Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.11.2004 02:44

Suuri raskas ja pitkä kuristava masennusprosessi joka ei pahimmassa tapauksessa helpota koskaan tarpeeksi. Se saattaa jopa tuoda sivuoireita ja pahentaa itseään entisestään koska sillä on tapana ruokkia itse itseään ja näin kasvaa valtaviin mittoihin. Jopa niin ettei enään tunnista itsessään olevan mitään poikkeavaa vikaa kunnes jonakin päivänä löytää itsensä ylhäältä katsellen itseään ammeessa partaterä kädessä punaisen liemen keskellä.

jurn:a muokkasi viestiä 02:44 10.11.2004

#3 kirjoitettu 10.11.2004 07:24

zarthas kirjoitti:
Mitenkäs Mikseriläiset reagoivat/ on reagoinut silloin kun elämän kaikkein rakkain on menetetty?
Ensimmäiset tuntemukset?
Ensimmäiset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa eron jälkeen?
Horjuuko usko ikuiseen rakkauteen?

Fyysistä pahoinvointia. Oksentelua.
Epäuskoa. Ahdistusta. Vitutusta.
Viiltävää tuskaa ja ikävää joka ei hellitä.
Unettomia öitä. Tyhjyyttä. Kylmyyttä.

Usko ikuiseen rakkauteen ei pelkästään ole horjunut, vaan menetetty.

#4 kirjoitettu 10.11.2004 08:20

No paskatti ihan vitusti.

#5 kirjoitettu 10.11.2004 08:23

*hannah* kirjoitti:
ei nukkumista 3 vuorokauteen, pelkkää itkua ja pisin tauko kun olin itkemättä tais olla puol tuntia. marco bjuströmkin sai mut itkemään.. ja horjahti usko rakkauteen tosi pahasti.


Melkee yhtä vaikeeta ku mulla oli..

#6 kirjoitettu 10.11.2004 09:05

*hannah* kirjoitti:
marco bjuströmkin sai mut itkemään..


Tiedän ton tunteen..

#7 kirjoitettu 10.11.2004 09:25

Sininen Lahna kirjoitti:
*hannah* kirjoitti:
marco bjuströmkin sai mut itkemään..


Tiedän ton tunteen..

#8 kirjoitettu 10.11.2004 09:56

zarthas kirjoitti:
Mitenkäs Mikseriläiset reagoivat/ on reagoinut silloin kun elämän kaikkein rakkain on menetetty?
Ensimmäiset tuntemukset?
Ensimmäiset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa eron jälkeen?
Horjuuko usko ikuiseen rakkauteen?

Tänään ei ole ollut niin hyvä päivä, siksi kyselen.


Rakkaansa menettäminen on aina raskas prosessi.
Vielä riippuen siitä miten on menettänyt rakkaansa.
Itsellä kesti aikoinaan noin reilu vuoden asioiden puiminen.
Ja täytyy sanoa jos asiassa ei muuta hyvää ollut niin kasvattava vaikutus.

Kaikkea hyvää sinulle.

#9 kirjoitettu 10.11.2004 12:22

Tourette kirjoitti:
Edellinen eroni päivä oli yhtä juhlaa. Paskapäästä tuli päästyä eroon.


Täysin samat sanat. Täydellinen asshole minulle. Toisaalta opetti monta asiaa, esim. ettei kannata olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule täydellisesti toimeen.

#10 kirjoitettu 10.11.2004 12:56

*hannah* kirjoitti:
Raven kirjoitti:
Sininen Lahna kirjoitti:
*hannah* kirjoitti:
marco bjuströmkin sai mut itkemään..


Tiedän ton tunteen..





höh.. ei saa nauraa.. siellä se iloisena bumtsibumissa keikutteli lannettaan ja heitti halihalipusipusit kehiin.. vyääh..



....sori

#11 kirjoitettu 10.11.2004 13:17

Pastori kirjoitti:
Usko ikuiseen rakkauteen ei pelkästään ole horjunut, vaan menetetty.

Kyllä, juurikin näin.
Usko niin rakkauteen kuin parisuhteisiin on mennyt.

