Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Töihin valitaan aina tuttuja, koska töiden saaminen on niin vaikeaa ja toisaalta sitä tuntee tuttunsa. Mutta kuinka paljon tälläinen töihinottomalli hidastaa kehitystä. Jos töihin valittaisiinkin aina paras olisimmeko jo Marssissa. Parhaan löytäminen on kuitenkin vaikeaa ja saattaisi ilmetä, että paras henkilö työhön olisikin sekopää ja tuhoaisi koko työn lopulta.
Mitä seuraksia sillä olisi, jos ikinä ei saisi töihin ottaa tuttua ellei hän tutkimalla olisi sovelian töihin. Saavutettaisiinko sillä nopempaa kehitystä. Mitä mahdollisia haittapuolia sillä voisi olla. Onko tärkeämpää, että läheisillä ihmisillä on hyvät ihmissuhteet, vaikka niiden seuraksena maailma tuhoutuisi. Saavutettaisiinko tehokkuudella työelämässä mitään hyvää ihmisten välisissä suhteissa. Miltä muulta kannalta tätä asiaa pitäisi katsoa?
Tosta tulee mieleen sen jonkin filosofin Utopia. Jokainen tekee juuri sitä työtä, johon on kaikkein soveliain. Pyramidin huipulla on paras. Pohjalla taas vähemmän arvokkaat ja heitä on eniten.
Se että tuossa utopiassa on paljon ihmisiä alhaalla aiheuttaa juuri sen että ne samat ihmiset nyt jarruttavat kehitystä. Tyhmä haluaa rahakkaisiin (vaativiin) töihin siinä missä muutkin, vaikkei osaisikaan sitä hommaansa yhtään kehittää. Aina tullaan palkkaamaan tuttuja, koska kommunismi ei mielestäni ihmisillä tule millään toimimaan. Tai saa ainakin olla aika pieni valtio, mutta kaipa tämä Suomi nopeaan kutistuu. Tai sitten vain vaihtaa väriä.
rojola kirjoitti:
juu, nyt ptiäs määritellä että mihin tässä pitäs kehittyä.. mikä on oikea tai riittävä kehityksen vauhti.
Niinpä. Ihmiset puhuvat kovasti kehittymisestä, mutta harva on valmis kuitenkaan oikeasti kehittymään. Pelkkää paskan jauhamista. Voisi enemmänkin puhua siitä, että eletään näin ja panostetaan lähimmäisiimme. Silti yritykset koittavat kai aina kehittää tulostaan paremmaksi, mutta helposti vippaskonstein, jotka eivät pitkällä tähtäimellä olekaan tehokkaita. Mutta elämmehän täällä vain sata vuotta joten. Eipä sillä kai niin väliä.
Onneksi olemme kehittyneet keskiajalta, mutta osaisiko sitä edes kaivata kännykkää jos päivät hutkisi perunapellolla.