisenkin huumorin tason ensimmäinen taso l. yllätys. Absurdi huumori saattaa olla ns. puhdasta huumoria siinä mielessä, että yllätyshän perustunee absurdissa huumorissa tietynlaiseen tasonvaihtoon eli toisin sanoen yllättävällä tekijällä ei parhaimmassa tapauksessa ole yhtään mitään tekemistä aiempien tekijöiden kanssa - täten syntyy mahdollisimman yllättävä tapahtuma. Toinen asia onkin sitten että onko mahdollisimman yllättävä asia mahdollisimman hauska, ja että mikä voi olla tilanteen mukaisesti mahdollisimman yllättävä asia?

On selvää, että onnistuneen huumorin teko on ainakin yllättävän vaikeaa, ehkäpä siksi juuri hauskaa.

Sitten taas, mikä siinä yllättävyydessä on hauskaa? Miksi jokin asia, jossa ei näytä olevan mitään järkeä on hauskaa? Ja miksi juuri hauskaa? Miksei järjettömyys voi olla surullista? Mieluummin tietty luen Tilsaa ja hekottelen kuin itken... mutta kuitski.

#11 kirjoitettu 28.07.2005 17:30

Kuriositeettina, löysin kirjastosta Jukka Tilsan levyn, johon on koottu hänen neljän eri kokoonpanonsa musiikkia, vaihtelee instrumentaalijazzista (vai lieneekö se sittenkin pelkkää mentaalijazzia?) rockin kautta bluesiin... on se kumma mies tuo Tilsa, koko levy on aika rankka, huvittava mutta kuitenkin taidokkaasti sävelletty ja soitettu.

Levyn nimi tosiaan on Zuurehkot Zetelit, joissa on seuraavien poppoiden musiikkia: Jahnukaiset / Kivettynyt mämmi / Lentomies Usva / Kaukainen pappa


Suosittelen

#12 kirjoitettu 29.07.2005 19:16

Urjala kirjoitti:
techrono kirjoitti:
vaatii todellakin paljon taitoa tuottaa toimivaa, absurdia "mitävittua" -huumoria.


Sehän tässä nyt oikeastaan mietityttääkin että vaatiiko muka? Tilsan tuotanto esimerkiksi: kun miekkonen on saavuttanut statuksen ns. virallisena humoristina, tarvitseeko hänen enää panostaa tuotostensa tuottamiseen millään lailla, senkun vaan mätkii toisistaan irrallisia lauseita/ruutuja toisensa jälkeen.

Jostain haastattelusta muistan (ehkä muistan väärin?) lukeneeni että Tilsa olisi tehnyt keskialkuvaiheensa sarjakuvia metodilla: yksi rivi ruutuja yhtenä päivänä, seuraavana päivänä tehdään uusi rivi samaan sarjakuvaan mutta nimenomaan mitenkään liittymättä aiempaan riviin. Tai sitten oli kyseessä kuva kerrallaan tehty pätkä, mutta kuitenkin siis niin että uusi kuva ei liity edelliseen millään lailla.

Mikä tästä sitten tekee niin hauskaa? Yllätysmomenttiko?


Hmm... Kyllä ne sarjakuvat minusta ovat kuitenkin juonellisia ja se absurdius on sopivaa. Jos kerran meinaat että sitä on helppo tehdä niin piirräpä itse Tilsaa. Minusta se huumori ei perustu ihan täyteen sattumanvaraisuuteen, vaan kummallisiin yhdistelmiin asioita.

#13 kirjoitettu 29.07.2005 19:18

Urjala kirjoitti:
Kuriositeettina, löysin kirjastosta Jukka Tilsan levyn, johon on koottu hänen neljän eri kokoonpanonsa musiikkia, vaihtelee instrumentaalijazzista (vai lieneekö se sittenkin pelkkää mentaalijazzia?) rockin kautta bluesiin... on se kumma mies tuo Tilsa, koko levy on aika rankka, huvittava mutta kuitenkin taidokkaasti sävelletty ja soitettu.