#12 kirjoitettu 10.11.2004 13:49

Tourette kirjoitti:
odkid kirjoitti:
Toisaalta opetti monta asiaa, esim. ettei kannata olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule täydellisesti toimeen.

*5* aivan totta.




Niinpä.

#13 kirjoitettu 10.11.2004 13:49

Muija laitto viestin ku olin leffassa.. olin että jes ja jatkoin elokuvanautintoa.

#14 kirjoitettu 10.11.2004 13:53

Fakap kirjoitti:
Muija laitto viestin ku olin leffassa.. olin että jes ja jatkoin elokuvanautintoa.

Jes tosiaan..! mä sain kerran sähköpostina, olin tunnilla ja mäkin olin että jes.

Vilz muokkasi viestiä 13:54 10.11.2004

#15 kirjoitettu 10.11.2004 13:57

Vilz kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Muija laitto viestin ku olin leffassa.. olin että jes ja jatkoin elokuvanautintoa.

Jes tosiaan..! mä sain kerran sähköpostina, olin tunnilla ja mäkin olin että jes.

Vilz muokkasi viestiä 13:54 10.11.2004



Aika kylmästi on teille käynyt. Saatanan raukat jotka noin tekee. Kyllähän asiasta pitää ainakin jollakin tavalla keskustella, että "mitä tämä ero nyt oikein merkitsee". Toisaalta tuntuu että tollaset paskapäät voi jättää omaan arvoonsa. Sopii miettiä, minkälaisia tyyppejä tollaset tekstiviestillä/sähköpostilla jättävät tyypit on...

#16 kirjoitettu 10.11.2004 14:07

Fakap kirjoitti:
Muija laitto viestin ku olin leffassa.. olin että jes ja jatkoin elokuvanautintoa.


Ei hitto. Pidetään ne puhelimet suljettuina siellä leffassa. Mikään (ei edes ero-tekstarit) ei häiritse elokuvanautinto enemmän, kuin puhelimien valaistut näytöt heilumassa näkökentän laidalla.

#17 kirjoitettu 10.11.2004 14:30

zarthas kirjoitti:

Horjuuko usko ikuiseen rakkauteen?


Minun uskoni ikuiseen rakkauteen ei ole ikinä horjunut tippaakaan.

#18 kirjoitettu 10.11.2004 14:49

Eriasteisia tuntemuksia on tullut koettua,
riippuen luonnollisesti suhteen vakavuudesta.
Skaala helpotuksesta pienimuotoiseen "romahdukseen".
Pidemmän suhteen loppumisesta toipumiseen on jo
muutaman kerran mennyt vuoden verran..
pääosin kasvattavia kokemuksia.

Ajatukseen ikuisesta rakkaudesta(toista kohtaan) en ole
koskaan takertunut -) kestää minkä kestää, jos "ikuisesti"
niin mikäs siinä.
Hei! Ei pidä kyynistyä, te kyyniset out there..

#19 kirjoitettu 10.11.2004 17:39

Mitenkäs Mikseriläiset reagoivat/ on reagoinut silloin kun elämän kaikkein rakkain on menetetty?

- Helvetin monella tavalla!

Ensimmäiset tuntemukset?

- Epäuskoisuus.
- Ahdistus ja suunnaton vitutus!
- Viha toista ihmistä kohtaan.
- Katkeruus.

Ensimmäiset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa eron jälkeen?

- En luottanu.
- "pelko" että TAAS käy niin.
- Varovaisuus
- Ei riskejä.

Horjuuko usko ikuiseen rakkauteen?

- Ehkä vähän. Kyllä tässä kyyniseksi tulee, kun omaa "rakkauselämää" tällä hetkellä katselee. Meni melkeen vuos, ennen kun pystyin edes luottamaan naiseen. Sitten kun pystyin, niin sama juttu uudelleen. Horjuu pahasti, mutta uskon kuitenkin että vielä ehkä joskus...

Sandman muokkasi viestiä 17:41 10.11.2004

#20 kirjoitettu 10.11.2004 19:30

Vitutti ihan saatanasti oltiin oltu viis vuotta yhessä, yhtenä aamuna mimmi vaan sano, että se o loppu ny. Se keräs kamansa ja lähti, ei olla sen jälkeen nähty.

