Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Niin, mitäs mieltä olette tästä kitaravirtuoosista? Mikä on paras kappale, entäpä paras levy? Yleisiä mielipiteitä? Kaikki vaan tänne samaan kasaan.
Itse vastailen mahdollisesti myöhemmin.
Loppu.
Minusta sana "TYLSÄ" kuvaa miehen tuotantoa. Biisit kliinisiä hitteyteen pyrkiviä turhanpäiväisyyksiä. Nykyinen muka-blues on sitä miehen samaa perus heavytiluttelutusinakamaa, jota ikävä kyllä kuulee ihan liikaa maailmassa. Minusta Gary on aivan yhtä mielenkiintoinen kuin Yngwie Malmsteen...eli varsin syvältä ja varsin sielutonta.
Taitoa miehellä on, näkemystä vähemmän...
Jos parasta biisiä pitää hakea, niin "Over the Hills..." käyköön nyt vastauksena.
Itse taasen hekilökohtaisesti pidän Mooren tuotannosta. Eipä herra nyt mitenkään levyhyllyäni dominoi, mutta varsin mainioita veisuja on sedällä, kuten "Still got the blues" esimerkiksi. Over the hills:iä en itse pidä kovinkaan kummoisena mutta päihittää se mennen tullen Nightwishin version.
Myös herran Scars -projekti on ihan tutustumisen arvoinen.
wiren kirjoitti:
Joka on joskus ollut Thin Lizzyssä, ei voi olla aivan turha jätkä.
Kai sen voi noinkin nähdä, jos Lizzystä tykkää...Moorehan taisi vierailla Thin Lizzyssä pariin eri otteeseen ja vielä kerran bändin loppuaikoina kiertuekitaristina, vaikka ei bändiin enää silloin kuulunutkaan. Käsittääkseni mies erosi bändistä vähän väliä, kun turhautui (kenties olemaan varsin taustaroolissa?)
Joo, kyllä minullekin tuo Mooren Thin Lizzy -aika menettelee, mutta miehen soolotuotannot eivät putoa sitten ollenkaan juuri sen älyttömän hittihakuisen sokerilla kuorrutetun dire straitsiakin munattomamman kliinisyyden huipentuman takia. Eikä tuo Mooren tiluttelukaan (tyylilajista riippumatta äijä jaksaa tiluttaa) korviani juuri hivele...
Itse näin Gary Mooren livenä pari vuotta sitten, kun mies oli lämppäämässä ZZ Toppia Areenalla. Livenä Mooren tuotanto toimii hiukan paremmin, sillä saundi oli parempi, raaempi. Miehen rytmiryhmäkin oli ihan jees. Joka biisiin tosin tungettiin helvetinmoinen tilulilu soolo, mutta kyllähän sen nyt lyhyessä setissä sieti...
Pidän myös herran yhteistuotannosta Phil Lynnotin kanssa, Out In The Fields on jäänyt mieleen. Pidän muutenkin herran musasta, sopivan rentoa ja menevää hard rockia.