Levyn nimi tosiaan on Zuurehkot Zetelit, joissa on seuraavien poppoiden musiikkia: Jahnukaiset / Kivettynyt mämmi / Lentomies Usva / Kaukainen pappa


Suosittelen


Varmasti toimii.

#14 kirjoitettu 30.07.2005 12:40

odkid kirjoitti:
Hmm... Kyllä ne sarjakuvat minusta ovat kuitenkin juonellisia ja se absurdius on sopivaa. Jos kerran meinaat että sitä on helppo tehdä niin piirräpä itse Tilsaa. Minusta se huumori ei perustu ihan täyteen sattumanvaraisuuteen, vaan kummallisiin yhdistelmiin asioita.


En suinkaan väitä sitä helpoksi, onhan Tilsan tuotannossa nähtävissä suurimmilta osin varsin veikeitä juonia ja niiden käänteitä, ilman muuta. Eritoten kielelliset ilmaukset ja sanoilla leikittely on äärimmäisen kekseliästä ja hupaisaa, samoin hahmot.

Olen tosiaan kyllä nähnyt kaikenlaisia tilsamaisia sarjakuvankehitelmiä jotka eivät ole läheskään yhtä hauskoja mielestäni, mutta se tärkeämpi kysymys onkin juuri että miksi Tilsan tuotanto on niin briljanttia verrattuna muuhun, ainakin näennäisesti samaan kaavaan ja osin piirrostyyliinkin nojautuvaan materiaaliin. Ehkä siksi, että Tilsa oli ensimmäinen absurdi humoristi johon minä olen törmännyt, toisekseen Tilsan piirrostyyli on kaikessa karuudessaan huomattavan toimivaa ja omaperäistä. Tulee jostain syystä mieleen tietyntyyppinen sukulaissieluisuus Robert Crumbin kanssa, vaikka suoranaisesti herroilla ei ole mitään yhtäläistä tuotannossaan...

Ja se alkuperäinen kysymys tosiaan juuri sen absurdin huumorin ydinongelmaan: mikä tekee absurdista hauskan? Mikä siis tekee asioiden kummallisista yhdistelmistä hauskan, väärät tai osin/kokonaan aiheesta ohi menevät assosiaatiotko? Eikö pelkkä sattumanvaraisuus riitä?

#15 kirjoitettu 30.07.2005 12:43

odkid kirjoitti:
Varmasti toimii.


Hehheh, toimii ihan hyvin, joskin puolet levystä vain tietyssä mielentilassa. Instrumateriaali on hieman kierompaa perusjazzia, vokaalien muassa olevat yhtyekappaleet ovat aika outoja yhdistelmiä Aavikkoa, Tuomari Nurmiota, Juice Leskistä ja välillä Alivaltiosihteeriä.

#16 kirjoitettu 30.07.2005 14:41

Urjala kirjoitti:

Ja se alkuperäinen kysymys tosiaan juuri sen absurdin huumorin ydinongelmaan: mikä tekee absurdista hauskan? Mikä siis tekee asioiden kummallisista yhdistelmistä hauskan, väärät tai osin/kokonaan aiheesta ohi menevät assosiaatiotko? Eikö pelkkä sattumanvaraisuus riitä?


Sanoisin että kontrastit. Se mitkä asiat yhdistetään ja miten. Mielestäni toimivat asiat taiteessa yleensäkin ovat ne kontrastit, olipa se sitten äänien välinen kontrasti, värien välinen tai sanojen välinen. Todella vaikeaa määritellä se absurditeetin syvin hauskuus. Kai se on aika intuitiivista, mutta siinä täytyy olla paljon tyylitajua. Vähän sama, kuin että miten sitä määrittelisi onko biisi hyvä vai ei, voit selittää jollekin tosi tarkkaan miten tehdään "hyvä biisi" mutta ei tämä tyyppi siinä välttämättä silti onnistuisi vaikka seuraisi näitä yksityiskohtaisia ohjeita. Tässä, kuten useimmissa (itse)ilmaisuun liittyvissä asioissa, fiilis ratkaisee.