#21 kirjoitettu 10.11.2004 19:58

zarthas kirjoitti:
Mitenkäs Mikseriläiset reagoivat/ on reagoinut silloin kun elämän kaikkein rakkain on menetetty?
Ensimmäiset tuntemukset?
Ensimmäiset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa eron jälkeen?
Horjuuko usko ikuiseen rakkauteen?


Viimeksi kun meni poikki tuo 3 vuoden suhteeni oli helpotuksen tunne valtava. Ei katkeruutta vihaa tai surua, pelkästään että "hyvä, viimeinkin!"

Ja sen eron takia uskoni rakkauteen taas palasi, kun suhteen aikana se katosi kummasti jonnekin. Mikään ei ole ikuista, ei edes rakkaus.

Nyt olen seurustellut tyttöystäväni kanssa vuoden, ja meillä menee todella hyvin.

#22 kirjoitettu 13.11.2004 23:33

Rakkaus on ihan vitusta.

#23 kirjoitettu 14.11.2004 02:09

Hombre Muerto kirjoitti:
Rakkaus on ihan vitusta.

Aivan... siinä mitään muuta selittelyjä kaipaa, kun tämä kiteyttää oleellisen. Ihan yliarvostettu juttu kaikenkaikkiaan..

DjLime muokkasi viestiä 02:11 14.11.2004

ja kun tuossa noista hienoista eroamistavoista puhutaan, niin paras on kyllä itselläni ollut tämä, että tyttö soittaa ja pyytää palauttamaan avaimensa ja sanaakaan sanomatta sitten lähtenyt menemään. Se oli pitkän piinan päätös luojan kiitos.. eli aika jes tunnelmat siinä oli itsellänikin. Kauan sain tehdä selväksi ettei enään kiinnostanut. Eniten ottaa päähän, että jäi kympin velka saamatta..

#24 kirjoitettu 14.11.2004 09:49

Mitenkäs Mikseriläiset reagoivat/ on reagoinut silloin kun elämän kaikkein rakkain on menetetty?

Masennus, itku, raivo, tapan kaikki, sitä normaalia...

Ensimmäiset tuntemukset?

Ei ole tunteita, on vain tuskaa...

Ensimmäiset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa eron jälkeen?

Kokemukset on... joten se siitä

Horjuuko usko ikuiseen rakkauteen?

Joku tämän taisikin jo sanoa... Se ei pelkästään horju, vaan se katoaa lopulta. Rakkaus on niin turhaa... se on ihmisten surkein keksintö...

#25 kirjoitettu 14.11.2004 21:51

Pastori kirjoitti:
Fyysistä pahoinvointia. Oksentelua.
Epäuskoa. Ahdistusta. Vitutusta.
Viiltävää tuskaa ja ikävää joka ei hellitä.
Unettomia öitä. Tyhjyyttä. Kylmyyttä.

Usko ikuiseen rakkauteen ei pelkästään ole horjunut, vaan menetetty.



Aikas pirun osuva kuvaus. Mutta ihme kyllä, se menee ohi jonkin ajan kuluttua.
Musiikki on kyllä balsamia haavoille tuossakin tilanteessa. Ugh.

#26 kirjoitettu 14.11.2004 23:40

Ero immeisistä on aina valtaisan tuskallista,tai no..Ei aina,mutta jos toisesta on välittänyt niin silloin kyllä..
Itse en mitään valtavia tunnekuohuja ole joutunut kokemaan..Kunhan on hieman itkenyt ja kärsinyt,mutta sillaista se elämä onpi!
Mummin ja ukin kuolemasta en oikein mitään muista,en mä varmaan oo kovasti surenu..Eikä sit muita sukulaisii oo muistaakseni tullukkaan menetettyä..
En tiedä uskonko rakkauteen,siihen tilaan voi kasvaa,mutta siihen ei synnytä..Tai siis,näin kuvainnollisesti..Äsh,ehkä joku tästäkin jotain toivottavasti ymmärsi..

#27 kirjoitettu 15.11.2004 11:22

Olen sanonu tämän täällä ennenkin, mutta kumminkin.

Minä olin 13 kk yhden kanssa. Kaikki meni hyvin kunnes hän yks päivä sano, että oli viettänyt viime yön toisen miehen kanssa. Se tuli ihan yllärinä, enkä osanut ollenkaan odottaa. Ei ollu todellakaan kivaa. Sitä ennen olin yhden kanssa joka pussaili toisen pojan kanssa kun oltiin seurusteltu noin kuukaus... On hieman menny luottamus, mutta sitä en sano nykyiselle tyttöystävälle vaikka hän on ehkä naisista fiksuin ja paras.

#28 kirjoitettu 15.11.2004 18:15

Nitro D kirjoitti:
Usko ikuiseen rakkauteen ei pelkästään ole horjunut, vaan menetetty.



Aikas pirun osuva kuvaus. Mutta ihme kyllä, se menee ohi jonkin ajan kuluttua.


Menee vai? Eli jos joku on niin tyhmä, että uskoo ikuiseen rakkauteen, niin jos hän sen sitten menettää jonkun ikävän tapauksen seurauksena, niin joskus tulevaisuudessä tuo idiotismi palaa sitten takaisin pääkoppaan?

#29 kirjoitettu 15.11.2004 18:43

Haava kirjoitti:
Menee vai? Eli jos joku on niin tyhmä, että uskoo ikuiseen rakkauteen, niin jos hän sen sitten menettää jonkun ikävän tapauksen seurauksena, niin joskus tulevaisuudessä tuo idiotismi palaa sitten takaisin pääkoppaan?


Toivottavasti se ei palaa. Kauheaa naivismia uskoa moiseen kakkapuheeseen. Se on satua, kuten vampyyrit ja eskimot. Tunnen oloni niin paljon kevyemmäksi nyt, kun näen maailman todellisen luonteen.

#30 kirjoitettu 15.11.2004 19:01

Pastori kirjoitti:

Tunnen oloni niin paljon kevyemmäksi nyt, kun näen maailman todellisen luonteen.


Itse en osaa oikein vertailla, kun en ole ikinä uskonut ikuiseen rakkauteen vaikka vanhempani ovatkin varsin tyytyväisen oloisena edeleeen naimisissa.

Rakkaus on tunnetila.

#31 kirjoitettu 16.11.2004 20:28

Haava kirjoitti:
Menee vai? Eli jos joku on niin tyhmä, että uskoo ikuiseen rakkauteen, niin jos hän sen sitten menettää jonkun ikävän tapauksen seurauksena, niin joskus tulevaisuudessä tuo idiotismi palaa sitten takaisin pääkoppaan?


Meinasin lähinnä sitä oksetusta ja pahaa oloa. Pahoittelen epäselvyyttäni.
Usko ikuiseen rakkauteen on mielestäni harhaa.

#32 kirjoitettu 18.11.2004 13:30

Pastori kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Menee vai? Eli jos joku on niin tyhmä, että uskoo ikuiseen rakkauteen, niin jos hän sen sitten menettää jonkun ikävän tapauksen seurauksena, niin joskus tulevaisuudessä tuo idiotismi palaa sitten takaisin pääkoppaan?

Toivottavasti se ei palaa. Kauheaa naivismia uskoa moiseen kakkapuheeseen. Se on satua, kuten vampyyrit ja eskimot. Tunnen oloni niin paljon kevyemmäksi nyt, kun näen maailman todellisen luonteen.

Haa! Jälleen samaa mieltä. Olo on kevyempi, totta, näkee asiat selkeämmin. Tuntuu, että jotkin silmälaput olisi poissa ja tajuaa, mikä on tosiaan kakkapuhetta. Uskokaa vaan niihin satuihin, eh, mä en enää!

#33 kirjoitettu 19.11.2004 09:42

silvery kirjoitti:
unta ei saa, ja ainut hyvä puoli on se että nää tilanteet laukaisee valtavan sanoitus/sävellys inspiraation.



silvery muokkasi viestiä 17:22 10.11.2004



harvinaisen totta

#34 kirjoitettu 19.11.2004 21:36

No eihän se maailman ihanin kokemus ole. Illal oltii oman muikin kans pippalois ja aamul tuli tuomioo: "se on loppu ny". Vitutti ja kaahasin mopol kotii noin 35 kilsaa ja ajattelin heti kaikkii menneit aikoi. Kotii pääsin ni ajattelin lisää ja menin suoraan nukkumaan. Illal viel muistot palas kummittelee.

Vitutti. Oli aika surkeat tunnelmat.

Normaalit. Ei horjunut hirveästi.

#35 kirjoitettu 20.11.2004 03:52

sannah kirjoitti:
Ensiksi menetys ei mennyt perille. Nyt alkaa vihdoin ja viimein tajuamaan, missä mennään. Välillä tulee vieläkin tunne ettei elämä toimi ilman tätä tärkeää ihmistä.
Ero miehestäni oli yllättävän helppo, mutta oma asenne on ratkaissut siitäkin aika paljon.
Tieto siitä ettei olekaan toiselle tarpeeksi hyvä sattuu, mutta onneksi mieheni kanssa ei ollut näin. Valitettavasti erään toisen kanssa ei näin käynyt. Mutta elämä jatkuu ja maailmassa on paljon ihmisiä.


Tuota juuri itsekin olen tässä läpi käynyt. (Paitsi että erosin naisesta...)
Tässä nyt on mennyt yli viikko kun postasin tän viestin. Koitettiin välillä uudestaan, vaan paskat siitä mitään väkisillä tule. Tällä hetkellä tuntuu tosi sekavalta. Tunnetilat vaihtelee onnesta suureen epätoivoon. Välillä jaksaa ajatella tulevaisuuteen, välillä taas tuntuu että elämästä on kadonnut pohja, tarkoitus, syyt ja seuraukset. Välillä millään ei ole mitään merkitystä. Itse kans tajuan asiat aika hitaasti, ja se pistää miettimään tosissaan että onko tässä elämässä enää mitään iloa. Miksi en ollut tarpeeksi hyvä? En pettänyt, en hakannut yms. Mutta ennen kaikkea ajattelin toista aina ennen itseäni.
Mitä tein väärin?

Koittakaa jaksaa petetyt ja jätetyt, meitä on täällä vaikka muille jakaa!



[This love is as good as betrayal. 03:55 20.11.2004[/I]

#36 kirjoitettu 20.11.2004 12:24

Bloodhound kirjoitti:
zarthas kirjoitti:
Mitenkäs Mikseriläiset reagoivat/ on reagoinut silloin kun elämän kaikkein rakkain on menetetty?


En ole eronnut kenestäkään vielä varsinkaan dramaattisesti, mutta nyt on jo niin pitkän tähtäimen juttu meneillään ja ollut pitkään, että jos tämän menetän jossain vaiheessa niin voin sanoa, että olen katkeruudessani aivan huippuluokkaa. Siinä vaiheessa en usko enää mihinkään ja sitä eniten tässä elämässä ehkä pelkäänkin. Menettää tuo ihminen tavalla tai toisella, joka merkkaa niin paljon. Usko rakkauteen on silloin taatusti mennyttä. Tämän mietin melkein päivittäin. Sen verran skeptinen olen kaikkea kohtaan, että hirvittää ajatella oman pääkopan kunto tuollaisen tapahtuman jälkeen... Olen siis hengessä mukana, teidän kaikkien, joille ero on ollut raskas ja traumaattinenkin.

Mutta se peloista. Ehkä pitää yrittää luoda tätä hetkeä paremmaksi, eikä murehtia sitä, mitä voi pahimmillaan käydä. Sillä tavalla ei tästä elämästä selviä.

Monimutkaisen paskamaisia juttuja...


Onnex olkoon vaan jos kerran tunne on vahva toista kohtaan.
Niinkuin totesit, ei kannata ruveta pelkäämään mahdollisesti
tapahtuvia tai tapahtumattomia asioita..saattaa unohtua
eläminen. Cheers!